Tekijä: Hilla K Laakkonen

Fuksivuodesta

Ciao! Kohta alkaa just sun fuksivuosi Viikissä! (Metsätieteiden) tuutorit on ihan huippuja ja auttavat teitä uusia opiskelijoita mielellään ja järkkäävät tosi kivan orientoivan viikon 28.8-1.9.2017 Viikissä/Helsingissä. Syksyllä tulee olemaan Fuksiaisia, Fuksisitsejä ja HYY:n Fuksiseikkailu. Kaikkeen ei ehkä ehdi, mutta johonkin kannattaa osallistua, sillä niissä tutustuu omaan kurssiin, muihin fukseihin ja rastien pitäjinä toimiviin vanhempien vuosikurssien edustajiin. Tietää sitten, keneltä pyytää apua, kun kurssivalinnat jumittaa, kurssikirjoja ei löydy kirjastosta tai pitäs tulostaa yliopistolla. Kun kurssikaverikaan ei tiedä, niin sitten voi konsultoida vaikka tuutoria!

Mun fuksivuodessa parasta oli saunaillat metsäylioppilaiden kanssa niin kärrysaunassa Silvican (yhden kampusalueen opiskelija-asuntolan) pihalla kuin Hyytiälän metsäaseman pikku saunassakin. Meidän kurssihallitus tuotti kans ihan mielettömät fuksivuoden bileet (pikkujoulut, ystävänpäiväbileet ja kesäjuhlat Hyytiälässä)! Eli kannattaa lähteä kurssin 110 hallitukseen tekemään omannäköistä fuksivuotta.

Ukrainassa opimassa metsistä

Hurjinta mulla fuksivuodessa oli keväinen matka Ukrainaan IFSA:n (kansainväliset metsäylioppilaat ainejärjestön) 10 päivän NERM2017 tapaamiseen edustamaan omaa ainejärjestöä (myo:ta). Matkalla tutustuin niin metsäalan opiskelijoihin Suomesta, muualta Pohjois-Euroopasta ja jopa Georgiasta. Opiskelijat olivat metsäylioppilaita tai tulevia metsätalousinsinöörejä (Suomesta: MEOL -metsäalan opiskelijat).

Matkalla vierailtiin metsäalan yliopistoihin, valtion metsiin, taimitarhalle ja eroosion torjunta metsiin. Pääkaupungissa Kiovassa sekä kaupungissa nimeltä Lviev tehtiin kaupunkikierrokset, muuten liikuttiin bussilla ympäri Länsi-Ukrainan turvallista vuoristoseutua. Käytiinpä vaeltamassa myös Ukrainan korkeammalle vuorelle (Hoverla 2061 metriä), mikä oli mieletön kokemus!

Vasemmalla kuva NERMin (North European meeting) international eveningistä, jossa jokainen maa esitteli jotain omasta kulttuuristaan (ruokaa jne.). Lakut maistuivat ja ruissipsit herättivät kummastusta meidän standillä.

Kuvassa (alla) oltiin syömässä ukrainalaista ruokaa latvialaisten ystävieni kanssa vierailtuamme Chernobylin ydinvoimalalla.

Matkalla opin, että bussissa ei oo vieläkään kiva nukkua, kotiruoka on oikeesti hyvää ja bileitä on kiva järjestää. Pääsin myös läheltä näkemään, miten yhteiskunta vaikuttaa metsiin ja niiden hoitoon sekä tutkimukseen. Fuksina oli helppo lähteä reisuun, sillä vikojen tenttien ja Hyytiälän välissä oli joutavat pari viikkoa.

Osakunnalla bileitä ja kavereita

Kesä Hyytiälässä ja Koivuniemessä

Ukrainan matkan jälkeen kävin tenttimässä kasvit ja hyvinhän se meni, joten 10 viikkoa Hyytiälässä saattoi alkaa. Viikot olin Hyytiälässä ja viikonloput vietin Hämäläis-osakunnan kesäpaikalla Oitissa, Hausjärvellä. Koivuniemessä oli kiva viettää aikaa, saunoa, tehdä ruokaa ja talkoilla, mikä oli hyvää vaihtelua pitkille kurssipäiville.

Hyytiälä on enemmän kuin pelkkä yliopiston kenttäkurssi. Siellä ollaan vapaa-ajallakin yhdessä, talkoillaan, paistetaan lettuja ja pelataan lentopalloa sekä tehdään kurssitöitä. Opiskelu on intensiivistä, mutta palkitsevaa. Kaikki tehtävät tehdään ryhmätöinä, mikä kehittää asiantuntijuutta ja johtamis -taitoja. Olin mm. mittavälinevastaava neljä viikkoa. Mittavälineisiin kuului esim ikäkaira, jolla alla olevassa kuvassa selvitän kuusen ikää lustoja kairaamalla ja laskemalla.

Fuksiblogista

Fuksibloggaaja haku on kans orientoivalla viikolla ja syyskuussa on teistä valittavien uusien bloggaajien eka tapaaminen, jossa me vanhat ollaan kans mukana perehdyttämässä! Fuksivuosi Viikissä -blogista oon saanut kokemusta markkinoinnista, sisällön tuottamisesta ja ennen kaikkea hyviä, luotettavia ystäviä! Palaveriakaan en vaihtas ja nauru pidentää ikää ;).

Hyvät uudet fuksit, tehkää tästä elämänne fuksivuosi Viikissä!

Hilla

Viikissä on ilmassa jo kevään tuntua. Lumi sulaa, päivät ovat valoisampia ja vastaantulevat ihmiset hymyilevät. Odotan jo ensimmäisten kasvien heräämistä tähän valon ja myös lämmön juhlaan. Toukokuussa kevättä (ja IV periodin kurssien/kevät lukukauden päättymistä) juhlistetaankin Floran päivän merkeissä koko yliopiston voimin!

Tällä hetkellä opiskelen metsälajien tuntemusta (250 metsäkasvia latinaksi), puukaupan tapahtumista metsäteknologian kurssilla ja kaukokartoistusta metsänarvioimistieteessä. Koululounas 2.60e on must! Yritän myös muistaa levätä ja nukkua tarpeeksi. Kesäkunnostani pitää huolta mahtava HYY:n laskujärjestö Uniriders Helsinki, jonka kanssa löytää itsensä milloin Tahkon pisteiltä, Rushin trampoliinipuistosta tai Helsingin parhailta kiipeilyseiniltä. Vauhti korjaa virheet ja tekemällä oppii! Suosittelen osallistumaan muuhunkin kuin vain oman ainejärjestön toimintaan, sillä tekeminen yhdistää ja uusien kaverien saaminen on parasta!

Tänään päivääni piristi Loimun opiskelijoiden -Viikki (LoVi) tarjoamat kertsikahvit, jossa kahvi, keksit ja kauramaito riittivät suuresta metsäylioppilasvaltaisesta osanotosta huolimatta. Kaupassa oli siis ilmeisesti käyty tarpeeksi suuren kangaskassin kera. Kertsikahveja tulee olemaan pitkin lukukautta ja niistä aina infotaan LoVin fb -sivulla.

Loimu on luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto, joka valvoo jäsentensä etuja työmarkkinoilla. Tähän ammattijärjestöön voi liittyä jo opiskelu aikana (vinkki: työttömyyskassan kerryttäminen onnistuu jo kesätöilläkin!). Loimulla on ympäri Suomea eri kampuksilla alajärjestöjä opiskelijoille. Helsingissä Loimun opiskelijoita on Kumpulassa ja Viikissä. Itse en ole Loimun kampusaktiivi, mutta opin mielelläni lisää jäsenenä eduistani (matkavakuutus, urapalvelut ja työnhaku vinkit). Kertsikahveilla on hyvä mahdollisuus kysyä näistä tai muuten vaan jutustella kavereitten kanssa opinnoista, kesätöistä tai tulevista metsäylioppilaat ry:n (ainejärjestö) 108. vuosijuhlista lyhyemmin vujuista. Loimu järjestänee tulevaisuudessa seminaareja (työnhakutaidot, cv-pajat jne.) ja mentorointia eli ohjausta jo työelämässä olevilta meille opiskelijoille.

Ennen Loimua meillä metsäalan opiskelijoilla oli mahdollisuus liittyä metsänhoitajaliittoon opiskelijaetuineen, joten älä pelästy jos joskus törmäät tämmöiseen vanhaan termiin! Loimussa parasta on poikkitieteellisempi meininki ja uudet tuttavuudet. Loimu lämmittää pienen fuksin mieltä; taas yksi välittävä taho lisää ihka omaan tukiverkostoon! Ja se näkyy haalarissani yhtenä merkeistä :). Kuvamateriaalia haalareista ja merkeistä saadaan varmasti tulevien tapahtumien (latobileet, vappu yms.) myötä.

Vaikkei Loimuun tai mihinkään muuhunkaan järjestöön kukaan pakota liittymään, niin ehdottomasti kannattaa tutustua, kuulostella ja liittyä ja ehkä rohkaistua jopa lähtemään toimintaan mukaan! Yliopistossa tapahtuu paljon luentosalien ja laskareiden ulkopuolella. Ajatellaan, että opittu tieto on vain yksi osaamisen alue. Olemalla aktiivinen opiskelija saa yliopisto ajastansa varmasti enemmän kuin todistuksen tutkinnosta. Tätä muuta osaamista voi olla vaikka vuorovaikutustaidot, kehityminen lempiurheilulajissansa tai oppia jokin uusi taito!

 

kahvista ja kavereista nauttien,

Hilla

#fuksivuosiviikissä #loimu #kertsikahvit

 

Hola!

Yliopistossa on muutakin kuin luentokursseja ja kenttäpäiviä. Jokaisella pääaineella on oma ainejärjestönsä (metsätieteet->metsäylioppilaat ry, maataloustieteet->Sampsa ry ja ympäristö- ja luonnonvara ekonomia (YLE)->VV- Vuorovaikeutus ry sekä lukuisat muut). Ainejärjestöistä ja niiden toiminnasta voit lukea useista edellisistä postauksista :).

Aktiiviset viikkiläiset toimivat myös osuuskunnissa, joita Viikissä onkin jo kolme: Uniforst, Tähkä ja Universo. Osuuskunta toiminnasta tietämättömänä lähdinkin selvittämään konseptia ”Forsti seikkailee” -hengessä. Forstit eli metsäylioppilaat ottivatkin minut iloisesti vastaan tutustumaan osuuskuntaansa Uniforstiin ja sen toimintaan! Pääsin seuraamaan heidän työskentelyään ja tapaamaan toimihenkilöitä sekä tietysti itse toimitusjohtaja Tuuli Turusen! Tunnelma Viikin Think Companylla oli rento, mutta aikaansaava ja innostava.

”Alussa suhtauduin yrittäjyyteen huonosti, mutta Uniforstin myötä mielipiteeni on muuttunut”, Uniforstin toimitusjohtaja.

Ensiksi kuitenkin vähän taustaa. Opiskelijat ovat perustaneet osuuskuntia mm. helpottaakseen pääsyään yritysmaailmaan ja töihin, niin opiskelujen aikana kuin valmistumisen yhteydessä. Uniforstin mottona onkin: ”Alamme töihin!”, mikä kuvaa me -henkeä ja opiskelijoiden kiinnostusta päästä heti metsäalan töihin (vrt. kahvilat, kaupat ja mitä kaikkea muuta nyt opiskelijat yleensä tekevätkään). Osuuskunnat ovat siis jäseniään varten niin ihka uusia alan opiskelijoita kuin kokeneempia metsäläisiä (tässä tapauksessa). Eli selvitä rohkeasti ja ennakkoluulottomasti onko tulevan pääaineesi opiskelijoilla vastaavaa yritystä (tällä hetkellä: metsä-, maatalous ja ympäristötieteillä omansa) ja liity toimintaan mukaan, sillä edut ovat huippuja!

Uniforst tarjoaa jäsenilleen erilaisia koulutuksia, tapahtumia ja työpaikkoja, jotta pääsisit näihin kaikkiin mukaan tai edes tietoiseksi mahdollisuuksistasi, kannattaa jäseneksi liittyä ensimmäisenä opiskeluvuotena! Tällä hetkellä Uniforst toteuttaa Johtaja akatemia -nimistä koulutusta, josta metsätieteen opiskelijat voivat saada muutaman opintopisteen ja korvattua yhden kurssin. Kätevää! Kuka nyt ei haluasi kehittää itseään johtajana esimerkiksi ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen sparraamana. Toivotaan, että kurssi saa jatkoa tulevinakin vuosina ;).

Muita esimerkkejä osuuskunnan järjestämistä koulutuksista on erilaiset työnhaun taidot kuten cv:n kirjoittaminen tai Linkedin -profiilin luominen. Näitä juttuja ei luennolla opitakaan. Samoin Excelin -käyttö koulutus on ollut ilmeisen suosittu metsäläisten keskuudessa, sillä moni työpaikka edellyttää ohjelmiston hallintaa. Osuuskunta haluaakin jatkuvasti kehittää jäsentensä eli tulevaisuudessa juuri sinun osaamistasi, jotta olet valmis työhön, jonka mahdollisesti saatkin esimerkisi Uniforstin tarjoamana.

Työsi voi olla vaikka messu -esitteiden jakoa metsämessuilla tai maastokyselyn tekoa luonnossa liikkuville helsinkiläisille tai jotain aivan muuta. Rekrytointi, palkka-asiat ja paperityö tehdään siis Uniforstilla (hallituksen&toimihenkilöiden toimesta) ja voit käyttää työltä liikenevän aikasi vaikka luentosalien penkkien kuluttamiseen, laskiaisriehaan osallistumiseen tai kahvitteluun kerhohuoneella. Tämä saatu pienikin työkokemus voi kuitenkin avata sinulle oven harjoittelu- ja/tai työpaikkaan!

Osuuskunnan hallitukseen tai toimihenkilöiksi voivat hakea kaikki alanopiskelijat ihan fuksista alkaen. Näillä henkilöillä on siis enemmän vastuuta ja velvollisuuksia osuuskunnasta kuin pelkällä jäsenellä. Esimerkiksi toimihenkilöt ovat palkattuja tekemään kirjanpitoa, laskutusta tai järjestämään koulutuksia.

Kysyin metsäekonomian opiskelija Elliroosa Raittiselta millaista on olla Uniforstilla töissä toimihenkilönä: ”Ihan hauskaa. Saa työkokemusta ja pääsee paremmin mukaan toimintaan kuin jäsenenä”.

Muut saman pöydän ympärillä läppäreillään töitä tekevät nyökyttelevät. Kavereiden kanssa on kiva tehdä töitä, apu on aina lähellä ja ongelmat ratkeavat nopeammin porukalla.

Kavereiden kautta Tuulikin kuuli Uniforstista. Alussa hänkin epäröi hieman lähteä toimintaan mukaan, mutta yllättyi yrittäjyydestä ja osuuskunta -mallista positiivisesti. Tuuli pääsi muutamalle työkeikalle, joista sai hyvää metsäalan kokemusta ja taskurahaa. Nyt hän lähti ideoita ja intoa täynnä tähän hallituskauteen Uniforstin toimitusjohtajana. Kuukausi työskentelyä takana ja paljon on jo opittu: puhelimessa keskustelua, asiakkaiden kanssa toimimista ja yritystoimintaa. Paljon on vielä opittaavaa, mutta siinä auttavat opiskelija/työkaverit, ja joka päivä tietää tekevänsä tärkeää työtä ei vaan itselleen vaan koko yhteisölle. Voisiko tämä olla sinunkin tarinasi?

#haeviikkiin #alammetöihin #Uniforst #HelsinkiThinkC

p.s. Fuksia lämmittää tulevissa tapahtumissa palokärjen päälaen punaiset haalarit -joko näit instassa kuvan?

#haalarikansaa

Terveiset Viikistä

Hilla

 

#vainviikkijutut

Hei

hyvä tulevaisuudestasi kiinnostunut lukija!

Miten sun syksy on mennyt? Kiireessä koulun ja/tai töiden ja ehkä vapaa-ajankin kanssa? Tuttu tunne. Hauskaa on kuitenkin ollut! Kenttäkurssit, retkipäivät ja hyvähenkinen ryhmäpaine fuksikurssin kesken ovat virittäneet motivaatiota opintojen edistämiseksi. Paljon ollaan saatukin aikaiseksi. Ryhmätöistä, koepäivistä ja illanistujaisista on kunnialla selvitty, jopa niistä juhlien jälkeisistä aamuherätyksistä maastopäivinä (kenttäkursilla aamupala klo 7-8, jäiks!). Ootko miettinyt millainen on perusviikko tai peruslukkari yliopistossa? Pitääkö tietää itse koko ajan minne mennä ja missä varustuksessa? Auttaako kukaan, jos on vähän eksyksissä?

 Haluaisin jakaa sulle mun ”normi” viikon metsätieteen opiskelijan näkökulmasta. Yliopistossa jokainen viikko on vähän omanlaisensa. Näin ekana vuonna kuitenkin on todella koulumaista. Luennot, harjoitukset, laskarit (laskuharjoitukset) eli oppitunnit ovat suunnilleen viikottain samoihin aikoihin tiettyinä päivinä melkein samoissa paikoissa. Pitää olla vähän enemmän tarkkana aikataulun kanssa kuin lukiossa, sillä kukaan ei varsinaisesti muistuttele tai kysele susta. Kalenteri onkin ahkerassa käytössä. Sinne oon laittanut opetustapahtumat, tehtävien palautukset ja muut tapahtumat (metsämessut, ViikkiAreena, yritysvierailut jne.). Kurssin Wappi -ryhmässä voi aina kysyä ja varmistaa missä pitäisi olla. Siellä joku ihanista tuutoreistamme opastaa sitten luentosalien löytämisessä tai Hyytiälässä (kenttäkurssipaikka Juupajoella) opiskelijoiden autoille varatun parkkipaikan etsimisen kanssa.

Syksy on tuntunut menevän vauhdikkaasti (instassa mainittu!). Pitkähköt päivät välillä jopa kaheksasta neljään, retket (Viikin arboretum, Kumpulan Kasvitieteellinen ja Viikin kosteikko) ja projektit (esitelmät, pienryhmätehtävät esim. metsäekonomian laskut jne.) ovat saaneet ajan lentämään. Välillä on hyvä pysähtyä ja käpertyä viltin alle kahvimuki kourassa opiskelijoiden kerhohuoneen sohville. Maailmaa parannetaan niin fuksikurssin kesken, metsäylioppilaiden että kenen tahansa, joka kertsille eksyy. Ovi on auki kaikille, myös teille. Välillä on myös hyvä mennä metsään. Hyytiälän makkarakalliolla, Kuivajärven rannan tuntumassa sana on vapaa, kitara soi korvissa ja vain yhteinen hetki on päällimäisenä kaikkien ajatuksissa.

Jottei menisi pelkäksi fiilistelyksi, tässä mun lukujärjestys yhdeltä viikolta.

Lukujärjestys on syksyn toiselta periodilta, joka alkoi lokakuun viimeisellä viikolla ja päättyy koeviikon tyyppiseen järjestelyyn ennen joululomaa. Mulla viimeinen tentti on siis matematiikka 21. päivä joulunalus viikolla. Syksy on ollut melko matemaattispainotteinen: matematiikan peruskurssia (derivaatta, integraali ja matriisit), jota edelsi matematiikan tasokoe, jossa pärjää ainakin lukion matematiikan taidoilla (lyhyt- tai pitkämatikka), tilastotiedettä kaksi kurssia ja taloustieteen laskuja metsäekonomiassa.

Itse koin hyväksi käydä pitkänmatikan lukiossa, ja nyt on ollutkin matikan peruskurssilla ennestään tuttua asiaa, mikä helpottaa uuden omaksumista ja vanhan syventämistä. Mielestäni kuitenkin halu oppia ratkaisee, että rohkeasti vaan yrittämään vähemmälläkin matematiikan osaamisella. Laskut liittyvät hyvin käytännön tutkimusongelmiin: bakteeriviljelmiä, populaation kasvamista ja hinnan muutoksia. Mielenkiintoisinta on kuitenkin ollut metsäekonomiaan liittyvä Metsänkiertoaikamalli, jossa lasketaan paljaalle metsämaalle arvoa.

Opiskelijan vinkki: vaikka metsätieteiden pääsykokeista poistuukin matematiikan osa-alue, kannattaa ymmärtää, että sitä jatkossakin kuitenkin opiskellaan. Lukiotasoista perusmatematiikkaa on siis ainakin kahden tentin verran. Onneksi tukena ovat kurssit, laskuharjoitukset, hyvät materiaalit (ei kurssikirjoja vaan diat moodle -oppimisympäristössä!) ja opettaja, joka auttaa mielellään ja haluaa sinun pääsevän tentistä läpi!

Ekologian opinnoissa (Maapallon metsät ja suot) olemme pohtineet hiilen sitoutumista metsiin ja siten ilmastonmuutoksen kehittymistä näihin päiviin. Luennoilla käytyjen keskustelujen tueksi olemme lukeneet The Economist -lehden raporttia metsistä. Hyvä mahdollisuus kehittää englannin luetunymmärtämistään!

Sammaleet (kuvassa Sammalten kirjo -kirja) tulivat tutuiksi metsä- ja suotyyppejä tunnistaessa metsäekologian kurssilla. Keväällä meillä on vasta edessä varsinainen metsälajintuntemus -kurssi. Opiskeltuamme noin 250 kasivia (huom ennen 350!), olemme oiketettuja osallistumaan kesän lajintuntemukseen Yliopiston metsäasemalla, Hyytiälässä. Suomessa kasvupaikan hyvyys (metsä- ja suotyypit) määritellään kasvillisuuden perusteella, mikä edellyttää vahvaa lajintuntemusta. Ekologin tunnuspiirre. Yliopistoon tullessa ei tarvitse tuntea yhtäkään kasvia tai eläintä. Itsekin kaupunkilaisena tiesin entuudestaan ”perus” mustikan ja puolukan sekä muutaman merellä viihtyvn puun ja kukan, mutta silti pärjäsin kasvupaikka tentissä ja kenttäkurssin lajintuntemus testissä. Keskellä kuvassa looppi, joka toimii kuin suurennuslasi, sillä tutkailimme rahkasammalten möyheyttä opettajamme kerratessa sammaleen rakennetta ja osia.

 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Suomalainen onni asuu metsässä.

#fuksivuosiviikissä

Hilla

 

 

Hei,

olen Hilla! Olen 20-vuotias helsinkiläinen. Aloitin metsätieteen opintoni Helsingin yliopistossa tänä syksynä. Haaveilen karhunkierroksen kävelemisestä. Odotan opintoihini kuluuvaa Itämeren metsänhoidon kurssia. Ihailen arkkitehtuuria, joka sopii maisemaansa (Grand Desingn). Opiskeluarjessa parasta on aamut jolloin saa nukkua pitkään.

Kirjoitin ylioppilaaksi Oulunkylän Yhteiskoulusta keväällä 2015. Hain Viikkiin lukemaan metsää. Kävin pääsykokeissa. Pääsin sisälle. Sain tietää opiskelupaikasta toisena päivänäni vapaaehtoisessa asepalveluksessa. Kävin armeijan silti loppuun. Kesäkuun puolessa palasin Kymenlaakson metsistä Helsinkiin. Kirjauduin yliopistoon läsnäolevaksi ja osallistuin orientoivalle viikolle elokuun lopussa.

Kesäni meni tulevaa opiskelija-asuntoani remontoidessa. Heinäkuun lopulla pääsin sitten muuttamaan Jakomäkeen. Tutustuin tuohon lähiöön ja ympäröivään alueeseen pyöräillen. Kävi ilmi, että Vantaan Tikkurila on lähempänä kuin Helsingin keskusta. Ilahduin kun selvisi, että asun aivan suon vieressä. Slåttmossen on suosittu juhannuksen vietto paikka paikallisen väestön keskuudessa. Tältä keidassuolta löytyy geokätköjä, lintuja bongattavaksi ja pitkospuita juostavaksi. Ennenkaikkea mättäällä loikoillessa voi hetkeksi unohtaa arjen kiireet. Luonto on lähellä myös Helsingissä. Siksi toivon, ettei Helsingin lähimetsiin ja Viikin peltoihin kajottaisi (täydennysrakentaminen). Liikenteen hälinä on miinus, jota ei voi unohtaa edes keskellä Jakiksen suota. Jakomäki kun rajautuu Lahden- ja Porvoonväylään.

Olin tyytyväinen päätökseeni osallistua yliopiston järjestämälle orientoivalle viikolle (tutustumis viikko yliopistoelämään, ei siis varsinaista luento-opetusta). Siellä Viikin kampus, metsätieteiden laitos ja sen henkilökunta (opettajat ja tutkijat) tulivat tutuiksi. Tärkeintä oli kuitenkin oppia tuntemaan kurssikaverit, joiden kanssa fuksivuosi eli yliopisto opintojen ensimmäien vuosi tulisi kulumaan. Heti ensimmäisenä iltana huomasin olevani oikeassa paikassa. Meidän kurssille (k-109) syntyi nopeasti tiivis yhteishenki, kiitos tuutorien ja typeriltä tuntuvien tutustumisleikkien. Tuutorit ovat siis vanhempia opiskelijoita, joiden tehtävä on opastaa alkuun meidät fuksit eli ensimmäisen vuoden opiskelijat. Ensimmäisinä päivinä harjoiteltiin opiskelijaravintolassa ruokailua, joukkoliikenteen käyttöä eli esimerkiksi miten pääsen Viikistä Helsingin keskustaan, kursseille ilmottautumista yliopiston järjestelmässä ja sähköpostin käyttöä.

Tuutorit järjestivät meille ohjelmaa niin orientoivalla viikolla, mutta myös myöhemmin syksyn kuluessa. Tämän kuun lopussa meillä on fuksi-ilta. Metsäylioppilailla on asuntola parin sadan metrin päässä kampuksesta, jossa osa kurssikavereistanikin asuu. Asuntolan kerhohuoneelle voi mennä hengailemaan ennen bileitä tai vaikka järjestettyyn tapahtumaan (fuksi-ilta, metsästys seuran syyskokous (VAM) tai ainejärjestön tapahtuma (MYO)). Kuvassa yllä fuksiaislookia toiselta viikolta yliopistossa, jossa joukkuemme teemana oli metsurit, siksi viiltosuojahousut! Ainejäjestö MMYL järjestää maametsiksen uusille opiskelijoille, joka syksy fuksiaiset, jossa pääaineryhmittäin kierretään erilaisia rasteja tehtäviä tehden ja ilta huipentuu jatkoihin.

Koko Viikki otti meidät uudet opiskelijat hyvin vastaan. Ajattelin, että uusille opiskelijoille keksittäisiin jotain jäynää vähintään vanhempien opiskelijoiden toimesta, mutta kaikki ovat olleet hyvin avuliaita, ymmärtäväisä ja helposti lähestyttäviä. Olen tutustunut tapahtumissa ja kursseilla myös muilla vuosikursseilla oleviin metsäylioppilaisiin. Maametsiksen (mmtdk) kaikki tuutorit ovat olleet ihan huippuja! Heiltä on saanut hyviä vinkkejä niin opintoihin kuin juhlaan ja arkeen. Opin, että tiedekunnan sisällä on muutakin kuin oma pääaineeni Metsien ekologia ja käyttö  (Metsätieteiden laitos) ja, että tosiaan voin ottaa kursseja myös maataloustieteiden- tai taloustieteenlaitoksen puolelta.

Syksy on mennyt nopeasti! Yliopiston lukukausihan alkaa vasta syyskuussa, mutta pitkien päivien ja kurssien paljouden kanssa on riittänyt tekemistä. Ensimmäisillä viikoilla vierailtiin Viikin peltojen takana sijaitsevassa puulajipuistossa eli arboretumissa useampaan kertaan. Dendrologian eli puulajiopin kurssilla tehtiin päivän retki eli ekskursio Elimäellä sijaitsevaan Mustilan arboretumiin. Siellä ihmeteltiin monenmoisia puita ja metsiköitä. Kun retkiseurueena on kurssi 109, ohjelmassa lounas nuotiolla ja jokainen tuntee päässään edellisillan metsäylioppilaiden fuksisitsit (pöytäjuhla= illallinen, jossa syödään, juodaan ja vietetään aikaa opiskelijakavereiden kanssa sekä pidetään puheita, että lauletaan) on elämys taattu.

Lokakuun lopulla orientoiduttiin eli sisäistyttiin kesään (10 viikon kenttäkurssi/metsäekologit) viettämällä viikko Yliopiston metsäasemalla Hyytiälässä, Juupajoella. Viikko vierähti kasvien opettelussa ja metsänmittaamisessa. Käytännönjutut olivat tervetullutta muuten niin teoreettiseen opiskeluun (luentosaljeja, tenttejä, kirjojen ja tutkimustulosen lukemista ja laskuharjoituksia). Metsäylioppilaiden syksyn ensimmäisissä hirvijahdeissa, jotka järjestettiin Hyytiälän viikon päätteeksi pääsin enismmäistä kertaa tutustumaan metsästyksen saloihin ajomiehenä.

Syksy on ylittänyt kaikki odotukseni, turhat toiveeni ja villimätkin unelmani. Tästä on hyvä jatkaa. Odotan seikkailuja ja kivoja tapahtumia jatkossakin. Lukuvuodessa on neljä periodia, joista ensimmäinen on nyt loppusuoralla (enää tenttiviikko aka koeviikko jäljellä ennen toisen periodin alkamista). Niin ja sitten ainakin meidän pääaineessa kesäopinnot (kenttäkurssi). Kesään kuuluu kuulema ainakin Hyytiälän kesäjuhlat, tukin uittoa ja metsuri hommia.

Jos pohdit yliopisto-opintojen aloittamista, tai millaista on opiskella Helsingin yliopistossa ja Viikin kampuksella tai mitä viikissä voi opiskella, niin pistä meille rohkeasti kysymyksiä. Jos blogissa kysyminen tai kommentointi ei tunnu omalta, niin sähköposti on hyvä keino lähesyä: etunimi.sukunimi@helsinki.fi 

#vainviikkijutut

Hilla Laakkonen

p.s. seuratkaa meitä instassa 😉 (linkki blogin etusivulla)