Viimeisenä Toledossa viettämänämme päivänä vierailimme kaupungin kuuluisassa katedraalissa. Viimeisen päivän kunniaksi aikataulu oli hieman vapaampi, ja kaikki saivat kiertää kaupungin nähtävyyksiä haluamassaan järjestyksessä ja muutenkin oman mielensä mukaan. Päivä oli todella lämmin ja aurinkoinen, joten valtavaan kiviseen ja pimeään katedraaliin astuminen ei aluksi tuntunut kovin houkuttelevalta ajatukselta. Mielestämme myös sisäänpääsyn hinta oli melko korkea varsinkin opiskelijalle, 10 euroa, joten harkitsimme pitkään, haluammeko mennä katedraaliin ollenkaan.
Yksi katedraalin torneista. Kuva: Josefa Ivorra Cardona
Kun astuimme sisään katedraaliin, kaikki epäilykset vierailun järkevyydestä kuitenkin hälvenivät. Katedraalissa vierailu oli jo itsessään lähes uskonnollinen kokemus. Varsinkin rakennuksen arkkitehtuuri sai miettimään, miten on ylipäätään ollut mahdollista rakentaa jotakin niin upeaa ja koristeellista yli 500 vuotta sitten. Lisäksi katedraalin taideteokset tekivät suuren vaikutuksen ja antoivat perspektiiviä siihen, millaiselta ihmisten arki on vuosisatoja sitten näyttänyt.
Toledon katedraali on kaikista Espanjassa näkemistäni katedraaleista vaikuttavin. Katedraalin ainutlaatuisuudesta kertoo muun muassa se, että se on luokiteltu Unescon maailmanperintökohteeksi. Sitä rakennettiin vuosina 1227-1493 ja sen pääarkkitehtinä toimi, ainakin joidenkin lähteiden mukaan, Petrus Petri (Pedro Pérez). Nykyisin katedraalin pääarkkitehdin titteliä pidetään kuitenkin melko kiistanalaisena, sillä 1900-luvulla suoritettujen tutkimusten mukaan alkuperäiset piirustukset olisikin suunnitellut eräs “Master Martín”. Varmaa on kuitenkin se, että katedraalin rakentamiseen ja suunniteluun on osallistunut useita aikansa arkkitehtejä, esimerkiksi itse El Grecon poika, Jorge Manuel Theotocópuli.
Katedraalin koristeellinen oviaukko. Kuva: Daniel Villa García
Tyyliltään Toledon katedraali edustaa goottilaista arkkitehtuuria, mutta kuten toledolaiseen arkkitehtuuriin olennaisesti kuuluu, rakennuksessa on vaikutteita myös mudéjar-tyylistä. Arkkitehtonisesti katedraali on vaikuttava ilmestys – korkeutta rakennuksella on 120 ja leveyttä puolestaan 60 metriä. Katedraali koostuu viidestä laivasta, ristiholvista, kuorikäytävästä sekä koko komeutta kannattelevasta 88 pylväästä ja 72 holvikaaresta.
Kuten toledolaisille rakennuksille on tyypillistä, myös katedraalissa on nähtävissä uskontojen – erityisesti islamin ja kristinusko – yhteiselo. Katedraalia alettiin rakentaa vuonna 1227 länsigoottilaisen kirkon päälle, joka oli aiemmin toiminut moskeijana. Islamilaisia arkkitehtonisia vaikutteita on muutenkin selvästi nähtävissä katedraalissa, sillä esimerkiksi Pyhän Lucian kappelissa sijaitsee edelleen islamilaistyylinen pylväs.
Suomalaisiin kirkkoihin tottuneelle ehkäpä erikoisinta ja kiinnostavinta katedraalissa on sen koristeellisuuden lisäksi se, että Espanjan katolilaiset katedraalit sisältävät yleensä useita kappeleita, jotka ovat ikään kuin omia erillisiä pieniä kirkkojaan tai rukoushuoneitaan. Toledon katedraalikin sisältää toistakymmentä kappelia, jotka vaihtelevat kokonsa ja tärkeytensä mukaan. Kappelit on nimetty pyhimysten tai muiden katolilaiselle uskonnolle merkittävien tapahtumien mukaan – katedraalista löytyy esimerkiksi Capilla de San Juan Bautista (Pyhän Johannes Kastajan kappeli) sekä Capilla de Concepción eli Neitseellisen sikiämisen kappeli. Osa Toledon katedraalin kappeleista on säilynyt rakennuksen alkuajoista asti, osa taas on uudempia. Vanhimpia säilyneitä kappeleita ovat muun muassa Santa Anan (Pyhän Anan), Santa Gilin (Pyhän Gilin), Santa Leocaldia de Toledon (Toledon Pyhän Leocaldian) sekä Pyhän Johannes Kastajan kappelit.
Ainakin itselläni mieleen jäivät vaikuttava Capilla Mayor eli Pääkappeli, Capilla de los Reyes Nuevos (Uusien kuninkaiden kappeli) sekä Capilla Mozárabe (Mozarabikappeli). Pääkappelista löytyy muun muassa valtava ja koristeellinen alttaritaulu, joka on rakennettu 1500-luvulla ja edustaa myöskin goottilaista tyylisuuntaa. Alttaritaulua pidetäänkin yhtenä goottilaisen tyylin viimeisistä taidonnäytteistä ennen kuin se väistyi renessanssitaiteen tieltä. Taulu on valmistettu kullatusta ja maalatusta puusta ja sitä rakentamassa oli aikansa suuria nimiä, esimerkiksi Sebastián Almonacid sekä Felipe de Bigarny. Pääkappeliin on myös muun muassa haudattu useita merkkihenkilöitä, kuten kuningas Alfonso VII sekä Pedro de Aguilar. Lisäksi Pääkappelista on pääsy maanalaiseen kryptaan, jossa on luonnollisesti lisää hautoja ja näiden lisäksi alttareita ja merkittäviä maalauksia.
Uusien kuninkaiden kappeli, Capilla de los Reyes Nuevos, on saanut nimensä sinne haudattujen kuninkaallisten mukaan. Tämä kappeli toimii useiden Trastámara-dynastian kuninkaallisten hautapaikkana. Kuninkaallissuvun ehkäpä tärkeimmän vesan, Isabel Katolilaisen, viimeinen leposija ei kuitenkaan ole tässä kappelissa, vaan Granadassa.
Capilla Mozárabesta taas tekee mieleenpainuvan sen islamilaiset vaikutteet, kuten toledolaiseen tyyliin kuuluu. Kardenaali Cisneros määräsi tämän kappelin alun perinkin rakennettavaksi vuonna 1504, jotta siellä voitaisiin harjoittaa mozarabiperinteeseen kuuluvia uskonnollisia riittejä. Kyseisessä kappelissa harjoitetaan näitä perinteitä vielä tänäkin päivänä. Jorge Manuel Theotocópuli, El Grecon poika, on myöskin ollut mukana tämän kappelin suunnittelussa.
Koska El Grecon taiteelta on hyvin vaikea välttyä Toledossa, myös katedraalissa on esillä El Grecon maalauksia. Sakaristoon astuessaan ei voi olla huomaamatta useita tämän toledolaisen taiteilijan töitä, jotka esittävät Jeesuksen opetuslapsia. Sakaristo saa muutenkin kävijän suun loksahtamaan auki, ja taiteilija Lucas Jordánin uskomattoman realistista ja yksityiskohtaista kattomaalausta voisi jäädä ihastelemaan tuntikausiksi.
Sakariston kattomaalaus. Kuva: Hoteles.net
Kokonaisuutena Toledon katedraali on ehdottomasti näkemisen arvoinen kokemus, joka tuskin jättää ketään kylmäksi. Usean tunnin vierailun aikana emme edes ehtineet nähdä kaikkia katedraalin osia, eikä mielestäni yksi vierailukerta edes riittänyt kaiken historiallisen tiedon ja yksityiskohtien sisäistämiseen.
LÄHTEET:
• CHUECA GOITIA, Fernando (1975): La catedral de Toledo. León: Everest.
• GÓMEZ MORENO, Elena (1947): Mil Joyas del Arte Español, tomo I: Antigüedad y Edad Media. Barcelona: Instituto Gallach.
• DE LA MORENA, ÁUREA & Azcárate, José María de (1998): Castilla-La Mancha; La España Gótica. Madrid: Ediciones Encuentro.
• SOBRINO, Miguel (2009): Catedrales. Madrid: La Esfera de los libros.
• KING, Georgianna Goddard (1915): ”French Figure Sculpture on Some Early Spanish Churches”. American journal of archaeology: the journal of the Archaeological Institute of America. Macmillan Co. p. 250.
• Catedralprimada.es http://www.catedralprimada.es/es/info/catedral/historia/
