Kategoria: Sekalaista

Tänään on taas se päivä johon huipentuu ehkä viikkoja kestänyt luku-urakka ja tiedoista otetaan mittaa. Nimittäin tänään järjestetään maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan pääsykokeet. Kolmea päivää vaille vuosi sitten olin itsekin istumassa toiveikkaana pääsykoesalissa. Pääsykoetilanne on aina hieman jännittävä, sillä pitkän panostuksen ja hartaan valmistautumisen onnistuminen mitataan muutamassa tunnissa ja kokeen jälkeen on odoteltava tuloksia, joiden saapuminen tuntuu kestävän piinallisen kauan. Lisäksi tieto siitä, että jos käykin huonosti, seuraava mahdollisuus tulee vasta vuoden kuluttua, ahdistaa hieman. Vaikka koe viime vuonna tuntuikin menneen mukavasti, en silti ollut ollenkaan varma miten opiskelupaikan kanssa tulisi käymään.

Kasvintuotantotieteiden pääsykokeessa on perinteisesti ollut kaksi osaa, joista ensimmäinen osa sisältää erilaisia väittämiä, joista kysymystä kohden yksi tai kaksi vaihtoehtoa neljästä on oikein. Toisessa osassa on muutamia essee-tyyppisiä kysymyksiä. Etenkin ensimmäisen osan väittämistä ei oikein kokeen jälkeen osannut sanoa miten ne menivät.  Esseekysymyksistä sen sijaan jäi jonkinlainen tuntuma siitä osasiko vastata vai ei. Onneksi kuitenkin pisteitä kertyi tarpeeksi ja opiskelupaikka irtosi.

Pääsykokeet perustuivat lukion biologian oppimäärään sekä Maailma muuttuu – muuttuuko maatalous- kirjaan.  Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta julkaisee sivuillaan vanhoja pääsykokeita, joita tarkastelemalla selvisi, että kokeet ovat aikaisempina vuosina olleet aika paljon toistensa kaltaisia. Ainakaan kokeen muotoa ei siis hirveästi tarvinnut jännittää ja vaikeustasostakin sai jonkinlaisen käsityksen.

Viime kevät meni omalla kohdallani varsin kiireisissä merkeissä, sillä koulun ja tenttien lisäksi aloitin kesätyöt jo huhtikuun lopussa. Töiden jälkeen aika oli jaettava lukemisen ja harrastusten kesken. Toisaalta hektinen tahti motivoi tehokkaaseen työskentelyyn, mutta kun tentit ja pääsykokeet olivat ohi ja vapaa-aikaa oli jälleen huomasi myös, että tahti oli ollut aika tiukkaa ja väsymys sen mukainen.

Itse koin biologian osalta pohjatietoni sen verran vahvoiksi, että päätin jättää myös ajan puutteen vuoksi bilsan kirjat lukematta. Maailma muuttuu – muuttuuko maatalous- kirjan sen sijaan luin huolella. Avuksi olivat onneksi myös tiedekunnassa suorittamani perusopinnot, jotka sisälsivät osittain samoja asioita kuin pääsykoekirjakin. Pelkäsin kuitenkin vähiin jääneen lukemisen koituvat kohtalokseni, mutta aikanaan postissa saapuikin hyväksymiskirje. Se oli hyvä päivä.

Toivottavasti tänään koesaleissa hikoilevilla hakijoilla on onni myötä!

– A-K

Kevät on kulunut huomaamatta todella nopeasti ja fuksivuoden opinnot alkavat olla purkissa. Kaksi luentoa jäljellä ja vappuun mennessä myös suurimman osan tenteistä pitäisi olla ohi. Pääsiäiseksi saapuneet ihanat aurinkoiset päivät lämmittävät myös mieltä, mutta toisaalta kysytään vielä vähän enemmän tahdonvoimaa, jotta jaksaa lukea tuleviin tentteihin. Viimeisiä kuitenkin viedään, eikä kesän alkuunkaan ole enää pitkä aika. Vapun jälkeen yliopistolle pitää palata enää muutaman kerran tekemään viimeisiä tenttejä ja seuraavan kerran opinnot kutsuvat heinäkuun lopussa kun luvassa on kasvintuotantotieteiden kesäkurssi Mikkelissä.

Kevään aikana opiskelut ovat sisältäneet yleistä biologiaa, maaperätiedettä, kasvipatologiaa , sadonmuodostusta, maatalouseläintiedettä ja kasvintuntemusta. Maaperätieteen kurssilla tutustuimme erilaisiin maalajeihin ja niiden ominaisuuksiin sekä maan ravinnetalouden perusteisiin. Kasvipatologia tutkii kasvitauteja, niiden aiheuttajia, oireita ja tunnistusta. Sadonmuodostuksen kurssilla tutustuimme erilaisten kasvien viljelytoimiin sekä niiden sadon määrään ja laatuun vaikuttaviin tekijöihin. Maatalouseläintieteessä käsiteltiin eri eliöiden vaikutuksia maataloustuotannossa esimerkiksi hyödyllisinä pölyttäjinä tai ongelmallisina kasvintuhoojina. Kurssiin kuuluu myös hyönteisten lajintuntemus, samoin kuin kasvimorfologiaan, jonka osana on pieni maatalouslajintuntemus. Vielä ennen kesälomia pitäisikin opetella tunnistamaan ja nimeämään myös latinaksi koko joukko kasveja ainakin jos mielii päästä osallistumaan kesäkurssille. Tämä tietysti aiheuttaa hieman harmaita hiuksia kun aika tuntuu loppuvan kesken.

Lähes jokaiseen kurssiin on ilokseni sisältynyt myös joitakin harjoituskertoja, jolloin olemme päässeet käytännössä tutustumaan aiheisiin erilaisten tehtävien parissa. Omaa oppimistani ainakin helpottaa käytännöllisten harjoitusten tekeminen ja se, että pääsee esimerkiksi tunnustelemaan maalajeja, käsittelemään oikeita kasveja tai katselemaan tautia aiheuttavien sienten rihmastoa mikroskoopilla.

Aivan kaikki aika ei kuitenkaan ole kulunut opiskellessa vaan mukaan on mahtunut myös juhlatunnelmia ja ulkomaanekskursio opiskelijaporukalla. Akateemiset kasvintuottajat eli kasvintuotannon opiskelijoiden oma kerho teki ekskursion Britanniaan, mistä kotiuduimme reilu viikko sitten. Matkalla vierailimme tiiviin ohjelman aikana monenlaisissa kohteissa, esimerkiksi maatiloilla, yliopistolla ja panimolla. Reissu oli antoisa, joskin myös vähän rankka. Seuraavaksi odotellaankin sitten vappua ja kesää!

A-K

Alkuvuosi sujui nopeasti matematiikan ja maatalouseläintieteen parissa. Aika rientää, eikä lukuvuodesta ole jäljellä enää kuin vajaa neljännes. Opintopisteet alkavat olla kasassa ja kesätyöt haettuina.

Alkuvuoden ehdoton yllättäjä oli em. maatalouseläintiede-kurssi ötököineen. Naureskelin fuksivuoden alussa, kun kasvintuotantotieteiden opintosuuntia esiteltiin; ”maatalouseläintiede – no se minua ei ainakaan voisi vähempää kiinnostaa”.

Never say never. Kurssin aikana löysin itseni piirtämästä mitä erikoisempia maatalousekosysteemin hyönteisiä. Suunnittelin vakavissani varastavani isän ulkosaunalta pesuvadin mansikan tuholaistutkimuksia varten. Ihastuin kirppoihin. Kaiken kaikkiaan odotan kesää jokseenkin innokkaasti puutarhatuholaistutkimukset suunnitelmissa.

***

Matematiikan kahden välitentin ja maat-kurssien tenttien jälkeen olin varma, että viimeinen 4. periodi olisi helppo ja kevyt… arvaus meni hiukan pieleen. Eräiden kurssien järjestäjät löysivät heikkouteni – luentomuistiot tarkoilla palautuspäivämäärillä. Kirjalliset työt ovat varmaan ainoa tapa, jolla oikeasti opin jotain;

Kirjoittaminen – ja voit nähdä Nooran halkomassa hiuksiaan kieliasun ja luettavuuden kanssa monta tuskaista tuntia.

Agroekologia on yksi näistä ovelasti suunnitelluista kursseista – 12 palautettavan luentomuistion kera. Jokaisen palautuskerran jälkeen huokaisen helpotuksesta ja lasken suoritettujen tehtävien prosentuaalista osuutta. Tällä hetkellä olen jo voiton puolella; 75% luentomuistioista valmiina. Jos kyseessä ei olisi agroekologia, olisin varmaan luovuttanut jo aikoja sitten.

Agroekologia muistuttaa minua yläkouluajoista. Yläkoulussa minulle valkeni viimein millaiseen tuhoon ihmiskunta on ajamassa itseään kuluttaessaan maailmaa loppuun. Olin ahdistunut. Se, etten voinut yksin vaikuttaa globaalien tapahtumien vyöryyn (ilmastonmuutos, luonnonvarojen väheneminen) ahdisti minua vielä enemmän. Harteillani painoi syvä huoli luonnosta, ja menetin toisinaan yöuneni sen vuoksi.
Luentomuistioiden kirjoittamisen lomassa huomaan toisinaan makaavani huoneeni lattialla kattoa katsellen. Välillä minusta tuntuu, että luennot repivät hajalle viimeisetkin lapsuuden harhaiset ajatukset maailman kauneudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Vanhat yläkouluaikaiset ajatukset palaavat mieleeni, täydentyen uusilla pohdinnoilla.

Agroekologia-kurssi on ollut minulle mieluinen, kaikesta työstä huolimatta. Tuntuu siltä, kuin olisin päässyt lähemmäksi niitä asioita, joille en yläkoulussa voinut mitään.

Lukuvuoden viimeisille kuukausille on luvassa vielä paljon töitä, niin yliopiston kuin harrastukseni suhteen. Musiikkiopistotason klarinettitutkinto häämöttää vajaan kuukauden päässä, ja alkaa jo hieman hermostuttaa… Kaiken tohinan keskellä pohdin tulevaa kesää ja tulevaa lukuvuotta. Tulevaisuuden ääriviivat alkavat jo hahmottua mielessäni; ehkä seuraavassa blogikirjoituksessani kerron aiheesta enemmän.

– Noora –

Yksi syy, jonka vuoksi lähdin opiskelemaan maataloustieteitä, on kiinnostus suomalaiseen ruokaan ja kotimaiseen tuotantoon. Kotimainen tuote tarkoittaa kotimaista työtä ja valvottua tuotantoketjua, jossa esimerkiksi puhtauteen tai eläinten hyvinvointiin liittyvät määräykset ovat usein tiukempia kuin muualla Euroopassa tai maailmalla. Suomalaisella maataloudella on haasteensa, eikä tuotanto ole yhtä tehokasta kuin korkeiden satotasojen alueilla etelässä. Tällaiset tekijät nostavat kotimaisen tuotteen tuotantokustannuksia ja kuluttajahintaa. Vaikka alkutuotannon kannattavuus ei yltäisikään kilpailijoiden tasolle, on suomalaisella maataloudella kuitenkin myös vahvuuksia.

Itselleni ruuan kotimaisuus on tärkeää, ja jos tuotteesta on saatavilla Suomessa tuotettu vaihtoehto, valitsen sen. On toki hienoa, että ulottuvillamme on monenlaisia elintarvikkeita eri puolilta maailmaa, mutta hienoa on myös se, että emme ole täysin tuonnin varassa vaan pystymme tuottamaan useat peruselintarvikkeemme täällä. Suomen olosuhteissa maataloustuotanto kuitenkin kamppailee kannattavuusongelmien kanssa, mutta toisaalta pohjoiset olosuhteemme ovat monille kasvitaudeille ja tuholaisille epäsuotuisat, mikä vähentää kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttötarvetta. Myös vesivaramme ovat hyvät, mikä on tärkeää sekä kotieläintuotannon että kasvinviljelyn kannalta.

Vaikka tuotanto olisikin halvempaa ja tehokkaampaa muualla, liittyy ruokaketjuun tietysti myös arvokysymyksiä. Tuotantoketju voi olla pitkäkin ja sen vaiheisiin liittyy kysymyksiä esimerkiksi työntekijöiden jaksamisesta, eläinten hyvinvoinnista ja ympäristöstä sekä tuotteiden laadusta ja puhtaudesta. Lisäksi ruuan kysyntä maailmassa kasvaa jatkuvasti väkiluvun lisääntyessä ja väestön vaurastuessa. Maailman peltopinta-alaa ei pystytä enää juurikaan lisäämään ja olemassa oleviakin viljelymaita menetetään jatkuvasti esimerkiksi aavikoitumisen seurauksena. Omalla tuotannolla edesautamme siis myös ruuan riittävyyttä.

Kotimaista alkuperää oleva tuote on usein ulkomaisia vaihtoehtojaan kalliimpi, mutta myös tuotteen vastuullisuus on usein korkeammalla tasolla ja jäljitettävyys parempi. Suomalaisen tuotteen vahvuuksia markkinoilla ovatkin laatu ja puhtaus. Lisäksi oma maataloustuotanto merkitsee pienempää tarvetta kuljettaa ruokaa maailmalta meille ja pitää yllä omavaraisuutta. Myös työpaikat tuotantoketjun eri vaiheissa säilyvät.

A-K

Syyslukukausi on jo takana… Vaikea kuvitella. Kerron nyt asioita, jotka ensimmäisenä syksystä tulevat mieleen.

Kaksi periodia yliopistolla ovat opettaneet minulle itsestäni ja oppimiskyvystäni paljon. Arkkivihollisekseni on muodostunut biologia, tuo jalo tiede, jota aivoni eivät suostu sisäistämään (ainakaan helpolla).  Sen sijaan kemiasta tuli uusi lempiaineeni, vaikken siitä lukiossa niin paljoa välittänytkään. Missä on kaavoja sekä mekaanista työskentelyä, siellä olen minäkin.

Ongelmallisen biologian (biotieteiden perusteet) vuoksi olen pohtinut ankarasti soveltuvuuttani tälle alalle. Pahimmassa tenttistressissä harkitsin jo pakomatkaa merikouluun. Kävin hieman selvittelemässä asioita opintotoimistolla, ja valaistuin. Tässä valaistumisen tulokset:

Yliopisto. Mikä loistava instituutio.

Loppuvuodesta ymmärsin viimein, että voin tutustua muidenkin tiedekuntien kurssitarjontaan. Kukaan ei estä minua osallistumasta muiden tiedekuntien tai pääaineiden avoimille kursseille, ja voin opiskella niitä ”sivuaineopintoina”. Olenpas ollut hölmö, kun en älynnyt sitä aiemmin. Ja mieleni teki jakaa riemuni myös niille surullisille abiturienteille, jotka tietävät etteivät läpäise pääsykokeita haluamaansa pääaineeseen. Periaatteessa riittää vain, että pääsee yliopistoon sisälle jotakin kautta. Sen jälkeen voi elää tässä tiedon paratiisissa suhteellisen vapaasti, ja etsiä omaa alaansa vaikka vuoden ajan rauhassa.

Luonnollisesti valaistumiseni jälkeen päätin, että nyt keväällä kokeilen kaikkea maataloustieteiden kurssien lisäksi. ”Kaikkea” käsittää minun kohdallani lähinnä matematiikan ja tilastotieteen laitoksen kursseja, 15 opintopisteen arvosta. Olenkin hiippaillut Kumpulan kampuksen käytävillä tyytyväisenä vaihtelusta.

Täytyy kyllä sanoa, että Helsingissä opiskelemisessa on puolensa. Erityisesti viime syksystä on jäänyt mieleen loistavat harrastusmahdollisuudet. Sain järjestettyä itselleni klarinetti- ja pianotunnit, ja harras unelmani suorittaa D-tason tutkinto klarinetin soitosta toteutuu tänä keväänä.

Tässäpä tämänhetkisiä ajatuksia. Uusi viikko alkaa jälleen, ja luvassa on paljon töitä niin biotieteiden perusteiden kuin matematiikankin suhteen. Unohtamatta lähestyvää tutkintoa ja kesätyöhakua…päivä kerrallaan.

– Noora –