Inhimillisen hyvinvoinnin kuvaaminen teemakartoilla

Viimeisenä kurssikertana vuorossa oli oman karttaesityksen tuottaminen. Valitsin tarkasteltavaksi alueeksi Afrikan valtiot, joita olimmekin tutkineet jo aiemmalla kurssikerralla. Halusin tuottaa kartan, jossa vertailen valtioiden välistä kehitystä inhimillistä ja sosiaalista hyvinvointia kuvaavien muuttujien avulla. Aineistokseni otin Maailman pankin tietokannasta löytyvän YK:n Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoiteista kootun tietokannan ja YK:n inhimillisen kehityksen indeksin tietokannan. Keräsin näistä isommista tietokannoista haluamani Afrikan valtioita koskevat muuttujat ja liitin ne csv. tiedostona ja Join-toimintoa hyödyntäen QGISissä olevaan taustakarttaan. (Sustainable Development Goals 2019, Human Development Data 1990–2018.)

Ensimmäisessä karttaesityksessäni halusin tarkastella valtioiden välisiä eroja inhimillisen kehityksen indeksin avulla (Human Development Index, HDI) (kuva 1). Inhimillisen kehityksen indeksi kuvaa valtioiden kehitystasoa eliniän, koulutuksen sekä elintason (BKT/henkilö) avulla asteikkolla 0–1, jossa 0 on alin taso ja 1 on korkein. Inhimillisen kehityksen indeksi kuvaa jo osaltaan väestön tietotasoa lukutaidon ja koulutuksen osalta, mutta halusin lisäksi tarkastella samalla kartalla, kuinka suuri osuus valtioiden västön yli 15-vuotiaista on lukutaitoisia. Lukutaitoisten osuus on kuvattu teemakartan päällä ympyrädiagrammeina, jotka on suhteutettu muuttujan suuruuteen (Tilastokeskus.)

Kuva 1. Inhimillisen kehityksen indeksi kuvaa valtioiden sijoittumista ja kehitystasoa kolmella mittarilla, jotka ovat elinikä, koulutus sekä elintaso. (Human Development Data 1990–2018, Sustainable Development Goals 2019.)

Inhimillisen kehityksen indeksi on mielekäs tapa tarkastella valtioiden eroja, koska se huomioi talouden mittareiden lisäksi hyvinvoinnin ja inhimillisen kehityksen. Ensimmäisestä karttaesityksestä voi nähdä, että suurimman osan Afrikan valtioista HDI-indeksi on alle 0,55, jota pidetään muihin maailman valtioihin verratessa matalan kehityksen tasona. Kehittyneimmät valtiot löytyvät taas Pohjois- ja Etelä-Afrikasta, ja näissä myös lukutaitoisen väestön osuus on noin 80–95 %. Lukutaito onkin kehittyvissä maissa tärkeässä roolissa niin köyhyyden poistamisessa, naisten aseman parantamisessa kuin demokratian lisäämisessä.

Aineiston kokoamisen osalta kohtasin haasteita siinä, ettei kaikista tarkastelemistani muuttujista löytynyt tieto samalta vuodelta, vaan kartoissa esitetyt tilastot on kerätty vuosilta 2014–2018. Tilastotietoja ei myöskään löytynyt kaikista maista ja erityisesti Somalian ja Länsi-Saharan osalta tilastotiedoissa oli puutteita. Saatavilla olevien tilastojen ollessa puutteellisia, heikentää se tietysti osaltaan myös maiden välistä vertailtavuutta.

Tein myös toisen karttaesityksen Afrikan valtioiden lapsikuolleisuudesta (alle 5-vuotiaat lapset) ja sairaanhoitajien sekä kätilöiden määrästä 1000 asukasta kohden (kuva 2). Kätilöillä on tärkeä rooli äitiys- ja lapsikuolleisuuden vähentämisessä, ja lisäksi heidän määränsä kertoo valtion kehitystasosta sekä terveydenhuoltopalveluiden laadusta ja saatavuudesta. Lapsikuolleisuuden määrään valtioissa vaikuttaa tietysti kuitenkin myös monet muutkin tekijät kuten puhtaan veden, ravitsemuksen ja lääkkeiden saanti. (Laakso 2019.)

Kuva 2. Lapsikuolleisuuden määrä kertoo osaltaan valtion kehitystasosta. Sairaanhoitajien ja kätilöiden määrä on yksi muuttuja joka vaikuttaa valtioiden lapsikuolleisuuteen ja samalla kuvastaa valtion terveydenhuoltopalveluiden saatavuutta. (Human Development Data 1990–2018, Sustainable Development Goals 2019.)

Toinen karttaesitykseni näyttää, että lapsikuolemat keskittyvät etenkin Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, joista kartalta hälyttävästi nousevat ainakin Chad, Nigeria ja Keski-Afrikan tasavalta. Matalimmat lapsikuolleisuus luvut ovat puolestaan Pohjois-Afrikan valtioista Egyptissä, Libyassa, Tunisiassa ja Algeriassa.

Näissä kummassakin karttaesityksessä visualisoitavaa tilastotietoa etsiessäni korostui selvästi se, ettei aina haluttua tilastoaineistoa ole välttämättä saatavilla ja eri maiden välisissä tilastointitarkkuuksissa ja säännöllisyyksissä on paljon eroja. Varsinkin sairaanhoitajien ja kätilöiden määrien tilastotiedoissa oli puutteita, joten karttaesityksessä osasta valtioista tämän muuttujan tieto puuttuu.

Aineistopuutteista huolimatta olen erittäin tyytyväinen näihin karttaesityksiin. Ne kuvaavat selkeästi Afrikan valtioiden välisiä eroja ja tuovat esille sekä niitä valtioita, joissa kehityssuunta on jo positiivinen että osaltaan valtioita, joissa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen kaipaa edelleen parannusta. Vastaavien karttaesitysten toistaminen olisi myös mielenkiintoista vaikka 10 vuoden välein, jolloin muuttujien kehitystä pystyisi tarkastelemaan myös pidemmällä aikavälillä.

Tiia Laisi (2020) olikin omassa blogissaan tuottanut erittäin mielenkiintoisen aikasarjan maailman väestönkasvusta vuosilta 1990 ja 2020, sekä vuoden 2045 väestöennusteesta. Laisin (2020) tuottamista väestökarttoista pystyy hyvin havaitsemaan, miten väestönkehitys on hyvin erilaista ympäri maailmaa ja miten väestökeskittymät ovat jatkuvassa muutoksessa. Mielestäni kartat soveltuvat hyvin myös opetuskäyttöön, jossa niitä voisi käyttää tausta-aineistona muun muassa pohdittaessa, millaisia seurauksia ja vaikutuksia väestönkasvulla tai toisaalta vähenemisellä on eri maihin.

Yhteenveto kurssilla opitusta

Näin viimeisen kurssikerran päätteeksi palasin vielä lukemaan ensimmäistä blogikirjoitustani ja kurssin alussa miettimiäni oppimistavoitteita. Mielestäni olen kokonaisuutena saanut hyvän käsityksen QGIS paikkatietojärjestelmän käyttömahdollisuuksista ja ominaisuuksista. Olen käytännön kautta huomannut, miten järjestelmä mahdollistaa alueellisten tietojen käsittelyn, analysoinnin sekä visualisoinnin selkeäksi karttaesitykseksi. Monet paikkatietoaineistoa koskevat käsitteet ja analyysitavat ovat konkretisoituneet kurssin harjoitusten kautta. Voinkin sanoa kurssin päätteeksi saaneeni erittäin hyvän peruskäsityksen ja opin geoinformatiikan menetelmistä.

 

Lähteet:

Human Development Data 1990-2018. (2019). Human Development Report 2019. United Nations Development Programme (UNDP). Viittauspäivä 26.2.2020. <http://hdr.undp.org/en/2019-report>

Laakso, T. (2019). Äitiys- ja lapsikuolleisuuden väheneminen on ollut ”huikaiseva menestys”, sanoo WHO – Silti joka 11:s sekunti joko äiti tai lapsi kuolee. Maailma.net. Viittauspäivä 26.2.2020.<https://www.maailma.net/uutiset/aitiys-ja-lapsikuolleisuuden-vaheneminen-on-ollut-huikaiseva-menestys-sanoo-who-silti-joka>

Laisi, T. (2020). Kurssikerta 7. Omia karttaesityksiä. Viittauspäivä 9.3.2020. <https://blogs.helsinki.fi/tlaisi/2020/02/26/viimeinen-kurssikerta/>

Sustainable Development Goals. (2019). The World Bank. Viittauspäivä 26.2.2020. <https://datacatalog.worldbank.org/dataset/sustainable-development-goals>

Tilastokeskus. Inhimillisen kehityksen mittaus. Viittauspäivä 26.2.2020 <https://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_04_02_melkas.html>

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *