Tänään taisi olla suuri osa HY:n pääsykokeista! Tai ainakin MMTDK:n pääsykokeista. Ja samalla kertaa ylioppilaskirjoitusten tulosten julkistamispäivä?
Toivon että kaikkien tämän kevään ponnistelut saavat tunnustusta.
Pääsykokeissa siistein juttu on se, kuinka kaikki ovat tavallaan sosiaalisesti samalla viivalla. Kaikilla on päällä sama kollektiivinen harha siitä, että muut ovat parempia; todellisuudessa edes ne, jotka ovat varmoja taidoistaan, eivät ole varmoja sisään pääsemisestään. Muutaman kuukauden kuluttua pääsykoeruljanssia voi kuitenkin varmaan jo muistella melkein lämmöllä..?
Oma kohtalon hetkeni koittaa vasta huomenna viimeisen kenttäkurssille vaadittavan tentin muodossa. Jännitän sitä lähes yhtä lujaa kuin viime vuonna hakutulosten julkistamista; nyt on pelissä yhdeksän viikkoa Hyytiälän tutkimusasemalla. Kuulin kaverilta tavernassa, että siellä pääsee harjoittelemaan tukkien uittamista ja tarkkailemaan majavia.
Teille, jotka ensi syksynä aloittavat täällä Viikissä (tai oikeastaan, missä tahansa!), haluan sanoa, että yliopisto on riemastuttavimpia ja absurdeimpeja paikkoja mitä on. Kaikkiin ylimääräisiin systeemeihin kannattaa ehdottomasti mennä mukaan ja osallistua, ne ovat sellaisia kuin ei missään muualla. Koskaan ei voi arvata mitä tapahtuu. Ja kannattaa ottaa kiinnostavan kuuloisia kursseja oman laitoksen ulkopuolelta! Niitä tuntuu olevan loputtomasti, mutta sitä vartenhan täällä ollaan, right? (t. tuleva n:nnen vuoden opiskelija…)
Toivon että te, jotka tänä keväänä haitte, pääsette sinne minne halusittekin.
Vappu taitaa olla omalta osaltani ohi – haalari on laitettu epäsiististi takaisin kaappiin, mutta ylioppilaslakkini odottaa vielä juhlimisen jatkumista toiveikkaana yöpöydällä. Yhtä innokkaana ja positiivisena juhlimista odottaa Elastisen konsertista saatu naamari, jota olen säikähtänyt nyt joka aamu sen nähdessäni.
Kuten Sörsselssönin vapussa (https://www.youtube.com/watch?v=9oQfOhEVf4U), ehdin hädin tuskin kotona pyörähtää tai haalareista siviilivaatteisiin. Vapun jälkeen olikin aavistuksen orpo olo ilman tuttua viininpunaista haalareita, joiden taskut ovat vihdoin tarpeeksi isot ja jotka pelastavat pahimmaltakin asukriisiltä. Sörsselssönistä poiketen oma vappuni ei tosin kestänyt kahta ja puolta viikkoa, mikä johtui kenties siitä, etten omista teekkarilakkia tai siitä, että oma kisakuntonikin on rajallinen. Muutaman päivän hulina riitti itselleni ja tulihan siinäkin ajassa juhlittua varsin menestyksekkäästi hyvällä porukalla – edustajia useasta tiedekunnasta. Pitkään kerätyn univajeen pystyi loistavasti ottaa kiinni viikonloppuna, jolloin hoitui myös häpeällisen pitkään laiminlyödyt pyykkivuoret ja tiskit. Yksinasumisen huonoja puolia on se, ettei ole ketään kommentoimassa hallittua kaaostani.
Kuvatodisteiden ovelasti puuttuessa, koitan luoda mahdollisimman elävän kuvan, miltä pienen bioteknikon vappu näyttikään vuonna 2015.
Aatonaattona osallistuin useamman pohjalaisen kanssa vappusitseille Bottalle ja tupa oli täynnä pohjalaisia niin EPO:sta, PPO:sta ja VN:stä. Alkuilta meni nakkeillessa osallistujalistaa tarkistaessa ja maksuja vastaanottaessa – pientä karman parannusta ennen sitsejä (nimim. pudotin puhelimen juuri vessanpönttöön). Ainejärjestöjen ja kiltojen sitseillä olleena osakunnan sitsit erottuvat – edukseen – muista sitseistä ruoallaan ja erilaisilla lauluillaan. Ruoat ovat loistavia ja rahoilleen saa vastinetta, ja lauluja lauletaan niin perinteisistä juomalauluista maakuntalauluihin. Teekkarisitseillä meno on oman kokemukseni mukaan riehakkaampaa, ja ruokaa ei todellakaan ehdi syödä, mutta lukkarien tarinat ovat loistavia.
Sitseillä oli hyvä aloittaa vappu, joka jatkuikin seuraavana päivänä kaikkien muidenkin juhlijoiden tapaan Mantan lakitusta seuraamalla. Paljoa en ihmismassan keskeltä nähnyt – vaikka usein koen itseni pitkäksikin, niin hyvä kun näin isoa kuvataulua kaikkien opiskelijoiden takaa. Mutta pisteet AYY:lle, että toivat Mantalle lakin James Bondimaisen tyylikkäästi pienen helikopterin avulla. Tästä matka jatkui erinäisiä polkuja pitkin Circukseen Elastisen luokse. Ja ei mitkään pienet pippalot kyseessä, vaan koko klubi täynnä opiskelijoita – paljon oikislaisia, lääkisläisiä ja farmaseutteja. Niin paljon, että keikka pääsi alkamaan tunnin myöhässä, ettei kovin moni missaisi Elastisen show’ta ja lihaksia. Parempaa keikkaa ei ehkä olisi vappuaattona voinut saada – sen verran hyvin soitti ja sai väsyneimmätkin juhlijat vielä jaloilleen pomppimaan Anna soida – kappaleen tahtiin. Kroppa kaikkensa antaneena pitkän narikkajonon kautta kotio muiden juhlijoiden kanssa. Bussikuski taisi samalla yrittää uutta ennätystä ahtaamalla mahdollisimman paljon kyytiin.
Taitaa olla koko vapun ajalta ainoa kuva – mikä ehkä kertoo, että oli hauskaa?
Vappupäivä meni luonnollisesti Ullalinnanmäellä syöden ja nauttien auringonpaisteisesta säästä, joka myöhemmin muuttui pilviseksi ja tuuliseksi. Edellisenä päivänä tehty perunasalaatti ja kotitekoinen sima maistuvat erinomaiselta ulkosalla hyvien tyyppien seurassa. Ullis oli tupaten täynnä porukkaa, ja oli ihana huomata, kuinka suuri ikähaarukka puistossa juhli. Monta jo kellastunutta teekkarilakkia tuli bongattua luolamiesten päistä kuten myös uutuuttaan hohtavia ylioppilaslakkeja. Jatkossa suunnitelmana on varautua vuosi vuodelta paremmin ja paremmin vappupäivän viettoon, ja seuraavaksi vuodeksi on aikeina hankkia pallogrilli ja teltta sekä varata ruokaa koko päiväksi. Itse pidin melkein eniten vappupäivän juhlinnasta, ja se oli loistava lopetus vapulle. Tämän jälkeen tehokkaasti kaaduin sängylle ja nukuin ansaitut päiväunet.
Vappuhan merkitsee myös pienesti sitä, että kouluvuosi alkaa olla pikku hiljaa paketissa – näin on myös omalla kohdallani. Kesätyö on jo hankittuna, ja kohta voi jo siirtyä kesälaitumille ja nauttia – jos kehtaan väittää – ansaitusta tauosta opiskelusta.
Ja ennen vapautta voin ainakin nauttia tutkimuspalkkioista.
Mitäköhän oikein ajattelin kirjoittaessani tuossa muutama kuukausi sitten, että tästä loppukeväästä tulisi jotenkin erityisen rento….. Huhhuh, ei tullut rentoa! Vähän taitaa hommia jäädä kesällekin (ehkä jopa oma vika, jos herätyskello sinnikkäästi kieltäytyy herättämästä ja itse sinnikkäästi yrittää sen silti joka aamuksi, myös tenttiaamuksi, laittaa herättämään), mutta toistaiseksi ollaan loppusuoralla ja apua, fuksivuosi lähenee loppuaan?!
Ulliksella laskiaisena
Mitä jäi käteen fuksivuodesta?
– sopiva kasa noppia (ei ehkä mikään vuori, mutta sen kokoinen kasa, että vähän saa ylpeä olla)
– monta ”oho, hups” labrassa
– onnistuneita ja tosi mielenkiintoisiakin labratöitä sekä luentoja
– vastapainona (vain) yksi (tahattomasti) pommiin nukuttu tenttikin
– muutama tarkoituksellakin nukuttu tentti..
– mutta hei, vitosiakin
– varovaisia pohdintoja sivuaineesta, ensi vuodesta ja jopa maisterivaiheen suuntautumisesta
– yhdet, (jo nyt) aika väsyneen näköiset haalarit
– läjä ompelemattomia merkkejä
– unknown määrä mystisesti kadonneita merkkejä
– täysin unknown määrä mitä erilaisempia kemuja ja kissanristiäisiä, nyt vappuna luvassa mm. Zetorin vetoa, petanquea, osakuntabileitä ja munkkikilpailua…
– yks päätoimittajan titteli
– ja samalla Lipidin hallituslaisen titteli
– aika monta eksymistä ympäri Helsinkiä
– aika monta fysiikan/fysikaalisen kemian laskujen ja labraselostuksien parissa vietettyä tuskallista hetkeä
– aika monta Latokylässä vietettyä aamua/päivää/iltaa/yötä
– muutama päivä hikoiltu Unisportillakin ja mm. Lipidin ja Sampsan yhteisvaelluksen(/-talsimisen) merkeissä!
– ylivoimaisesti voiton ajankäytöstä kampuksella vie kuitenkin Unicafet.…
Vaelluksella!
Täyden kympin vaahtokarkkitikkupullan grillausta…
Opiskeluista Viikissä kokonaisuudessaan on jäänyt käteen hyvä mieli ja kova odotus tulevasta: viime vuonna hilkulle jäänyt paikka eläinlääkiksestä (kaikki tiet vievät Viikkiin?) saa jäädä ihan suosiolla ja täällä jatketaan. Syksyn to do-listalle sen sijaan menevät elintarvike-ekonomian ja ehkä jokunen kuluttajaekonomiankin kurssi. Ja niistä monista ”oho, hups”eista huolimatta labrakurssit ovat opettaneet ehkä eniten koko vuonna ja vähän houkuttaisi fiilistellä, että mitäpä jos suuntautuisi elintarvikekemiaan maisterivaiheessa…
Pakkausteknologian kurssin huipputuotoksia
Vasikat navetassa Viikki GP:ssä…
Mut ihan just tällä hetkellä to do-listalla:
– palauta viimeinen labratyöselkkari
– vedä ylioppilaslakki päähän ja vietä elämäsi eka ja paras opiskelijavappu!
– sen jälkeen hyödynnä akateemista vapautta ja pakkaa rinkka
– sano heipat osalle niistä huipputyypeistä, joihin olet tänä vuonna tutustunut, ja lähde loppujen huipputyyppien kanssa reppureissaamaan neljäksi viikoksi!
Viimeinen fuksiblogipostaus oli omalta osaltani tässä, nyt vapun viettoon, ja tervetuloa uudet fuksit Viikkiin, nähdään syksyllä!
Aika usein ihmiset pyytävät toistamaan tai selittämään tarkemmin, kun kerron opiskelevani agroekologiaa.
Eikä ihme. Agroekologia-termin määrittely taitaa olla jatkuvan kädenväännön aihe sitä tutkivienkin parissa, joten ei ole kovin yllättävää, että termi ei aukea ihan ensimmäisellä kuulemalla.
Oma vastaukseni kysymykseen ”Siis mitä sä oikein opiskeletkaan?” riippuu hiukan siitä kenelle vastaan.
Lapsille kerron, että opiskelen sitä, kuinka kaikille ihmisille riittäisi terveellistä ja turvallista ruokaa, niin että muutkin eläimet ja kasvit voisivat elää tällä maapallolla. Tämä vastaus kaikessa epätieteellisyydessään kuvaa mielestäni aika hyvin sitä, mikä agroekologiassa on tavoitteena.
Jos huomaan, että kysymys esitetään enemmän kohteliaisuudesta kuin uteliaisuudesta, saatan vastata, että opiskelen ruoantuotannon kestävyyttä. Piste.
Vastaus on monelle kysyjälle varmasti ihan riittävä, joskin oikeasti hurjan suppea, jopa virheellinen. Selityksen puutteellisuus piilee siinä, että agroekologia ei tarkastele asioita vain maatalouden peltomittakaavassa tai tuottamisen näkökulmasta, vaan tarkoitus on ottaa huomioon koko ruoantuotannon ja kulutuksen järjestelmä. Nykyäänhän ruoan riittävyyden kannalta ongelmallista ei ole niinkään se, että tuottaisimme globaalilla tasolla liian vähän ruokaa, vaan ongelma piilee siinä minkälaista ruokaa, missä, miten ja kenelle tuotetaan. Ei siis ole kyse siitä, etteikö ruokaa olisi kokonaisuudessaan tarpeeksi, vaan siitä, että tuotettu ruoka ei jakaudu tasaisesti tai että sitä ei tuoteta kestävästi. Hämmentävää on esimerkiksi se, että FAO:n mukaan maailmanlaajuisesti noin 1/3 ihmisille tuotetusta ruoasta menee hukkaan, kun samaan aikaan noin 800 miljoonaa ihmistä kärsii nälästä. Ja samaan aikaan, kun toisaalla nähdään nälkää, on tietyillä alueilla käynnissä terveydellisesti ja taloudellisesti kestämätön ylipainoepidemia. Tähän kun lisätään vielä vaihtelevat sosiokulttuuriset tekijät, iso hyppysellinen politiikkaa ja valtasuhteita, uskomuksia ja investointeja, ympäristöongelmia ja toisaalta maatalouden positiivisia ulkoisvaikutuksia saadaan aikaan soppa, jonka ratkaisemiseen tarvitaan monitieteistä lähestymistapaa ja roimasti rohkeutta.
Äskeinen kuulosti ehkä liian maailmaasyleilevältä ja abstraktilta.
Kysymyksiä ei kuitenkaan ole pakko esittää maailmanlaajuisina, vaan samanlaisia kestävyyden kysymyksiä voi tarkastella pienemmässäkin mittakaavassa. Kuinka esimerkiksi Suomessa voitaisiin vähentää kotitalouksien tai vähittäiskauppojen ruokahävikkiä? Miten tuetaan kotimaista, puhdasta ja kestävää tuotantoa parhaiten?
Agroekologiassa parasta mielestäni onkin kokonaisvaltaisuus. Yksisilmäinen yhden asian ajaminen ei johda ikinä aidosti kestävään ratkaisuun. On toki haastavaa huomioida tuotannossa ja kulutuksessa sekä ympäristönäkökohdat, sosio-kulttuuriset näkökohdat että taloudellinen kannattavuus, mutta niinhän se taitaa olla, että vain jonkin osion huomioiminen ei ole aidosti kestävää.
Jos jokin tässä kirjoituksessa herätti kiinnostuksen, suosittelen katsomaan esimerkiksi jonkin (tai kaikki!) näistä videoista. Popcornia kouraan ja menoksi!
Haut alkavat olla lopuillaan (tarkalleen 4h 34min aikaa, että nyt ois teidän (meidän?) ”jätän-kaiken-aina-viime-tippaan” -hakijoidenkin pikkuhiljaa heräiltävä) ja maatalous-metsätieteellisen tulevien fuksien pääsykoepäiväkin lähestyy. Tässä kohtaa vuotta yhdellä jos toisellakin hakijalla sosiaalinen elämä kuihtuu jonnekin pääsykoekirjojen sivujen väliin: kahvia kuluu kuppitolkulla ja seuraa pitävät lähinnä pureskellut lyijykynän päät ja pattereiden loppumista (tai omalla kohdalla lähinnä ”Error”ia) valittava laskin. Monelle valintakoe tarkoittaa monen kuukauden pänttäämistä, joka päättyy siihen, että muutamassa tunnissa pitää näyttää kaikki taitonsa.
Elintarviketieteiden valintakoe perustui viime vuonna lukion biologian ja kemian oppimääriin, mutta tänä vuonna valittavissa onkin kemia ja biologia tai fysiikka, tarkemmin fysiikan viisi ensimmäistä kurssia. Lisäksi kokeessa jaetaan aineisto, johon osa kysymyksistä perustuu. Varsinaista pääsykoekirjaa ei siis ole.
Koe on tänä vuonna kolmiosainen: ensimmäisessä kahdessa osassa on monivalintakysymyksiä lukion oppimääristä ja kolmannessa osassa esseekysymyksiä kokeessa jaettuun aineistoon perustuen. Parhaiten tuntumaa valintakokeeseen saa, kun käy kurkkaamassa vanhoja kokeita: http://www.helsinki.fi/mmtdk/opiskelijaksi/valintakoekysymykset.html
Hakijatilastojakin kannattaa käydä kurkkimassa http://www.helsinki.fi/mmtdk/opiskelijaksi/tilastotietoa.html
Elintarviketieteiden valintakokeesta piti saada viime vuonna 28,75/60p, kun taas 2013 vuonna riitti 17,5p. Vaikka tuntuu hurjalta, että pisterajat nousivat yli 10 pistettä kertaheitolla, niin ei kannata masentua. Tarkemmin ajatellen sehän on vain hyvä juttu – kertoo, että alamme on ajankohtainen (ja että täällä on huipputasoista porukkaa ;)) ).
Mutta mitenkä siitä pääsykokeesta selviää?
Riina K.:n ideasta tein itsekin vähän gallupia ja pyysin opiskelukavereitani vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
1. Olitko aiemmin opiskellut pääsykokeessa vaadittavia asioita?
2. Miten ja kuinka paljon luit pääsykokeeseen? / Paras opiskelutekniikka?
3. Ja pääsykokeen jälkeen: parhaat vinkit tulevaan fuksivuoteen?
Warning, tästä tulee PITKÄ…
Anna Penttilä, 1. vuosi
1. Biologian kirjoitin (surkein arvosanoin) lukiossa ja kemian jätin kesken. Luin sitten ominpäin kemiankin loppuun ja taisinpa käydä siitä jonkun aikuislukion kurssinkin! Valmennuskurssinkin kävin jossain välissä ja avoimen yliopiston biotieteiden perusteet kurssiakin koitin (sekin taisi jäädä…) mutta monen hakukerran aikana eniten tuli kyllä luettua itse.
2. No kun otetaan huomioon, että kirjoitin biologian 2012 ja olin hakemassakin biologia/kemia alalle kolmatta kertaa, niin kyllä olin lukenut paljon. Mutta kirjoja en lukenut kuin kerran läpi per vuosi ja taisipa jäädä joskus mm. kemian loppupäästä joku kirja kokonaan lukematta. Ajallisestikaan en istunut kirjojen edessä tammikuusta toukokuulle 24 h vaan luin aina sen mukaan kun siltä tuntui. Jos olo oli jonain päivänä sellainen ettei päähän mennyt yhtään mitää ja hauki on kala, niin sitten tein jotain muuta. Podin huonoa omatuntoa hetken, mutta heti seuraavana päivänä kun taas aloitti lukemisen huomasi, että asiat virtasivat päähän ihan eri tavalla.
Paras opiskelutapa on löytää se oma tapa. Ei stressaannu siitä, että muut herää kuudeksi kirjastoon jos itse lukee mielummin kotona tai siitä, että jollain on kirja pullollaan merkintöjä jos itsellä toimii parhaiten ajatuskartat. Itse luin paljon kotona ja laskin varmaan kaikki kemian kirjojen laskut ja enemmänkin. Kun neljättä kertaa käy samoja kirjoja läpi niin ymmärsi asiat joka kerta paremmin ja välillä jopa ihan nolotti, kuinka se ahaa-elämys tuli vasta monen kerran jälkeen. Kirjoita bilsaa ja laske kemiaa (lääkikseen hakijoiden Älyvuodosta löytyy apua vaikeisiin tehtäviin, hae vain kirjan nimellä ja tehtävänumerolla), tee muistiinpanoja ja jäsentele lukemaasi, älä aja itseäsi loppuun (syö vaikka jätskiä välillä) ja käy läpi vanhoja kokeita, niin tiedät mitä siellä tuleman pitää.
3. Fuksivuoteen lähde reippaana ja tarmolla. Kaikista eniten saa irti kun on sosiaalinen ja lähtee mukaan uusiin juttuihin. Jo fuksina voi lähteä mukaan vaikkapa hallitustoimintaan tai lukemaan mielenkiintoisia eri alan kursseja. Ei tarvitse odotella että ”kasvaa vanhemmaksi” vaan heti syksyllä jo hyppäät mukaan itselle sopivaan toimintaan niin saat varmasti kaiken irti yliopistoelämän aloittamisesta!
Mia Koivistoinen, 2. vuosi
1. Tajusin lukion tokan lopussa, että haluan lääkikseen. Kävin sitten nopeasti kaikki kemian peruskurssit ja myös kirjoitin kemian. Hain sinne lääkikseen, mutta en päässyt. Opiskelin sairaanhoitoa puoli vuotta ja siellä opiskeltiin ihmisen biologiaa. Kirjotin kemian uusiksi, koska halusin korottaa sen lääkistä varten. Hain uusiks lääkikseen, mutta en päässyt, joten sattumalta päädyin elintarviketieteisiin. Ja tänne aion siis myös jäädä 🙂 Olin siis lukenut kemian lukiossa ja kemman+bilsan lääkiksen pääsykokeisiin.
2. En lukenut elintarviketieteiden pääsykokeisiin, mutta lääkiksen pääsykokeisiin sitten sitäkin enemmän ja siis samoja aineita. Kaikilla on omat lukutekniikat, jotka toimii. On varmaan vaan sitten testailtava eri tekniikoita, jotta löytyy se oma. Paras itselle on, että saa asiat jotenkin konkreettisiksi, tekee tehtäviä ja pohdiskelee itse eikä pelkästään lue teoriaa. Myös esim. toisen tyypin opettaminen opettaa itseäkin!
3. Aloita fuksivuosi ilman ennakkoluuloja. Kaikki haluaa uudessa koulussa tutustua uusiin ihmisiin. Nyt pääsykoeurakan jälkeen on vihdoin lupa nauttia, eikä hauskanpitoon oikeasti ole fuksivuotta parempaa tekosyytä! Kuuluisa opiskelijaelämä odottaa, fuksina on aika ottaa siitä kaikki irti testaamalla uutta ja pelkäämättä hassuja mokia!
Joonas Kauppinen, 1. vuosi
1. Opiskelin lukiossa kemiasta ja biologiasta pakolliset muutamat kurssit matalalla motivaatiolla
2. Luin pääsykokeeseen paljon, erittäin epäjärjestelmällisesti ja pakkomielteisesti. Suosittelen opiskelupäiväkirjaa ja oman oppimisen järjestelmällistä seurantaa, mutta itse lähinnä otin ”pakko päästä -taktiikan” ja ahmin tietoa aamusta iltaan kirjoista, youtubesta ja kaikista muista mahdollisista tietolähteistä
3. Aktiivisuus! Ole aktiivinen opiskelujesi kanssa, koska yliopistossa kukaan ei vahdi opiskeluasi, ja deadlineissa pysyminen, riittävä osaaminen ja tapahtumista ja opiskeluihin liittyvistä asioista informoituminen on sinusta itsestäsi kiinni!
Ole aktiivinen myös sosiaalisesti, koska verkostoituminen ja yhteisöllisyyden edistäminen on paitsi hauskaa, myös tulevan urasi kannalta vähintään yhtä tärkeää, kuin itse opiskelu!
Linda Aho, 1. vuosi
1. Luin lukiossa kaikki bilsan ja kemman kurssit ja olin myös valmennuskurssilla.
2. Valmennuskurssi rytmitti ihan hyvin lukemista ja oli muutenkin hyvä! Aika lailla heti ylppäreiden jälkeen alkoi uudestaan pänttäys, varmaan 3-8h päivästä riippuen tuli luettua.
3. Ens vuoden fuksipallerot: ottakaa kaikki ilo irti, käykää kaikissa mahdollisissa kemuissa ja tutustukaa ihmisiin!!
Elina Tarvainen, 1. vuosi
1. Mä en lukenut lukiossa kuin pakolliset kurssit bilsasta ja kemiasta, en kirjoittanut ylppäreissä kumpaakaan. Opiskelin sitten vuodessa itsenäisesti noi lukion oppimäärät molemmista. Oli siinä tietty työtä, kun lähti oikeestaan ihan nollasta, mutta motivaatio oli suuri.
2. Mä luin aika paljon sen vuoksi, kun hain myös Kuopioon ravitsemustieteitä (jonka ekaa varasijaa en sitten jäänyt edes jonottamaan :D). Periaatteessa opiskelin noi asiat pikkuhiljaa vuoden aikana ja kiristin tietty tahtia kevään mittaan. Kävin valmennuskurssilla (ravitsemustieteet), mutta itelleni siitä ei ollut oikeestaan hyötyä. Niin ja täytyy sanoa, että vaikka vähemmälläkin lukemisella olisi ehkä selvinnyt (tänne Helsinkiin), niin oon todella tyytyväinen, että opettelin etenkin kemian kunnolla. Siitä on ollut tosi paljon apua nyt ekana vuonna, kun on hyvä pohja. Mä olen aina ollut sellanen oppija, että mun pitää saada lukea monta kertaa rauhassa läpi uudet asiat. Eli mulla toistaminen toimii. Lisäksi omien muistiinpanojen tekeminen auttaa, vaikka en koskaan niitä kirjoittamisen jälkeen enää lue. Eli kai asioiden kirjoittaminen ja sitä kautta prosessointi. Ja kyllä mä yritän lukea aina ihan ajatuksella ja ymmärtää asiat, enkä vaan päntätä ulkoa.
3. Haha, no mä sain ohjeeksi silloin, että älä vaan pänttää, vaan käy myös juhlimassa. Edes vähän. Pidä silmät ja korvat auki! Ei fuksivuotta kannata ottaa liian vakavasti, mutta toisaalta mun mielestä on ihan siistiä ajatella, että ekan vuoden jälkeen tulee joku 70 opintopistettä eli tavotevauhtia mennään. Kannattaa mennä rohkeasti mukaan juttuihin, jotka tuntuu itsestä hyvältä ja kiinnostaa. Mutta ei kuitenkaan kannata ottaa mitään stressiä siitä, että pitäis olla jotenkin äärettömän aktiivinen ja ehtiä kokeilla kaikkea ekana vuonna. Kun muutenkin tulee niin paljon uutta ihmeteltävää.
Fuksivuodesta pitää nauttia – mitä se sitten kenellekin tarkottaa. Ja olla ylpeä, että on päässyt opiskelemaan yliopistoon.
Niin ja haalarit kantsii tietty hankkia. Oon joiltakin kuullut, että kaduttaa, kun ei sillon fuksivuonna tullut hankittua niitä ja enää ei jaksa, heh.
Emma Kaajakari, 1. vuosi 1. Olin opiskellu lukiossa jo oikestaan kemiat ja bilsat, mutta en missään muualla. 2. Luin pääsykokeisiin kirjastolla päivät, tosin hyvin epätehokkaasti, enkä oikeastaan tähän pääsykokeeseen. Ehdottomasti mulle toimivin ja paras tapa oppia oikeasti on mindmap ja suhteiden hahmotus. Pääsykokeessa tuli vähän yllätyksenä se, että bilsasta ois pitäny osata lähinnä ne kolme ekaa kirjaa joita en kyllä lukenu kauheesti. Et kannattaa tsekata ne pääsykoe aineistot ennen koetta 😀
3. Hyväksymiskirjeen jälkeen mun mielestä paras vinkki ois, että kun saa sen kirjeen missä tulee ohjeet esim. yliopistoon läsnäolevaksi kirjautumiselle nii se kandee tehdä aika nopsaan, koska siinä kestää kuitenki useempi päivä et sen prosessin saa hoidettua ja niitä tunnuksia tarvis jo orientoivalla viikolla. Lisäksi jos HOASilta hakee kämppää niin sekin kannattaa tehdä aika heti kun vaan mahdollista, mutta senki voi hoitaa sitten vasta kun on kirjautunu läsnäolevaksi yliopistoon. Muuten vinkkinä et mukaan vaan kaikkeen rohkeesti ja avoimesti! Ja orientoiva kannattaa ehkä varata mahdollisuuksien mukaan vapaaksi myös iltasin.
Aino Siitonen, 1. vuosi
1. Luin kemiaa lukiossa, mutta bilsasta en käynyt kaikkia kursseja. Ja luin vähän vaihtelevasti, mutta yritin kuitenkin melkein joka päivä lukee ja ehkä noin kolmen kuukauden ajan.
2. Paras tapa mulla oli lukea ja kirjottaa muistiinpanoja ja kerätä kaikkia tärkeitä kuvia/kaavioita ylös. Ja tietty kemiassa tehdä tehtäviä.
3. Kaikkea pitää lähteä kokeilemaan, että näkee mahdollisimman laajasti että millasta yliopistoelämä on!
Tuomas Turkki, 2. vuosi
1. Kirjoitin lukiossa biologian ja kemian, joten lukiossa tuli opiskeltua pääsykokeessa vaadittavia asioita. Kävin myös kaikki fysiikan kurssit lukion aikana, mutta aloin ymmärtää jo hyvissä ajoin, että fysiikka ei tule olemaan minun alani tulevaisuudessa. Kuitenkin sen osaaminen on enemmän kuin hyvä asia täällä meidän pääaineessamme.
2. Luin pääsykokeeseen aika vähän, kertailin vain lukion oppikirjat ja kävin ”valmentautumassa” muiden hakukohteiden pääsykokeissa esimerkiksi kemian pääsykokeessa.
3. Fuksivuodesta kannattaa nauttia ja olla aktiivisesti mukana opiskelijatapahtumissa. Kannattaa käydä myös luennoilla, missä näkee ihmisiä ja pääsee jutustelemaan enemmänkin heidän kanssaan.
Sanni Väärni, 1. vuosi 1. Lukiossa aikoinaan pakolliset lukion kemian ja biologian kurssit. Pääsykoetta edeltävänä keväänä kävin aikuislukiossa biologian ja kemian kursseja ainoastaan pääsykokeita ajatellen.
2. Luin pääsykokeeseen omalla mittapuullani PALJON. Joulun jälkeen aloitin lukemisen ja maaliskuun loppuun luin noin 4 tuntia päivässä noin viitenä päivänä viikossa. Huhtikuusta itse pääsykokeeseen asti luin todella tiiviisti noin 8 tuntia päivässä arkipäivisin. Tein muistiinpanoja, piirtelin kaavioita ja vuorasin asuntoni muistilapuilla jotka sisälsivät erilaisia listoja, kaavioita ja piirustuksia. Kemiaa laskin melko paljon, enemmänkin oisi voinut laskea. Jaksollinen järjestelmä vessanpöntön vieressä on MUST.
3. Kun avaa hyväksymiskirjeen kaikki työ palkitaan. Paras tunne ikinä!! Fuksina on mahtavaa, opiskelijaelämä ihanaa. Niistä epätoivon hetkistä, kun luennot tuntuu pitkästyttäviltä, laskarit mahdottomilta ja labratunnit pelottavilta, selviää, kun muistelee sitä hetkeä, kun pänttäsi pääsykokeeseen koko vappupyhät. Tulevasta vapusta nautitaan lakki päässä, haalarit päällä ja aivan mahtavassa ruokaa rakastavassa seurassa!
Tällä pärjää jo pitkälle, t. Sanni
Kuten vastauksista huomaa, ei tarvitse olla opiskellut kaikkea (tai yhtään mitään) etukäteen! Motivaatiolla pääsee pitkälle. Fuksivinkit näyttävät toistavan lähes samaa jokaisessa vastauksessa, eli lähtekää avoimin mielin mukaan kaikkeen, niin tulee ihan huippuvuosi! 🙂
Edellisestä merkinnästä asiat ovat edenneet useammankin opintopisteen verran, ja voin aavistuksen ylpeänä itsestäni ilmoittaa, että nyt on 47 opintopistettä kasassa. Tiedostan, ettei se ole vielä täyttä 60 noppaa (teekkarien vaikutuksen tulosta tuo sana?), mutta ainakaan Kela ei ehkä tämän virstanpylvään saavuttamisen jälkeen kolkuttele ihan heti ovelle. Viimeisimmät opintopistesuoritukset toivat biokemia ja fysikaalinen kemia – kurssit, joiden luennot usein jäivät yöunien jalkoihin (vaikka aamut ehkä ovatkin sielunmaisemiani, herääminen aamuluennoille on hämmästyttävän vaikeaa). Yllättävän paljon pystyin vielä luottamaan lukiotietoihini ja muutamien kertaustehtävien laskemiseen. Ja pakko kiittää useita kursseja siitä, että aiheet usein menevät toistensa päälle eli usein ne asiat, joita tuli luettua edellisessä periodissa ovat seuraavankin kurssin aiheita (ehkä eri näkökulmia, mutta yllättävän kivutonta rakentaa ajatuskarttaa ja yleiskäsitystä pääkoppaan).
Koska sähköpostilistani pursuaa viestejä eri mahdollisuuksista, tiedotusasioista ja muusta satunnaisesta infosta, niin pakkohan sitä on valottaa, mihin sitä on päässyt nyt yliopistovuoden aikana.
Tutkimuksiin osallistuminen koehenkilönä – innokkaasti sitä tulee hakeuduttua tutkimuksiin, kun viesti tulee suoraan postilaatikkoon. Pääsin syksyllä osallistumaan tutkimukseen, jossa tutkittiin ihon syvempien kerrosten mikrobeja ja edelleen nyt keväällä taas viikkiläisen gradutyöhön, jossa tutkitaan veren insuliini – ja glukoosipitoisuutta aamupalan jälkeen. Ihan mielenkiintoista saada hieman tietoa omasta kehosta ja arvoista, sekä tietysti auttaa ja edistää tutkimuksia.
Kadettien tanssiharjoitukset – osakunnan kautta sain kutsun osallistua toisen vuoden kadeteille pidettäviin tanssiharjoituksiin (kenties pientä valmistautumista heidän omiin kadettijuhliinsa tai itsenäisyyspäiväjuhliin?) Erittäin positiivinen kokemus, missä sai kehittää omia tanssitaitojansa ja opin erityisesti, että tanssiessa nainen vain seuraa mihin mies ohjaa. Pääsimme tanssahtelun jälkeen jatkoille Kadettikellariinkin, minne ei ihan tuosta vain muuten pääse. Pakko hieman ylistää koko tapahtuman järjestelyä: kaunis Santahamina auringonlaskuineen, ja meitä tultiin hakemaan suoraan portilta ja saatettiin sekä juhlasaliin että sieltä pois (otan tämän kohteliaana eleenä, enkä huomioi sitä, ettei sotilasalueella katsota hyvällä sinne kuulumattomia siviilejä). Tanssikurssin vetäjissä, kadeteissa tai edes wc-tiloissa ollut mitään moitittavaa.
Osakunnan toiminta, erityismaininta lautapelikerholle – yllättävän paljon samanhenkistä porukkaa tuli löydettyä osakunnalta, tiedä siitä johtuuko se kaikkia yhdistävistä siteistä Pohjanmaalle vai jostain ihan muusta. Tuli hakeuduttua lautapelikerhoonkin, joka kokoontuu joka toinen sunnuntai Bottalle pelailemaan vaihtelevalla osallistujamäärällä (jo useamman kerran naisia on ollut miehiä enemmän paikalla!) iltaan asti Kimblestä Cards Against Humanityyn. Ja heikosta mielentilasta johtuen tuli suostuttua leipomaan täytekakku kerhon 3-vuotissyntymäpäiville (ja kakku jopa onnistui ja hävisi tarjoilulautaselta kiitettävän nopeasti). Ehkä ensi vuonna voitan kammoni iltapukujuhlia kohtaan ja rohkenen osallistua osakunnan vuosijuhliin.
Muiden tiedekuntien bileet, approt, speksit – sitä pääsee yllättävän moniin piireihin, kun on itsekin yliopistossa ja tuttuja eri puolilla pääkaupunkiseutua ja pidemmälläkin. Beer pongia Smökissä, approilua oikkareiden kanssa, useampi viihdyttävä speksi on tullut katsottua ja ei tietenkään sovi unohtaa kaljailtoja Kalliossa.
ESN Buddy Project – hengailua niin vaihtareiden kuin suomalaistenkin opiskelijoiden kanssa esimerkiksi ruoanlaiton ja syömisen merkeissä. Sujuvasti sitä voittaa oman englannin aksentin tarkkailun ja juttelee luontevasti suomalaisen ja korealaisen kulttuurin eroista useamman tunnin ajan herkullisen ruoan ääressä.
Nyt pientä toipumista Hullujen Päivien työrupeamasta – mikäs sen parempaa kuin kirjoittaa omasta elämästä ja kaikesta mahtavasta, mihin olen päässyt osallistumaan? Huomenna koittaa taas yksi tutkimuspäivä, joten kohta alkaa yöpaasto ja sitten heti aikaisin aamulla Viikkiin tutkittavaksi.
Helsingin yliopisto
