Helsingin yliopisto
Viestinnän ja kielten verkko-opetus sekä yliopisto-opetuksen digipedagogiikka on ottanut kiihtyvällä vauhdilla edistysaskeleita viime vuosina. Vaikka verkko-opetusta on Kielikeskuksessakin kehitetty ja toteutettukin jo vuosia, ellei vuosikymmeniä, ovat aivan viime vuodet olleet merkittäviä kehityksen kannalta. Yksi selkeä, vaan ei ainoa, syy on koronapandemia. Kun etäopiskelu alkoi, digipedagoginen työskentely arkipäiväistyi. Voimmekin puhua verkko-opetuksen taitekohdasta. Aiemmin verkko-opetuskokemusta oli murto-osalla pedagogeista, nyt kokemusta on lähes kaikilla. Tämä lähtökohta peräänkuuluttaa uudenlaista tapaa jäsentää myös verkkopedagogista tukea ja kehittämistä. Tämän vuoksi Helsingin yliopiston kielikeskuksessa luotiin vuonna 2021 digipedagoginen opetussuunnitelma (DiGiPESU), jonka tavoitteena on ollut luoda ohjeistus kokonaisvaltaiseen digipedagogiseen kehittämiseen.
Uusien kysymysten edessä
Jo ennen koronapandemiaa Kielikeskuksen digipedagogiikkaa ja viestintä- ja kieliopintojen verkko-opetusta oli kehitetty systemaattisesti usealla rintamalla. Opetuskokeilut, valtakunnalliset hankkeet ja henkilöstölle järjestetyt säännölliset koulutukset ovat tästä esimerkkeinä. Jo ensimmäisen koronakevään kokemukset paljastivat, että henkilöstöllä oli huomattavan paljon valmiuksia siirtyä täyteen etäopetukseen lyhyelläkin varoitusajalla.
Viestintä- ja kieltenopetuksen digitalisaatiota on edistetty Kielikeskuksessa myös tutkivalla työotteella, ja korona-ajankin verkko-opetuskokemuksia on selvitetty niin opiskelijoilta kuin opettajiltakin1. Sekä korona-ajan että aiemmat tapaustutkimukset Kielikeskuksesta (julkaisuista kts. esim. Niinivaara&Vaattovaara, 2018; Niinivaara, 2018) osoittavat, että niin opiskelijoiden ja opettajien välillä kuin ryhmien sisällä vallitsee hyvin vaihtelevia ja keskenään varioivia käsityksiä verkko-opetuksesta. Käsitykset jakautuvat yhtäältä muun muassa siinä, millainen vuorovaikutus koetaan mielekkääksi ja mahdolliseksi verkossa. Toisaalta käsitykset liittyvät paljon yhdessä vietettävään aikaan, opettajan läsnäoloon ja ajankäytön suunnitteluun.
Koronapandemian ensimmäisen kevään jälkeen verkko-opetuksen kehittäminen olikin jälleen uusien tilanteiden edessä. Ensinnäkin verkko-opetuksen – ja digitalisaation yleensä – painopiste oli laajentunut vääjäämättömästi oppimisen arjessa ja ulottunut koskettamaan lähes kaikkea elämänpiiriin kuuluvaa. Toiseksi verkko-opetuskokemusta oli ensimmäistä kertaa ikinä valtaosalla opettajista. Kolmanneksi digipedagoginen ymmärrys alkoi monipuolistua ja -äänistyä: keskusteluun nousi useita näkemyksiä siitä, millaiset ratkaisut sopivat viestintä- ja kieltenopetuksen verkko- ja monimuotototeutuksiin parhaiten. Lisäksi kaikista edellisistä johtuen tuli erittäin ajankohtaiseksi pohtia sitä, millaista digiopetuksen tukea uudenlaisessa tilanteessa tarvitaan.
Yhteinen ymmärrys digipedagogiikasta kirjattiin ylös
DiGiPESU-työskentely käynnistettiin, jotta verkko- ja monimuoto-opetuksen mahdollisuudet tulisivat laajasti esille. Kun DiGiPESUA esiteltiin henkilöstön seminaareissa ja kokouksissa työskentelyn tavoitteen korostettiin olevan ”avaava, ei rajaava”. Tällä viitattiin siihen, että työskentelyn tavoite on lisätä ymmärrystä erilaisista pedagogisista ja vuorovaikutuksen mahdollisuuksista, joita digitaaliseen oppiseen liittyy.
DiGiPESUssa tuotettiin ohjeita, esimerkkejä ja yhteenvetoa digipedagogiikan periaatteista ja käytännöistä. Ohjeistus ei linjaa pakottavasti, vaan tarjoaa näkökulmia ja ratkaisuja monenlaiseen opetuksen monimuotoistamiseen. Työskentelyssä tuotetun materiaalin toivottiin antavan paitsi pedagogista tukea myös ideoita digitaaliseen opetukseen koronapandemian jälkeenkin. Monet opettajat olivat maininneet digitaalisen osaamisensa kehittyvän sekä erilaisissa koulutuksissa ja työpajoissa että kollegojen kanssa ajatuksia vaihtaessa ja vertaistuella. Siksi DiGIPESU-työssä haluttiinkin lähtökohtaisesti myös kirjata ylös tämänhetkinen yhteinen ymmärrys digipedagogiikasta Kielikeskuksessa. Materiaalin voisi sanoa olevan tehty opettajille opettajilta.
Työskentely perustui sekä tutkimuskirjallisuuteen ja kieli- ja yliopistopedagogiseen ymmärrykseen että kieliyksikkörajat ylittävään yhteistyöhön. Mukana oli edustusta lähes kaikista Kielikeskuksessa opetettavista kielistä ja oppiaineista. Lisäksi mukana oli pedagoginen yliopistonlehtori. Opetuksen kehittämisen asiantuntija veti työskentelyä.
Pedagogiikka, ei luokkahuone edellä
Projektin epäviralliseksi moton mainittiin muutamissa yhteyksissä olevan ”Pedagogiikka, ei luokkahuone edellä”. Motolla haluttiin korostaa, että verkko-opetuksen ja ”tavallisen opetuksen” vastakkainasettelun sijaan lähtökohtana olivat keskeiset pedagogiset ilmiöt. Ohjeistus koski vuorovaikutusta, pedagogista suunnittelua, digipedagogiikan erityispiirteitä, kuten oppimisanalytiikkaa ja välinelukutaitoa, ja erilaisten opetusmuotoja koskevien käsitteiden selkeyttämistä.
Projektin tuotokset julkaistaan kokonaisuudessaan Moodlessa keväällä 2022. Materiaalia hyödynnetään opettajatasolla esimerkiksi kurssien suunnittelussa ja perehdyttämisessä. Organisaatiotasolla materiaalia hyödynnetään opetussuunnitelmatyön jalkauttamisessa.
Mistään kiveenhakatusta linjapaperista ei myöskään ole kyse: DiGiPESUn ohjeistuksia ja kuvauksia laajennetaan, muokataan ja päivitetään sitä mukaan, kun tutkimus, opetuksen käytännöt, lisääntynyt kokemus ja ymmärrys sekä tulevaisuuden haasteet sitä edellyttävät.
Teksti: Janne Niinivaara
Kirjoittaja on opetuksen kehittämisen asiantuntija Kielikeskuksessa ja DIGIPESU-työn vetäjä
Lue myös:
Kielikeskus-blogi: Kohti kokonaisvaltaista digipedagogiikkaa
Kirjallisuus:
Niinivaara, J. (2018). Oppimisympäristöt opiskelijoiden ja opettajien silmin – digitalisaation kehittävää arviointia. Teoksessa J. Jokinen, S. Karjalainen & H. Mäkäläinen (toim.), Kielenoppimisen kehittyvät arviointi- ja palautekäytänteet – Developing feedback and assessment practices in language learning, 121–145. Helsingin yliopiston kielikeskus. Language Centre Publications 7.
Niinivaara, J., & Vaattovaara, J. (2018). Learners’ and teachers’ voices in developing digital language learning environments: insights from a survey. Language Learning in Higher Education, 8(1), 133-156. https://doi.org/10.1515/cercles-2018-0007