Metsäylioppilaan viikko

 

#vainviikkijutut

Hei

hyvä tulevaisuudestasi kiinnostunut lukija!

Miten sun syksy on mennyt? Kiireessä koulun ja/tai töiden ja ehkä vapaa-ajankin kanssa? Tuttu tunne. Hauskaa on kuitenkin ollut! Kenttäkurssit, retkipäivät ja hyvähenkinen ryhmäpaine fuksikurssin kesken ovat virittäneet motivaatiota opintojen edistämiseksi. Paljon ollaan saatukin aikaiseksi. Ryhmätöistä, koepäivistä ja illanistujaisista on kunnialla selvitty, jopa niistä juhlien jälkeisistä aamuherätyksistä maastopäivinä (kenttäkursilla aamupala klo 7-8, jäiks!). Ootko miettinyt millainen on perusviikko tai peruslukkari yliopistossa? Pitääkö tietää itse koko ajan minne mennä ja missä varustuksessa? Auttaako kukaan, jos on vähän eksyksissä?

 Haluaisin jakaa sulle mun ”normi” viikon metsätieteen opiskelijan näkökulmasta. Yliopistossa jokainen viikko on vähän omanlaisensa. Näin ekana vuonna kuitenkin on todella koulumaista. Luennot, harjoitukset, laskarit (laskuharjoitukset) eli oppitunnit ovat suunnilleen viikottain samoihin aikoihin tiettyinä päivinä melkein samoissa paikoissa. Pitää olla vähän enemmän tarkkana aikataulun kanssa kuin lukiossa, sillä kukaan ei varsinaisesti muistuttele tai kysele susta. Kalenteri onkin ahkerassa käytössä. Sinne oon laittanut opetustapahtumat, tehtävien palautukset ja muut tapahtumat (metsämessut, ViikkiAreena, yritysvierailut jne.). Kurssin Wappi -ryhmässä voi aina kysyä ja varmistaa missä pitäisi olla. Siellä joku ihanista tuutoreistamme opastaa sitten luentosalien löytämisessä tai Hyytiälässä (kenttäkurssipaikka Juupajoella) opiskelijoiden autoille varatun parkkipaikan etsimisen kanssa.

Syksy on tuntunut menevän vauhdikkaasti (instassa mainittu!). Pitkähköt päivät välillä jopa kaheksasta neljään, retket (Viikin arboretum, Kumpulan Kasvitieteellinen ja Viikin kosteikko) ja projektit (esitelmät, pienryhmätehtävät esim. metsäekonomian laskut jne.) ovat saaneet ajan lentämään. Välillä on hyvä pysähtyä ja käpertyä viltin alle kahvimuki kourassa opiskelijoiden kerhohuoneen sohville. Maailmaa parannetaan niin fuksikurssin kesken, metsäylioppilaiden että kenen tahansa, joka kertsille eksyy. Ovi on auki kaikille, myös teille. Välillä on myös hyvä mennä metsään. Hyytiälän makkarakalliolla, Kuivajärven rannan tuntumassa sana on vapaa, kitara soi korvissa ja vain yhteinen hetki on päällimäisenä kaikkien ajatuksissa.

Jottei menisi pelkäksi fiilistelyksi, tässä mun lukujärjestys yhdeltä viikolta.

Lukujärjestys on syksyn toiselta periodilta, joka alkoi lokakuun viimeisellä viikolla ja päättyy koeviikon tyyppiseen järjestelyyn ennen joululomaa. Mulla viimeinen tentti on siis matematiikka 21. päivä joulunalus viikolla. Syksy on ollut melko matemaattispainotteinen: matematiikan peruskurssia (derivaatta, integraali ja matriisit), jota edelsi matematiikan tasokoe, jossa pärjää ainakin lukion matematiikan taidoilla (lyhyt- tai pitkämatikka), tilastotiedettä kaksi kurssia ja taloustieteen laskuja metsäekonomiassa.

Itse koin hyväksi käydä pitkänmatikan lukiossa, ja nyt on ollutkin matikan peruskurssilla ennestään tuttua asiaa, mikä helpottaa uuden omaksumista ja vanhan syventämistä. Mielestäni kuitenkin halu oppia ratkaisee, että rohkeasti vaan yrittämään vähemmälläkin matematiikan osaamisella. Laskut liittyvät hyvin käytännön tutkimusongelmiin: bakteeriviljelmiä, populaation kasvamista ja hinnan muutoksia. Mielenkiintoisinta on kuitenkin ollut metsäekonomiaan liittyvä Metsänkiertoaikamalli, jossa lasketaan paljaalle metsämaalle arvoa.

Opiskelijan vinkki: vaikka metsätieteiden pääsykokeista poistuukin matematiikan osa-alue, kannattaa ymmärtää, että sitä jatkossakin kuitenkin opiskellaan. Lukiotasoista perusmatematiikkaa on siis ainakin kahden tentin verran. Onneksi tukena ovat kurssit, laskuharjoitukset, hyvät materiaalit (ei kurssikirjoja vaan diat moodle -oppimisympäristössä!) ja opettaja, joka auttaa mielellään ja haluaa sinun pääsevän tentistä läpi!

Ekologian opinnoissa (Maapallon metsät ja suot) olemme pohtineet hiilen sitoutumista metsiin ja siten ilmastonmuutoksen kehittymistä näihin päiviin. Luennoilla käytyjen keskustelujen tueksi olemme lukeneet The Economist -lehden raporttia metsistä. Hyvä mahdollisuus kehittää englannin luetunymmärtämistään!

Sammaleet (kuvassa Sammalten kirjo -kirja) tulivat tutuiksi metsä- ja suotyyppejä tunnistaessa metsäekologian kurssilla. Keväällä meillä on vasta edessä varsinainen metsälajintuntemus -kurssi. Opiskeltuamme noin 250 kasivia (huom ennen 350!), olemme oiketettuja osallistumaan kesän lajintuntemukseen Yliopiston metsäasemalla, Hyytiälässä. Suomessa kasvupaikan hyvyys (metsä- ja suotyypit) määritellään kasvillisuuden perusteella, mikä edellyttää vahvaa lajintuntemusta. Ekologin tunnuspiirre. Yliopistoon tullessa ei tarvitse tuntea yhtäkään kasvia tai eläintä. Itsekin kaupunkilaisena tiesin entuudestaan ”perus” mustikan ja puolukan sekä muutaman merellä viihtyvn puun ja kukan, mutta silti pärjäsin kasvupaikka tentissä ja kenttäkurssin lajintuntemus testissä. Keskellä kuvassa looppi, joka toimii kuin suurennuslasi, sillä tutkailimme rahkasammalten möyheyttä opettajamme kerratessa sammaleen rakennetta ja osia.

 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Suomalainen onni asuu metsässä.

#fuksivuosiviikissä

Hilla