Kolmas kurssikerta

Moro

Kolmas kurssikerta alkoi vauhdilla, hyppäsimme heti QGisin syövereihin tutkimaan tietoja Afrikan valtoista. Ensimmäisenä tehtävänä meillä oli yhdistää kaikki saman valtion tiedot yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämä onnistui joko syöttämällä yksittäisen valtion tunnisteen tietokantaan, tai jaottelemalla kaikki olemassaolevat tiedot tietyn ominaisuuden mukaan. Tästä oli hyvä jatkaa tehtävää, jonka avulla perehdyimme Afrikan luonnonvaroihin sekä konflikteihin. Tehtävä sisälsi kaikenlaista aineiston jaottelua sekä tietojen järjestämistä, jonka avulla niiden tulkitseminen helpottui huomattavasti. Saimme esimerkiksi tietoja Afrikan konfliktien määrästä, sekä niiden kestosta vuosina. Tämä opetti järjestelemään ja lajittelemaan tietoa, mutta opin myös uutta tietyistä valtioista ja niiden historiasta ja kehitykseen vaikuttaneista tekijöistä. Tutkimme myös internetin ja väestön välistä suhdetta, ja vertasimme tätä konfliktiaineistoon. Kaiken kaikkiaan kävimme lukuisia eri muuttujia läpi ja suoritimme monenlaista vertailua, mutta opimme ohjelman käytön ohella Afrikan tilanteista ja luonnonvaroista uutta.

Kun nämä harjoitukset olivat ohi, oli aika siirtyä itsenäiseen osioon. Tehtävänämme oli luoda koropleettikartta Suomen tulvaindeksitilastoista ja liittää siihen myös diagrammi kuvaamaan järvisyysprosenttia. Pikkuhiljaa tehtävät alkoivat aina luonnistua, ja kartta selkeytyä. Tehtävässä hyödynsimme harjoituksissa oppimiamme taitoja, kuten tasojen yhdistelyä sekä laskutoimituksia joilla saamme tietoa uusiin sarakkeisiin. Tässä tapauksessa laskut keskittyivät järvisyyden sekä tulvaindeksin laskemiseen. Kun olimme saaneet tarvittavat tiedot kasaan, luulin että olisi aika rentoutua. Kuitenkin tietojen saaminen järkevään muotoon kartalle osoittautui vähintään yhtä hankalaksi, kuin kaikki sitä edeltävä. Monien mutkien kautta kartta alkoi näyttää siltä miltä halusinkin sen näyttävän, ja helpoin osuus eli viimeistely sai alkaa. Kartan lopputulokseen olen tyytyväinen. Kartassa ei ole näkyvillä  Suomen alueen järviä eikä jokia, sillä koin että ne eivät lisänneet paljoa kartan informaatioarvoa, ja sekoittivat kartan selkeyttä. Koska esim. jokia näytti kulkevan ympäri Suomea yhtä paljon, eivät ne lisänneet tietoa tulva-alueisiin liittyen. Koen myös, että joet sekä järvet sekoittavat kartan toista elementtiä eli järvisyysprosenttia niin paljon, että sen lukeminen muuttuu todella haastavaksi. Kartasta jäi puuttumaan järvisyysprosentteja kuvaavat arvot, sillä en keksinyt miten ne olisi saatu legendaan siten että niistä olisi oikeasti ollut hyötyä kartanlukijalle.

Kartan tarjoamien tietojen perusteella voidaan havaita Pohjanmaan sekä Etelä-Suomen olevan Suomen tulvaherkimpiä alueita. Näillä alueilla myös järvisyysprosentti on pienin, ja alueilla joissa järvisyysprosentti on suuri, tulviminen on vähäistä.

Kuva 1, Kartta kuvaa tulvaindeksiä valuma-alueittain, sekä järvisyysprosenttia. Kartasta näkee selvästi Pohjanmaan sekä Etelä-Suomen olevan Suomen tulvaherkimpiä alueita. 

Toinen kurssikerta, jeejee

Toisen kurssikerran aloitimme erilaisilla harjoituksilla, joiden avulla opettelimme tietokantojen perushallintaa sekä tarkastelimme projektioiden vaikutusta karttoihin.  Avasimme Suomen kunnat kartta-aineiston, jossa teimme projektioiden vertailuja mm. mittatyökalujen avulla. Nämä mittaukset antoivat minulle suuren ahaa-elämyksen, kun huomasin valtavat erot eri projektioiden välillä. Seuraavaksi siirryimme varsinaiseen harjoitustehtävään.

Harjoitustehtävässä vertasimme Lambertin oikeapintaista projektiota Mercatorin projektioon, katsoen kuinka monta prosenttia suurempi Mercator on verrattuna Lambertiin. Mercatorin projektio tunnetusti suurenee kohti napa-alueita, ja tämä tehtävä osoitti, juuri kuinka radikaali muutos on. Eron ollessa suurimmillaan Mercator oli jopa 700% suurempi kuin alkuperäinen oikeapintainen kartta. Karttaprojektioiden väliset erot ovat olleet tiedossani jo pitkään, mutta niiden hahmottaminen ja visuaalinen vertailu ovat olleet melko mystisiä. Katsoessani karttaa en todellakaan tiedä onko se esimerkiksi oikeapintainen vai oikeakulmainen, mutta tämä tehtävä antoi minulle pienen valonpilkahduksen tunnelin päähän. Jatkossa kuvittelen kykeneväni hieman parempaan arviointiin karttojen ominaisuuksien suhteen.

Kuva 1, Mercatorin projektio on jopa 700-kertainen verrattuna oikeapintaiseen projektioon!

Tämän jälkeen vertasin Mercatorin projektiota Van Der Grintenin projektioon, vaikka ilmeisesti tarkoitus oli verrata jotain projektiota Lambertin oikeapintaiseen projektioon. Opin tästä, että tehtävänanto kannattaa lukea huolella, ennen kuin alkaa säheltää mitä sattuu. Kuitenkin lopputulos vaikutti järkevän näköiseltä, joten totesin että eiköhän tämäkin käy. Van Der Grintenin projektio on melko mielivaltainen projektio, jossa napa-alueet esiintyvät todella laajoina. Tämä projektio on tullut monille tutuksi esimerkiksi National Geographicin käyttämänä. Koska myös Mercatorin projektiossa pinta-ala vääristyy laajemmaksi lähellä napa-alueita, huolestuin että saanko eroja aikaan. Kuitenkin eroja löytyi sen verran, että ne olivat lähes 50% luokkaa, Mercatorin ollessa suurempi. Sekä harjoituskartassa, että omavalintaisessa kartassa erot kasvavat kohti pohjoista, ja tilanne olisi sama tarpeeksi etelään mentäessä.

Tämä kurssikerta opetti erityisesti käyttämään attribuuttitietotaulukkoa paremmin, sekä antoi taas hyvän muistutuksen prosenttilaskujen ihmeellisestä maailmasta.

 

Kuva 2, Mercatorin ja Van Der Grintenin projektiot molemmat laajenevat kohti napa-alueita. Kuitenkin Mercatorin projektiossa muutos on niin radikaali, että se on parhaimmillaan lähes 50% suurempi, kuin Van Der Grintenin projektio. 

Loppuun voisin vielä lainata Saagaa tiivistääkseni tämän blogin fiilikset:

”Mielestäni tällä viikolla onnistuin karttojen teossa erinomaisesti. Kartat miellyttävät omaa silmääni, ainakin enemmän kuin viime viikon ensimmäinen kartta… hyi!”

Lähteet:

Saaga Laapotti – Mikä projektio? (25.1.2019)

https://blogs.helsinki.fi/saagalaa/ (luettu 28.1.2019)

Ensimmäinen kurssikerta

 

Hellou

Ensimmäisellä kurssikerralla opettelimme käyttämään QGIS-ohjelman perustoimintoja ja loimme siellä kartan. Kartta pohjautui tunnin alussa saamaamme aineistoon ja teimme siitä version, jossa esillä olivat Itämerta ympäröivien valtioiden typpipäästöt. Ohjelman toiminnan ymmärtämiseksi oli tärkeää kuunnella tunnilla, sillä hetkeksikin ajatuksiin vaipuminen saattoi vaikuttaa lopputulokseen (heh..). Aluksi ohjelma vaikutti monimutkaiselta, jopa hieman pelottavalta, mutta selkeiden ohjeiden avulla kartta alkoi muotoutua. Viime periodissa käyttämämme CorelDraw loi hyvän vertailupinnan QGIS:ille ja myös auttoi ymmärtämään ohjelmaa heti alkuun eri tavalla. QGIS:issä moni asia vaikutti hoituvan taianomaisen nopeasti, esimerkiksi kartan legenda ilmestyi näytölle parilla klikkauksella. Paikkatieto-ohjelmien käytöstä minulla ei ollut mitään aiempaa kokemusta ja ohjelman myötä uusi maailma avautui minulle.

Kartan lopputuloksesta tuli rehellisesti sanottuna siedettävä, värit ovat räikeät ja epäsopusuhtaiset. Onneksi voin syyttää tästä QGis:iä joka arpoi värit puolestani. ”Vaikkakin QGis arpoo väritykset itsestään, ovat omani mielestäni suhteellisen toimivat. Sävyt olisivat kuitenkin voineet olla samaa värimaailmaa” totesi Amelia blogissaan. Minulla värit ovat myös ymmärrettävät, mutta eivät missään tapauksessa kauniit. Karttaa sekoittaa entisestään se, että Viro sekoittuu helposti valtioihin, jotka eivät ole vertailussa mukana. Kartan tarjoamissa tiedoissa ei tullut mullistavaa uutta tietoa; Puola on jo pitkään paininut ympäristöongelmien kanssa, ja tämä kartta konkretisoi valumavesien vaikutukset Itämereen. Yllättäjänä tässä kartassa tuli ehdottomasti Viron matalat päästöt, vaikka niitä voidaankin selittää vähäisellä teollisuudella ja pienellä väkiluvulla. Tietoja olisi voinut havainnollistaa vielä paremmin esimerkiksi ympyrädiagrammeilla, kuten Vilma Pylkkö teki blogissaan. Kartan tekeminen oli mielenkiintoista sekä sisällöltään että ohjelman oppimisen kannalta. Kartasta olisi voinut jättää pois syvyystiedot sekä järvet, näyttää hieman hassulta kun puolet Suomesta on mustien pisteiden peitossa.

 

Kuva 1, Itämerta ympäröivien valtioiden typpitasot

 

Lähteet:

Pylkkö Vilma, Ensiaskeleet QGSillä (14.1.2019)

https://blogs.helsinki.fi/vipy/ (luettu 28.1.2019)

Cardwell Amelia, Viikko 1: QGis uutena tuttavuutena (22.1.2019)

https://blogs.helsinki.fi/amca/ (luettu 28.1.2019)