Tunnelmia syksyltä

Tässä sitä nyt ollaan. Ensimmäisestä periodista selvitty, eikä toistakaan ole enää jäljellä kuin muutama viikko. Paljon ehditty ja kokonaisuutena syksystä on jäänyt oikein hyvä fiilis! Olen tavalliseen tapaani aloittanut tentteihin lukemisen liian myöhään ja raapinut päätäni laskareiden kanssa viimeisenä iltana. En ole mennyt jokaiselle luennolle enkä suorittanut kaikkia kursseja joita olin syksylle suunnitellut. Mutta olen viihtynyt uusien opintojeni parissa erittäin hyvin ja tutustunut mahtaviin ihmisiin. Minulla on ollut hauskaa ja olen saanut uusia kokemuksia ja oppinut paljon uutta.

Vielä viime vuonna olin kemian opiskelija Helsingin yliopistossa. Kemian opiskelu oli kuitenkin itselleni melkoista kärvistelyä ja olinkin pohtinut jo jonkin aikaa uusille urille suuntaamista. Päädyin suorittamaan maataloustieteiden perusopintoja sivuaineopiskelijana Viikkiin ja keväällä kävinkin sitten pääsykokeessa ja tänä syksynä aloitin kasvintuotantotieteiden fuksina maataloustieteiden laitoksella. Jo perusopintoja suorittaessani huomasin viihtyväni Viikissä maatalousteemojen parissa ja aloin ymmärtää miten paljon eri ulottuvuuksia maataloussektoriin liittyy. Vaikka itsekin olen kotoisin kasvintuotantotilalta, ei maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan hakeminen ollut mikään itsestäänselvyys. Huomasin kuitenkin, että jotain tällaista olin etsinytkin, monipuolista ja käytännönläheistä.

Minun fuksisyksyni on muodostunut opintojen osalta hieman erilaiseksi kuin useimmilla muilla maataloustieteiden opiskelut aloittaneilla fukseilla. Lukujärjestyksestäni onkin tullut kirjava sekoitus ensimmäisen ja toisen (..ja ehkä vähän kolmannenkin) vuoden opintoja sekä sivuainekursseja. Joidenkin kurssien kohdalla suunnitelmat tosin ovat osoittautuneet turhankin kunnianhimoisiksi ja nämä kurssit ovat saaneet jäädä odottelemaan seuraavaa vuotta. Myös aikaisemmat kemian opintoni nousivat arvoon arvaamattomaan kun luentosalin penkkejä ei tarvitsekaan kuluttaa tutkintoon kuuluvia kemian kursseja opiskellen.

Viikin kampuksella on mielestäni hyvä ja yhteisöllinen ilmapiiri ja uuden opiskelijan on ollut helppo sopeutua joukkoon. Aluksi sokkeloisilta tuntuneet yliopiston tilatkin ovat tulleet tutuiksi ja käytävillä ja luentosaleissa tapaa tutuiksi tulleita opiskelijoita.  Tapahtumia ja tekemistäkin on riittänyt, sillä joka viikolle olisi tarjolla jos jonkinmoista menoa ja meininkiä! Olen tykännyt erityisesti siitä, että tapahtumia ja menoja on laidasta laitaan. On erilaisia tapahtumia, kokouksia, bileitä, liikuntavuoroja, ekskursioita ja vaikka mitä. Tänä syksynä olenkin jo ehtinyt erilaisissa tilaisuuksissa sonnustautua muun muassa opiskelijan upeaan univormuun eli haalariin Päivä maalla- tapahtuman järjestelyjoukoissa, iltapukuun maatalousylioppilaiden ainejärjestön Sampsan vuosijuhlissa ja aina yhtä ihanaan 90-luvun tyyliin teemabileissä. Ei siis ihme, että syksy on tuntunut kuluvan varsin vauhdikkaasti!

A-K