Helsingin yliopisto
Kielikeskus siirtyi koko yliopiston mukana täysimittaiseen verkko-opetukseen maaliskuussa 2020. Siirtymä edellytti runsaasti työtä lyhyessä ajassa ja epävarmassa tilanteessa. Poikkeusajan pedagogisesta tuesta Kielikeskuksessa vastasi erityisesti Opetuksen ja oppimisen tuki –yksikkö (OOTU). Yksikössä työskentelee kehittämispäällikkö, osa-aikainen pedagoginen yliopistonlehtori (HYPE) ja kaksi asiantuntijaa. Tässä tekstissä Kielikeskuksen poikkeusoloihin otetaan oppimisympäristö- ja viestintäasiantuntijan näkökulma.
Kaikki yhteinen osaaminen käyttöön
Kielikeskuksessa digipedagogista osaamista on lähivuosina kehitetty systemaattisesti ja tavoitteellisesti. Digitaalinen oppiminen oli jo ennen pandemian alkua kehittymässä harppauksin. Toimeenpanosuunnitelmaluonnokseen oli ehditty kirjata tavoitteeksi verkko-opetuksen laaja lisääminen koko kurssitarjonnassa. Alkuvuonna 2020 Kielikeskus oli mukana kolmessa hiljattain päättyneessä tai loppusuoralla olevassa valtakunnallisessa pedagogisessa digihankkeessa.
Opetuksen ja oppimisen tuki –yksikkö oli järjestänyt sisäisiä koulutuksia ja työpajoja, jotka käsittelivät muun muassa podcastien ja audion käyttöä kieli- ja viestintäopetuksessa, luovia ja digitaalisiin opetusmenetelmiä, etäopetusta sekä esiintymisen että pedagogiikan näkökulmasta, käänteistä oppimista, ohjausta ja vuorovaikutusta verkkoympäristöissä, sähköistä testaamista ja arviointia sekä opetusvideoita. Koulutusten pyrkimys ei ollut yksinomaan opettaa tietyn järjestelmän tai työvälineen käyttöä, vaan ensisijaisesti kutsua pohtimaan yhdessä verkkopedagogiikan erityispiirteitä. Miten oppiminen tehdään näkyväksi verkkoympäristössä? Miten läsnäolo rakentuu? Millainen pedagoginen suunnitelma tarvitaan ajankäyttöön, arviointiin ja yhteistyön tukemiseen? Lisäksi opettajat olivat jakaneet kokemuksiaan ja opetuskokeilujensa tuloksia seminaareissa, työpajoissa ja käytäväkeskusteluissa.
Poikkeusolojen alkaessa Kielikeskuksen opettajien ja muunkin henkilökunnan digiosaaminen punnittiin yllättäen ja äkisti. Tapoja ja suunnitelmia toteuttaa viestintä- ja kieltenopetusta verkossa oli kuitenkin jo olemassa. Oma lähtökohtani olikin ensisijaisesti muistuttaa opetushenkilöstöä siitä, että yhteisössämme on jo olemassa tähän äkilliseen siirtymään vaadittavat pedagogiset työkalut, ne pitää nyt vaan ottaa kaikki kerralla käyttöön. Yhteistyöllä ja jatkuvalla tuella jokainen onnistuu.
Loin Moodle-alueen, jonne latasin yliopiston pedagogista ohjeistusta ja materiaalia sekä loin mallitehtäviä ja –pohjia valmiiksi kopioitavaksi. Avasin Moodlen koko henkilöstölle ja kutsuin opettajia tuomaan alueelle omia ratkaisujaan, antamaan esimerkkejä omista toteutuksista. Opettajat jakoivat alustalla valmiita sapluunoita, joita saa vapaasti hyödyntää tai muokata omiin tarpeisiin sopiviksi. Moodle täyttyi ennätysnopeasti sekä ratkaisuista että kävijöistä. Osallistujamäärä kasvoi nopeasti lähemmäksi seitsemääkymmentä.
Kaikki ei tietenkään käynyt uudessa ja omituisessa maailmantilanteessa käden käänteessä. Kuitenkin jo viikon sisällä suurin osa viestintä- ja kielikursseista oli kääntynyt täysipainoiseksi verkko-opetukseksi. Opetusratkaisut vaihtelivat Zoom-tunneista asynkronisiin verkkototeutuksiin, henkilökohtaisiin ohjauksiin, pienryhmätyöhön ja käänteiseen oppimiseen. Opettajat tuottivat ja jakoivat opetusmateriaalejaan, rinnakkaisilla kursseilla hyödynnettiin yhteisopetusta.
Tukitoimet olivat samaan aikaan linjausten, ohjeiden ja käytäntöjen ehdottamista, luomista ja jakamista sekä yksittäisten ongelmatapausten ratkomista eri Moodle-alustoilla. Henkilökohtaista tukea annettiin niin välineisiin kuin opetusratkaisuihinkin liittyen. Monilla opettajilla oli lähtökohtaisesti sangen hyvät digipedagogiset taidot, ja monet oppivat sisukkaasti lisää keväällä 2020.
Kokemukset kehittämistyön tueksi
Kesäkuussa Kielikeskuksen opetuksen kehittämisryhmä päätti toteuttaa omalle opetushenkilöstölle kyselyn poikkeusajan opetuksesta. Yhteensä 48 opettajaa vastasi kyselyyn.
Kokemukset vaihtelivat: toiset nauttivat etäopetuksesta enemmän kuin toiset. Kaikkia harmitti etäisyys kollegoihin ja opiskelijoihin. Myös huoli opiskelijoiden jaksamisesta ilmaistiin vahvasti. Valtaosa Kielikeskuksen opettajista kuitenkin kertoi ylittäneensä itsensä verkkopedagogeina paineisessa tilanteessa. Monet tuntuivat yllättyneen siitä, miten runsasta digipedagogista ymmärrystä ja osaamista itsellä loppujen lopuksi olikin. Olosuhteista huolimatta vastauksista oli luettavissa intoa ja luottamusta verkko-opetusta kohtaan.
”Olen entistä enemmän alkanut ajatella sitä, mikä oikeastaan on sellaista, mitä ylipäänsä kannattaa tehdä lähiopetuksessa. Myös monet sellaiset asiat, joiden ajattelin olevan hankalia toteuttaa etänä, ovatkin onnistuneet yllättävän hyvin. Jatkossa haluan lähiopetuksessa keskittyä entistä enemmän sellaisiin asioihin, joissa se on parhaimmillaan: toiminnallisiin harjoituksiin, spontaaneihin ideoihin ja opiskelijoiden kohtaamiseen kiireettä.”
Opettajavastaaja 10, Kielikeskuksen poikkeustilakysely 2020
”Odotan jo syksyä, jotta saan ja ehdin suunnitella opetuksen paremmin etämuotoon soveltuvaksi!”
Opettajavastaaja 12, Kielikeskuksen poikkaustilakysely 2020
Poikkeuskevään kokemuksia alettiin hyödyntää jo seuraavana syksynä systemaattisen kehitystyön pohjana. Laadukkaan verkossa tapahtuvan viestintä- ja kieltenopetuksen sekä yhteisöllisen kehittämisen takaamiseksi Kielikeskuksessa käynnistyi digipedagogisen suunnitelman työstäminen. Suunnitelman tavoitteena on tukea tulevaa opetussuunnitelmatyötä ja lisätä Kielikeskuksen verkko- ja monimuoto-opetusta merkittävästi myös pandemian jälkeen. Suunnitelmatyöskentelyn ydinryhmässä on edustus lähes jokaisesta opettavasta kielestä. Ryhmää vetää allekirjoittanut. Suunnitelma tulee tarjoamaan konkreettisia apuvälineitä muun muassa käsitteistön selkeyttämiseksi, opetuksen laatukriteerien tunnistamiseksi, digitaalisen opetuksen suunnitteluun sekä oikeiden opetusteknologiavälineiden valintaan. Suunnitelmatyö jatkuu aktiivisesti vuonna2021.
On tärkeää lopulta muistaa, että verkko-opetus ja poikkeusolosuhteet ovat kaksi eri asiaa, vaikka ne ovatkin viimeisen vuoden aikana kietoutuneet aika lailla yhteen. Poikkeusolot päättyvät joskus, mutta digipedagoginen kehittäminen jatkuu. Kielikeskuksen pedagoginen yliopistonlehtori Heini Lehtonen muistuttaa, että verkko-opetustaitojen lisäksi poikkeukselliset olosuhteet edellyttävät myös muunlaista osaamista, ymmärrystä ja myötätuntoa. Niidenkin soisi olevan läsnä pandemianjälkeisessä ajassa.
Meille pedagogisille yliopistonlehtoreille siirtymä etäopetukseen tuli yhtä varoittamatta ja yllätyksenä kuin kaikille muillekin. En ollut niinkään huolissani etäopetuksen sisällöstä ja laadusta: tiesin, että Kielikeskuksessa on osaamista ja kokemusta verkko-oppimisesta ja opetuksesta, ja että tukea on saatavilla.
Olin enemmän huolissani sekä opettajien että opiskelijoiden jaksamisesta tässä lähes mahdottomalta tuntuvassa tilanteessa. Tiesin myös, että niin Kielikeskuksen kuin muunkin yliopiston opettajista osa on hyvin tottuneita toimimaan verkossa, osaa se saattaa kauhistuttaa.
Me pedalehtorit keskityimmekin aluksi hyvin yksinkertaisiin ohjeisiin, joilla lähiopetukseksi suunnitellun opetuksen pystyisi vähimmän vaivan periaatteella muuntamaan verkko-opetukseksi. Sen sijaan että olisimme tuutanneet kanavat täyteen mitä erilaisimpia pedagogisia periaatteita ja opetusteknologisia sovelluksia, korostimme linjakkuutta ja ydinasioihin keskittymistä.
Erityisen tärkeää oli muistuttaa armollisuudesta, kollegiaalisuudesta ja joustavuudesta. Työmäärään ja ajankäyttöön liittyvät kysymykset nousivat pian keskeisiksi, kun huomattiin, että reaaliaikainen videoyhteys kuormittaa toisella tavalla kuin luokkahuonevuorovaikutus eikä siihen siksi kannata käyttää ehkä läheskään samaa aikaa kuin luentoihin luentosalissa käytettäisiin. Erilaiset opiskelijoiden itsenäistä työskentelyä tukevat työtavat ja esimerkiksi käänteisen luokkahuoneen (flipped learning) toteutukset nousivat arvoon arvaamattomaan.
Etäaika myös pakotti miettimään monen opintosuorituksen arvioinnin uudestaan, kun salitentti ei ollutkaan mahdollinen – ja siinä oltiin jälleen keskeisten pedagogisten kysymysten äärellä. Näin jälkeenpäin olen kiitollinen siitä, että sain olla tällaisella näköalapaikalla tällaisena aikana: olen oppinut verkkopedagogiikasta verrattoman paljon. Niin kuin varmaan me kaikki.
Heini Lehtonen, pedagoginen yliopistonlehtori, HYPE
Janne Niinivaara
Kirjoittaja on Kielikeskuksen oppimisympäristö- ja viestintäasiantuntija