Hellurei vain kaikille tästä blogista kartalla oleville lukijoille! Viikko on jälleen vierähtänyt ja matka kurssin temmellyksessä jatkuu uusiin maailmoihin. Kurssi alkaakin olemaan pikkuhiljaa illanlaskun puolella tekemisen osalta ja eipä varmaa kauaa enää nokka tuhise kun tämäkin suoritus on saatu pois hoidettua ajan kanssa.
Tämän viikon antina meillä olikin vektori- ja rasterimuotoiset aineistot QGisissä ja niitten hallitseminen ohjelmiston syövereissä. Eipä tuo varsinaisesti taaskaan vaikealta tuntunut mutta monta kohtaa pitää ottaa huomioon julkaisukelpoisen kartan julkaisemiseksi. Lisäksi jo opitut ominaisuudet alkavat sujumaan melko ongelmitta ja se tärkein – sisäistäminen selkäpiihin – on alkanut tuottaa tulosta QGisin hallitsemiseksi nyt kun näitä on jo tehty useamman viikon ajan. Tutustuimme aineistoon pääkaupunkiseudusta ja tarkoituksenamme oli visualisoida jokin aineistoon liittyvistä tietokannoista järkevällä tavalla. Opettajamme Artun hellävaraisessa ohjauksessa aloimmekin sitten tutkia kuinka aineistoon pystyy luomaan ruudukon – tämä tulisi tarpeeseen myöhemmin kun alkaisimme tehdä lopullista karttaesitystä valitusta karttamuuttujasta. Useitten tietokantaliitosten ja – kikkailuitten päätteeksi alkoikin harjoittelun työ näkymään käytännössä. Lukuisista vaihtoehtoisista ruudukolla visualisoitavista pystysuuntaisista sarakkeista valitsin opettajamme antaman kielellisen esimerkin myötä muunkielisen väestön osuuden visualisoimisen pääkaupunkiseudulla. Kuitenkin, ennen kuin päästään tämän kartan kimppuun on minun vielä esiteltävä tässä kohdin opettajan kanssa tehtyä karttaa. Ylpeyttäni ruotsillani enemmissä tai vähemmissä määrin ymmärrettävästi mumisten: Och här är en karta!
Ooh, spännande! Olen varsin tyytyväinen aikaansaatuun 1×1 kilometriä kanttiinsa –ruudukkoon ja valmistuneen kartan visuaaliseen ilmeeseen. Karttakompassia ja -legendaa myöten lopputulos näyttää yksinkertaisesti selkeältä ja hyvältä. Lopputulos on jopa niin onnistunut että mikäli en tietäisi karttaa omakseni, voisin luulla visualisointia jopa joksikin virallisemmaksikin kartaksi – onhan esimerkiksi ylioppilastutkinnon maantieteen kokeessa tai yliopistojen pääsykokeissakin ollut vastaavanlaisia visualisointeja tehtävien kuvituksina. Edellä olevasta kartasta voi lähes vaivatta löytää joitakin ruotsinkielisimpiä alueita pääkaupunkiseudulta. Nähdään, että suurelta osin äidinkielekseen ruotsin kielen ilmoittaneita ihmisiä asuu lähinnä aivan rannikon tuntumassa Helsingin ja Espoon rannikoilla (joka on muuten vaikuttaa varsin luontaiselta esiintymisalueelta stereotypioissa muutoinkin purjeveneittensä seurassa viihtyvälle kansanosalle). Sitten siellä täältä pitkin pääkaupunkiseutua voidaan löytää neliökilometrineliöitä joissa on havaittavissa ainakin heikkoa ruotsinkielisyyden esiintyvyyttä paikallisen asukkaitten keskuudessa. Lisäksi kaikeksi yllätykseksi löydetään varsinainen ruotsinkielisten massakeskittymäneliö rannikosta etäämmällä joka yksinäisenä punertaa tummanpunaisena jossain tuolla Vantaan Martinlaakson ja Vantaankosken tienoilla – Vantaata kuin ei millään ensimmäisenä mieltäisi tavalliseksi asuinalueeksi muutoin mielikuvissa kultahammasrannikolla viihtyvälle väestönosalle!
Tässä kohdin on varmaan ihan hyvä mainita että mitään suuriahan määriä ruotsinkielistä porukka ei ole missään päin pääkaupunkiseutua havaittavissa vaikka tiettyjä asukaskeskittymiä pystytäänkin havaitsemaan: suurimmillaankin ruotsinkielisten osuus yltää 56 äidinkieliseen ruotsin kielen puhujaan neliökilometriruutua kohden. Se tuntuu melko pieneltä luvulta kun ottaa huomioon, että useimmissa neliökilometriruuduissa asuu keskimäärin useampi sata, kenties jopa useampi tuhat ihmistä samalla alalla. Lisäksi kuten Senni Luodon blogissa se hyvin todetaan, on absoluuttisilla arvoilla pelaaminen varsin arveluttavaa mikäli näille ei anneta vertailupohjaa kuten vastaavat suomenkieliset asukkaat. Näin ollen pääkaupunkiseudun asukastilastoista tietämättömälle kartta ei välttämättä aukea niin kauhean hyvin kuin vaikkapa henkilölle joka on jo perillä tietyistä tilastoluvuista pääkaupunkiseudun asumisesta. Tietäen tästä vaillinaisuudesta kroonisesta aikapulasta kärsiävänä annoin itselleni kuitenkin synninpäästön ja katsoin läpi sormien tätä informatiivisesti jokseenkin vaillinaista esitystapaa kummankin kartan osalta. Kuten sanotaan, sellaista se tuppaa olemaan jos on monta rautaa tulessa…
Aivan vihoviimeiseksi vielä summataan, kuinka monelta osin ruotsinkielistä väestöä asuu varakkaammalla asuinalueilla – ainakin tämän karttaesityksen valossa vaikuttaa siltä, ettei raha muodostu ongelmaksi tiettyjen pääkaupunkiseudulla asuvien ruotsinkielisten osalta. Monet suomenkielisten stereotypioista tunnetut alueet kuten Lauttasaari, Helsinginniemi, Westend, Munkkiniemi ja Kauniainen kun tuntuvat vetävän kartalla puoleensa ruotsia äidinkielenään puhuvaa harvalukuista väestöä kuin vaikkapa sokeri muurahaista! Pappa betalar vaikuttanee siis näiltä osin todelliselta ilmiöltä, mikäli on suinkaan mahdollista uskoa omaa tietämystä asuinalueitten asuntojen hintatasoista – tai mikäli on mahdollista uskoa omaan kartantulkintataitoon!
Pitkäksi venyneitten hölinöitten jälkeen opettajan seurassa tehdystä kartasta onkin jo varsin korkea aika siirtyä uusille vesille uuden aineiston pariin. Opettajamme Artun siivittämän esimerkin myötä sain kuin sainkin kikkailtua vaihtoehtoisen karttaesityksen eri aineistolla. Kuten tuossa alussa jo lupailinkin niin tein toisen karttaesityksen muunkielisestä väestöstä. – se nyt vain tuntui luonnolliselta jatkumolta tuohon ruotsinkielisyyttä esittävän kartan jatkeeksi. Pitkän häröilyn ja kokeilemisen jälkeen palat alkoivatkin loksahtelemaan paikoilleen ja kartta muodostumaan valmiin näköiseksi. Edellisen kartan ruudukkoon tyytyväisenä (ja kykenemättömänä luomaa pienempää ruudukkoa kotikoneen mennessä jatkuvasti tukkoon kyseenomaisesta prosessista, nyyh) päätin jatkaa tutulla kilometriruudukolla vaikkei kenties tarjoakkaan spatiaalisesti tarkinta tietoa asukkaitten kielijakaumasta. Halusin kuitenkin säilyttää helpon vertailtavuuden aiempaan karttaesitykseen joten jo siitäkin syystä kilometriruudukko jatkoi riemunkulkuaan seuraavassakin karttaesityksessä:
Tässä karttaesityksessä ei tule juurikaan suuria yllätyksiä mikäli on vähääkään perillä muunkielisten (kuten maahanmuuttajien ja vaihto-opiskelijoitten) sijoittumisesta pääkaupunkiseudulla. Monellekkaan ei liene suuri yllätys että monet radanvarsilähiöt vetävät kiintopisteinä muunkielistä porukkaa – edullisempi asumisen hinta ja hyvät kulkuyhteydet ovat varmasti monelle muunkieliselle(kin) sellainen valtti johon ei voi olla tarttumatta. Sen sijaan esimerkiksi Pohjois-Espoon metsät kellertävät karttaesityksessä muunkielisten poissaoloa. Raideliikenteessä näyttäisikin siis olevan jonkinlaista taikaa. Vertailtaessa karttoja huomataan että karttaselitteessä ilmoitetut määrät muunmaalaisia neliökilometria kohden ovat ruotsinkielisyyskarttaa isompia – ruotsinkielisyyskartassa skaala vaihtelee nollan ja 56:n välillä kun vastaavasti tässä muunkielisyyttä kuvaavassa karttaesityksessä skaala onkin saatu kasvatettua nollan ja 206:n asukkaan välille. Muutenkin vaikuttaa pintapuolisesti silmäiltynä että muunkielistä porukkaa olisi enemmän pk-seudulla – ainakin punertavia ruutuja löytyy enemmän muunkielisyyttä mittaavasta kartasta. Punaisista ruuduista voidaan päätellä että ainakin jonkin tason eriytymistä olisi tapahtunut muunkielisen väestön asutuksessa – muutoinhan punertavatkin ruudut olisivat lähemmäpä oranssin ja keltaisen sävyjä kauttaltaan pääkaupunkiseutua. Tämän kartan valossa puheet pääkaupunkiseudun maahanmuuttajalähiöistä pitävät siis ainakin joiltakin osin paikkaansa. Lopuksi vielä huomataan, että muilta osin karttaesitys ei yllätä; suomella vaikuttaisi olevan edelleen valta-asema suurimmilta osin pääkaupunkiseutua.
Loppupäätelmien paikka. Jos jotain valittuja sanoja pitäisi vielä sanoa toteutumista jotain summattua, niin ruututeemakartasta näkee varsin helppolukuisesti, lyhyellä silmänräpäyksellä tiedonannon kannalta oleellisimpia tietoja. Edellä olevan kahden esityksen perusteella ruututeemakarttaa voisi pitääkin eräänlaisena toimivana kompromissiesityksenä yleistävyydestä ja spatiaalisesta tarkkuudesta joissa on molempien tekijöitten osalta tultu melko lähelle tekijöiden puoliväliä, toisin kuin vaikkapa pisteteemakartassa, jossa spatiaalinen tarkkuus menee helposti yleistävyyden ja helppolukuisuuden edelle.
Huhhuh, olipa siinä paljon sanoja ja tulkintaa!
Blogi palailee jossain lähitulevaisuudessa QGisin oppimisen pariin joten näiltä osin toivottelen tässä kohdin hyviä jatkoja itse kullekkin aikaansa tekstiin upottaneelle! Seikkailut QGisissä vielä jatkuvat!
Viitattu: Senni Luoto, Kurssikerta 4; Ruudukoita ja vieraskielisten jakautumisen tarkastelua PK-seudulla (https://blogs.helsinki.fi/luotosen/2018/02/07/kurssikerta-4-ruudukoita-ja-vieraskielisten-jakautumisen-tarkastelua-pk-seudulla/, luettu 17.2.