Usvaisia ajatuksia opintomatkalta

Miguel de Unamunon Usva. Kuva:  Like.fi
Niebla de Miguel de Unamuno Kuva: Wikimedia commons

”-Sí, ya he oído decir que lo más liberador del arte es que le hace a uno olvidar que exista. Hay quien se hunde en la lectura de novelas para distraerse de sí mismo, para olvidar sus penas…

-No, lo más liberador del arte es que le hace a uno dudar de que exista.”

  Niebla, Miguel de Unamuno

 

Matkat ovat hyviä tilaisuuksia ottaa etäisyyttä omasta arjesta ja pohtia elämän suuria kysymyksiä. Näiden äärelle voi päästä taiteen ja kaunokirjallisuuden saattelemana. Opintomatka innoitti meidät tutustumaan Salamancaan ja Toledoon liittyviin romaaneihin.

Miguel de Unamunon luentosali Salamancan yliopistossa. Kuva: Ilona Pajunen

Salamancassa oli vaikuttanut yliopiston rehtorinakin toiminut, ja tehtävästä useasti erotettukin, kuuluisa kirjailija ja filosofi Miguel de Unamuno y Jugo. Unamuno kirjoitti romaaneja, runoja, näytelmiä ja esseitä. Hän syntyi Bilbaossa vuonna 1864 ja kuoli Salamancassa vuonna 1936. Unamuno on vuoden ´98 sukupolven yksi tärkeimmistä edustajista. Espanja menetti vuonna 1898 viimeiset valtamerentakaiset alueensa ja monet espanjalaiset olivat huolissaan maansa tilasta. Näistä aiheista tuohon aikaan kirjoittavia kutsuttiin vuoden ´98 sukupolveksi. He aloittivat modernismin suuntauksen Espanjan kirjallisuudessa. Miguel de Unamunon ajattelusta ja filosofiasta puhuttaessa usein mainitaan tanskalainen filosofi Soren Kierkegaard, jonka kaikki teokset Unamuno luki, ja toi  ne myös espanjalaisten tietoisuuteen. He molemmat pohtivat eksistentialistisia kysymyksiä ja käsittelivät kristinuskoon liittyviä teemoja.

Miguel de Unamunon kotimuseosta. Kuva: Ilona Pajunen.

Opintomatka toi hyvän tilaisuuden tutustua Unamunon teoksiin ja itse kirjailijaankin, jonka kotimuseossa vierailimme. Tästä vierailusta voi lukea  lisää espanjaksi blogistamme (linkki). Osa ryhmästämme luki Miguel de Unamunon teoksen Niebla (Usva). Luimme kirjan sen alkuperäiskielellä, espanjaksi. Oli hienoa, että kirjan lukemisen jälkeen meillä oli mahdollisuus oppia lisää kirjailijan elämästä ja käydä asunnossa, jossa hän eli perheensä kanssa.

Usva on kirjoitettu vuonna 1907, mutta julkaistu vuonna 1914. Suomeksi se on ilmestynyt vasta vuonna 1997 Sulamit Reenpään kääntämänä. Teos on erittäin filosofinen ja sisältää paljon dialogia ja monologia. Sen päähenkilö on Augusto, joka rakastuu ensisilmäyksellä pianonsoittaja Eugeniaan. Eugenia joutuu antamaan pianotunteja, koska hänellä on iso laina maksettavana talostaan, ja koska hän on rakastunut Mauricioon, mieheen, joka ei pidä töissä käymisestä. Tämä tietenkin hankaloittaa heidän naimisiinmenoaan. Augustolla on myös ystävä Víctor, palvelushenkilökunta Domingo ja Liduvina, ja koira Orfeo. Näiden kaikkien kanssa hän käy pitkiä keskusteluja. Augustolla on lisäksi suhde hänen pyykkääjäänsä Rosarioon, ja teoksessa esiintyy myös kirjailija Miguel de Unamuno. Augusto elää sumussa, juttelee koiralleen Orfeolle ja hullaantuu Eugeniaan rakastumisesta, jonka jälkeen rakastuu kaikkiin vastaantuleviin naisiin. Hän keskustelee ystävänsä Víctorin kanssa naimisiinmenosta ja lastensaannista, joista Víctorilla on vahvoja mielipiteitä.

Miguel de Unamuno. Kuva: Wikimedia Commons

Juonenkäänteet yllättävät, mutta on parempi olla paljastamatta kaikkea tässä tekstissä. Kirjan omaleimaisuudesta kertoo kuitenkin, että esimerkiksi lopussa Augusto menee tapaamaan Miguel de Unamunoa, joka kertoo Auguston olevan vain hänen kirjallinen luomuksensa. Tämä tapaaminen sijoittuu Salamancan yliopistoon, jossa itsekin vierailimme opintomatkalla. Muuten kirjan tapahtumapaikkana on Madrid, Auguston kotitalo, Eugenian kotitalo, ja kadut, joilla Augusto käveleskelee mietteissään. Teoksessa on yllättäviä käänteitä, mutta sen perus ajatus on filosofisessa ja eksistentialistisessa pohdinnassa.

Teoksesta tekee myös omaperäisen se, että kyseessä ei olekaan romaani, vaan ”rimooni” (espanjaksi novela – nivola). Usva on ensimmäinen Unamunon teos, jossa tämä hänen itse kehittämänsä sana esiintyy. Sillä halutaan osoittaa, että kyse ei ole perinteisestä realistisesta romaanista.

Teoksen teemoja ovat elämän suuret kysymykset; olemassaolo, kuolema, itsemurha ja rakkaus. Näitä asioita onkin mielenkiintoista pohdiskella kulkiessaan Salamancan upeissa vanhoissa maisemissa ja vieraillessaan Salamancassa sijaitsevassa yhdessä Euroopan vanhimmista yliopistoista. Kiertäessään voikin Miguel de Unamunon Usvan innoittamana alkaa vaikka hiukan epäillä omaa olemassaoloaan.

Salamancan yliopiston Patio de Escuelas. Kuva: Ilona Pajunen.

Teos on mielenkiintoinen, filosofinen ja ajatuksia herättävä. Tietokirjallisuuden lukeminen auttaa ilman muuta ymmärtämään vierailtavaa kohdetta paremmin, mutta on myös erinomainen idea lukea matkakohteeseen liittyvää kaunokirjallisuutta. Esimerkiksi paikan historian tunteminen on hyvin avartavaa matkustettaessa ja se mahdollistaa syventymisen vierailukohteeseen. Kohde ei jää vain pinnalliseksi maisemien ihailuksi. Kuitenkin, myös romaanin lukeminen vie erityisellä tavalla sisään kulttuuriin ja ihmisten mielenmaisemaan. Se antaa omanlaista syvyyttä kokemukselle. Suosittelenkin kaikkia matkailijoita tutustumaan kohdemaansa tai -kaupunkinsa kaunokirjallisuuteen ja ottamaan matkalukemiseksi jotakin paikallista. Salamancaan lähteville ja filosofisesta ajattelusta kiinnostuneille Miguel de Unamunon Usva on loistava valinta. Kirja ei myöskään ole kovin paksu, joten se on helppo kantaa käsimatkatavaroissa!

Lähteet

Unamuno, Miguel de. (1914) Niebla. Editorial Renacimiento.

Alessandri, Mary Ann. (2010). Flesh and bone: Unamuno´s “Quixotism” as an incarnation of Kierkegaard´s “Religiousness a”. The Pennsylvania State University.

Biografías y Vidas. Miguel de Unamuno. [verkossa]: https://www.biografiasyvidas.com/biografia/u/unamuno.htm [29.11.2019]

Stadius, Peter. Habsburgien kauden Espanja maan myöhemmässä historiankirjoituksessa. Ennen ja nyt Historian tietosanomat http://www.ennenjanyt.net/3-02/habsb.htm

Tiittula, Antero. (2018). Espanjalaisen kaunokirjallisuuden suomennoskentän rakentuminen vuosina 1945–2015 (Pro gradu). Helsingin yliopisto, Helsinki.

Toledo – kaupunki keskellä jokilaaksoa

Toledo matkakohteena käsittää vanhankaupungin suloiset kadut, monet kirkot ja katedraalit sekä museot ja muut historialliset rakennukset. Mikäli lukemattomat vehreät ja kukista rönsyilevät sisäpihat eivät vielä aivan tyydytä luonnon kaipuuta, löytyy vanhankaupungin ympäriltä kuvankauniiden kaupunkimaisemien lisäksi oivat mahdollisuudet nauttia Tajo-joen varrelle levittyvästä jokilaakson luonnosta.

Mirador del Valle -näköalatasanne

Joen ylittäminen ja noin puolen tunnin kävely kaupungin eteläisellä puolella sijaitsevalle Mirador del Valle -näköalapaikalle on ehdottomasti kaiken vaivansa arvoista. Perillä odottaa nimittäin panoraamanäkymä kukkulalla kohoavan Toledon vanhasta kaupungista sekä sitä ympäröivästä jokilaaksosta. Näkymän vaikuttavuudesta kertoo jo sekin, että monet taiteilijat, kuten El Greco sekä Picasso ovat juurikin kyseisestä näkymästä vaikuttuneina maalanneet maisemateoksiaan Toledon kaupungista.

Tajo-joen ympäröimä jokilaakso. Kuva: Satu Korhonen

Mutkittelevan tien varrella loivaa ylämäkeä kulkeva kävelykatu johtaa vaatimattomasti rakennetulle näköalatasanteelle. Lähdimme liikkeelle heti aamulla, joten syysaurinko tuntui enemmänkin vain mukavan lämpöiseltä aurinkoterapialta kävellessämme rauhallista tahtia eteenpäin, samalla ihaillen jokilaakson vehreää maisemaa. Satuimme sopivaan aikaan paikalle, sillä näköalatasanteella ei ollut hetkeen ketään muuta, ja saimme omassa rauhassa ihailla vaikuttavaa näkymää. Vasta lähtiessämme paikalle saapui bussillinen muita turisteja. Pysähdyimme vielä uudestaan hieman alempana sijaitsevan kahvilan terassille nauttimaan lumoavasta näkymästä kahvin kera. Pohdimme, kuinka vaikuttava näkymä olisi myös auringon laskiessa, ja harmittelimme, ettei aikamme riittänyt tämän iltamaiseman näkemiseen.

Panoraamanäkymä Toledosta. Kuva: Satu Korhonen

La Senda Ecológica – jokilaakson kävelyreitit

Mikäli pienet korkeuserot eivät päätä huimaa, jokilaakson varrella kulkevat kävelyreitit ovat mainio tapa kokea jokilaakson kuvankauniit näkymät. Kävelyreittien muodostamaa luonnonmaisemaa ja jokilaakson luontoa kutsutaan nimellä la Senda Ecológica. Kolme nimettyä reittiä, Paseo de Merchán o de la Vega, Paseo de Recaredo ja Paseo del Tránsito, yhdistelevät sekä luontomaisemia että kulttuuria ja historiaa. Reittien varrella on nähtävissä niin puistoja, patsaita, siltoja kuin paikallisia kasvi- ja eläinlajeja.

Puente de San Martín. Kuva: Satu Korhonen

Vaikka emme varsinaisesti kulkeneet mitään tiettyä reittiä alusta loppuun, onnistuimme omilla seikkailuillamme näkemään suurimman osan nimettyjen reittien nähtävyyksistä. Esimerkiksi Paseo de Recaredon varrella sijaitseva Puente de San Martín -silta oli hyvinkin vaikuttava, ja sillalta avautuva jokilaakson näkymä sai meidät pysähtymään pitkäksi aikaa. Pari hurjapäätä ryhmästämme päätti myös ylittää joen Fly Toledon vaijerirataa pitkin.

Kaiken Toledon kaupungin tarjoaman kulttuurin ja historian keskellä pala luontoa on aina tervetullut piristys. Kuvankaunis jokilaakson ympäristö on ehdottomasti kokemisen arvoinen, ja jo parin tunnin kävelyllä kaupunkiin saa aivan uutta perspektiiviä.

 

LÄHTEET

https://turismo.toledo.es/areas-naturales/

Monasterio de San Juan de los Reyes – Katolilaisten kuninkaiden symbolinen vallannäyte

Monasterio de San Juan de los Reyes -luostari kohoaa Toledon vanhan kaupungin juutalaisalueen laidalla, jonka kukkulalta avautuu näkymä Tajo -joelle ja Puente de San Martín -sillalle. Rakennuksen julkisivu on näyttävä ja mahtipontinen, väritykseltään vaaleaa graniittia ja tiiltä. Kaksikerroksisen pylväskäytävän suurista ikkunoista avautuva luostarin sisäpiha tarjoaa vierailijoilleen aivan oman pienen maailmansa. Ympärillä kävelevistä turisteista huolimatta tunnelma on rauhallinen. Vehreät appelsiinipuut ja suloiset pienet polut ovat kuin maalauksesta. Sama tunnelma jatkuu myös kirkon kappelissa, jonne moni vierailija on tullut selkeästi hiljentymään.

Kuva: Noora Alatupa

Fransiskaaniluostari syntyi 1400-luvulla voimakkaiden poliittisten ja uskonnollisten motiivien seurauksena. Se on rakennettu sekä katotilaisten kuninkaiden, Ferdinand toisen ja Isabella ensimmäisen, pojan syntymän että vuonna 1476 voitetun Batalla de Toro -taistelun kunniaksi osoittamaan erityisesti kuninkaiden ja katolilaisuuden uskonnollista valta-asemaa. Paikaksi valikoitui Toledo kaupungin keskeisen maantieteellisen sijainnin ja symbolisen merkityksensä johdosta, ja näin luostari edustaisi uutta yhtenäistä Espanjaa Castillan ja Aragonin liittoutuessa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan luostariin olisi pitänyt tulla myös katolilaisten kuninkaiden hautapaikat, mutta myöhemmin sijainniksi valikoitui kuninkaiden valloitusten huippua kuvaava Granada.

Kuva: Satu Korhonen

Luostarin monessa erässä toteutettu rakentaminen aloitettiin vuonna 1477 arkkitehti Juan Guasin suunnitelmien pohjalta, valmistuen lopulta vuonna 1504. Rakennus koostuu pääkappelista, sen sivukappeleista sekä luostarin pylväskäytävistä kahdessa kerroksessa ja niiden ikkunoista avautuvasta vehreästä sisäpihasta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana pääjulkisivun seinältä löytyy Granadasta vapautettujen kristittyjen vankien kahleita. Kirkosta löytyy myös vaikuttava kotkien pitelemä katolilaisten kuninkaiden vaakunoiden sarja.

Kuva: Satu Korhonen

Luostari edustaa vahvasti aikansa arkkitehtuuria: kirkon päälaivan pylväät ovat katolilaisten kuninkaiden aikakauden myöhäisgoottilaista tyyliä, mutta esimerkiksi toisen kerroksen katon puupaneelikoristelut ovat Toledossa vallinnutta mudéjar -tyyliä. Goottilais-flaamilaisen tyylin mukaan rakennetun kirkon kaavana on latinalainen risti pienillä tukipalkeilla. Lisäksi tämä tyylisuunta on näkyvissä luostarin pylväskäytävien ikkunoiden kaarien muodossa ja koristelussa.

Luostari kärsi tuhoja 1800-luvun alussa käydyssä itsenäisyyssodassa, ja esimerkiksi luostarin kirjasto sekä pääkappelin alkuperäinen alttari tuhoutuivat silloin tulipalossa. Lisäksi luostari rappeutui vähitellen maallistumisen seurauksena.

Pylväskäytävien ikkunakaaret esittävät tulen liekkejä. Kuva: Satu Korhonen

Rakennuksen restaurointi aloitettiin 1883 arkkitehti Arturo Melidan johdolla. Nykyinen kirkon alttari on peräisin Toledon Santa Cruz -sairaalasta, jonne sen teki veistäjä ja maalaaja Francisco de Coomontes. Restauroinnin jälkeen vastuu luostarista on ollut jälleen fransiskaanimunkeilla vuodesta 1954 lähtien.

Luostarissa vieraillessa on helppo aistia sen pitkä historia. Rakennuksen myöhäisgoottilainen tyyli yhdistyy  tunnistettavasti paikalliseen mudéjar-tyyliin, jonka jälkiä on nähtävillä kaikkialla Toledossa. Mahtipontinen julkisivu kätkee sisäänsä rauhoittumisen ja hiljentymisen mahdollistavan tunnelman.

Kuva: Satu Korhonen

LÄHTEET

http://www.sanjuandelosreyes.org/en/welcome-to-san-juan-de-los-reyes/

https://www.lonelyplanet.com/spain/toledo/attractions/monasterio-san-juan-de-los-reyes/a/poi-sig/483194/360759

https://audioviator.com/audioguia/monasterio-de-san-juan-de-los-reyes/