Torsti Hyyryläinen

LEADER on eurooppalainen idea, joka on osoittautunut suomalaiseen maaperään hyvin sopivaksi. LEADER on tähän asti merkittävin maaseutupolitiikan tuloksena syntynyt järjestelmäinnovaatio Suomessa.

LEADER on lyhenne ranskan sanoista Liaison Entre Actions de Développement l’Économie Rurale. LEADER on Euroopan laajuinen toimintamalli, jossa ihmiset ja pienet yritykset pääsevät vaikuttamaan paikallistalouden ja laajemmin kotiseutunsa kehitykseen. Suomessa se on tullut 25 vuodessa tutuksi maaseudun kehittämisohjelmien myötä. Paikallisissa LEADER-ryhmissä (54 kpl) valmistellaan parhaillaan strategioita EU-ohjelmakaudelle 2021-2027. Kyseessä on viides ohjelmakausi, jossa Suomi on Euroopan unionin jäsenmaana mukana. Kaikkiaan LEADER-ryhmiä on Euroopassa nykyisin noin 2800.

Oheisessa kuvassa on kansainvälisen LEADER toimijajoukon keskuudessa tunnettu, monitulkintainen ja metaforinen siemen logo. Sen voi tulkita viestivän kasvusta ja uudistumisesta, joka liittyy ajatukseen uudesta tavasta toimia maaseudun kehittämisessä.

Leader-logo

Pohdin seuraavassa, millaiseen maaperään LEADER siemen Suomessa kylvettiin vuonna 1996. Kasvutarinan voi kuvata siemen logon pohjalta viljely metaforana.[1]

LEADER metodi sopii suomalaiseen maaperään

Tuontilupa LEADER siemenelle saatiin Suomen liityttyä Euroopan unioniin vuonna 1995. LEADERin osalta hyppäsimme ”liikkuvaan junaan”, eli Leader II kauteen (1994–1999). Emme olisi omin voimin, ilman tätä kansainvälistä tuuppausta, päässeet metodin kehittelyssä tuohon vauhtiin ja laajuuteen. LEADER onkin eurooppalainen innovaatio. Sen jalostaminen oli suhteellisen pitkä tuotekehitysprosessi, jonka myötä siihen koodattiin paljon kaukokatseista tietämystä.

LEADERin viljely soveltuu hyvin suomalaiseen maaperään. Itämisaika jäi suhteellisen lyhyeksi, ja kasvu käynnistyi eri puolilla maata nopeasti. Alku oli kaikille osapuolille kiihkeä. Hallinnon rooli oli alussa merkittävä. Liikkeellelähtö edellytti keskushallinnolta hyvää reagointikykyä ja aloitteellisuutta. Maa- ja metsätalousministeriössä pieni ryhmä asiantuntijoita oivalsi nopeasti LEADERin potentiaalin suomalaisen maaseudun kehittämisessä. Ripeästi liikekannalle saatu, koko maan kattava aktiivisten paikallisten toimijoiden ja toimintaryhmien verkosto on näin jälkeenpäin arvioiden yksi suomalaisen maaseutupolitiikan merkittävimmistä saavutuksista.

Hallinto ei kuitenkaan saa tällaista kasvua aikaan, ellei maaperä ole elävä, täynnä kuhinaa – ja oikeata asennetta. Lähtökohtaisesti LEADER sopii suomalaisen yhteiskunnan paikkaperustaisuuden kulttuuriin ja käsitykseen kansalaisyhteiskunnan merkityksestä. Asenne-asetukset olivat siis kohdallaan.

Elävä kansalaisyhteiskunta oli LEADERin juurtumisen välttämätön, mutta ei kuitenkaan riittävä ehto. Kansalaisyhteiskunnan omaehtoisuus ja vapaan yhdistystoiminnan eetos eivät itsestään selvästi ole yhteensopivia hallinnon toimintatapojen kanssa.

Maaseutuverkosto: kuvaaja Heli Sorjonen

LEADER on myös hallinnan väline

LEADERiin on jalostettu myös vahvoja hallinnan sidosaineita. Toisin sanoen menetelmällisten periaatteiden lisäksi siihen on koodattu tekijöitä, jotka kytkevät sen byrokratiaan ja kontrolliin. Nämä sidosaineet eivät helposti liukene kansalaistoiminnan eetokseen.

Ehkä idealistisimmat uskoivat keksineensä, miten vesi ja tuli – kontrolli ja vapaus – yhdistetään samaan kasvun logiikkaan. Tänään tiedämme, ettei tuo suhde LEADERIn kohdallakaan toimi täydellisesti, mutta sitkoiseksi yhdistelmäksi hallintamallia voi luonnehtia.

Kansalaisyhteiskunnan vapaan aktivismin ja LEADERin metodin välillä ei itsestään selvästi ole kulttuurista yhteyttä. Tämän yhteyden syntymiselle oli Suomessa kuitenkin luotu edellytyksiä. Tähän liittyen pidän merkittävänä maaperämme muokkaajana suomalaista kylätoimintaa sekä siihen liittyvää omaehtoisen, tavoitteellisen kehittämisen perintöä.

Maaperää oli Suomessa muokattu 1960-luvun lopulta lähtien kylätoimintaliikkeen systemaattisen valtakunnallisen rakentamisen kautta. Kylätoiminta nojasi toisaalta suomalaisen kansalaisyhteiskunnan kykyyn järjestäytyä yhteistyöhön. Toisaalta siihen oli professori Lauri Hautamäen ideoiden pohjalta tuotu vahva tavoitteellisen suunnittelun ja omaehtoisen kehittämisen ote, joka sai muotonsa kyläsuunnittelussa.

LEADERin ajatus suunnitelmallisuudesta olikin paikallisesti suhteellisen helppo omaksua. Koko maa onnistuttiin mobilisoimaan ohjelmalliseen valmisteluun, jossa paikalliset tarpeet ja tavoitteet olivat keskiössä. Paikallisten kehittämisstrategioiden laatiminen alkoikin hämmästyttävän nopeaan tahtiin kaikkialla Suomessa. Isosta maaseutupoliittisesta tavoitteesta ei missään vaiheessa tarvinnut tinkiä: LEADER-metodi pantiin toimeen koko Suomessa.

Hallinto sopeutui Euroopan unioniin ja LEADER metodiin

Euroopan unionin jäsenenä uudet yhteisöaloitteet ja ohjelmat velvoittivat suomalaista hallintoa. Se oli opettelua kaikille osapuolille. Prosessissa ilmeni luonnollisesti epäselvyyksiä, esiin nousi ristiriitoja ja vastustustakin. Suomalainen hallintokulttuuri ja sen järjestelmät natisivat, mutta vähittäin Suomessa sopeuduttiin ajatukseen, että osaa yhteiskunnan normeista ja resursseista ohjataan maan rajojen ulkopuolelta. Keskusteluun toi oman sävynsä se, että EU:n vastustus oli tuolloin suurta erityisesti maaseudulla.

Maaseutuverkosto: kuvaaja Jyrki Vesa

Toisin kuin EU-jäsenyys, LEADER-metodi otettiin Suomen maaseuduilla erittäin hyvin vastaan. Toimijoiden oli suhteellisen helppo samaistua LEADERin periaatteisiin, olihan ”alhaalta ylöspäin” tyyppinen toiminta-ajatus ennestään tuttu. Vähemmän ihastusta toimijoiden keskuudessa aiheutti kehittämistyöhön ympärille syntynyt hallinto. Se koettiin liian yksityiskohtaisena ja monella tavalla paikalliselle omaehtoisuudelle vieraana. Hallinnon ja paikallisen toiminnan välille muodostuikin tästä syystä jännitteinen suhde, joka muun muassa näkyi monissa arviointitutkimuksissa tiukkana byrokratiakritiikkinä.

Ongelmista huolimatta osapuolet pyrkivät kompromisseihin. Julkishallinnon ja paikallisten toimintaryhmien välinen suhde pyrittiin, ja onnistuttiin pitämään dialogisena. Alussa Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmällä (YTR) oli tässä keskeinen asema ja vaikutus.

LEADER on merkittävä maaseutupolitiikan innovaatio

LEADER on merkittävä maaseutupolitiikan, ja laajemmin ajateltuna paikkaperustaisen aluekehittämisen innovaatio. Se on kestänyt ohjelmakausien vaihtelut, kuten sitkeältä lajikkeelta odottaa sopii. LEADER herätti alussa monien mielissä suuria toiveita ja odotuksia, eivätkä ne ole luonnollisesti täysin täyttyneet. Syitä tähän on varmasti monia. Ehkä yhtenä se, että pohjoisen suomalaisen maaperän ph-arvo, eli poikkihallinnollisuusluku on osoittautunut hieman liian alhaiseksi. LEADER nimittäin antaa parhaan sadon sektorirajoja ylittävässä kasvuympäristössä.

Yhteen vetäen voi todeta, että 25 vuoden aikana LEADER on osoittautunut hyvin suomalaisessa maaperässä viihtyväksi ja satoisaksi lajikkeeksi. Kuitenkaan kaikkia maaseudun ongelmia sekään ei ratkaise, vaan monipuolisuutta maaseudun elinvoiman viljelystrategioissa tarvitaan jatkossakin.

Kirjoittaja Torsti Hyyryläinen työskentelee Ruraliassa tutkimusjohtajana ja varajohtajana.

Lähde: Leader-toimintatavan arviointi 2020 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162003

[1] Perustuu esitykseeni maaseutuparlamentin LEADER-työpajassa 28.9.2021