Harjoittelupäiväkodin johtamisesta

Vierailevana kirjoittajana kehittämispäiväkodin johtaja Essi Kantonen.

Tutkivat ja kehittävät päiväkodit-hanke käynnistyi vuoden 2019 lopulla. Päiväkodin johtajan näkökulmasta hanke haastaa pohtimaan omaa toimintaa nimenomaan harjoittelupäiväkodin johtajana. Kaikissa päiväkodeissa aloittaa uusia työntekijöitä, useissa päiväkodeissa on myös harjoittelijoita, mutta mitä tarkoittaa harjoittelupäiväkodin johtaminen ja miten minä voin vaikuttaa opiskelijoiden kokemukseen ja ammatista muodostuvaan kuvaan harjoitteluissa?

Useat tutkimukset ovat osoittaneet työuraansa aloittelevien työntekijöiden ja esimiehen välisen suhteen merkitykselliseksi työn imun, työhön kiinnittymisen ja työhyvinvoinnin kannalta (ks. esim. Jack & Donnellan 2010; Perkiö-Mäkelä ym. 2012; Pietarinen ym. 2013). Harjoittelussa opiskelija saa tärkeitä kokemuksia lapsiryhmätyöstä ja pääsee reflektoimaan omaa toimintaansa kokeneemman opettajan kanssa. Yliopistolla opittu teoria yhdistyy vähitellen käytännön kokemuksiin ja opiskelijan ammatillinen identiteetti kehittyy edelleen. Voidaan puhua myös opettajan käyttöteoriasta, joka muodostuu yksilön kokemuksista, teoriasta ja omaksutuista arvoista. Käyttöteorian muotoutumisen kannalta olennaista on reflektiivisen työtavan opettelu. Opiskelijan tulee ymmärtää oman kokemusmaailman merkitys kaikelle toiminnalle ja toisaalta myös analysoimaan valintojaan ja niihin vaikuttavia tekijöitä. (Ojanen 2006.) Ohjaavien opettajien ensimmäisissä eNorssi-koulutuksissakin paneuduttiin nimenomaan oman käyttöteorian avaamiseen ja sitä kautta ohjauksen kehittämiseen. Oman käyttöteoriansa tunteva opettaja tai päiväkodin johtaja pystyy perustelemaan toimintansa selkeästi myös opiskelijalle.

Päiväkodin toimintakulttuurista, eräänlaisesta jaetusta käyttöteoriasta vastaa päiväkodin johtaja. Työuraansa aloittelevien opettajien tai harjoittelussa olevan opiskelijan näkökulmasta erityisesti mahdollisuus reflektiiviseen keskusteluun korostuu. Päiväkodin johtajan vastuulla on luoda sellaiset rakenteet, joissa näille asioille on aikaa. Johtajan tulee pystyä kuvaamaan työn sisällöt selkeästi (Perkiö-Mäkelä ym. 2013) ja olla myös itse apuna työuraansa aloittelevalle työntekijälle. Johtajan tuki on olennaista koko työyhteisölle, mutta erityisesti aloittelevalle opettajalle (Kantonen ym. 2020).  Vain läsnä oleva johtaja tietää mitä yksikössä tapahtuu ja pystyy kuulemaan ja auttamaan työntekijöitään (Kurttila & Aalto 2015). Myös varajohtajalla ja koko opettajayhteisöllä on tärkeä vastuu kertoa havainnoistaan ja näin auttaa johtajaa työssään.

Positiivinen työympäristö ja ammatillisen keskustelun ylläpitäminen lisäävät työhyvinvointia koko yhteisössä (Pietarinen ym. 2013). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päiväkodin johtaja tunnistaa omat vahvuutensa johtajana ja omaa vahvan vision siitä, mitä yhteisössä tavoitellaan. Harjoittelupäiväkodissa pitää muistaa myös ylläpitää keskustelua ohjauskäytännöistä. Opiskelijoiden kokemukset Helsingin yliopiston harjoitteluista ovat hyvin positiivisia ja erityisesti viimeisessä harjoittelusta saadut kokemukset näyttävät olevan positiivisesti yhteydessä varhaiskasvatuksen opettajan ammattiin sitoutumiseen (Kantonen ym. 2020). Harjoitteluiden ohjauksessa tehdään siis paljon hyvää, mutta tähän ei pidä tuudittautua. Parhaassa tapauksessa hyvällä johtamisella voidaan innostaa myös ne opiskelijat varhaiskasvatuksen opettajiksi, jotka ehkä vielä syventävän harjoittelun kynnyksellä epäröivät ammatinvalintaansa. Tutkivat ja kehittävät päiväkodit-hankkeen myötä löydetään toivottavasti myös uusia tapoja ohjata opiskelijoita ja käydä ohjauskeskusteluita.

Tutkivat ja kehittävät päiväkodit-hankkeen yhtenä tärkeänä tavoitteena on kentän ja yliopiston välisen yhteistyön tiivistäminen ja kehittäminen. Yhteistyötä kehittämällä myös kentällä voidaan tulevaisuudessa paremmin vastata opiskelijoiden ja aloittelevien opettajien tarpeisiin. Samalla voidaan pienentää opiskelijoiden ja aloittelevien opettajien kokemaa alkushokkia, joka on yksi syy induktiovaiheessa koettuihin negatiivisiin tunteisiin. Voitaisiin pohtia myös, että tutkivat ja kehittävät päiväkodit ottaisivat opiskelijoita toteuttamaan pieniä projekteja ja harjoittelemaan lapsiryhmän ohjausta esimerkiksi didaktisten kurssien yhteydessä. Näin teorian ja käytännön tiivis yhteys säilyisi, vaikka harjoitteluiden määrää on jouduttu vähentämään. Samalla opiskelijat voisivat jo koulutusaikana tutustua esimerkiksi erityisopettajan kanssa tehtävään yhteistyöhön ja yhteisopettajuuteen käytännössä. Itä-Suomen yliopiston harjoittelupäiväkodeissa on lähdetty kehittämään yhteistyötä myös kieltenopiskelijoiden kanssa, jolloin päiväkoteihin voidaan saada aivan uudenlaista osaamista.

Nyt kun korona on mullistanut koko yhteiskunnan toiminnan, olemme myös harjoittelupäiväkodeissa joutuneet tekemään uusia järjestelyitä. Elokuussa päiväkodeissa oli harjoittelijat intensiivijaksoilla. Intensiiviharjoitteluiden aikana jokainen saa varmasti kokemusta siitä miten eri ohjeet ja poikkeukselliset tilanteet vaikuttavat varhaiskasvatuksen arkeen. Ennen kaikkea toivon, että opiskelijat innostuvat edelleen varhaiskasvatuksesta ja sen mahdollisuuksista. Samalla toivon, että ohjaavat opettajat saavat oivalluksia omasta toiminnastaan ja auttavat opiskelijoita oivaltamaan. Samalla päiväkotien johtajien ja kaikkien työntekijöiden on hyvä muistaa, että tämän syksyn jälkeen kentälle tulee hyvin erilaisen harjoittelukokemuksen läpi käyneitä opiskelijoita. On hyvä hetki pysähtyä ja pohtia, miten minä voisin auttaa opiskelijaa tai vastavalmistunutta uransa alussa.

 

Lähteet:

Jack, G. & Donnellan, H. (2010). Recognising the person within the developing professiona: Tracking the early careers of newly qualified child care social workers in three local authorities in England. Social Work Education, 29(3), 305-318.

Kantonen, E., Onnismaa E-L., Reunamo, J. & Tahkokallio L. (2020). Sitoutuneet, epävarmat ja poistujat – varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelevien sitoutuneisuus työelämään opintojen loppuvaiheessa. Journal of Early Childhood Education Research, 9(2), 264-289.

Kurttila, M. & Aalto, P. (2015). Pomon parhaat ratkaisut. Valmentava käsikirja tiukkoihin tilanteisiin. Helsingin seudun kauppakamari.

Perkiö-Mäkelä M., Hakanen, J. & Hirvonen M. (2012). Työkyky, työn imu ja työssä jatkamisajatukset. Teoksessa: Perkiö-Mäkelä M. & Kauppinen T. (toim.). Työ, terveys ja työssäjaksamisajatukset. Helsinki: Työterveyslaitos.

Pietarinen J., Pyhältö, K., Soini, T. & Salmela-Aro, K. (2013). Reducing teacher burnout: A socio-contextual approach. Teaching and Teacher Education. 35(0), 62-72.

Ojanen, S. (2006). Ohjauksesta oivallukseen – ohjausteorian kehittelyä. Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja n:o 1. Saatavilla: http://sokl.uef.fi/verkkojulkaisut/ohjaus/Ojanen.htm

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.