Tekijä: Anna-Kaisa

Tänään on taas se päivä johon huipentuu ehkä viikkoja kestänyt luku-urakka ja tiedoista otetaan mittaa. Nimittäin tänään järjestetään maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan pääsykokeet. Kolmea päivää vaille vuosi sitten olin itsekin istumassa toiveikkaana pääsykoesalissa. Pääsykoetilanne on aina hieman jännittävä, sillä pitkän panostuksen ja hartaan valmistautumisen onnistuminen mitataan muutamassa tunnissa ja kokeen jälkeen on odoteltava tuloksia, joiden saapuminen tuntuu kestävän piinallisen kauan. Lisäksi tieto siitä, että jos käykin huonosti, seuraava mahdollisuus tulee vasta vuoden kuluttua, ahdistaa hieman. Vaikka koe viime vuonna tuntuikin menneen mukavasti, en silti ollut ollenkaan varma miten opiskelupaikan kanssa tulisi käymään.

Kasvintuotantotieteiden pääsykokeessa on perinteisesti ollut kaksi osaa, joista ensimmäinen osa sisältää erilaisia väittämiä, joista kysymystä kohden yksi tai kaksi vaihtoehtoa neljästä on oikein. Toisessa osassa on muutamia essee-tyyppisiä kysymyksiä. Etenkin ensimmäisen osan väittämistä ei oikein kokeen jälkeen osannut sanoa miten ne menivät.  Esseekysymyksistä sen sijaan jäi jonkinlainen tuntuma siitä osasiko vastata vai ei. Onneksi kuitenkin pisteitä kertyi tarpeeksi ja opiskelupaikka irtosi.

Pääsykokeet perustuivat lukion biologian oppimäärään sekä Maailma muuttuu – muuttuuko maatalous- kirjaan.  Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta julkaisee sivuillaan vanhoja pääsykokeita, joita tarkastelemalla selvisi, että kokeet ovat aikaisempina vuosina olleet aika paljon toistensa kaltaisia. Ainakaan kokeen muotoa ei siis hirveästi tarvinnut jännittää ja vaikeustasostakin sai jonkinlaisen käsityksen.

Viime kevät meni omalla kohdallani varsin kiireisissä merkeissä, sillä koulun ja tenttien lisäksi aloitin kesätyöt jo huhtikuun lopussa. Töiden jälkeen aika oli jaettava lukemisen ja harrastusten kesken. Toisaalta hektinen tahti motivoi tehokkaaseen työskentelyyn, mutta kun tentit ja pääsykokeet olivat ohi ja vapaa-aikaa oli jälleen huomasi myös, että tahti oli ollut aika tiukkaa ja väsymys sen mukainen.

Itse koin biologian osalta pohjatietoni sen verran vahvoiksi, että päätin jättää myös ajan puutteen vuoksi bilsan kirjat lukematta. Maailma muuttuu – muuttuuko maatalous- kirjan sen sijaan luin huolella. Avuksi olivat onneksi myös tiedekunnassa suorittamani perusopinnot, jotka sisälsivät osittain samoja asioita kuin pääsykoekirjakin. Pelkäsin kuitenkin vähiin jääneen lukemisen koituvat kohtalokseni, mutta aikanaan postissa saapuikin hyväksymiskirje. Se oli hyvä päivä.

Toivottavasti tänään koesaleissa hikoilevilla hakijoilla on onni myötä!

– A-K

Kevät on kulunut huomaamatta todella nopeasti ja fuksivuoden opinnot alkavat olla purkissa. Kaksi luentoa jäljellä ja vappuun mennessä myös suurimman osan tenteistä pitäisi olla ohi. Pääsiäiseksi saapuneet ihanat aurinkoiset päivät lämmittävät myös mieltä, mutta toisaalta kysytään vielä vähän enemmän tahdonvoimaa, jotta jaksaa lukea tuleviin tentteihin. Viimeisiä kuitenkin viedään, eikä kesän alkuunkaan ole enää pitkä aika. Vapun jälkeen yliopistolle pitää palata enää muutaman kerran tekemään viimeisiä tenttejä ja seuraavan kerran opinnot kutsuvat heinäkuun lopussa kun luvassa on kasvintuotantotieteiden kesäkurssi Mikkelissä.

Kevään aikana opiskelut ovat sisältäneet yleistä biologiaa, maaperätiedettä, kasvipatologiaa , sadonmuodostusta, maatalouseläintiedettä ja kasvintuntemusta. Maaperätieteen kurssilla tutustuimme erilaisiin maalajeihin ja niiden ominaisuuksiin sekä maan ravinnetalouden perusteisiin. Kasvipatologia tutkii kasvitauteja, niiden aiheuttajia, oireita ja tunnistusta. Sadonmuodostuksen kurssilla tutustuimme erilaisten kasvien viljelytoimiin sekä niiden sadon määrään ja laatuun vaikuttaviin tekijöihin. Maatalouseläintieteessä käsiteltiin eri eliöiden vaikutuksia maataloustuotannossa esimerkiksi hyödyllisinä pölyttäjinä tai ongelmallisina kasvintuhoojina. Kurssiin kuuluu myös hyönteisten lajintuntemus, samoin kuin kasvimorfologiaan, jonka osana on pieni maatalouslajintuntemus. Vielä ennen kesälomia pitäisikin opetella tunnistamaan ja nimeämään myös latinaksi koko joukko kasveja ainakin jos mielii päästä osallistumaan kesäkurssille. Tämä tietysti aiheuttaa hieman harmaita hiuksia kun aika tuntuu loppuvan kesken.

Lähes jokaiseen kurssiin on ilokseni sisältynyt myös joitakin harjoituskertoja, jolloin olemme päässeet käytännössä tutustumaan aiheisiin erilaisten tehtävien parissa. Omaa oppimistani ainakin helpottaa käytännöllisten harjoitusten tekeminen ja se, että pääsee esimerkiksi tunnustelemaan maalajeja, käsittelemään oikeita kasveja tai katselemaan tautia aiheuttavien sienten rihmastoa mikroskoopilla.

Aivan kaikki aika ei kuitenkaan ole kulunut opiskellessa vaan mukaan on mahtunut myös juhlatunnelmia ja ulkomaanekskursio opiskelijaporukalla. Akateemiset kasvintuottajat eli kasvintuotannon opiskelijoiden oma kerho teki ekskursion Britanniaan, mistä kotiuduimme reilu viikko sitten. Matkalla vierailimme tiiviin ohjelman aikana monenlaisissa kohteissa, esimerkiksi maatiloilla, yliopistolla ja panimolla. Reissu oli antoisa, joskin myös vähän rankka. Seuraavaksi odotellaankin sitten vappua ja kesää!

A-K

Yksi syy, jonka vuoksi lähdin opiskelemaan maataloustieteitä, on kiinnostus suomalaiseen ruokaan ja kotimaiseen tuotantoon. Kotimainen tuote tarkoittaa kotimaista työtä ja valvottua tuotantoketjua, jossa esimerkiksi puhtauteen tai eläinten hyvinvointiin liittyvät määräykset ovat usein tiukempia kuin muualla Euroopassa tai maailmalla. Suomalaisella maataloudella on haasteensa, eikä tuotanto ole yhtä tehokasta kuin korkeiden satotasojen alueilla etelässä. Tällaiset tekijät nostavat kotimaisen tuotteen tuotantokustannuksia ja kuluttajahintaa. Vaikka alkutuotannon kannattavuus ei yltäisikään kilpailijoiden tasolle, on suomalaisella maataloudella kuitenkin myös vahvuuksia.

Itselleni ruuan kotimaisuus on tärkeää, ja jos tuotteesta on saatavilla Suomessa tuotettu vaihtoehto, valitsen sen. On toki hienoa, että ulottuvillamme on monenlaisia elintarvikkeita eri puolilta maailmaa, mutta hienoa on myös se, että emme ole täysin tuonnin varassa vaan pystymme tuottamaan useat peruselintarvikkeemme täällä. Suomen olosuhteissa maataloustuotanto kuitenkin kamppailee kannattavuusongelmien kanssa, mutta toisaalta pohjoiset olosuhteemme ovat monille kasvitaudeille ja tuholaisille epäsuotuisat, mikä vähentää kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttötarvetta. Myös vesivaramme ovat hyvät, mikä on tärkeää sekä kotieläintuotannon että kasvinviljelyn kannalta.

Vaikka tuotanto olisikin halvempaa ja tehokkaampaa muualla, liittyy ruokaketjuun tietysti myös arvokysymyksiä. Tuotantoketju voi olla pitkäkin ja sen vaiheisiin liittyy kysymyksiä esimerkiksi työntekijöiden jaksamisesta, eläinten hyvinvoinnista ja ympäristöstä sekä tuotteiden laadusta ja puhtaudesta. Lisäksi ruuan kysyntä maailmassa kasvaa jatkuvasti väkiluvun lisääntyessä ja väestön vaurastuessa. Maailman peltopinta-alaa ei pystytä enää juurikaan lisäämään ja olemassa oleviakin viljelymaita menetetään jatkuvasti esimerkiksi aavikoitumisen seurauksena. Omalla tuotannolla edesautamme siis myös ruuan riittävyyttä.

Kotimaista alkuperää oleva tuote on usein ulkomaisia vaihtoehtojaan kalliimpi, mutta myös tuotteen vastuullisuus on usein korkeammalla tasolla ja jäljitettävyys parempi. Suomalaisen tuotteen vahvuuksia markkinoilla ovatkin laatu ja puhtaus. Lisäksi oma maataloustuotanto merkitsee pienempää tarvetta kuljettaa ruokaa maailmalta meille ja pitää yllä omavaraisuutta. Myös työpaikat tuotantoketjun eri vaiheissa säilyvät.

A-K

Tässä sitä nyt ollaan. Ensimmäisestä periodista selvitty, eikä toistakaan ole enää jäljellä kuin muutama viikko. Paljon ehditty ja kokonaisuutena syksystä on jäänyt oikein hyvä fiilis! Olen tavalliseen tapaani aloittanut tentteihin lukemisen liian myöhään ja raapinut päätäni laskareiden kanssa viimeisenä iltana. En ole mennyt jokaiselle luennolle enkä suorittanut kaikkia kursseja joita olin syksylle suunnitellut. Mutta olen viihtynyt uusien opintojeni parissa erittäin hyvin ja tutustunut mahtaviin ihmisiin. Minulla on ollut hauskaa ja olen saanut uusia kokemuksia ja oppinut paljon uutta.

Vielä viime vuonna olin kemian opiskelija Helsingin yliopistossa. Kemian opiskelu oli kuitenkin itselleni melkoista kärvistelyä ja olinkin pohtinut jo jonkin aikaa uusille urille suuntaamista. Päädyin suorittamaan maataloustieteiden perusopintoja sivuaineopiskelijana Viikkiin ja keväällä kävinkin sitten pääsykokeessa ja tänä syksynä aloitin kasvintuotantotieteiden fuksina maataloustieteiden laitoksella. Jo perusopintoja suorittaessani huomasin viihtyväni Viikissä maatalousteemojen parissa ja aloin ymmärtää miten paljon eri ulottuvuuksia maataloussektoriin liittyy. Vaikka itsekin olen kotoisin kasvintuotantotilalta, ei maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan hakeminen ollut mikään itsestäänselvyys. Huomasin kuitenkin, että jotain tällaista olin etsinytkin, monipuolista ja käytännönläheistä.

Minun fuksisyksyni on muodostunut opintojen osalta hieman erilaiseksi kuin useimmilla muilla maataloustieteiden opiskelut aloittaneilla fukseilla. Lukujärjestyksestäni onkin tullut kirjava sekoitus ensimmäisen ja toisen (..ja ehkä vähän kolmannenkin) vuoden opintoja sekä sivuainekursseja. Joidenkin kurssien kohdalla suunnitelmat tosin ovat osoittautuneet turhankin kunnianhimoisiksi ja nämä kurssit ovat saaneet jäädä odottelemaan seuraavaa vuotta. Myös aikaisemmat kemian opintoni nousivat arvoon arvaamattomaan kun luentosalin penkkejä ei tarvitsekaan kuluttaa tutkintoon kuuluvia kemian kursseja opiskellen.

Viikin kampuksella on mielestäni hyvä ja yhteisöllinen ilmapiiri ja uuden opiskelijan on ollut helppo sopeutua joukkoon. Aluksi sokkeloisilta tuntuneet yliopiston tilatkin ovat tulleet tutuiksi ja käytävillä ja luentosaleissa tapaa tutuiksi tulleita opiskelijoita.  Tapahtumia ja tekemistäkin on riittänyt, sillä joka viikolle olisi tarjolla jos jonkinmoista menoa ja meininkiä! Olen tykännyt erityisesti siitä, että tapahtumia ja menoja on laidasta laitaan. On erilaisia tapahtumia, kokouksia, bileitä, liikuntavuoroja, ekskursioita ja vaikka mitä. Tänä syksynä olenkin jo ehtinyt erilaisissa tilaisuuksissa sonnustautua muun muassa opiskelijan upeaan univormuun eli haalariin Päivä maalla- tapahtuman järjestelyjoukoissa, iltapukuun maatalousylioppilaiden ainejärjestön Sampsan vuosijuhlissa ja aina yhtä ihanaan 90-luvun tyyliin teemabileissä. Ei siis ihme, että syksy on tuntunut kuluvan varsin vauhdikkaasti!

A-K