Ihan aluksi; Mikä on QGIS?
Maantieteen sivuaineopintoni saivat erityislaatuisen aloituksen vuodelle 2021, kun pääsimme kokeilemaan QGIS ohjelmistoa kurssin Geoinformatiikan menetelmät 1 parissa. QGIS on avoin paikkatietojärjestelmäsovellus (GIS), jonka sisältö perustuu vapaaehtoisten tuottamaan dataan. Ohjelmistossa voit mm. visualisoida, muokata ja muodostaa erilaisia tulostettavia karttoja erilaisten toiminnallisuuksien ja lisäosien avulla. Lisätietoa QGIS ohjelmistosta löydät sivulta https://qgis.org/fi/site/.
QGISin tyyppiset kaikille avoimet ohjelmistosivustot ja hankkeet ovat tällä hetkellä lisääntymässä maailmanlaajuisesti. On kaikille yhteinen etu, että tällaisia tietokantoja luodaan ja kehitetään, jotta kansainvälinen projektiyhteistyö lisääntyisi. (Steiniger & Hunter, 2012, s. 136, 148.)
Päällimmäisenä tunteena ahdistus; Talttuuko QGIS-hirviö?
Ensikosketus QGIS ohjelmistohirviön ihmeelliseen maailmaan aloitti tunteiden myllerryksen ja samalla viikolla alkanut kurssi Maantieteen menetelmät tuntui tämän QGIS-hirviön rinnalla nyt suorastaan ”lasten leikiltä”. Pelonsekaiset fiilikset kurssilla pärjäämisestä, tehtävien loppuun saattamisesta ajallaan ja muiden opintosuoritusten tekemisestä samanaikaisesti tuntuivat loputtomalta suolta. Juuri kun olin oppinut käyttämään Corel Draw ohjelmistoa viime vuoden puolella, ja suorastaan nauttimaan sen parissa työskentelystä, heittäydyin uudestaan leijonien sekaan tuntemattomalle areenalle.
- Ahdistus iski.
Useiden huokausten ja epäuskoisten fiiliksien jälkeen, onnistuin lopulta ope-Artun tarkkojen ohjeiden mukaisesti, osio kerrallaan, tuottamaan suunnilleen vastaavanlaisen karttatekeleen (kuva 1) kuin opettajalla itsellään kurssikerran lopulla oli. Kurssikerran lopulla huokailut olivat jo hieman helpotuksen puolella.
Mitä kartalla näkyy?
Kuvassa näkyvä teemakartta (kuva 1) käsittelee HELCOM-merialuetta ympäröivien valtioiden typen päästöjen osuuksia, joista suurin päästöjä aiheuttava valtio on Puola. Huomioitavaa on, että HELCOM-merialueeseen kuuluvat vesistöt ovat suhteellisen vähäpäästöisen alueen ympäröimänä, mikä johtunee viime vuosikymmenten aikana kivihiilen polton puhdistustekniikan kehittymisestä.
Katso lisää aiheesta HELCOM: https://ym.fi/kansainvalinen-yhteistyo-vesien-ja-merensuojelussa
Typen päästöistä: https://www.hiilitieto.fi/hiilitietoa/hiilen-haitat/rikin-ja-typen-oksidit/.
Toinen kartta (kuva 2) kuvaa suomalaisten kuntien väestötiheyttä vuodelta 2015. Kartasta voi havaita, että tiheimmin Suomessa asutaan suurimpien kaupunkien läheisyydessä ja eteläisessä Suomessa ylipäätään. Erityisen tiheää, jos näin voidaan edes Suomessa sanoa, on pääkaupunkisudulla sekä Ahvenanmaalla.
Miten onnistuin?
Kuvan 1 teemakartta on jokseenkin sekavan näköinen, jollei ole jo hieman perehtynyt kyseiseen aiheeseen tai QGIS ohjelmistoon, tai vaikkapa teemakarttoihin ylipäätään. Tällainen kartta onkin mielestäni erinomainen työkalu osoittamaan jollekin valitulle joukolle, jotakin valittua tietoa. Maantieteeseen perehtynyt osaa todennäköisesti tulkita karttaa heti sen nähdessään, mutta perehtymätön on varmasti pelkkänä kysymysmerkkinä. Lisäksi väriskaala, joka osoittaa typen päästöjen osuuksia, on huonosti valittu, sillä vaalein väri (esim. Suomi) on suorastaan luonnottoman näköinen, antaen vaikutelman aukosta kartalla. Seuraavalla kerralla aion valita tarkoituksenmukaisemmat sävyt.
Kuvassa 2 on mielestäni oikein onnistunut koropleettikartta eli ns. määrällinen alueluokituskartta. Kartan tieto tulee selvästi esille, vaikkakin yleensä tällaiset kartat tehdään liukuvärjäyksellä samaa väriä käyttäen. Toisaalta tässä tapauksessa, eli suhteellisen harvalukuisen väestötiheyden toteamisessa, on kahden värin taktiikka mielestäni käyttökelpoisempi vaihtoehto. Makunsa kullakin, pääasia on, että haluttu tieto välittyy kartalta.
Seuraavassa blogissa lisää! QGIS matkani on alkanut!
Luokanopettajan muistilista
+ Käytä tulevilla oppitunneilla oppilaiden kanssa!
+ Oman maailmankuvan muodostaminen ja monilukutaito!
Lähteet
Paarlahti, A. (2021). Geoinformatiikan menetelmät 1, kurssimateriaali. Helsingin yliopisto, Geotieteiden ja maantieteen osasto.
Steiniger, S. & Hunter, A.J.S. (2012). The 2012 free and open source GIS software map – A guide to facilitate
research, development, and adoption. Computers, Environment and Urban Systems 39, 136–150.