Fuksivuosi Viikissä

Lipidi ry = elintarvikeylioppilaiden ainejärjestö

Voluntas = markkinoinnin opiskelijoiden ainejärjestö

Ainejärjestö = -”Järjestää kaikkee kivaa.”

Elintarvikeylioppilas = pääaine alkaa sanalla elintarvike, tod.näk. liittyy ruokaan

Sitsit = akateeminen pöytäjuhla

Akateeminen pöytäjuhla = cocktail-asu, viinaa ja lauluja viinasta

Cocktail-asu = sääriä ja solmioita

 

Oranssi pikkupaprika rintataskuun ja junalla Tapanilaan. Tänään ei missään nimessä ole papupankkiirin normikeskiviikko, sillä 18.00 alkaa Lipidin ja Voluntaksen fuksisitsit!

Kiskot vie perille ja vähän ehkä ylikin, joten nöyryyttävä myöhästyminen on tuskallisen lähellä. Matkalla tapaamani hemaisevan LipidiLeidin elämän pelisilmä ja järkkymätön päättäväisyys saattelee meidät kuitenkin perille tyylillä ja ajallaan. Valtaosa juhlaväestä on jo paikalla. Korot kopisevat ja vanhat ylppäritakit suhisevat kun juhlaväki selvittää illan plaseerausta. Kampuksen käytävillä alkuviikosta kaikunut ”ei kannata ihan ykkösiä laittaa” on kirinyt useamman korvaan, mutta suorastaan tyylikäs kööri salissa parveilee. Tapanilan työväentalo ei oli iso, noh, ei se ole kauniskaan, mutta kolme pitkää pöytää, ruokaa, juomaa, laulua ja hyvä seurue luovat kovat odotukset illalle. Pakka on sekaisin ja ryhmät rikottu, joten uudet tuttavuudet ovat väistämättömiä. Vasen käsi nappaa alkudrinkin, oikea morjenstaa pöytätovereita ja ilta voi alkaa.

Arka ihmettely muuttuu insalata capresen (ja ehkä muutaman snapsin) myötä lähes huomaamatta estottomaksi yhteislauluksi ja pöydällä tanssimiseksi. Fuksien joukkoon on soluttautunut sopivasti opiskelijaelämää nähneitä konkareita, jotka esimerkillään ohjaavat tunnelman suoraan kattoon. Jokaisen laulun jälkeen skoolataan pöytäseurueen kanssa ja otetaan ryyppy tai hörppy. Illan rakennetta ei niinkään ole, vaan kuka tahansa saa ehdottaa laulua Lipidin laulukirjasta. Iltaan kuuluu kolmen ruokalajin illallinen, jota syödään kun ei lauleta. Käytännössä sitseissä kuitenkin lauletaan koko ajan.

Häikäisevällä tavalla omat porkkanaekonomifuksitoverini ottavat tilanteen haltuun ja ekonomit nähdään jopa työväentalon estradilla! Ilta etenee railakkain merkein ja juomat hupenevat kiihtyvää tahtia. Laulukirjaa suoritetaan varsin perusteellisesti suurella tunteella ja loppuillasta ainakin volyymi on vaikuttava. Kymmenen hujakoilla juhlaväen jalkaliike näyttääkin jo selkeitä askelkuvioita jatkojen suuntaan ja työväentalon siistiminen alkaa. Illan nestekeskeisyys on ilmeinen, mutta juominen ei ole välttämättömyys. Myös pöytäseurueemme raittiit nauttivat illasta – täysin Fanta-siemauksin.

Jatkot Le Bonkissa ja Leidit Lavalla – Hittiputki. Piste

 

– Tomi

 

Mennäkö vai eikö mennä perjantaiaamun kello 8 luennolle – kas siinä pulma. Toisinaan tämänkaltaiset aamut taitavat saada yliopisto-opiskelijan pohtimaan syvällisiä kysymyksiä. Herätyskello kuitenkin havahduttaa minut tutulla melodiallaan unesta ja kehottaa kiiruhtamaan kohti Viikkiä.

Tulin elokuun lopulla Viikkiin orientoivalle viikolle aloittelemaan metsien ekologian ja käytön opiskelua mistään yliopiston tavoista juuri mitään tietämättä. Ensimmäisenä viikkona meitä hukassa olevia fukseja onneksi kierrätettiin kädestä pitäen tutustumassa laitoksen käytänteisiin ja iltaisin vapaamuotoisen ohjelman parissa omiin ryhmäläisiimme. Välillä informaatiotulva sekoitti pään niin täysin, ettei keskustakampuksella tuutorina toimivan serkkuni kuvaus ”omiin jalkoihinsa kompuroivista ja seiniin törmäilevistä” fukseista kuulostanut ollenkaan liiotellulta. Omat innokkaat tuutorimme pitivät meistä kuitenkin ihailtavasti huippuhyvää huolta, ja infoluentojen jälkeen saatettiin vaikkapa pelailla lautapelejä tai pitää hauskaa viettäen rentoa yhteistä aikaa Suomenlinnassa.

Tänään kauniina syysaamuna Viikkiin matkatessa ei ole enää niin yhtä suuri hämmennys mielessä kuin ensimmäisinä viikkoina: minähän osaan suunnistaa täällä yliopistorakennusten ja peltojen seassa jo, ja luennolle tuntuu mukavalta mennä tutuksi tulleiden ryhmäläisten sekaan.

Alussa akateeminen vapaus saattaa tuntua niin houkuttelevalta, että tulee hyödyntäneeksi sitä silloin tällöin mukavuudenhalun iskiessä, ehkä oman edun vastaisestikin. Akateeminen vapaus mahdollistaa lukio-opintoja itsenäisemmän opiskelutyylin opiskelijan niin halutessa, ja toisaalta velvoittaa meidät ottamaan selvää itselle parhaista tavoista oppia. Itse olen havainnut luennoilla nököttämisen ja muistiinpanojen väkerryksen mainioksi vaihtoehdoksi. Nyt ensimmäiseen periodiin meille metsien ekologian ja käytön opiskelijoille valmiiksi tehty lukujärjestys on vaikuttanut melko löysältä sillä tuntuu, että opiskeluissa voisi olla vaikka pikkuisen vauhdikkaampikin päivärytmi, niin tulisi selkeämmät rutiinit!

Opetusta on ollut virkistävää saada metsäihmisille sopivaan tapaan myös raittiissa ulkoilmassa, kun meitä on käytetty Korkeakoskella UMP:n vieraina ja Juupajoen Hyytiälässä viikon kenttäosuudella. Siellä sitä metsäasemalla pyörittiin relaskoopin kanssa, kurkittiin muovikuppeihin opaskasveja pientä kasvitenttiä varten opiskellen, ravattiin silmät innosta hehkuen pitkin metsiä lahopuita ryhmän kanssa etsien, tehtiin turpeenpuristelutestejä sekä saunottiin ja tietysti nautiskeltiin leppoisasta yhdessäolosta.

Syksy on siis lähtenyt sujumaan mukavasti rennossa ilmapiirissä. Ensimmäisiä tenttistressejä odotellessa… Pikkuisen jo kauhistuttaa edessä siintävä risutentti – havuissa sentään neulaset kiinni, mutta joukko lehtipuita pitäisi tunnistaa yksin risusta! Pitää varmaan pinkaista lenkille arboretumiin.

Syysterkuin Kaisa:)

Ensimmäisiä päivinä Viikissä ollessa tuntui, että joka puolella oli yliopiston rakennuksia. Eikä kenelläkään tietenkään ollut hajuakaan (ainakaan minulla!) mikä niistä oli A, B tai vaikkapa EE. Risteily pitkin kampusta tutoreiden kanssa sai kuitenkin hieman ajatukset selkenemään eri paikkojen suhteen. Ensimmäisen viikon loppu puolella aloin onneksi jo selkeästi hahmottaa kampusalueen ja Viikki näyttää loistavalta paikalta. Ja luulenpa, ettei vain näytä, vaan myös on sitä! Nyt alkaa totutteleminen uusiin käytäntöihin. Lukiosta suoraan tulleena muistan vielä kuinka käsi pystyssä piti pyytää lupaa vessassa käyntiin tai kun myöhästyi, piti pyydellä anteeksi ja keksiä hyviä ”syitä” (lue: lähes aina tekosyitä 😀 ) miksi ei ollut ajoissa paikalla.. Täytyy siis opetella täysin uudet käytännöt, koska tottahan täytyy käyttäytyä ”koulussa koulun tavoilla”.

Alussa järjestetyt bileet C-grundilla täyttivät odotukset monin kerroin! Ajattelin, että paikalla on 20-30 henkeä. Illan aikana huomasin, että arvauksestani taisi lähestulkoon puuttua nollat lukujen perästä. Illan aikana tutustuin moniin ihmisiin ja omatkin luokkakaverit tulivat tutummiksi. Toisella viikolla lähdettiin retkelle Kotkanniemeen Yara Suomi Oy:n tutkimus- ja koetilaa katsomaan. Aivan mahti reissu!  Saimme hyvin infoa Yaran toiminnasta ja ruoka&juoma-palvelu oli herkullisen hyvää. Osa myös käväisi savusaunassa! Tilat ainakin olivat hulppeat. En tosin tiedä, onko järkevää kertoa tätä blogissa.. (Koska haluamme ensi vuonnakin reissuun ja vanhat opiskelijat pääsevät vain varasijoilta mukaan ;> ). Tiistaina oli ensimmäinen luento ja olihan se hassua olla taas koulun penkillä! Lukuloma + kesäloma tuntui melko pitkälle ajalle olla poissa koulun penkiltä. Toisella viikolla keskiviikkona oli myös fuksiaiset. Se mahtava päivä vasta olikin! Sitä ei siis kannata tulevienkaan opiskelijoiden missata.. Samalla maalaistytölle tuli Helsingin keskustakin hieman tutummaksi J Jatkoja tietenkään ei myöskään kannata jättää väliin. Aamulla voi hyvillä mielin nukkua ja mennä luennoille kun jaksaa ryömiä sängystä ylös…

Kolmannen viikon alussa tuntui, että tehtäviä tulee koko ajan lisää eikä edellisiä kerkeä tehdä! Matematiikan tasokoe ja kemian tentti edessä, kai niistä selviää? Pakkohan se on 😉 Kyllä sitä selvisi koeviikoistakin lukiossa. Eniten jännittää uudet ”kysymykset” kun oli ehtinyt tottua lukiossa opettajien tyyleihin, nyt on aivan uudet kokeentekijät ja uudet tyylit. Tässä vaiheessa ei osaa sanoa kuin: hyvät yöunet ovat terää! Sitten vain nokka kohti uusia tuulia ja haasteita. Luennoillakin olo alkaa luonnistua, tosin 8 tuntia istumista tuntuu edelleen hassulle. Tottumiskysymys! Eiköhän tässä 5 vuoden aikana kerkeä totutella. Suurin osa luennoista on onneksi mielenkiintoisia. Nyt alkaa jo moni asia olla aika selvää, kuten mitä kursseja tulee käydä ja miten harjoittelu tulee suorittaa. Moneen kysymykseen olen saanut vastauksen, kiitos siitä tutoreille sekä opettajille! Mutta varokaa.. Tällä tytöllä riittää vielä paljon kysyttävää!

Sanna-Kaisa