Tiedämme tarkkaan, kuinka hyviä tutkijoita kollegamme ovat. Tutkimusjulkaisut ja –hankkeet ovat aiemminkin löytyneet tietokannoista, ja pian entistä paremmin tuhat-järjestelmän ansiosta. Tutkimusansioita on helppo tarkistaa ja vertailla.
Mitä tiedämme kollegoidemme opetusansioista? Ehkä sen, että he opettavat tietyt kurssit, vetävät seminaareja ja ohjaavat opinnäytetöitä. Mutta onko meillä hajuakaan, kuinka hyvin he sen tekevät, kuinka laadukasta, oppimista ja opintoja edistävää heidän opetuksensa on?
Kiinnostaako meitä yleensäkään arkipäivän opetuksen onnistumiset ja laatu? Eihän opetus juurikaan meritoi, ei edistä urakehitystä, ei paranna tutkimusrahoituksen hankintamahdollisuuksia. Sehän tehdään tutkimuksen ohessa ja sen ehdoilla, ja mielellään siitä päästäisiin pikimmiten eroon kokonaan. Antaa aloittelevien tieteenharjoittajien hoitaa opetushommat, joista hekin sitten pian haluavat eroon kokeneempien kollegojen esimerkin mukaisesti. Tämäkö on tilanne? Ei toki, ei kaikkialla, mutta parantamisen varaa lienee monessakin paikassa.
Yksi yliopistomme pääperiaatteista on tutkimukseen perustuva opetus, nimenomaan huippututkimukseen perustuva opetus. Mutta opetuksenkin pitäisi olla huippua!
Opetuksen laatu ja arvostus nousevat, kun opetusta arvioidaan systemaattisesti ja jatkuvasti. Arviointi voi toteutua kattavina ja mittavina koko yliopiston arviointeina, kuten koulutuksen johtamisen kansainvälinen arviointi vuonna 2008. Arvioinneista pitää saada yksikkökohtaista tietoa kehittämissuosituksina ja yksikköjen vertailuna.
Tehokkain keino on kuitenkin kattava, toimiva ja jatkuva palautejärjestelmä. Yliopistossamme on käytössä monia tapoja ja työkaluja opiskelijapalautteen keräämiseen. Välttämättä ei tarvitakaan yhtä ja ainoaa tapaa, vaikka keinojen kirjo kieltämättä aika lavea onkin:
https://wiki.helsinki.fi/display/Opiskelijapalaute/Palaute+tiedekunnissa
Tapaa tärkeämpää on, että palautetta kerätään systemaattisesti. Ja tärkeintä on, että palautetta analysoidaan ja hyödynnetään järkevästi, kattavasti ja tehokkaasti opetuksen kehittämiseksi ja opintojen edistämiseksi.
Palaute ei voi jäädä vain kurssin opettajan tietoon, vaan se on oltava yksikön, useimmiten ainelaitoksen, käytössä yhteisessä työssä opetuksen kehittämisessä.
Palautejärjestelmä on yksikön johtajan väline opetuksen johtamisessa ja kehittämisessä. Opetusta antavan ja tutkimusta tekevän yksikön on panostettava niin opetuksen kuin tutkimuksen laatuun. Tutkimuslaadun mittareita runsaasti jo onkin, opetuksessa vähemmin.
Siksi palautejärjestelmä on avainasemassa. Eikä sitä pidä kokea ainakaan uhkana, ei edes tietosuojan suhteen. Palaute pitää kerätä sillä tavoin, että sitä voi kunnolla käyttää yksikön opetuksen kehittämistyössä.
Palautteen pitää toimia myös ns. ”early warning” tai ”fire alarm” –indikaattorina, jotta piileviinkin ongelmakohtiin tartutaan riittävän ajoissa. Tähän tarkoitukseen riittää jo varsin karsittu, yksinkertainen palautekeräyssysteemi. Kokonaisvaltaiseen, konkreettisempaan kehitystyöhön tarvitaan toki kattavampi aineisto ja analyysi.
Meillä on rehtorin päätös opiskelijapalautteen keruusta ja käsittelystä viime kesältä ja opiskelijapalautetta koskevat opetuksen ja opintojen toimenpideohjelman linjaukset tälle strategiakaudelle 2010-2012.
Niitä on jo toimeenpantu, mutta tekemistä riittää edelleen ja jää vielä seuraavalle strategiakaudellekin 2013-16.
Näistäkin asioista voimme tarkemmin tiedekuntakohtaisesti keskustella opetus- ja opintoasioiden kampuskierroksella nyt maalis-huhtikuun vaihteessa.
Opetuksen arvostuksen nostaminen toteutuu opetuksen johtamista vahvistamalla. Tutkimuksen laadun kehittämiseen on yksilö- ja yksikkökohtaisia kannustimia varsin paljon, opetuksessa heikommin. Laadukkaan opetuksen palkintoja toki on yliopisto- ja tiedekuntatasolla, kuten Eino Kaila ja opetusteknologia –palkinto, mutta se ei riitä.
Opetusansiot pitää ottaa paremmin huomioon. Johtaminen on avainasemassa: mitä pidämme tärkeänä, mihin haluamme panostaa ja mistä haluamme palkita, niin ypj:n ”henkiosan” tai kampuskierroksilla esiin nousseen ”huippuopettaja-akatemian” kautta kuin myös strategisina painotuksina ja panostuksina. Siinä työssä tarvitsemme luotettavaa laatu- ja vertailutietoa opetuksen arviointien ja palautejärjestelmien kautta.
Helsingin yliopistossa ei tule sallia huonoa opetusta, sen enempää kuin huonoa tutkimustakaan!
Johtamisella vaikutetaan oleellisesti myös asenteisiimme. Onko massafuksikurssin opettajana vähäisimmän kokemuksen junioritieteilijä, vaiko tiedeansioistaan tunnettu ja opetukseensa panostava professori, joka innostaa esimerkillään nuorison oppimiseen, tiedon ja totuuden etsimiseen? Mikä on sinun ja yksikkösi valinta?
Opetuksen arvostuksen ja laadun parantaminen on tärkeää yliopistollemme, ja suuren hyödyn siitä saavat nimenomaan opiskelijat ja yhteiskunta. Helsingin yliopistolla on valtava koulutusvastuu ja kokonaisvaikutus suomalaisessa yhteiskunnassa. Se on hyvä pitää koko ajan mielessä, ja sen mukaisesti omat tavoitteemme ja toimenpiteemme suunnitella strategiakaudelle 2013-16.
Selvää myös on, että opetuksen laadun parantaminen yksin ei riitä. Laadukas oppimisprosessi toteutuu vain silloin, kun sekä opiskelijat että opettajat ovat sitoutuneita ja motivoituneita.
Olet loistava ope ja sitä kautta olet asettanut riman todella korkealle kollegoillesi! Toivon että et koskaan luovu opettajan roolistasi vaan jaksat innostaa ja haastaa myös tulevia opiskelijaryhmiä omalla erikoisalallasi.