Helsingin yliopiston kirjasto ja Opettajien akatemia järjestivät yhdessä webinaarin avoimesta oppimisesta sekä avoimista opetusmateriaaleista 6.4.2020. Yliopistonlehtori Petteri Muukkonen (Geotieteiden ja maantieteen osasto) kertoi omassa esityksessään, miten avoimuus näkyy hänen omassa opetuksessa sekä mitä opettaja ja opiskelija hyötyy siitä, että opetus on avointa.
Oheinen video on katsottavissa Helsingin yliopiston Unitubessa.
00:15 Esittely 00:46 Paikkatieto, GIS ja avoimuus 3:01 Avoin tiede ja avoin oppiminen? 4:09 Kohti avoimuutta kaikilla rintamilla 6:51 Yhteisiä jaettuja opetuskäytänteitä 11:46 Kaksi esimerkkiä avoimesta paikkatietokurssista 21:10 Yhteenveto 21:58 Mitä yliopistot hyötyvät tästä? 25:35 Mitä opettaja hyötyy? 28:50 Mitä opiskelija hyötyvät? 31:07 QA
Olemme Helsingin yliopiston maantieteen maisteriohjelman GIS project work -kurssilla toteuttaneet kevään 2021 aikana projektitehävinämme oppimateriaaleja ja informaatiota maantieteen opetusta varten. Ryhmät ovat työstäneet erilaisia ohjeita visualisointeihin, aineiston keruuseen ja uusineet harjoitustehtäviä. Kurssilaiset ovat siis toteuttaneet monenlaisia projekteja ja harjoitelleet ryhmätyöskentelyä. Kevään opetus on toteutettu etäopetuksena, kuten nyt korona-aikaan kuuluukin. Tässä blogissa käsittelen etäopetuksen erilaisia hyviä ja huonoja puolia opiskelijan näkökulmasta.
Zoom-ahdistus on yleistyvä termi opiskelijoiden keskuudessa. Termillä kuvataan etäopetuksen tuomaa lisätaakkaa. Päivät venyvät pitkiksi, eikä tärkeitä ystävyyssuhteita pääse vaalimaan kuten ennen. Lisäksi jotkut opiskelijat kokevat avun pyytämisen vaikeaksi pelkän nettiyhteyden kautta. On haastavaa erottaa opinnot vapaa-ajasta pienessä asunnossa, jossa työpiste on keskellä vapaa-ajan oleskelutilaa. Yksinäisyyteenkin on puututtu esimerkiksi yhteisten etäkahvihetkien ja kekseliäiden etätapahtumien muodoissa. Onpa jotkut myös siirtyneet opiskelemaan perheen luokse etäämmälle Helsingistä.
On hyvä pitää taukoja ruutuun tuijottamisesta. Erilaiset aktiviteetit ovat yhä tärkeämmässä asemassa työ- tai opiskelupäivän keskellä. Joskus kävelen pitemmänkin lenkin metsässä.
Vaikka etäopiskelu haittaa vapaa-aikaa, on se mahdollistanut erilaisia työskentelymahdollisuuksia. Teams ja Zoom antavat opiskelijalle tilaisuuden, kuten myös opettajalle, työskennellä esimerkiksi kesämökiltä. Lisäksi opiskellessamme Kumpulan kampuksella ryhmätöitä ja luentoja varten on pitänyt matkustaa kampukselle asti. Toki mahdollisuus nähdä ihmisiä tuo jatkossa ihmisiä kampukselle, tämä hetki on kuitenkin etätyöstä pitävän ihmisen kulta-aikaa. Matka kampukselle voi joillain kestää esimerkiksi 30 minuuttia. Tällöin etäluennot itseasiassa voivat vähentää sitä taakkaa, mikä opiskeluista koituu. Meillä GIS project work -kurssilla on ollut myös tapaamisia etänä, eikä siis tarvitse matkata minnekään. Kaikki näkevät tiedostojen muokkauksen reaaliajassa. Tällaiset yhteiset editoinnit ovatkin tulleet tutuksi Teamsissa vasta korona-aikana. Työt ovat sujuneet mallikkaasti. Omien kokemuksien perusteella ryhmätyöskentely sujuu kanssaopiskelijoiden kanssa yhtä hyvin etänä kuin kasvotusten.
Lähiluonnossa virkistäytymistä opintojen ohessa (Kuva: Pyry Lehtonen)
On hyvä pitää taukoja ruutuun tuijottamisesta. Erilaiset aktiviteetit ovat yhä tärkeämmässä asemassa työpäivän keskellä. Joskus kävelen pitemmänkin lenkin metsässä. Kun moottoritien ääntäkään ei enää kuule, tietää olevansa luonnon helmassa. Vaikka kuva ei tee kunniaa maisemista, on mukavaa kävellä metsän siimeksessä. Tällaiset tauot eivät tietenkään kaikille ole mahdollisia, mutta pienikin liikkuminen voi viedä pitkälle. Ehkä korona-ajasta jää käteen erilaisia ja sen ajan hengen tyylisiä opetusmuotoja. On mahdollista, että kursseja järjestetään hybriditoteutuksen muodossa. Osa ryhmistä työskentelee kokonaan etänä, kun taas osa lähiopetuksessa. Olettaisin, että suositumpi muoto olisi jatkossa lähiopetus, mutta etänä opiskelu antaa mahdollisuuksia opiskella juuri sieltä mikä itselleen sopii parhaiten. Myös muut arjen kiireet voivat vaikuttaa etäopetuksen suosimiseen.
Kirjoittaja: Pyry Lehtonen
Kirjoittaja Pyry Lehtonen on maantieteen maisteriohjelman opiskelija. Hän kirjoittaa opiskelijan näkökulmasta kokemuksia millaista on opiskella projektityökurssilla, kun kurssi toteutettiin pandemian takia kokonaan pelkkänä etäopetuksena.
Geomedian opetukseen yläkouluissa ja lukioissa on tarjolla useampikin karttapalvelu, joilla on mahdollista toteuttaa monenlaisia oppimistehtäviä ja harjoituksia. Mutta mikä palvelu soveltuu omaan opetustyyliin parhaiten? Tässä kirjoituksessa vertailemme neljää kouluissa yleisesti käytössä olevaa karttapalvelua: Paikkatietoikkunaa, ArcGIS Onlinea, Google Mapsia ja QGIS-palvelua.
Näiden karttapalveluiden käytöstä on tehty video-oppaita, jotka löytyvät Kartta.nyt -palvelun Youtube-kanavalta palveluiden nimillä olevilta soittolistoilta.
Maanmittauslaitoksen maksuton selainpohjainen karttapalvelu. Palvelun peruskäyttö ei vaadi kirjautumista. Erikoistoiminnot, kuten karttojen julkaisu muilla verkkosivuilla, edellyttää kuitenkin kirjautumista.
Paikkatietoikkunan aloitusnäkymä.
+ Paikkatietoikkunassa on käytössä valtava määrä suomalaisia paikkatietoaineistoja.
+ Palvelussa voi katsella eri organisaatioiden tuottamia paikkatietoja, esimerkiksi Tilastokeskuksen väestötietoja alueittain tai Suomen ympäristökeskuksen maanpeiteaineistoja.
+ Teemakarttoja voi tehdä itse ja omia karttoja voi julkiasta muilla sivuilla.
+ Myös koordinaattimuunnokset onnistuvat.
– Opiskelijoiden yhteisten karttaesitysten tekeminen ei onnistu.
Monipuolinen kaupallinen kouluille maksuton selainpohjainen paikkatieto-ohjelmisto karttojen ja sovellusten tekemiseen sekä tiedon analysointiin ja visualisointiin. Käyttöön tarvitaan koulukohtainen ArcGIS-tili, jossa on käyttöoikeus opettajille ja oppilaille. Koulukohtainen pääkäyttäjä hallinnoi kaikkien koulun käyttäjien käyttäjätunnuksia. Arc GIS Onlinessa on Map viewer -kartankatseluohjelma, jonka perustoimintoja voi käyttää täysin kirjautumatta.
Map Viewer on Arc GIS Online -palvelun helppokäyttöinen kartankatseluohjelma.
+ Palvelu sisältää kattavan aineistopankin ja suuren määrän sekä paikallisia että globaaleja aineistoja, joita voidaan hyödyntää omien ja yhteisten karttojen sekä sovellusten tekemisessä.
+ Käyttäjät voivat tuoda palveluun myös omia aineistojaan, jotka ovat edelleen muokattavissa ja jaettavissa ohjelman avulla.
+ ArGIS Onlineen liittyy lisäsovelluksia, joita hyödyntämällä saa peruspalvelua hyödynnettyä monipuolisemmin.
+ Erittäin monipuoliset mahdollisuudet karttojen julkaisemiseen verkossa.
+ Map Viewer on erittäin helppokäyttöinen osa ArcGIS Onlinesta, joka toimii mainiosti ensi askeleen palveluna ArcGIS Onlinen käyttöön. Maps Viewerissä on mahdollista katsella koko palvelun tarjoamia kartta-aineistoja ja mitata matkoja. Map Vieweriin kirjautuessa voi luoda monenlaisia omia karttoja sekä tulostaa ja tallentaa niitä. Tämä mahdollistaa esimerkiksi karttaesitysten tekemisen projektitöiden liitteeksi. Map Vieweriin voit kirjautua myös Facebook- ja Google-tunnuksilla.
– Arc GIS Onlinen käytön opetteluun kannattaa varata reilusti aikaa.
Helposti käyttöönotettava kaupallinen ja maksuton karttapalvelu, joka on ennestään tuttu oppijoille. Google Maps on karttapalvelun julkinen puoli, jonka käyttö ei vaadi kirjautumista. Se on tarkoitettu reittioppaaksi ja paikkojen katseluun. Google My Maps vaatii kirjautumisen Google-tunnuksilla. My Mapsiin voi tallentaa henkilökohtaisia ja valitulle ryhmälle jaettuja karttoja.
Google My Mapsissa on omien ja jaettujen kartaesitysten laatiminen helppoa. Havaintoja voi jakaa helposti eri karttatasoille.
Google Maps
+ Google Maps tarjoaa katseltavaksi katu- ja satelliittikarttoja sekä mahdollisuuden matkareitin suunnitteluun. Valittavissa myös satelliittinäkymä, maanpinnan muodot -, street view -näkymä ja reaaliaikaisia liikenne- ja COVID-19 -tietoja. Sopii monien arkielämään liittyvien harjoitusten toteuttamiseen.
+ Käyttäjät voivat lisätä piste-, viiva- ja aluekohteita Google Mapsin päälle usealle tasolle.
+ Toimii mobiililaitteissa.
+ Karttoja voi jakaa, upottaa toisille verkkosivuille ja tulostaa.
Google My Maps
+ Google My Maps käyttäjät voivat luoda omia ja yhteisiä karttoja henkilökohtaiseen käyttöön ja jaettavaksi.
+ Google Driven käyttäjille tutut jako- ja yhteismuokkausominaisuudet ovat myös MyMaps -karttojen osalta käytössä.
– Taustalle voi valita Googlen oman pohjakartan tai tuoda uudeksi tasoksi oman tiedoston CSV-, XLSX-, KML- tai GPX-muodossa.
QGIS on omalle koneelle ladattava paikkatieto-ohjelmisto, joka sisältää mahdollisuuden tiedon selaamiseen, muokkaamiseen ja analysointiin. Koneelle asennettavana ohjelmana ei tarvitse mitään käyttäjätunnuksia.
QGIS on vapaa avoimen lähdekoodin ohjelmisto.
+ QGISilla voi tehdä paikkatietoanalyyseja ja tuottaa teemakarttoja. Ohjelmistoon ladataan halutut kartta-aineistot.
+ Parhaimmillaan, kun halutaan piirtämisen lisäksi tehdä analyyseja, ja tehdä aineistoon perustuvia teemakarttoja. Pelkästään karttojen piirtämiseen hieman turhan järeä ohjelmisto.
+ Avoin lähdekoodi, lataaminen ja käyttö maksutonta.
+ Oletuksena ei mitään aineistoa kartan taustalle. Lisäosilla erilaisia taustakarttoja on kuitenkin helppo tuoda ohjelmaan.
+ Erittäin monipuoliset mahdollisuudet muokata lopulliseen karttanäkymään tulevia elementtejä (mittakaava, selitteet jne.) Tästä on hyötyä etenkin, jos haluaa lopputuloksen kuvatiedostona.
– Karttatasoille on määriteltävä erikseen tallennuskohde, ne eivät tallennut projektin tallentamisen yhteydessä. Tämä saattaa aiheuttaa alussa sekaannuksia.
– Karttatasoa luotaessa on valittava minkälaisia kohteita sille aikoo piirtää (piste, viiva tai alue). Muita kohdetyyppejä ei voi samalle tasolle luoda. Omien kohteiden piirtämisen työnkulun opetteluun on syytä varata aikaa.
– Ei kartan julkasemista suoraan verkossa. (Lisäosien avulla mahdollista, mutta huomattavan monimutkaista).
– Yhteisiä karttaesityksiä ei ole mahdollista tuottaa.
Kirjoittajat: Virpi Hirvensalo, Tua Nylén, Markus Jylhä & Petteri Muukkonen
Asiantuntijoiden ajatuksia maantieteellisen lukutaidon kehittymisestä – koottu keskusteluista Maantieteen päivillä 2021.
CRITICAL-hankkeen tutkijamme pitivät Maantieteen päivillä 2021 oman session maantieteellisen lukutaidon kehittymisestä aina alakoulusta lukioon. Tämän vuoden Maantieteen päivien järjestelyvuorossa oli Oulun yliopisto ja koronapandemian takia päivät järjestettiin virtuaalitapahtumana marraskuussa.
Tämä blogikirjoitus käsittelee työpajaan osallistuneiden asiantuntijoiden ajatuksia. Postauksessa esitetyt taitotasot eivät ole kattava kuvaus maantieteellisen ajattelun kehittymisestä, vaan Maantieteen päivien 2021 sessiossamme esille nousseita ajatuksia.
Työryhmän keskustelua pohjustivat Sanna Mäen (maantieteen yliopistonlehtori, Turun yliopisto) alustus ”Maantieteen opettaja on lukutaidon opettaja”, Markus Hilanderin (ympäristökasvatuksen yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto) alustus ”Mitä taitoja lapsi ja nuori tarvitsee päästäkseen eteenpäin maantieteellisen lukutaidon osalta?” ja Virpi Hirvensalon (tutkijatohtori, CRITICAL-hanke, Helsingin yliopisto) alustus ”Maantieteellisen lukutaidon kehittyminen alakoulusta lukioon”.
Session osallistujien ideoita käytetään yhtenä aineistona kriittisen geomedian lukutaidon tikapuumallin kehittämiseen. Muodostamme tätä mallia geomedian kriittisen lukutaidon tutkijatiimissä Helsingin yliopistossa. Tiimimme on osa kriittisen medialukutaidon kehityksen tukemiseen keskittyvää monialaista CRITICAL-hanketta.
Alustusten jälkeen työryhmän keskustelu jakautui neljään osaan: maantieteellinen lukutaito 1.-2.-luokilla, 3.-6.-luokilla, 7.-9.-luokilla ja lukiossa. Keskustelussa tarkasteltiin lukutaitoa tiedon tuottamisena ja käyttämisenä. Taustalla keskustelussa käytettiin muun muassa Bloomin uudistettua taksonomiaa.
Aikaa keskittymiselle ja oivalluksille
Sessiossa nousi maantieteen ydinsisältöjen lisäksi esiin kolme asiaa, jotka koskivat kaikkia luokkatasoja:
ajatukset kriittisyyden merkityksestä maantieteellisen lukutaidon osalta.
Työelämän ja somen nopeatempoisuus näkyy lasten ja nuorten oppimisessa niin, että vaikka he tietävät ja osaavat asioita paljon, keskittymiskykyä ja kärsivällistä työskentelyä täytyy harjoitella vielä lukiotasollakin.
Toinen koko maantieteen opetusta koskeva seikka on maantieteellisten oivallusten tuottaminen oppijoille. Koska oppijoilla on erilaisia taustoja ja kiinnostuksenkohteita, myös oivallusten sytykkeiden olisi hyvä liittyä nuorten elämää koskeviin erilaisiin aihepiireihin.
Session yhtenä punaisena lankana oli antaa ajatuksia kriittisen geomedian lukutaidon tikapuumallin kehittämiselle. Sen takia kriittisyys ja kriittinen lukutaito puhuttivat työryhmäläisiä. Nähtiin, että kriittistä lukutaitoa on mahdollista opettaa jo pienestä pitäen, kunhan esimerkit ovat ikätason mukaisia.
Kriittisyyden käsitettä pohdittiin työryhmässä. Kriittisyyden ajateltiin olevan yhtä lailla:
oikeanlaisen tiedon erottamista väärästä tiedosta.
yhteiskuntakriittisyytenä.
käsite, joka saattaa sisältää negatiivisiakin vivahteita.
On tärkeää huomata, että kriittisen ajattelun lisäksi tarvitaan myös ratkaisuhalukkuutta ja halua nähdä hyvä. Maantieteen yhteydessä kriittisyys voi olla esimerkiksi sitä, että kyetään näkemään huonon kartan huonot puolet, mutta myös sen hyvät ominaisuudet.
1.-2. -luokilla olennaista on kartan idean sisäistäminen ja kartan perusasioiden harjoittelu
Bloomin taksonomiassa oppiminen alkaa opettelemalla muistamaan asioita, esimerkiksi ilmansuuntien nimiä ja mittayksiköitä, jotta voidaan ymmärtää etäisyyden mittaamisen, mittakaavan ja kartan idea. Kartan idean hahmottaminen vaatii kuitenkin myös lintuperspektiivin ymmärtämistä, jossa tarvitaan aikuisen tukea, harjoittelua ja omaa oivallusta.
Paikkaan sidottujen valokuvien käyttö helpottaa kartan ymmärtämistä. Kartan lukemista voi harjoitella vertaamalla erilaisia kuvia ja karttoja alueista: pihasta otettua ilmakuvaa, viistokuvaa, jonkun paikkatietopalvelun karttaa, suunnistuskarttaa tai peruskarttaa.
Ensimmäisillä luokilla kartan idean hahmottamista voidaan tukea myös esimerkiksi pienoismallien avulla. Oppilaat voivat rakentaa yhdessä pienoismalleja tutuista alueista, tarkastella niitä lintuperspektiivistä ja sitten piirtää niistä karttoja. Karttoja voidaan piirtää vaikkapa koulun pihasta tai luokkahuoneesta. Lintuperspektiivin ymmärtäminen ja haltuunottaminen vaatii paljon aikuisen tukea ja harjoitusta.
Kartan idea hahmottuu alakoululaiselle ja myöhemmin karttakuva ja aluetuntemus kehittyvät parheiten aloittamalla pienestä ja lähellä olevasta (tai tutuimmasta) alueesta ja laajentamalla sitten yhä suurempiin ja kaukaisempiin alueellisten. Ensin oppilas voi piirtää kartan esimerkiksi omasta tai luokkahuoneesta ja edetä sitten pihaan, kotiseutuun, Suomeen ja lopulta maailmaan.
Maantieteellisen tiedon käyttämistä voidaan ensimmäisillä luokilla opetella etäisyyksien konkretisoimisella. Oppilaat voivat esimerkiksi laskea, kuinka monta omaa askelta mahtuu metriin. Tässä on hyvä mahdollisuus yhdistää maantieteen opetusta matematiikkaan.
Myös turvataitojen opettelu alkaa jo alakoulussa, ja oman sijainnin merkitystä turvallisuuden kannalta kannattaa käsitellä kahdellakin tavalla: huomioimalla
että omaa sijaintia jakamalla voi vahingossa luovuttaa tietojaan vääriin käsiin.
että hätätilanteessa taito kertoa oma sijainti voi pelastaa hengen.
3.-6. -luokilla sovelletaan peruskäsitteitä ja tulkitaan kuvia
Kartan peruskäsitteiden harjoittelu jatkuu 3.-6.-luokilla. Bloomin taksonomiassa muistamisen ja ymmärtämisen lisäksi aletaan harjoitella opitun tiedon soveltamista esimerkiksi tunnistamalla maantieteellisiä asioita/ilmiöitä oppikirjan kuvista tai muusta kuvamateriaalista. Ymmärtämistä kehitetään opettelemalla jana- ja suhdelukumittakaavat. Tutustutaan maailmankarttaan.
Tietokone otetaan avuksi maantieteellisen tiedon käyttämiseen. Etäisyyksiä voidaan ottaa haltuun helppojen karttapalveluiden, kuten PaikkaOpin tai Maanmittauslaitoksen Karttapaikan avulla. Niissä voidaan arvioida ja mitata vaikkapa etäisyyksiä koululta lähikauppaan tai Suomen leveyttä.
Maantieteellistä lukutaitoa monipuolistetaan harjoittelemalla esimerkiksi oppikirjojen kuvien tulkintaa maantieteellisten käsitteiden, kuten ilmansuuntien ja alueellisen kontekstin, avulla. Karttojen lukutaito on peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden tarkoittamaa monilukutaitoa. Se on myös osa kansalaistaitoja: osallistuminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen edellyttävät näitä taitoja.
Maantieteellisen tiedon tuottaminen alakoulussa voi olla esimerkiksi oman paikkatiedon tuottamista sijoittamalla pistekohteina tuttuja paikkoja kartalle. Myös diagrammien piirtämistä aletaan harjoitella tällä ikätasolla; ensin käsin, jotta diagrammin idea hahmottuu, ja myöhemmin mahdollisesti digitaalisesti (toki helpotettuna).
7.-9. -luokilla kriittinen ajattelu kehittyy
Bloomin taksonomiassa muistamisen ja ymmärtämisen ohella harjoitellaan soveltamaan ja arvioimaan tietoa. Yläkoulussa aloitetaan analyyttisen ajattelun harjoittelu. Opetuksessa on hyvä huomata, että niin analyyttista kuin maantieteellistä ajattelua yleensä harjoitellaan myös koulun ulkopuolella, kotona, harrastuksissa ja kaveripiirissä.
Koulun ulkopuolella tapahtuva harjoittelu liittyy hyvin moniin erilaisiin aiheisiin, jotka ovat kullekin oppijalle läheisiä, kuten matkustamiseen, suunnistusharrastukseen tai soosiaalisessa mediassamen esiin tuleviin teemoihin, kuten esimerkiksi jonkun alueen tai kulttuurin piirteitä tai jopa luonnonilmiöitä hyödyntävät meemit.
Maantieteellisen ajattelun kehittymiseen tarvitaankin oivallusten tuottamista näistä eri aihepiireistä. Erääksi opetuksen välineeksi maantieteellisten oivallusten tuottamiselle mainittiin meemit.
Yläkouluikäiset nuoret ovat otollisessa iässä tiedon arvioimisen ja kriittisen ajattelun harjoittelemiseen. Työryhmässä tuotiin esille eräänä esimerkkinä ihmisoikeuskasvatuksen kytkeminen kriittiseen ajattelun opiskeluun.
Lukiossa opitaan kokonaisuuksien hahmottamista esimerkiksi oikean elämän tapauksien avulla
Lukiotasolla maantieteellisen lukutaidon kehittämisessä nähtiin tärkeäksi analyyttinen ja systemaattinen työskentely, loogisen päättelyn harjoittelu, eri ilmiöiden välisten suhteiden ymmärtäminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen. Bloomin taksonomiassa aiempien tasojen ohella analysoimisen merkitys vahvistuu ja lisäksi tietoa arvioidaan ja luodaan uutta.
Maantieteellisen tiedon tuottaminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen voi liittyä esimerkiksi kaavoitusprosessin opettamiseen osallistuen siihen yhtenä monista osapuolista. Työryhmässä tuotiin esille esimerkiksi asemakaavoituksen lukutaidon sekä/ kommentointitaidon opettamisen haasteellisuus. Pohdittiin myös sitä, miten vaikuttamisprojektit voisi toteuttaa koulukontekstista onnistuneesti niin, että niillä on yhteys reaalitodellisuuteen.
Maantieteellisen tiedon käyttämisessä tiedon arvioimisen harjoittelu on tärkeää. On olennnaista osata arvioida karttojen avulla välitettyä tietoa ja sitä, että kartta on vain yksi esitys kartan esittämästä alueesta, ja esimerkiksi projektioilla ja teemakartan datan luokittelulla voidaan vaikuttaa karttaa lukeviin henkilöihin. Karttaa käytetään vallankäytön välineenä.
Olennaiseksi nähtiin ymmärtää aineiston (esimerkiksi kartan) tuottamiseen liittyvät vaiheet ja prosessin eri vaiheiden vaikutuksen lopputulokseen. (Esimerkiksi huonosta datasta syntyy usein huono kartta).
Työryhmässä tuotiin esille monialaisuuden vahvistaminen lukiokoulutuksessa. Eri oppiaineiden taitojen yhdistäminen tuo paljon mahdollisuuksia tiedon tulkitsemisen ja luomisen tueksi.
Kirjoittajat: Virpi Hirvensalo, Tua Nylén & Petteri Muukkonen
Marraskuun viimeisenä päivänä 2021 päättyi kuukauden kestänyt karttahaaste #30daymapchallenge 2021.
Haaste sai alkunsa muutamia vuosia sitten Topi Tjukanovin tviitistä, jossa hän haastaa karttojen ja geoinformatiikan ystäviä tekemään ja julkaisemaan omia karttatuotoksiaan Twitterissä (tai muualla sosiaalisessa mediassa) #30daymapchallenge hashtagin kera joka päivä marraskuun ajan. Jokaiselle kuukauden päivälle on ennalta annettu teema, jonka voi tulkita haluamallaan tavalla. Siitä päivästä haaste on levinnyt hyvin laajalle, keräten mukaansa satoja osallistujia ympäri maailmaa.
Tänä vuonna myös YLLI-hanke (Lähiöohjelman 2020-2022 hanke) osallistui haasteeseen! Haaste toteutettii yhdessä Digital Geography Lab -tutkimusryhmän kanssa heidän twitter-tililtään käsin. YLLI-hanke vastasi päivistä 25 (interaktiivinen kartta) ja 26 (koropleettikartta).
Koropleettipäivää varten tuotin kartan yleisurheilukenttien maantieteellisestä saavutettavuudesta osa-alueittain Helsingissä, julkisilla kulkuneuvoilla. Visualisointi pohjautuu 250m x 250m saavutettavuusruudukkoon, josta on laskettu väestöpainotettu keskiarvo kullekin osa-alueelle. Visualisointi kertoo siis, mikä on kunkin osa-alueen asukkaiden tyypillinen matka-aika julkisilla (tai kävellen, mikäli se on nopeampaa) lähimmälle yleisurheilukentälle. Laskelmissa on otettu huomioon myös Helsingin rajojen ulkopuoliset kentät, mikäli ne ovat matka-ajallisesti lähempänä kuin Helsingin kentät.
Kartasta nähdään, että suurimmassa osassa Helsinkiä matka-aika on alle 23 minuuttia. Erityisesti keskisestä, pohjoisesta ja läntisestä Helsingistä yleisurheilukentät ovat hyvin saavutettavissa. Herttoniemessä, läntisessä ja itäisessä Laajasalossa, Östersundomissa ja saaristossa matka-ajat ylittävät 23 minuuttia. Kuitenkin yli puoli tuntia matkustamiseen kuluu keskimäärin vain Östersundomin koillispäässä, Suomenlinnassa ja lähisaarilla. Voidaan siis todeta, että yleisurheilukentät ovat hyvin julkisilla saavutettavissa, jos nähdään, että 20-30 minuutin matka-aika yleisurheilukentälle on vielä sopiva.
Interaktiivisten karttojen teemapäivänä jaoimme tältä blogisivustolta tutun interaktiivisen kartan, eri liikuntapaikkatyyppien matka-ajoista julkisilla Jyväskylässä.
Muut Helsingin yliopiston maantieteilijöiden (Digital Geography Labin tutkijoiden) tuotokset löytyvät @digigeolab käyttäjän alta Twitteristä! Ks. myös haasteen koonti ja parhaat helmet täältä.
The Annual Meeting of Finnish Geographers organized by the University of Oulu took place (remotely) on 4.-5.11.2021.The “Geography days 2021” provided an opportunity to learn what others are doing and hopefully also to find new contacts and future collaborators despite the remote setting. Here are some highlights from the meeting!
There are several ongoing research projects related to sustainable and healthy lifestyles at various universities and research institutes in Finland. So, we decided to call together a session regarding the topic. As a good basis for the discussions, prof. Tuuli Toivonen gave an insightful keynote on the role of mobile Big Data in geographical research and showcased findings from ongoing and past projects at the Digital Geography Lab, University of Helsinki.
Discussion about big data sources continued in parallel sessions about geographies of health and well-being and sustainable and active mobility.
University lecturer Petteri Muukkonen (DGL, University of Helsinki) presented ongoing work in the YLLI project (financed by the Lähiöohjelma 2020-2022) from the perspective of equality in suburban physical activity environments.
Vuokko Heikinheimo (Digital Geography Lab alumni, now Senior researcher at SYKE), and Linda Karjalainen (researcher at SYKE & University of Helsinki) presented ongoing work in the STYLE project: a collaboration with the Digital Geography Lab regarding the attractiveness of green spaces for physical activity, as well as findings from a recent publication about household car ownership and carless lifestyles.
PhD student Elias Willberg (DGL, University of Helsinki) presented a work from the HOPE-project regarding environmental exposures during travel. One take-home message was that route planning (e.g. using the green-paths.web.app!) can reduce harmful exposures such as noise and air pollution for cyclists and pedestrians, but should not be seen as a replacement to the need to improve the quality of urban travel environments by planning and design.
Researcher Carlos Lamuela Orta (University of Helsinki) concluded the session from an interdisciplinary point of view by introducing the idea of using tactical urbanism (e.g. occupying urban space for pedestrians and cyclist) and micro-natural experiments (e.g. closed routes due to road constructions) to better understand & promote shift towards sustainable modes of transport.
In addition, our colleagues in the University of Oulu organized a parallel session about how geoinformatics can be used when studying a healthy society and the environment. These two sessions highlighted the increasing interest in the research community towards studying healthy and sustainable lifestyles.
To summarize these presentations, we can conclude that there is a lot of interesting research being carried out by geographers and other disciplines on healthy and sustainable lifestyles and about opportunities and possibilities to lead a healthy and active life. The session brought forward multiple projects, theses and people working with these themes at the moment. So stay tuned for updates on new research and feel free to contact us if you are interested in finding collaboration possibilities around these topics.
Authors: Vuokko Heikinheimo, Elias Willberg & Petteri Muukkonen
Ryhmä maantieteen yliopisto-opiskelijoita laati hyvien karttojen visualisointiin ohjekortit. Ohjekorttien avulla maantieteen opettajat niin lukioissa kuin yliopistoissa voivat opettaa maantieteessä tärkeitä kartografia-, geomedia- -ja paikkatietotaitoja oppilaille. Ohjekortit sopivat kurssimateriaalien pohjaksi ja tueksi tai itseopiskelumateriaaliksi.
Ohjekortit on ladattavissa sekä Avoimien oppimateriaalien kirjastossa että tutkimusryhmän Geography of Well-being and Education kotisivuilla. Maantieteen opiskelijat, jotka tuottivat karttojen visualisoinnin ohjekortit, tekivät sen osana geoinformatiikan projektityökurssia Helsingin yliopistossa. Kurssitehtävä toteutettiin sekä yhdessä Opettajien Akatemian kanssa että yhteistyössä CRITICAL-tutkimushankkeen tutkijoiden kanssa. CRITICAL-hanke on osa Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) koordinoimaa ja rahoittamaa LITERACY-ohjelmaa. Maantieteilijät tutkivat hankkeessa mm. oppilaiden kriittisiä geomediataitoja osana monitieteistä CRITICAL-konsortiota.
Opiskelijat olivat innoissaan, kun he saivat projektitehtävänä suunnitella ja toteuttaa sellaisen tehtävän, joka on konkreettinen ja jota voidaan hyödyntää käytännössä lukioissa ja yliopistoissa mm. maantieteen opetuksessa. He pitivät siitä, että he saivat pistää oman aiemmin hankitun geoinformatiikan ja katografian osaamisensa likoon ja saivat laatia sellaista oppimateriaalia, jolle on ollut selvä tarve ja joka voi auttaa maantieteen opettajia opettamaan hyvien karttojen visualisoinnin periaatteita. Hyvät taidot tuottaa ja luoda visuaalisesti toimivia ja hyviä karttoja ovat avain myös taitoon lukea ja tulkita erilaisten karttojen välittämää (tai vääristämää) informaatiota. Opiskelijaryhmä koki kurssin aikana työskennellessään, että he voivat näin auttaa nuorempia maantieteilijöitä.
Ohjekortteja on yhteensä 14 ja ne kattavat hyvien karttojen visualisoinnin eri teemoja niin kartan elementtien kuvaamisesta, värien valintaan, visuaalisen hierarkian tärkeyteen kuin myös karttojen saavutettavuuden huomioimiseen. Karttojen lukijoissa on erilaisia ihmisiä – ja joillakin voi olla esimerkiksi haasteita näön kanssa. Tällaisia henkilöitä varten voidaan laatia esimerkiksi niin sanottuja selkokarttoja. Hyvien ja saavutettavien karttojen laadinnassa täytyy ottaa huomioon monta tekijää – ja on hyvä, että näitä taitoja opetetaan osana maantieteen opetusta eri kouluasteilla.
Uutisissa, medioissa ja jopa verkossa kiertävissä meemeissä on nopeasti saatavilla runsaasti informaatiota eri puolilta maailmaa. Tällainen informaatio – tilastot, kuvat, videot ym. – luo kuvan maailmasta ympärillämme. Siksi geomediataidot ovat merkittävä osa maantieteen opetusta.
Opetussunnitelmien perusteissa ei kuitenkaan tällä hetkellä kuvata tarkasti, mitä geomedian käsitteellä tarkoitetaan ja millaista osaamista oppilailta tai opiskelijoilta edellytetään. Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamassa CRITICAL-hankkeessa tutkimme kriittistä geomedian lukutaitoa – ja onkin ollut tärkeää aloittaa kartoittamalla opettajien näkemyksiä ja kokemuksia siitä. Aluksi haastattelimme geomediaa opetuksessaan hyödyntäviä aineenopettajia ja luokanopettajia sekä opettajankouluttajia siitä, mitä he ymmärtävät geomediataidoilla ja – ennen kaikkea – kriittisellä geomedian lukutaidolla.
Haastatteluiden perusteella aloimme hahmotella oppilaiden geomediataitojen tikapuita, jotka voivat toimia tulevaisuudessa maantieteen opetuksen suunnittelun apuna ja tukena. Haastattelujen tuloksista kirjoitamme tieteellisen julkaisun, jossa paneudumme geomediataitojen osaamisen ikäkausittaisiin vaatimuksiin. Mielestämme tällainen malli auttaa sekä maantieteen opettajia että opetuksen suunnittelijoita jäsentämään opetukseen ja oppimiseen kohdistuvia odotuksia ja vaatimuksia. Lisäksi tällainen osaamisen kehittymisen ja syventymisen malli auttaa rakentamaan maantieteen opetusta kriittiset geomediataidot (tuottaminen, käyttäminen ja analysointi) huomioiden.
Kriittisen geomedian lukutaidon avulla lukija tunnistaa ja ymmärtää, että kaikki informaatio ei ole laadukkaasti tuotettua, ei pidä paikkaansa tai saattaa jopa tahallaan liioitella tai vääristää oikealta vaikuttavaa tietoa.
Mihin tarvitaan kriittistä geomedian lukutaitoa?
Geomedialla tarkoitamme hyvin monenlaisia aineistoja ja materiaaleja, joilla voidaan kerätä, tuottaa, säilyttää, välittää ja esittää maantieteellistä informaatiota. Digitaalinen paikkatieto eli GIS tulee usein ensimmäisenä mieleen ja digitaalinen paikkatietoaineisto (digitaaliset kartat, kartta-aineistot, ilmakuvat, satelliittikuvat ym.) onkin merkittävin osa geomediaa. Lisäksi maantieteellistä informaatiota paikoista, alueista ja ilmiöistä voidaan kerätä ja välittää myös tilastojen, taulukoiden, diagrammien, valokuvien, videoiden, uutisten ja jopa elokuvien ja sosiaalisen median postausten avulla. Esimerkiksi twiiteistä voidaan tutkia kaupunginosan asukkaiden kokemuksia ja asenteita asuinalueestaan tai kotikaupungistaan ja toisaalta uutiset välittävät nopeasti tietoa esimerkiksi kaukana maapallon toisella puolella tapahtuvista katastrofeista ja konflikteista.
Kriittisen geomedian lukutaidon avulla lukija tunnistaa ja ymmärtää, että kaikki informaatio ei ole laadukkaasti tuotettua, ei pidä paikkaansa tai saattaa jopa tahallaan liioitella tai vääristää oikealta vaikuttavaa tietoa (esim. teemakartan harhaanjohtavat värit tai projektio). Nuoret tarvitsevat opetusta ja valmiuksia osatakseen seuloa valtavasta informaatiomäärästä oikean ja luotettavan tiedon. Taitava geomedian lukija osaa valita käyttöönsä mahdollisimman luotettavat lähteet ja aineistot.
Miten geomedialla voi vääristää tietoa?
Laadimme tätä blogikirjoitusta varten kaksi esimerkkikarttaa, jotka molemmat esittävät väestön alueellista sijoittumista maapallolla (ks. kartat 1-2). Kartta 1 esittää asukastiheyden (per km²), jolloin kartan informaatio ei vääristy. Sen sijaan kartassa 2 valtioiden absoluuttiset väkiluvut esitetään siten, että koko valtio saa värin valtion kokonaisväkiluvun mukaan. Tämä vääristää väestön sijoittumista valtion sisällä (ks. esimerkiksi Yhdysvallat tai Brasilia). Lisäksi se ei ota huomioon valtion pinta-alaa (ks. esimerkiksi Venäjä). Tällainen absoluuttisia määriä erisuuruisissa valtioissa esittävä kartta antaa siis väärän mielikuvan väestön alueellisesta sijoittumisesta. Informaatiota objektiivisemmin esittävä kartta 1 ei sorru näihin virheisiin, koska siinä on käytetty muuttujana asukastiheyttä eli asukkaiden määrää pinta-alayksikköä kohden.
Lisäksi kartassa 2 käytetään Mercatorin projektiota, joka on 1500-luvulla maailman valtamerillä tapahtuvaa purjehdusta varten laadittu projektio. Se vääristää maailmankartalla pohjoisia ja eteläisiä alueita sitä enemmän mitä kauempana Päiväntasaajasta ollaan. Kartassa 1 puolestaan on käytetty Equal Earth -projektiota, joka pyrkii löytämään kompromissin maailmankartan projisoinnin erityyppisten virheiden välillä. Pallonmuotoista maapallon pintaa kun ei koskaan saa täydellisesti projisoitua kaksiulotteiseksi kartaksi ilman jonkinasteisia vääristymiä. Kartassa 1 muun muassa Grönlanti ja Suomi ovat lähes oikeankokoisia suhteessa esimerkiksi Afrikan mantereeseen. Kartta 2 antaa siis myös väärin valitun projektionsa takia väärän kuvan väkimäärästä korkeilla leveysasteilla Pohjoisessa kuten esimerkiksi Venäjällä.
Kartta 1. Maapallon väestön alueellista sijoittumista kuvaava informaatiota oikein esittävä kartta (Kartta: Petteri Muukkonen).
Kartta 2. Maapallon väestön alueellista sijoittumista kuvaava informaatiota vääristävä ja harhaanjohtava kartta (Kartta: Petteri Muukkonen).
Nämä kartat ovat vain esimerkkejä siitä, miten monin eri tavoin muun muassa uutisissa tai sanomalehdissä esitettävillä kartoilla voidaan johtaa harhaan. CRITICAL-hankkeessa tutkimme lisää näitä harhaanjohtamisen tapoja sekä kehitämme niiden pohjalta kriittisten geomediataitojen opetusta maantieteen oppiaineessa.
Kirjoittajat: Petteri Muukkonen, Virpi Hirvensalo, Tua Nylén, Markus Jylhä, Laura Hynynen & Panu Lammi
We have now published online also our second set of research outputs – web maps about geographical accessibility of official sports facilities now available for Helsinki Metropolitan Region. We published maps for city of Jyväskylä earlier (see YLLI projects previous news post).
One of the aims in YLLI-project (Equality in suburban physical activity environments) is to analyse the geographical accessibility of sport facilities. Maps of geographical accessibility (travel times) for official and built sports facilities are now available for Helsinki Metropolitan Region in the YLLI project’s web pages. The maps show the travel-time based potential accessibility of different types of sport facilities. The calculations have been carried out separately for four different travel modes: walking, cycling, via public transportation, and driving (private car). The sport facilities are retrieved from Lipas database during spring 2021.
More information: Marisofia Nurmi & Petteri Muukkonen (marisofia.nurmi@helsinki.fi, petteri.muukkonen@helsinki.fi)
Vuonna 2020 noin 69 % 16–89-vuotiaista suomalaisista käytti internetiä yhteisöpalvelujen seuraamiseen. Viime vuosina suomalaisten sosiaalisen median käyttö on ollut voimakkaassa kasvussa. Vuoteen 2015 verrattuna kasvua on 11 %, joten puhumme merkittävästä muutoksesta. Pandemia on todennäköisesti lisännyt sosiaalisen median käyttöä erityisesti iäkkäiden keskuudessa fyysisten kontaktien vähentyessä. (Tilastokeskus, 2020).
Sosiaalisen median aineistot kiinnostavat tutkijoita
Sosiaalisen median suosio on kasvanut samaan aikaan, kun teknologinen kehitys mahdollistaa yhä monipuolisempia tutkimusaineistojen keruu- ja analysointimuotoja. Kuvien, tekstien ja paikkatietojen tuottamisen lisäksi ihmiset mittaavat esimerkiksi askeliaan, energiankulutustaan tai unen laatuaan monilla eri tavoilla. Tämä yhtälö on luonnollisesti johtanut myös tutkijoiden kiinnostuksen kasvamiseen. Monen työpöydän ääressä pohditaan, millaisia mahdollisuuksia ihmisten itse tuottama tieto tuo esimerkiksi kuntien liikuntasuunnitteluun. Sosiaalisen median aineistot ovat jo osoittautuneet lupaaviksi esimerkiksi kansallispuistojen kävijämäärien arvioinnissa (Tenkanen ym., 2017). Voisiko someaineisto antaa meille lisätietoa esimerkiksi omaehtoisesta liikunnasta vapaasti käytettävillä liikuntapaikoilla, joiden käyttäjämääriä on muutoin hankala selvittää?
Myös YLLI-hankkeessa tarkastellaan sosiaalisen median käyttömahdollisuuksia liikkumisesta kertovana liittyvänä tutkimusaineistona, erityisesti paikkatiedon näkökulmasta. Esimerkiksi twitter-palvelun liikuntaan liittyvät julkaisut jakautuvat alueellisesti samankaltaisesti väestön kanssa, ja tietyt lajit, kuten hiihto ja mailapelit, korostuvat julkaisuissa (Koivisto, 2021). Sosiaalisen median aineisto voi kuitenkin olla tarkastelukulmasta riippuen vinoutunutta ja aineistoa tarvitaan riittävän suuri määrä. Jotta someaineiston perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä, on pohdittava kenestä ja mistä käytettävät aineistot kertovat? Luonnollinen lähtökohta tarkastelulle on tutkia siitä, ketkä kohdealueella julkaisevat sosiaalisessa mediassa juuri liikuntaan liittyen.
Olemme toteuttaneet YLLI-hankkeessa Kontulan ja Huhtasuon 18–80-vuotiaille asukkaille puhelinkyselyjä, joissa selvitämme asukkaiden liikkumismuotoja ja erilaisten liikkumisympäristöjen käyttöä. Tammikuussa 2020 ja helmikuussa 2021 toteutetuilla kyselykierroksilla kysyimme asukkailta myös heidän sosiaalisen median käyttötapojaan. Kysyimme käyttääkö vastaaja mitään sosiaalisen median palveluja tai kuntoilun ja liikunnan seurantasovelluksia liikunta-aktiviteettien julkaisemiseen tai jakamiseen. Palvelujen käyttäjiltä kysyimme mitä palveluja vastaaja käyttää. Edelleen tiedustelimme, jakaako vastaaja liikuntaan liittyvien julkaisujen yhteydessä sijaintitietoja, ja jos jakaa, niin kuinka julkisesti.
Somekysymysten osalta vastauksia saimme kahdelta kierrokselta yhteensä 657 kappaletta (304 ja 352). Vastaukset painotettiin vastaamaan ikäluokan ja sukupuolen osalta kohdealueita. Harmillisesti aliedustetuksi aineistossa jäivät muunkieliset ja työttömät. Puhelinkyselyiden laajemmasta sisällöstä voit lukea tarkemmin aiemmasta blogikirjoituksestamme.
Kuka on lähiön liikuntapostaaja?
Vastaajista (N=657) 20 % ilmoitti jakavansa tai postaavansa sosiaalisessa mediassa liikunta-aktiviteeteista. Liikuntapostaajista 52 %, eli kaikista vastaajista noin 10 %, jakoi myös paikkatiedon osana julkaisujaan. Edelleen kaikista vastaajista vain 2 % jakoi julkaisunsa avoimesti kaikille, ja 11 % rajatulle ihmisjoukolle.
Alla olevaan taulukkoon on koottu taustatietoja lähiöiden liikuntapostaajista (Taulukko 1). Naiset julkaisivat miehiä useammin liikuntaan liittyen. Samoin alle 45-vuotiaat olivat vanhempia ikäluokkia aktiivisempia liikuntapostaajia. Suomen kieltä puhuvista noin viidennes, ja muun kielisistä vain kymmenesosa julkaisi liikuntaansa liittyen. Työmarkkina-aseman perusteella aktiivisina postaajina näyttäytyivät erityisesti opiskelijat, jotka postasivat liikkumisestaan lähes neljä kertaa useammin kuin eläkeläiset, ja kaksi kertaa useammin kuin työssäkäyvät tai työttömät. Alueellisessa tarkastelussa Huhtasuolla julkaistiin liikkumisesta Kontulaa useammin. (Taulukko 1.)
% julkaisee liikunnasta jossain somealustassa (Kyllä)
% jakaa myös sijaintitiedon julkaistessaan liikunnasta (Kyllä)
Alue
Kontula
16 % **
51 % –
Huhtasuo
25 %
52 %
Ikä
<30 v.
30 % ***
49 % –
30-45 v.
30 %
54 %
45-64 v.
14 %
56 %
>64 v.
11 %
43 %
Kieli
Suomi
22 % *
52 % –
Muu
12 %
50 %
Sukupuoli
Mies
15 % ***
56 % –
Nainen
26 %
49 %
Koulutus
Ei ammatillista koulutusta
6 % ***
67 % –
Matala (myös yliopp.)
21 %
49 %
Korkea-aste (myös kesken)
27 %
54 %
Työmarkkina-asema
Työelämässä
20 % ***
52 % –
Koululainen / opiskelija
40 %
43 %
Työtön
19 %
77 %
Eläkkeellä
12 %
44 %
Talouden kuukausittaiset tulot (€ kk)
Ei tietoa
17 % –
55 % *
Alle 2000 €/kk
21 %
36 %
Yli 2000 €/kk
21 %
59 %
Kaikki vastanneet
20 %
52 %
Suosituin alusta liikuntapostauksiin oli Facebook, jonka kautta 11 % vastaajista julkaisi liikuntaan liittyviä postauksia (taulukko 2). Liikunnan seuranta- ja mittaussovelluksia kuten Polar flow, Stava tai Sportstracker käytti 10 % vastaajista. Muita suosittuja alustoja olivat Instagram (8 %) ja WhatsApp (7 %). Snapchat, twitter, youtube ja TikTok jäivät marginaalisiksi alustoiksi.
On selvää, että sosiaalisen median tuottama aineisto on vinoutunut. Vinoutunut aineisto ei sinänsä ole tutkijoille uusi ilmiö, mutta sosiaalisen median aineistojen osalta vinouma on merkittävä. Kohdealueillamme lähiökontekstissa liikuntaan liittyviä postauksia julkaisee vain viidesosa vastaajista. Noin joka kymmenes kaikista vastaajista julkaisee liikuntapostauksia, joissa jaetaan myös sijainti, ja vain parilla prosentilla postaus on täysin julkinen. Myös ihmisen taustatekijöillä on vaikutusta heidän somekäyttäytymiseensä. Onkin helppoa todeta, että someaineisto ei voi kertoa kovinkaan uskottavasti pienen alueen, kuten kaupunginosan, väestön liikkumisesta tai liikkumisen sijainneista – “Big dataa” syntyy vasta huomattavasti suuremmista yksiköistä. Varsinaisten paikkatietojen lisäksi voidaan kuitenkin someaineistoista saada lokaatio- sekä käyttötietoa esimerkiksi kuvantunnistustekniikoilla (Väisänen ym., 2021) ja paikkoihin liittyvien sanallisten ilmauksien tunnistamisella tekstistä (geoparsing). Jo vajaavaistakin aineistoa voidaan hyödyntää, mutta tarvittavalla varovaisuudella, sekä esim. laadullisemmin tarkastelemalla.
Sosiaalisella medialla ilmaistaan itseä, ja jaetaan myös vaikutteita (Wallin ym., 2014). Someaineistojen avulla voimme esimerkiksi saada arvokasta tietoa siitä, miten erilaisia liikuntaympäristöjä käytetään, ja millaisia merkityksiä niiden käyttöön yhdistetään julkisissa postauksissa. Sosiaalinen media voi kertoa meille paljon erilaisten tilojen merkityksestä, ainakin niissä julkaiseville ihmisille. Kaupungin liikuntasuunnittelun osalta sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää toki myös muilla tavoilla, kuten palaute- ja tiedonjakokanavana, sekä osallistamisfoorumina erilaisissa tilanteissa.
Kirjoittajat: Janne Pyykönen & Ilkka Virmasalo (Jyväskylän yliopisto)
Tenkanen, H., Di Minin, E., Heikinheimo, V., Hausmann, A., Herbst, M., Kajala, L., & Toivonen, T. (2017). Instagram, Flickr, or Twitter: Assessing the usability of social media data for visitor monitoring in protected areas. Scientific Reports 2017 7:1, 7(1), 1–11. https://doi.org/10.1038/s41598-017-18007-4
Väisänen, T., Heikinheimo, V., Hiippala, T., & Toivonen, T. (2021). Exploring human–nature interactions in national parks with social media photographs and computer vision. Conservation Biology, 35(2), 424–436. https://doi.org/10.1111/COBI.13704
Wallin, A., Saaranen, A., Rosenberg, S., & Eskola, J. (2014). Liikun, siis jaan? Nuorten käsitykset liikuntapäiväkirjan jakamisesta sosiaalisessa mediassa. . Liikunta & Tiede, 51(6), 78–84.
University of Helsinki
