Month: February 2018

Viidettä kertaa rupattelujen parissa ja kurssista on jäljellä vielä muutama kerta jäljellä. Kuulemma ensi kerralla mennäänkin sitten reippailemaan ulos, mutta pysytään vielä tässä kerrassa ennen kuin rynnätään vielä mihinkään. Toivottavasti blogista perillä olevat ovat viettäneet varsin mukavan viikon omilta osiltaan – niin on tehty myös täällä, joskin melko kiireisissä merkeissä.

Viidennellä nelituntisellamme tosiaan ei tehty paljoakaan mitään visuaalisia esityksiä vaan paneuduttiin selvittämään tietoa QGisiin ladattujen erilaisten aineistojen pohjalta. Osassa tapauksissa olisi periaatteessa jokin taulukkolaskentaohjelmista (Excel, LibreOffice Calc) rittänyt vallan mainiosti, mutta sitten oli paljon myös sellaista aineistoa jota varten oli osattava käyttää QGisin työkaluja saadakseen nyt mitään irti aineistosta. Opettajamme Artun seurassa teimmekin näitä harjoituksia eteenpäin jälleen hyvässä opastuksessa. Kun viime kerralta kesken jääneet Pornaisten tiet ja talot oli saatu merkittyä ja bufferoitua, olikin aika jatkaa kohti lentävämpiä aineistoja. Lentokoneista ja toiminnasta kiinnostuneena tehtävänannotkin olivatkin minulle varsin miellyttäviä – tämän kirjoituksen ohessa varmaan nähdäänkin eräitä hetkiä aineiston parissa puurtamisesta kuvakaappauksien muodoissa (noh, jälkikäteen ajateltuna ei minulla tainnutkaan olla kuin tuo yksi kuvakaappaus). Kun lentometelit olivat selvitetty Helsinki-Malmin ja Helsinki-Vantaan osalta, jatkui loputtomalta tuntuva uurtaminen kouluaineiston parissa kun tehtävänä olikin selvittää eräitä mielenkiintoisia faktoja helsinkiläisen Yhtenäiskoulun oppilaista tällä haavaa ja tulevaisuudessa.  Eipä siinä mitään, kaikki saatiin tehtyä, joskin on myönnettävä että muutamat ärräpää tuli päästeltyä tietojen selvittämiseen liittyvän suuritöisyyden johdosta. Lopussa kaikki olikin kuitenkin selvitetty ja tehtävänannot urhoollisesti läpikahlattu. Kirjoituksen ohessa on vielä lopuksi näitä selvitettyjä tietoja erilaisista tehtävänannoista!

Tässä vaiheessa voisi olla hyvä paikka vielä kerrata mitä kaikkea onkaan tullut oppineeksi. Reflektoivan pohdiskelun sytykkeenä toimikoot muutamat pikku toimet QGisissä joitten hallitseminen on osoittautunut varsin hyödyllisiksi taidoiksi opintojen parissa.  Tämänhetkisen paikkatieto-osaamiseni perusteella voisin sanoa että hallitsen hyvin esimerkiksi QGisin aineistoliitoksen tietokantojen välillä – onhan tuota nyt tultu tehtyä melko moneen väliin kurssin aikana. Nostaisin tämän melkein jopa tärkeimmäksi taidoksi tähän mennessä koetun perusteella – joka oppitunti on ollut aina tarvetta jos nyt jonkunmoiselle aineistoliitokselle aineistojen välillä. Aineistojen liitokseen liittyvät pikkuyksityiskohdat ovat pääosin onneksi hallussa. Aineiston visualisoiminen ja siihen liittyvät pikkuasiat ovat nekin jo melko hyvin hallussa enkä usko että törmäisin suuriin vaikeuksiin jos minut repäistäisiin tästä paikalta visualisoimaan jotain QGisiin syötettyä aineistoa. Tältä osin olemme jo varsin hyvin kouliutuneet kurssin aikana – kiitos vain opettajallemme joka jaksaa opastaa eteenpäin esimerkillisellä mallillaan. Uusien sarakkeitten luonti olemassa olevasta tietokannasta tai vaikkapa bufferivyöhykkeitten luominen tieaineistossa eivät tuota suuria murheenkyyneleitä. Tietysti on myös paljon sellaista mitä on tullut tehtyä opettajaa seuraten mutta joka on syystä tai toisesta jäänyt vähemmälle sisäistämiselle. Omalta osalta saattaisikin tarvita lisää tutustumista ruudukon luomiseen. Toisaalta monet työkalut ”Geoprosessing Tools” nimisen alavalikon yhteydessä tuntuvat edelleen saavan aikaan yleistä hämmennystä niitten käytettävyydestä ja käyttötarkoituksista vaikka muistan käyttäneeni näitäkin työkaluja aina silloin tällöin. Kenties olisikin hyvä idea uhrata lisäaikaa näitten työkalujen sisäistämiseen.

Joka tapauksessa, haluan nostaa erään asian pinnalle hyvänä esimerkkinä ongelmakohdasta. Pidän QGisin käytön suurena ongelmana jatkuvaa pienten vaiheitten muistamista – jos jokin pieni asia unohtuu tai jää tarkastamatta, voi edessä olla turhauttava uudelleenaloitus projektin parissa. Sitten kun näitä pikkuasioita on useampaa muistettavaa sorttia, voi siinä mennä helposti muutaman pikkutoimen sisäistäminen heikommin ja aikaansaada harmaita hiuksia myöhemmin projektien parissa. Omalta osaltani tämä konkretisoitui varsin hyvin yrittäessäni muodostaa bufferivyöhykettä lentokenttien ympärille selvittääkseni asukaslukua tietyn etäisyyden päässä. Jos kaksi tasoa oli määritetty eri projektioihin QGisissä tuli bufferivyöhykkeestä usein sellainen, mitä nyt ei olisi ainakaan halunnut saada tehdyksi. Piirsin aluksi Malmin lentokentän kiitotiet uuteen tasoon jonka projektio nyt jäi tarkastamatta vastaako se muiden tasojen käyttämää projektiota. Bufferivyöhykettä luodessa vahinko kävikin ilmi varsin nopeasti kun QGis alkoi piirtää suunnattoman suurta bufferivyöhykettä lentokentän ympärille – kaukaallekin zoomattuna vaikutti siltä, ettei bufferizonella ole rajoja ja tuohon vyöhykkeeseen mahtuu helposti 10000 kilometriä asukkaita sisäänsä sen sijaan, että QGis piirtäisi nätin vyöhykkeen kilometrin päähän kiitoteistä. Kävikin ilmi että uutta vektoritasoa luodessa on muistettava tarkistaa se projektio, mihinkä taso luodaan. Omalta osaltani tuo oli jäänyt huolimattomuuttani tekemättä ja kiitotien rajat oli kaiken vaivan jälkeen piirrettävä sitten uudelleen tasolle jonka projektioasetukset olivat sopusoinnussa muitten tasojen projektioasetusten kanssa. Ärsytti. Ja työ oli taas aloitettava yhtä vaihetta aiemmin…monet hetket ovatkin menneet pieleen tämänkaltaisten sinänsä pienien mutta lopulta kriittisiksi muodostuvien kömmähdyksien johdosta. Voi kunpa sitä muistaisi helpommin tarkistaa ja ottaa selvää näistä pikkuasioista ettei tarvitsisi huolehtia liikaa turhautumisesta harmaantuvista hiuksista mitä nyt koskaan tekee QGisissä!

Ohessa on tietysti vain muutamia mainintoja hallitsemisen ja hallitsemattomuuden paikoista – paljon on opittu ja moni asia vaatii enempää hiomista jotta omia kykyjään voisi edes jotenkin luonnehtia erinomaiseksi QGisissä. On varmasti nyt jotakin vahvuuksia ja heikkouksia jota en muistanut mainita esimerkkejä lueteltaessa mutta pääpiirteittäin uskoisin maininneeni jo varsin hyvin paikkatieto-osaamiseen liittyviä asianhaaroja ja niitten piirteitä. Itse viimekertaisesta harjoituksesta en keksi paljoa kehuttavaa tai motkotettavaa, hommat sai kyllä tehtyä vaikka olivatkin usein suuritöisiä. Ja niin kuin aina ennenkin, päästiin monista ongelmakohdista ylitse luovuudella. Mikäli sarakkeen lukuja ei saatu nyt syystä tai toisesta summattua QGisissä, pystyi taulukon usein helposti kopioimaan taulukointiohjelmaan ja selvittämään summan sitä kautta – itse asiassa tämä kikka osoittautuikin varsin toimivaksi varasuunnitelmaksi, mikäli aineisto päästeli murahteluja QGisin puolella ja taulukko oli siirrettävissä Exceliin tai LibreOffice Calculatoriin. Tämä on nyt yksi esimerkki siitä miten tärkeätä on pitää mieli avoimena lähdettäessä ratkaisemaan ongelmakohtia – jos kangistuu liikaa, ei välttämättä huomaakaan miten helposti se on korjattavissa!

Lopuksi ohessa on eräitä viime harjoituskerralla kysyttyjä lukuja. Muutamista ongelmista huolimatta kaikki saatiin onneksi lopulta selvitettyä ilman suurempaa draamaa. Kuten Helanteen Kim-Henrik on sen osuvasti blogissaan todennut, on nuo vastauksissani ilmaistut luvut paikoittain erilaisia mitä muilla kurssilaisilla saattaa olla blogeissaan. Hän onkin ihan hyvin tuuminut että se saattaa johtua hieman erikokoisista rajauksista ja siitä, ettei rajaukset nyt luonnollisestikaan voi olla yksi-yhteen eri ihmisten välillä. Hieno havainto Kim-Henrik!

Kysymys	Vastaus
Helsinki-Malmi (EFHF)
Kuinka monta asukasta asuu kahden kilometrin säteellä Helsinki-Malmin (EFHF) lentoaseman kiitoteistä sen meluhaittoineen?	57534 asukasta asuu kahden kilometrin säteellä Helsinki-Malmista
Kuinka monta asukasta asuu kilometrin säteellä Helsinki-Malmin (EFHF) lentoaseman kiitoteistä sen meluhaittoineen?	8840 asukasta asuu kilometrin säteellä Helsinki-Malmista
Helsinki-Vantaa (EFHK)
Kuinka monta asukasta asuu kahden kilometrin säteellä Helsinki-Vantaan (EFHK) lentoaseman kiitoteistä?	10297 asukasta asuu kahden kilometrin säteellä Helsinki-Vantaasta
Kuinka monta rakennusta sijaitsee, ja kuinka asukasta asuu alueella, josta kantautuu vähintään 65 desibelin meluhaitta Helsinki-Vantaan (EFHK) lentoliikennetoiminnasta johtuen?	65 desibelin haitta koskee 10 rakennusta ja 29 asukasta Helsinki-Vantaan (EFHK) ympäristössä.
Kuinka monta asukasta asuu alueella, jossa esiintyy vähintään 55 desibelin meluhaitta Helsinki-Vantaan (EFHK) lentoliikennetoiminnasta johtuen?	Vähintään 55 desibelin haitta koskee 655 asukasta Helsinki-Vantaa (EFHK) ympäristössä.
Kuinka monen ihmisen elämää vähintään 60 desibelin lentomelu haittaisi Tikkurilassa ja sen lähiympäristössä (7 kilometriä pitkä ja 1 kilometrin leveä vyöhyke kiitotien 33:n päästä mitattuna) mikäli saapuva lentoliikenne ohjattaisiin laskeutumaan poikkeuksellisesta suunnasta kiitotielle 33?	Kiitotien 33:n käyttö laskeutumiskiitotienä tietäisi lentomeluhaittoja 12477 asukkaalle 7×1 kilometriä kokoisella alueella kiitotien 33 alkupäästä mitattuna. (Käytännössä kiitotien 33 käyttöä laskukiitotienä rajoittaa myös siltä puuttuva ILS- mittarilähestymisjärjestelmä, josta johtuen se on vaikeasti lentokoneella lähestyttävä huonon sään aikaan. Lisätietoa ILS:tä muun muassa täällä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Instrument_Landing_System)
Asemat
a. Kuinka monta asukasta asuu kartan alueella alle 500m päässä lähimmästä juna-, tai metroasemasta?	265201 asukasta asuu alle 500 metrin päässä metro- tai juna-asemasta
b. Kuinka monta prosenttia kaikista alueen asukkaista asuu alle 500m päässä asemasta?	25,4 % kaikista asukaista asuu alle 500 metrin päässä metro- tai juna-asemasta
c. Kuinka monta prosenttia a-kohdan ihmisistä oli työikäisiä?	71,1 % asukaista on 16-64 vuotta vanhoja työikäisiä asukkaita jotka asuvat 500 metrin päässä metro- tai junaasemasta
Taajamat
Kuinka monta prosenttia asukkaista asuu taajamissa?	58,8 % asukaista asuu taajamissa
Kuinka monta kouluikäistä asuu taajamien ulkopuolella? Kuinka monta prosenttia luku on kaikista kouluikäisistä?	37083 kouluikäistä (7-16-vuotias) asuu taajamien ulkopuolella. Kouluikäisiä on kaikkiaan 198609.
Kuinka monella alueella ulkomaalaisten osuus on yli 10%, entä 20% tai 30%?	Taajamia joissa yli 10 prosenttia asukkaista ulkomaalaisia: 39 kpl Taajamia joissa yli 20 prosenttia asukkaista ulkomaalaisia: 11 kpl Taajamia joissa yli 30 prosenttia asukkaista ulkomaalaisia: 7 kpl
Koulut (Yhteinäiskoulu)
Kuinka paljon Helsingin Yhtenäiskouluun on tulossa uusia koulutiensä aloittavia oppilaita aineiston keruuhetkestä seuraavana vuonna, sen omasta koulupiiristä?	14 lasta Yhtenäiskoulun piiristä on siirtymässä oppivelvollisuuden pariin keruuhetkestä seuraavana vuonna (ts. tarkkailusta seuraavana vuonna täyttämässä 7 vuotta)
Kuinka suurta määrää yläasteikäisiä oppilaita Helsingin yhtenäiskoulun pitää varautua opettamaan seuraavana vuonna (oma koulupiiri)?	62 oppilasta Yhteinäiskoulun piiristä ovat luokilla 7-9 katsannasta seuraavana vuonna (tarkasteluhetkellä luokilla 6-8)
Kuinka suuren osuuden koulupiirin alueella asuvista asukkaista muodostavat kouluikäiset lapset ja nuoret (ala-aste ja ylä-aste)?	159/1894:sta eli 8,3 % väestöstä Yhtenäiskoulun piiristä on joko ala- tai ylä-asteikäisiä tarkasteluhetken aikana (7-15-vuotias), 154/1894:sta eli 8,1 % väestöstä mikäli tarkastelussa on seuraavan vuoden tilanne tarkasteluhetkestä nähden (6-14-vuotiaat)
Kuinka monta muunkielistä kouluikäistä alueella asuu, jos oletetaan että muunkielisissä perheissä lasten ja aikuisten suhde on sama kuin edellisessä kohdassa laskettu?	14,10 kouluikäistä lasta (7-15) tai 13,65 kouluikäistä lasta (6-14) mikäli oletetaan muunkielisten kouluikäisyysprosentin olevan sama muun väestön kanssa .

 

Huhhuh, vieläkö kaikki ovat kartalla missä mennään? Oli meinaas melkoisen pitkä blogipostaus tässä. Tosiaan, blogi palailee jutustelun pariin taas myöhemmin! Koittakaa jaksaa taas hetken ennen uutta kirjoitusta!

Viittaukset:
Wikipedia-artikkeli ILS-mittarilähestymisjärjestelmästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Instrument_Landing_System, luettu 25.2.

Kim-Henrik Helanne, GIS 5 –  Vaikeuksien kautta vähitellen kohti….(https://blogs.helsinki.fi/helanne/2018/02/15/gis-5-vaikeuksien-kautta-vahitellen-kohti/), luettu 25.2.

Hellurei vain kaikille tästä blogista kartalla oleville lukijoille! Viikko on jälleen vierähtänyt ja matka kurssin temmellyksessä jatkuu uusiin maailmoihin. Kurssi alkaakin olemaan pikkuhiljaa illanlaskun puolella tekemisen osalta ja eipä varmaa kauaa enää nokka tuhise kun tämäkin suoritus on saatu pois hoidettua ajan kanssa.

Tämän viikon antina meillä olikin vektori- ja rasterimuotoiset aineistot QGisissä ja niitten hallitseminen ohjelmiston syövereissä. Eipä tuo varsinaisesti taaskaan vaikealta tuntunut mutta monta kohtaa pitää ottaa huomioon julkaisukelpoisen kartan julkaisemiseksi. Lisäksi jo opitut ominaisuudet alkavat sujumaan melko ongelmitta ja se tärkein – sisäistäminen selkäpiihin – on alkanut tuottaa tulosta QGisin hallitsemiseksi nyt kun näitä on jo tehty useamman viikon ajan.  Tutustuimme aineistoon pääkaupunkiseudusta ja tarkoituksenamme oli visualisoida jokin aineistoon liittyvistä tietokannoista järkevällä tavalla. Opettajamme Artun hellävaraisessa ohjauksessa aloimmekin sitten tutkia kuinka aineistoon pystyy luomaan ruudukon – tämä tulisi tarpeeseen myöhemmin kun alkaisimme tehdä lopullista karttaesitystä valitusta karttamuuttujasta. Useitten tietokantaliitosten ja – kikkailuitten päätteeksi alkoikin harjoittelun työ näkymään käytännössä. Lukuisista vaihtoehtoisista ruudukolla visualisoitavista pystysuuntaisista sarakkeista valitsin opettajamme antaman kielellisen esimerkin myötä muunkielisen väestön osuuden visualisoimisen pääkaupunkiseudulla.  Kuitenkin, ennen kuin päästään tämän kartan kimppuun on minun vielä esiteltävä tässä kohdin opettajan kanssa tehtyä karttaa. Ylpeyttäni ruotsillani enemmissä tai vähemmissä määrin ymmärrettävästi mumisten: Och här är en karta!

Ooh, spännande! Olen varsin tyytyväinen aikaansaatuun 1×1 kilometriä kanttiinsa –ruudukkoon ja valmistuneen kartan visuaaliseen ilmeeseen. Karttakompassia ja -legendaa myöten lopputulos näyttää yksinkertaisesti selkeältä ja hyvältä. Lopputulos on jopa niin onnistunut että mikäli en tietäisi karttaa omakseni, voisin luulla visualisointia jopa joksikin virallisemmaksikin kartaksi – onhan esimerkiksi ylioppilastutkinnon maantieteen kokeessa tai yliopistojen pääsykokeissakin ollut vastaavanlaisia visualisointeja tehtävien kuvituksina.  Edellä olevasta kartasta voi lähes vaivatta löytää joitakin ruotsinkielisimpiä alueita pääkaupunkiseudulta. Nähdään, että suurelta osin äidinkielekseen ruotsin kielen ilmoittaneita ihmisiä asuu lähinnä aivan rannikon tuntumassa Helsingin ja Espoon rannikoilla (joka on muuten vaikuttaa varsin luontaiselta esiintymisalueelta stereotypioissa muutoinkin purjeveneittensä seurassa viihtyvälle kansanosalle). Sitten siellä täältä pitkin pääkaupunkiseutua voidaan löytää neliökilometrineliöitä joissa on havaittavissa ainakin heikkoa ruotsinkielisyyden esiintyvyyttä paikallisen asukkaitten keskuudessa. Lisäksi kaikeksi yllätykseksi löydetään varsinainen ruotsinkielisten massakeskittymäneliö rannikosta etäämmällä joka yksinäisenä punertaa tummanpunaisena jossain tuolla Vantaan Martinlaakson ja Vantaankosken tienoilla – Vantaata kuin ei millään ensimmäisenä mieltäisi tavalliseksi asuinalueeksi muutoin mielikuvissa kultahammasrannikolla viihtyvälle väestönosalle!

Tässä kohdin on varmaan ihan hyvä mainita että mitään suuriahan määriä ruotsinkielistä porukka ei ole missään päin pääkaupunkiseutua havaittavissa vaikka tiettyjä asukaskeskittymiä pystytäänkin havaitsemaan: suurimmillaankin ruotsinkielisten osuus yltää 56 äidinkieliseen ruotsin kielen puhujaan neliökilometriruutua kohden. Se tuntuu melko pieneltä luvulta kun ottaa huomioon, että useimmissa neliökilometriruuduissa asuu keskimäärin useampi sata, kenties jopa useampi tuhat ihmistä samalla alalla. Lisäksi kuten Senni Luodon blogissa se hyvin todetaan, on absoluuttisilla arvoilla pelaaminen varsin arveluttavaa mikäli näille ei anneta vertailupohjaa kuten vastaavat suomenkieliset asukkaat. Näin ollen pääkaupunkiseudun asukastilastoista tietämättömälle kartta ei välttämättä aukea niin kauhean hyvin kuin vaikkapa henkilölle joka on jo perillä tietyistä tilastoluvuista pääkaupunkiseudun asumisesta. Tietäen tästä vaillinaisuudesta kroonisesta aikapulasta kärsiävänä annoin itselleni kuitenkin synninpäästön ja katsoin läpi sormien tätä informatiivisesti jokseenkin vaillinaista esitystapaa kummankin kartan osalta. Kuten sanotaan, sellaista se tuppaa olemaan jos on monta rautaa tulessa…

Aivan vihoviimeiseksi vielä summataan, kuinka monelta osin ruotsinkielistä väestöä asuu varakkaammalla asuinalueilla – ainakin tämän karttaesityksen valossa vaikuttaa siltä, ettei raha muodostu ongelmaksi tiettyjen pääkaupunkiseudulla asuvien ruotsinkielisten osalta. Monet suomenkielisten stereotypioista tunnetut alueet kuten Lauttasaari, Helsinginniemi, Westend, Munkkiniemi ja Kauniainen kun tuntuvat vetävän kartalla puoleensa ruotsia äidinkielenään puhuvaa harvalukuista väestöä kuin vaikkapa sokeri muurahaista! Pappa betalar vaikuttanee siis näiltä osin todelliselta ilmiöltä, mikäli on suinkaan mahdollista uskoa omaa tietämystä asuinalueitten asuntojen hintatasoista  – tai mikäli on mahdollista uskoa omaan kartantulkintataitoon!

Pitkäksi venyneitten hölinöitten jälkeen opettajan seurassa tehdystä kartasta onkin jo varsin korkea aika siirtyä uusille vesille uuden aineiston pariin. Opettajamme Artun siivittämän esimerkin myötä sain kuin sainkin kikkailtua vaihtoehtoisen karttaesityksen eri aineistolla. Kuten tuossa alussa jo lupailinkin niin tein toisen karttaesityksen muunkielisestä väestöstä. – se nyt vain tuntui luonnolliselta jatkumolta tuohon ruotsinkielisyyttä esittävän kartan jatkeeksi. Pitkän häröilyn ja kokeilemisen jälkeen palat alkoivatkin loksahtelemaan paikoilleen ja kartta muodostumaan valmiin näköiseksi. Edellisen kartan ruudukkoon tyytyväisenä (ja kykenemättömänä luomaa pienempää ruudukkoa kotikoneen mennessä jatkuvasti tukkoon kyseenomaisesta prosessista, nyyh) päätin jatkaa tutulla kilometriruudukolla vaikkei kenties tarjoakkaan spatiaalisesti tarkinta tietoa asukkaitten kielijakaumasta. Halusin kuitenkin säilyttää helpon vertailtavuuden aiempaan karttaesitykseen joten jo siitäkin syystä kilometriruudukko jatkoi riemunkulkuaan seuraavassakin karttaesityksessä:

Tässä karttaesityksessä ei tule juurikaan suuria yllätyksiä mikäli on vähääkään perillä muunkielisten (kuten maahanmuuttajien ja vaihto-opiskelijoitten) sijoittumisesta pääkaupunkiseudulla. Monellekkaan ei liene suuri yllätys että monet radanvarsilähiöt vetävät kiintopisteinä muunkielistä porukkaa – edullisempi asumisen hinta ja hyvät kulkuyhteydet ovat varmasti monelle muunkieliselle(kin) sellainen valtti johon ei voi olla tarttumatta. Sen sijaan esimerkiksi Pohjois-Espoon metsät kellertävät karttaesityksessä muunkielisten poissaoloa. Raideliikenteessä näyttäisikin siis olevan jonkinlaista taikaa. Vertailtaessa karttoja huomataan että karttaselitteessä ilmoitetut määrät muunmaalaisia neliökilometria kohden ovat ruotsinkielisyyskarttaa isompia – ruotsinkielisyyskartassa skaala vaihtelee nollan ja 56:n välillä kun vastaavasti tässä muunkielisyyttä kuvaavassa karttaesityksessä skaala onkin saatu kasvatettua nollan ja 206:n asukkaan välille. Muutenkin vaikuttaa pintapuolisesti silmäiltynä että muunkielistä porukkaa olisi enemmän pk-seudulla – ainakin punertavia ruutuja löytyy enemmän muunkielisyyttä mittaavasta kartasta. Punaisista ruuduista voidaan päätellä että ainakin jonkin tason eriytymistä olisi tapahtunut muunkielisen väestön asutuksessa – muutoinhan punertavatkin ruudut olisivat lähemmäpä oranssin ja keltaisen sävyjä kauttaltaan pääkaupunkiseutua. Tämän kartan valossa puheet pääkaupunkiseudun maahanmuuttajalähiöistä pitävät siis ainakin joiltakin osin paikkaansa. Lopuksi vielä huomataan, että muilta osin karttaesitys ei yllätä; suomella vaikuttaisi olevan edelleen valta-asema suurimmilta osin pääkaupunkiseutua.

Loppupäätelmien paikka. Jos jotain valittuja sanoja pitäisi vielä sanoa toteutumista jotain summattua, niin ruututeemakartasta näkee varsin helppolukuisesti, lyhyellä silmänräpäyksellä tiedonannon kannalta oleellisimpia tietoja. Edellä olevan kahden esityksen perusteella ruututeemakarttaa voisi pitääkin eräänlaisena toimivana kompromissiesityksenä yleistävyydestä ja spatiaalisesta tarkkuudesta joissa on molempien tekijöitten osalta tultu melko lähelle tekijöiden puoliväliä, toisin kuin vaikkapa pisteteemakartassa, jossa spatiaalinen tarkkuus menee helposti yleistävyyden ja helppolukuisuuden edelle.

Huhhuh, olipa siinä paljon sanoja ja tulkintaa!

Blogi palailee jossain lähitulevaisuudessa QGisin oppimisen pariin joten näiltä osin toivottelen tässä kohdin hyviä jatkoja itse kullekkin aikaansa tekstiin upottaneelle! Seikkailut QGisissä vielä jatkuvat!

Viitattu: Senni Luoto, Kurssikerta 4; Ruudukoita ja vieraskielisten jakautumisen tarkastelua PK-seudulla (https://blogs.helsinki.fi/luotosen/2018/02/07/kurssikerta-4-ruudukoita-ja-vieraskielisten-jakautumisen-tarkastelua-pk-seudulla/, luettu 17.2.

Hei vaan taas kaikille blogista vihiä saaneille. Taas on nytkähtänyt yksi kurssikerta eteenpäin tätä kurssia eteenpäin ja aika postailla meidän kaikkien iloksi kuulumisia, oppimisia ja lopputuloksia! Toivottavasti kaikilla on asiat rullailleet eteenpäin mallikkaissa merkeissä. Sen pitemmittä hölötyksittä käydään itse asiaan!

Tosiaan, toisen kurssikerran anniksi koitui projektioitten ihmeellinen maailma ja se kuinka näitä projektioita valikoimalla voidaan päätyä visuaalisesti hyvinkin erilaisiin esityksiin. Jos aihe ei ole liiaksi tuttu  projektioitten vaikutuksesta visuaaliseen esitykseen voi käydä alustavasti silmäilemässä esimerkiksi tällä jo kouluopinnoistani tutulla sivustolla (http://kartograph.org/showcase/projections/#ortho) josta näkee kätevästi klikkailemalla valikossa olevien projektiovaihtoehtojen välillä kuinka meille kaikille tuttu karttapallomme venyy ja vanuu erilaisissa karttaesityksissä. Löydätkö omaa suosikkiasi sivustolla esitettyjen projektioitten joukosta?

Vielä muutama sana projektioista ja niitten vääristymistä yleisesti ennen kuin matka jatkuu harjoitusfiilisten pariin. On sanottu että kartat joita käytämme vaikuttavat vahvasti näkemyksiimme maailmasta (tätä on sivuttu muun muuassa tässä mainiossa Roope Heinosen kirjoituksessa syvempine pohdiskeluineen https://blogs.helsinki.fi/hcroope/2018/01/25/22-01-2018/). Näin varmaan onkin kun vertaillaan esimerkiksi ärsyttävyyksiin asti ylikäytettyä Mercatorin projektiota ja vaikkapa ainakin Euroopassa vähemmälle käytölle jäänyttä Gall-Petersin projektiota.  Nopeasti mattimeikäläisittäin ajateltuna projektiovalinnoillahan ei uskoisi olevan suurtakaan merkitystä arkipäiväisessä elämässä mutta pitemmän päälle syitä käyttötarkoitukseltaan sopivamman projektion valitsemiseen alkaa kuitenkin löytyä. Mainio esimerkki tästä on jo edellä mainittu (edelleen ärsyttävyyksiin asti yleinen) Mercatorin projektio ja sen vaikutus maailmankuvaan. Voisi jopa sanoa että juuri Mercatorin projektiolla on ollut osansa siihen, miten länsimaissa hahmotetaan maailmaa: päiväntasaajan läheiset alueet saadaan näyttämään pienemmiltä (ja siten todellisuutta merkityksettömiltäkin?) ja länsimäiset, pääasiassa pohjoisella pallonpuoliskolla sijaitsevat alueet paisuvat kertaheitolla todellista kokoaan (ja merkittävyyttäkin?) suuremmiksi – Grönlannin koko lähentelee jo Afrikkaakin. Koska ihmismielellä on taipumus yhdistellä pinta-aloja ja merkittävyyksiä keskenään niin käytännössä tämä ilmenee tavoissamme jäsentää maailman suhteita: Mercatorissa monet kriisinhallinta-alueet saadaan näyttämään vähäpätöisemmiltä ja esimerkiksi Venäjä saadaan näyttämään kovin erilaiselta projektioitten välillä – suurelta tai suuremmalta. Mercatorin projektiota onkin arvosteltu pitkälti siitä kuinka se korostaa kielteisessä mielessä esimerkiksi Afrikkaa, joka saattaakin jäädä helposti mattimeikäläisen mielikuvissa etäiseksi, piskuiseksi maaläntiksi siellä jossain päiväntasaajan seuduilla. Lopuksi voidaankin kysyä knoppina: osaatko jo arvata kumpi esimerkkeinä esitellyistä esitystavoista, Mercator tai Gall-Peters, on muuten yllättäen suositumpi useissa Afrikan valtioissa esityksenä maailmasta?

Muutaman painavamman sanan jälkeen projektioista maailmanmittakaavassa voidaankin palata tässä vaiheessa takaisin kotikutoisempiin mittaluokkiin Suomen kartoille ja taulukoille. Vaikka pienemmissä mittakaavoissa liikutaankin, niin muutamien yksinkertaisen etäisyys- ja pinta-alaharjoitusten jälkeen kävi ilmi että pienikin muutos projektisointitavoissa vaikuttaa esimerkiksi saataviin pinta-aloihin ja etäisyyksiin – ja ennen kaikkea annettujen lukuarvojen luotettavuuteen! Taulukon lukuohjeena sanottakoon vielä selvennykseksi että taulukkoon on koottu ensiksi ETRS89/ETRS-TM35-projektion tietoja ylle ja tämän jälkeen alla olevia, vertailuun otettuja projektioita on verrattu niihin:

[Taulukko 1. Projektoitten omaisuuksia ja vääristymiä suhteessa toisiinsa]

	Mitattu pinta-ala (km^2)	Mitattu etäisyys Hattuvaara-Vaskiluoto (km)	Projektiossa mitatun etäisyyden erotus  ETRS89 / ETRS-TM35:stä (km)	Pinta-ala prosenttia suurempi kuin ETRS89 / ETRS-TM35
ETRS89 / ETRS-TM35, Universe Transverse Mercator	5 364 525 933	514	–	–
KKJ Finland 2, Transverse Mercator	5 371 279 224	515	0	0,13 %
New Beijing / Gauss-Gruger CM 111E, Gauss-Gruger	4 527 850 726 545	11 638	11 123	84304 %
Sphere_Van_der_ Grinten_I, Van der Grinter	23 664 669 501	945	431	341,13 %
Sphere_Winkel_I, Winkel	10 424 650 530	823	308,403	94,33 %
WGS 84 / NSIDC Sea Ice Polar Stereographic South, Stereograaffinfinen projektio	5 306 698 940 625	9 015	8500,407	98822,05 %

Ja mitä huomataankaan? Projektion antamat lukuarvot voivat vaihdella monessa mittaluokassa – jäävuoren huippuna toimivat WGS84/NSIDC Sea Ice Polar Stereographic South –projektion antamat käsittämättömät suuret lukuarvot. Sirompiakin vaihteluita toki löytyy ja esimerkiksi KKJ Finland 2 –projektion mukaiset lukuarvot eivät eroa kauheasti ETRS89/ETRS-TM35:n antamista arvoista. Muutoin muut projektiot asettuvatkin sitten mukavasti näitten kahden ääripään välille. Kuten jo Reetta Lehto kurssiltamme sen lyhytmuotoisesti kiteyttää, on helppo ymmärtää lopulta miksi Euroopan komissio suosittelee käytettävän vain yhtä projektiota pinta-aloja käsittelevän datan yhteydessä. Niin Reetta, voisiko tuota nyt paremminkaan ytimekkäästi loppuen lopuksi sanoakaan?

Taulukoinnin ja hetken ihmettelyn jälkeen päästäänkin sitten ihastelemaan erilaisia karttoja. Itse visualisointityö ei ollut raskas mutta melko monivaiheinen ja vaatii pikkuasioitten muistamista. Kuitenkin muutaman toistamisen jälkeen tietyt rutiinit alkoivat jo muodostua tutuiksi ohjelman parissa. Tällä kertaa päästiinkin sitten visualisoimaan Lambertin ja Mercartorin projektion eroja. Ennen varsinaisia karttoja tässä on muistutuksena esitys Suomen vuoden 2015 kunnista Lambertin projektiossa esitettynä:

Kuva 1. Suomen kunnat, Lambertin projektio

Täytyy myöntää että Euroopan Unionin valitsema käyttöönsä valitsema projektio on varsin silmää miellyttävä näkemys Suomineidosta! Mutta kuinka sitten muut projektiot vääristelevät pinta-aloja? Asiasta päätettiin ottaa selvää ja alla olevasta kartasta voi ihailla lopputulosta. Kaiken lisäksi visualisoinnista tuli vieläpä varsin silmiä hivelevä:

[mercartollinen]

Todetaan että Mercatorin projektio läväytti näkyville varsin mielenkiintoisia lukuja nähtäväksi! Lappi tosiaan näyttää kyllä tosiaan suhteellisen kookkaalta mercatorillisissa karttaesityksissä suhteessa Lambertin projektion vastaaviin. En kuitenkaan tyytynyt herra Mercatorin avokätisesti tarjoamiin pinta-alavääristymiin vaan lähdin hakemaan vielä jotain vieläkin dramaattisempaa. Pienen projektiovalikkosurffailun ja ohjelman uudelleenkäynnistelyn jälkeen löysin sitten lopulta hakemani. Hyvät naiset ja herrat, saanen esitellä: stereografinen projektio!

Jos Mercatorin visualisoinnin arvot eivät saaneet vakuuttumaan niin tämä pistää kyllä kylmäksi. Taulukosta tuttuun tapaan numerot vilisevät villisti suurissa luvuissa!  Tämän projektion karttaesityskin saa Suomen näyttämään jouluaaton uunissa paisuneelta Suomi-piparilta. Lukuarvotkin suhteessa Lambertin projektioon ovat kyllä epäilyttävän suuria uskottaviksi prosenttiarvoiksi. Noh, kenties tästä löytyikin pinta-alavääristymisen kuningas.

Siin tää nyt on! Rupattelut on rupateltu tältä erää ja QGissiin käytön makuun päässyt blogi palailee taas jossain vaiheessa uusien aiheitten myötä jutunjuureen taas seuraavalla kerralla. Älkää antako liikaa valtaa Mercatorin projektiolle – maailma on täynnä muitakin projektisoinnin arvoisia projektioita!

Viitattu:
Roope Heinonen, 22-01-2018 Vääristynyt todellisuus, https://blogs.helsinki.fi/hcroope/2018/01/25/22-01-2018/ Viitattu 3.2.2018

Reetta Lehto, Kurssikerta 2., 28.1. https://blogs.helsinki.fi/rexlehto/2018/01/28/kurssikerta-2/ Viitattu 29.1.2018