Mitä ympäristötieteiden opiskelu on?

Kohta se alkaa – nimittäin korkeakoulujen yhteishaku! Ympäristötieteiden kandiohjelmaan haetaan yhteishaun toisella hakuajalla, eli 14.-28.3. Ajattelin tässä kirjoituksessa valaista hiukan, mitä kaikkea ympäristötieteiden opiskelu voikaan olla.

Ympäristötieteiden kandissa (lyhennettynä y-kandi) on jonkin verran kaikille yhteisiä opintoja, mutta valinnaisuutta on paljon jo heti alkuun ja kursseja voi käydä omaan tahtiin. Kenenkään toisen lukujärjestys ei näyttänyt samalta kuin omani edes ensimmäisten viikkojen aikana!

Y-kandin kaikille yhteisiin perus- ja aineopintoihin sisältyy muun muassa kurssit maailman ympäristöongelmista, ympäristöpolitiikasta, ympäristötaloustieteistä ja ekologian perusteista. Lisäksi on jonkin verran pakollisia tukiaineita, kuten matikkaa, kemiaa ja tilastotiedettä. Opintoihin kuuluu myös kieli- ja tietotekniikkaopintoja sekä työelämäjakso.

Hauskin osuus on kuitenkin aineopintojen moduulit, jotka ovat kurssikokonaisuuksia. Moduuleja on yhteensä seitsemästä erilaisesta aiheesta ja opiskelijat suorittavat yhden moduulin kokonaan ja muista moduuleista yksittäisiä kursseja. Jos tietää jo opintojen alkaessa, mikä se ”oma” moduuli tulee olemaan, sen suorittamisen voi aloittaa heti. Jos moduuliesittelyitä lukiessa iskee valinnan vaikeus, voi kuitenkin käydä rauhassa monien eri moduulien kursseilla ja päättää vasta sitten, mihin moduuliin suuntautuu.

Akvaattisten tieteiden moduulista (jonka itse ajattelin tehdä) saa perustiedot vesiekosysteemien toiminnasta ja ihmisen vaikutuksista niihin. Käytännönläheinen osuus tulee vesieliöiden lajintunnistuskurssilla. Sokerina pohjalla toisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä häämöttää akvaattisten tieteiden kenttäkurssi, jolla pääsee itse puljaamaan vedessä, ottamaan näytteitä ja analysoimaan niitä.

Agroekologian moduulissa käsitellään monipuolisesti ruoantuotantoon liittyviä kysymyksiä. Opiskelu lähtee kasvintuotannon perusteista, josta päästään todella mielenkiintoisiin soveltaviin kursseihin, jotka käsittelevät muun muassa ekosysteemipalveluita ruoantuotannossa, maatalouspolitiikkaa ja luonnonmukaista maataloutta.

Maatalouden ympäristöteknologian moduulissa teoria yhdistyy käytäntöön. Tässä moduulissa voi oppia, miten energian ja materiaalien käytön hyötysuhdetta maataloudessa voisi parantaa. Opintoihin kuuluu kursseja niin kestävästä maataloustuotannosta kuin mittaus- ja sähkötekniikastakin.

Maaperä- ja ympäristötieteiden moduuli sisältää paljon käytännön harjoitustöitä. Maaperä on tärkeä aihe, sillä se on keskeisessä roolissa ravinteiden ja veden kierroissa ja se on ruoantuotannon edellytys.

Ympäristömikrobiologian moduuli sopii labrahommailusta kiinnostuneille. Moduulissa voi oppia mikrobien tehtävistä ravinteiden kierrossa tai niiden hyödyntämisestä energiantuotannossa. Valinnaisessa osuudessa voi syventyä vaikka sienten biologiaan tai viruksiin.

Ympäristöekologian moduulissa voi opiskella ympäristökemiaa ja ekotoksikologiaa ja tarjolla on muista moduuleista poiketen myös maisteritason kursseja, kuten pilaantuneen ympäristön kunnostus -kurssi.

Ympäristönmuutoksen ja -politiikan moduulissa voi syventyä Suomen luonnonmaisemassa tapahtuneisiin muutoksiin, kaupunkiekologiaan, ilmansuojeluun ja paikkatietoon. Tämä on moduuleista se kaikkein eniten yhteiskuntatieteisiin suuntautunut. .

Kaikkien näiden moduulien lisäksi tehdään pienempi opintokokonaisuus eli niin sanottu sivuaine, joka voi olla omasta koulutusohjelmasta, muusta Helsingin Yliopiston koulutusohjelmasta tai kokonaan muusta korkeakoulusta. Tämän osuuden voi suorittaa esimerkiksi vaihdossa ulkomailla. Opintokokonaisuuden aihe voi olla kaikkea ympäristötieteitä tukevaa, eli käytännössä mitä tahansa maan ja taivaan väliltä;) Ja valinnaisuus ei lopu tähän: tutkintoon mahtuu vielä valtava määrä täysin vapaasti valittavia kursseja, joihin voi sisällyttää vaikka jonkin kielen opinnot tai muiden oppiaineiden kenttäkursseja.

Jos päätyy hakemaan ympäristötieteiden kandiohjelmaan, ei tarvitse lyödä ovia lukkoon tulevaisuuden suhteen. Y-kandista voi valmistua myös biologian ja toisen opetettavan aineen opettajaksi. Aineenopettajan opintosuunta valitaan vasta opintojen alettua, ja siinä opiskellaan ympäristötieteiden kurssien lisäksi biologian sekä toisen opetettavan aineen, esimerkiksi maantieteen kursseja.

Y-kandissa on mahdollista tehdä kaksikielinen tutkinto, jossa opiskellaan kursseja sekä suomeksi että ruotsiksi. Kaksikielisen tutkinnon tekijän ei tarvitse olla kaksikielinen, vaan esimerkiksi lukion ruotsin kurssien kunnialla suorittaminen riittää pohjatiedoiksi.

Olen nyt kertonut aika pitkästi siitä, MITÄ ympäristötieteiden opiskelu on. Sitten voisin jatkaa kertomalla, MILLAISTA y-kandissa opiskelu on. Yksi asia, minkä huomasin korostuvan jo ensimmäisten viikkojen aikana, on monitieteisyys. Y-kandi on ainutlaatuinen yhdistelmä luonnontieteitä ja yhteiskunnallisia tieteitä, ja kaikessa punaisena lankana on ympäristönäkökulma. Opiskelumuoto riippuu paljon kurssista. On perinteistä luentojen kuuntelua ja muistiinpanojen tekemistä, kirjasta lukemista ja netissä tehtäviä monivalintatestejä. Olen suorittanut kursseja ihan perinteisesti tenttimällä, mutta olen myös tehnyt paljon oppimispäiväkirjoja ja -tehtäviä. Ryhmätöillä on myös iso rooli. Tähän mennessä olen tehnyt perinteisen raportin sähkö- ja elektroniikkajätteestä, mutta kuvannut myös Viikin Prismassa videota ympäristöystävällisistä valinnoista ruokakaupassa. Tulevina vuosina on edessä vielä laboratoriotöitä, eliöntunnistusta, kirjatentti ja kenttäkursseja. Ei siis ole liioiteltua sanoa y-kandin opiskelun olevan monipuolista niin aiheiltaan kuin toteutustavoiltaankin!

Loppuun vielä hyödyllisiä linkkejä ja tsempit pääsykokeisiin lukeville <3

Y-kandin omat sivut:
https://www.helsinki.fi/fi/ymparistotieteiden-kandiohjelma-luonnontieteiden-kandidaatti-ja-filosofian-maisteri-3-v-2-v/1.2.246.562.17.41799577956

Y-kandi opintopolussa:  https://opintopolku.fi/app/#!/korkeakoulu/1.2.246.562.17.41799577956

Ympäristötieteilijöiden ainejärjestö Myy ry: https://blogs.helsinki.fi/myy-ry/

• Janina