Helsingin yliopisto
”Opettajan työ on vaihtuvaista, se ei koskaan mene rutiiniksi.”
Näin kiteyttävät kielikeskustyön parhaita puolia ruotsin lehtori, FM Leena-Maija Åberg-Reinke sekä espanjan yliopisto-opettaja, FT Minna Intke-Hernández. He kuvaavat opetustyötä Helsingin yliopiston kielikeskuksessa rikkaaksi, vaihtelevaksi ja uudistuvaksi. Vaihtelevuutta tuo muun muassa uusien kurssimuotojen monipuolistuminen sekä eri tieteenaloihin tutustuminen tiedekuntien ja opiskelijoiden kautta.
”Opiskeluaikoina en missään nimessä halunnut opettajaksi, koska ajattelin että opettaja jauhaa sitä samaa asiaa aina vaan uudestaan. Mutta se ei todellakaan ole niin! Kielikeskuksessa jokainen päivä on erilainen. Täällä saa itse kokeilla ja toteuttaa. Saa mokatakin, eikä ainoastaan henkilökunnan kesken, vaan myös opiskelijoiden kesken”, kertoo Minna.
Leena-Maija Åberg-Reinke ja Minna Intke-Hernández on juuri valittu Kielikeskuksen vuoden 2021 kasvoiksi. Kielikeskuksen viestintäryhmä antaa Vuoden kasvo –tunnustuksen näkyvästä ansioitumisesta tai kehittämistyöstä kielen, viestinnän ja opetuksen alalla. Tunnustuksen kunniaksi palkittuja pyydettiin pohtimaan työtään ja opetusnäkemyksiään yhdessä.
Leena-Maija on työskennellyt Kielikeskuksessa yli 30 vuotta. Vuosiin on mahtunut tuhansia opiskelijoita. Viime vuodet hän on johtanut Kielikeskuksen ruotsin yksikköä toisena esihenkilönä. Lukuvuoden 2021-2022 jälkeen hän jää eläkkeelle.
Yli 15 vuotta Kielikeskuksessa työskennellyt Minna väitteli tohtoriksi loppuvuodesta 2020. Kielenoppimisen ja osallisuuden suhdetta tarkasteleva väitöstutkimus on kerännyt paljon kansallista huomiota ja se on huomioitu Kari Sajavaara -palkinnolla. Vuoden kasvo –tunnustuksen molemmat ansioituneet opettajat ottavat vastaan kiitollisina, mutta pienen hämmennyksen saattelemina.
”Olen kyllä yllättynyt, en kuvitellut, että minut valitaan! On myös hienoa, että joku tekee oman arkisen elämän ja työn näkyväksi tällaisella tunnustuksella”, Minna kuvailee tunnelmiaan.
”Hämmentynyt reaktio kieltämättä, nämä tällaiset tunnustukset ovat aina asioita, jotka tapahtuvat muille. Minä olen vain tehnyt tätä työtä päivästä toiseen. Tietenkin olen kiitollinen. Ja kyllähän tässä on kolmessakymmenessä vuodessa ehtinyt tehdä kaikkea ihanaa”, Leena-Maija nauraa.
Intohimona opetus
Vuoden kasvoiksi valitut opettajat ovat kehittäneet omaa opetustaan paljon myös omien kiinnostuksenkohteiden ja intohimojenkin saattelemina. Leena-Maijaa on koko uran ajan kiehtonut suullinen taito ja sen testaaminen. Hän onkin urallaan ollut mukana luomassa jäsennystä ja ymmärrystä suullisen kielitaidon arvioinnista. Hän on ollut mukana esimerkiksi KORU-hankkeessa, joka oli ensimmäinen ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteinen, valtakunnallinen kieltenopetuksen kehittämishanke. Hankkeen tavoitteena oli korkeakoulujen ruotsin kielen suoritusten yhteismitallisuuden kehittäminen, ja se toteutettiin vuosina 2003-2005.
Minnaa kiinnostaa teorian ja käytännön yhdistäminen. Osallisuus ja sen monet muodot kieltenoppimisessa kiehtovat tutkivaa opettajaa aina vaan. Tällä hetkellä polttavia kysymyksiä ovat, mihin joukkoihin koemme kuuluvamme ja miten osallisuuden kokemusta voi opetuksessa tukea. Tutkimus ja opetus kulkevatkin Minnan kohdalla limittäin. Tutkittavia ilmiöitä opettaja alkaa heti pohtia opetuksen kontekstissa. Toisaalta opetuksessa tulee vastaan ilmiöitä ja tilanteita, joita haluaa tutkia tarkemmin.
”Tutkija-Minna ja Opettaja-Minna ikään kuin pöyhivät asioita yhdessä. He eivät kuitenkaan kulje aina ihan käsi kädessä. Tai vähintäänkin välillä toinen raahaa toista”, Minna kiteyttää.
Terveiset kielenoppijoille
Lopuksi Vuoden kasvoja pyydetään vielä kertomaan heidän omat terveisensä kielenoppijoille. Molemmat opettajat haluavat lähettää viestin, että maailma on kielenoppijalle auki ja täynnä mahdollisuuksia. Noihin mahdollisuuksiin kannattaa rohkeasti ja pelotta tarttua.
”Ole utelias! Älä tyydy muodolliseen opetukseen, vaan käytä kaikki eteen tulevat mahdollisuudet. Ruotsi on tietysti yhteiskunnassa lähes kaikkialla näkyvä kieli, se löytyy kotikadun kylteistä pastapaketteihin. Muista myös, ettei kielenopiskelu ole salatiedettä. Kielenoppimisella on aina sisältö. Ole kiinnostunut sisällöstä! Esimerkiksi kielioppi voidaan kokea joskus aika tuskaisena asiana. Silloin keskitytään enemmän siihen, miten opitaan kuin siihen, että uteliaasti ottaisi sisällöistä selvää. Ei kielioppi ole itseisarvo, vaan työkalupakki siihen ruuviin, mitä ollaan kulloinkin kääntämässä.”
Minna allekirjoittaa Leena-Maijan viestin. Hän muistuttaa lisäksi, että kielenoppimistilanteisiin kannattaa uskaltaa mennä ilman häpeää tai kainostelua.
”Uskalla olla rasittava! Siis hyvällä tavalla. Itse tykkään opiskella kieliä. Olen syntynyt vuonna 1980 ja minua on opetettu tavalla, joka on vaikuttanut uskallukseeni puhua. Että pitäisi olla koko ajan virheetön. Mutta kun pitää vaan uskaltaa. Nyt opiskelen japania ja olen muutaman kerran mennyt japania puhuvilta ihmisiltä kysymään, että saanko esitellä itseni japaniksi. Lisäksi sosiaalinen media on täynnä mahdollisuuksia. Myös monikielisyys tulee hyväksyä, jos jollain kielellä ilmaus unohtuu, käytä toista. Koska niin maailma toimii.”
Lopuksi Minna haluaa kiittää Leena-Maijaa ansiokkaasta urasta ja työtoveruudesta.
”Ihailen sinussa länsäoloa ja tyyneyttä. Rohkeasti, asiallisesti, mutta tiukasti puolustat hyvinvointia ja pedagogisesi järkiperäisiä ratkaisuja. Kun Leena-Maija puhuu, muut kuuntelevat. Argumentaatio on selkeää enkä ole ikinä kuullut, että olisit kiihtynyt. Haluaisin oppia sen”, Minna summaa.
Leena-Maija kertoo hymyillen tämänkin taidon olevan harjoittelun tulosta. Hän itse puolestaan lähettää terveiset koko kielikeskus- ja yliopistoyhteisölle.
”Toivon, että opetustyössä aina nähtäisiin ihminen. Opetus muuttuu, maailma muuttuu, ja niin kuulukin. Mutta toivon, että opettajat aina uudestaan loisivat mahdollisuuksia, jossa jokainen opiskelija tulisi nähdyksi. Kyse ei ole anonyymista massasta, vaan on erittäin tärkeää, että jokainen opiskelija voisi ajatella: ”opettaja näki minut”.
Teksti: Janne Niinivaara