Seitsemäs ja viimeinen viikko QGIS ohjelmistoa (tällä kertaa)! Tehtävänä oli tuottaa omaa tietoa tarkastelemalla itse valittua ja muokattua tietoa QGISin avulla. Päädyin etsinnöissäni Amerikan Yhdysvaltojen maaperälle ja aiheenani tulipalojen sijoittuminen kartalla vuosina 1984, 1999 ja 2012. Mielenkiintoinen, aikaa vievä sekä hiukan hankala tehtävä. Katsotaan tulokset.
Piipahtelin useilla sivustoilla etsien jotakin mielenkiintoista ladattavaa, sillä halusin jatkaa katastrofilinjalla, kuten aiemmalla viikolla oli aiheenamme ja päädyin siis lopulta tarkastelemaan tulipaloja. Nämä tiedostot latasin ArcGIS Hubista ja ”tulipalopallukat” pompsahtivat QGIS-projektiini kuin itsestään; muokkaaminen ja lataaminen onnistuivat hyvin. Olin haltioissani!
Tässä vaiheessa minulta puuttui kuitenkin vielä itse Yhdysvaltojen karttapohja, joten seuraavaksi ryhdyin metsästämään sitä erinäisiltä QIS-sivustoilta. Lopulta useiden yrityksien jälkeen jouduin turvautumaan Artun apuun ja sain vihdoin ja viimein ihan oikean karttalehden ladattua sivulta http://www.naturalearthdata.com/. Huh, ei voi olla näin hankalaa! Tälläkin kertaa (onneksi), kartta istahti projektiin niin, että kaikki lataamani tiedostot toimivat oikein mainiosti yhteen. En voinut uskoa tätä todeksi! Mahtavaa!
Karttoja ja vielä lisää karttoja
Ensimmäinen kartta (kuva 1) osoittaa vuoden 1984 tulipalojen sijainnit Yhdysvaltojen osavaltioissa. Lisäksi kuvasta 2 voi tarkastella osavaltiotasoisesti tulipalojen esiintymistä niin, että osavaltiot, joissa on esiintynyt tulipalo(ja), on merkitty karttaan keltaisella. Lähennetty kuva Yhdysvaltojen osavaltioista ilman Alaskaa ja Havaijia on kuvassa 3.
Kuvista 4–9 löytyvät vastaavanlaiset tietoryppäät kuin yläpuolella olevista kartoista, eli tulipalot vuosilta 1999 ja 2012, osavaltiotarkastelu keltaisella värillä sekä lähennyskuva osavaltioihin (ilman Alaskaa ja Havaijia).
Päätelmää kuvista
Kuvista voi päätellä, että tulipalojen määrä on selvästi kasvanut n. kahdenkymmenen vuoden ajanjaksolla Yhdysvalloissa. Lisäksi tulipalojen sijoittuminen Yhdysvaltojen osavaltioissa on pirstaloitunut laajemmalle, vaikkakin ”suosikkisijainnit”, kuten Florida, Kalifornia ja Nevada, pitävät edelleen pintansa. Runsaiden tulipalojen syynä lienee mm. kuuma sää, ajoittain voimistuvat tuulet, jopa myrskyt, sekä ilmankosteuden alhaisuus. Mahtaako ilmastonmuutoksella olla sormensa pelissä? Lue lisää Kalifornian tulipaloista MTV Uutiset sivulta.
Huhhahhei ja rommia pullo! Siltä välillä tuntui!
Vaikeinta tällä kertaa ehdottomasti oli muuttaa Yhdysvaltojen karttapohja oikeanmuotoiseksi. Epäonnistuin tässä tehtävässä raskaasti, kuten kuvista on nähtävissä. Alaskan epämuodostuneisuus ja koko näyttävät todella epärealistisilta ja häiritsevät kokonaisuutta. Yritin vaihtaa projektiota ”vaikka kuinka monta kertaa”, mutta en millään löytänyt sopivaa tai parempaa projektiota. Yritin myös googlettaa vastausta haasteeseen siinä onnistumatta. Pahoittelen kartan ulkomuotoa, yritin todella. Kuvassa on käytetty karttaprojektiota WGS84, EPSG 4326, joka on kaiken kaikkiaan huono valinta.
Oppimisen kannalta tämä osoitti minulle karttapohjan visuaalisen merkityksen, ei pelkästään värien, vaan myös oikeasuhteisuuden kannalta. Tiedon esittämistä häiritsee erityisesti se, jos kartta ei ole oikeanlainen, jos kartta jollain tavalla näyttää vääristyneeltä. Tästä johtuen en myöskään pysty enää koskaan katsomaan yhtäkään karttaa ilman, että mietin mikä projektio on milloinkin valittuna.
Opiskelijakollegoiden kartoista mainitsen tällä kertaa Alexanderin hienon interpoloidun heatmapin eli lämpökartan, jossa videotoiminnon avulla esitettävä tieto vaihtuu vuosi kerrallaan. Todella hauska tapa osoittaa vuosittainen vaihtelu! Toinen vastaavanlainen ja onnistunut karttatoteutus on myös Tapion blogissa. Kolmantena kunniamaininnan ansaitsee Annika, jonka fani olen ollut oikeastaan koko kurssin ajan. Tälläkin kertaa QGIS-kartat ovat yksinkertaisen tyylikkäitä ja tarkasti toteutettuja. Upeaa työtä!
Lopuksi lisää ruusukimppuja!
Kurssi oli kaiken kaikkiaan antoisa, vaikkakin joka viikko tuntui aluksi siltä, etten välttämättä osaa tehdä vaadittavia kotitehtäviä. Artun nauhoittamat kurssivideot tulivat tutuiksi, onneksi ne olivat saatavilla. Kiitän myös kurssin ohjeita, jotka olivat selkeät ja helppolukuiset. Lisäksi kiitoksen ansaitsee kurssin monipuolinen toteutus, sillä oppimista tapahtui ihan jokaisella viikolla. Olen saanut erittäin hyvän käsityksen karttojen sekä QIS-muotoisen tiedon moniulotteisesta maailmasta sekä ylipäätään maantieteen nykyaikaisesta olemuksesta tieteiden joukossa.
Lopuksi kuittaan, että kurssiblogit ovat nyt valmiit.
Luokanopettajan muistilista
+ Kartan oikea muoto
+ Tiedon etsiminen ja vertaaminen = uusi tieto?
+ Maantieteen moniulotteinen luonne
Lähteet:
Engelhardt, Alexander. (2021). ALEXANDER ENGELHARDT’S BLOG; Lesson 7. The End of the Beginning. Viitattu 8.3.2021. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/alwengel/2021/03/03/lesson-7-the-end-of-the-beginning/.
Innanen, Annika. (2021). Annikan GIS-Blogi; Harjoitus 7: Karttoja omavalintaisista aineistoista. Viitattu 8.3.2021. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/anninnan/2021/03/03/harjoitus-7-karttoja-omavalintaisista-aineistoista/.
MTV Uutiset. (2.8.2020). Kaliforniassa ilmiliekeissä riehuvat metsäpalot ovat karua katseltavaa – tuhansia ihmisiä evakuoitu liekkien alta. Viitattu 8.3.2021. Saatavilla: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kaliforniassa-ilmiliekeissa-riehuvat-metsapalot-ovat-karua-katseltavaa-tuhansia-ihmisia-evakuoitu-liekkien-alta/7884830#gs.vkf21d
Paarlahti, A. (2021). Geoinformatiikan menetelmät 1, kurssimateriaali. Helsingin yliopisto, Geotieteiden ja maantieteen osasto.
Turpeinen, Tapio. (2021). Tapion kurssiblogi; 7: La Grande Finale. Viitattu 8.3.2021. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/tapiotur/2021/03/05/7-la-grande-finale/.