Tänään aloitimme sopimalla nimikkotutkijamme kanssa tapaamisen ensi viikon alkuun. Sen jälkeen avasimme keskustelun tutkimussuunnitelman itsearvioinnista. Pohdimme suunnitelmamme vahvuuksia ja heikkouksia saamamme uuden tiedon ja palautteen pohjalta. Tulimme siihen tulokseen, että suurin sudenkuoppamme oli tutkimuksen rajaamisvaikeudet. Tämä aihe herätti keskustelua ryhmässämme jo ennen tutkimussuunnitelman esittämistä, ja esitystilaisuus selkeytti näkemyksiämme paljon.
Olimme kuitenkin loppujen lopuksi myös paljoon tyytyväisiä. Näemme tutkimuksessamme potentiaalia sen innovatiivisuuden kautta. Olimme miettineet oikeita asioita vaikka emme saaneetkaan koottua niistä tarpeeksi tiivistä ja kuitenkin monipuolista kokonaisuutta.
Kaiken kaikkiaan juuri tämä tutkimussuunnitelmien esittelytilaisuus ja itsearviointi oli todella opettavaista. Huomasimme käytännössä, kuinka haastavaa tutkimuskysymyksen asettaminen oikeastaan on. Päivä sai meidät löytämään entistä vahvemmin yhteisen sävelen keskustelussa ja tutkimuksen synnyssä.
Ryhmä: Ympäristöönsä vaikuttava lapsi
Kiva, että esitykset ja palaute selkeyttivät teidän näkemyksiänne. Aiheen rajaaminen on osoittautunut haasteelliseksi monelle, myös meille. Joko olette tavanneet nimikkotutkijanne ja saitteko häneltä uusia näkökulmia tai ideoita omaan tutkimukseenne?
Tsemppiä jatkoon!
Terveisin, Emmi, Jenna ja Elina/Dialogit
Tapasimme nimikkotutkijamme Jonna Kangaksen tällä viikolla ja tapaaminen oli hyvin monipuolinen ja innostava.
Olimme lähettäneet hänelle etukäteen, kohteliaisuussyistä, kymmenkunta kysymystä sähköpostitse, joihin hän vastasi tapaamisemme yhteydessä. Kysymyksemme olimme kohdistaneet hänen tutkimustaan koskeviksi sekä osallisuuden ympäriltä nousseiksi kysymyksiksi. Tapaaminen avasi meille niin tutkimuksen kuin osallisuudenkin maailmaa ja oli täten erittäin hyödyllinen ja mielekäs.
Mitä näkökulmiin tulee, oman tutkimussuunnitelmamme näkökulmaksi olimme valinneet fyysiseen oppimisympäristöön vaikuttamisen mahdollisuudet, kun taas nimikkotutkimuksemme lähestyi aihetta leikin näkökulmasta, joka näin jälkikäteen ajateltuna tuntuukin hyvin loogiselta. Leikkihän on lapselle keskeinen kanava oppimiseen ja kehittymiseen.
Saimme myös tutkimushankkeeseen liittyvää lisämateriaalia luettavaksemme. Niiden pariin heittäydymmekin seuraavaksi.
Miia / ympäristöönsä vaikuttava lapsi
Hienoa että olette onnistuneet pohtimaan ja arvioimaan työnne vahvuuksia ja heikkouksia. Palautteen hyödyntäminen on taito, jota tarvitaan aina.
Tutkimuskysymyksen asettaminen oli varmasti monelle ryhmälle, kuten myös meille, haasteellista. Tästä on hyvä jatkaa!
Annika ja Susanna/ myötätunto-ryhmä
Hei,
Mielenkiintoista pohdintaa ja positiivista kuulla, että ryhmätyöskentelynne on mennyt eteenpäin!
Tekstinne perusteella ajattelimme kysyä teiltä mitkä ovat mielestänne tämän hetkisen tarkastelukulman vahvuudet?
Lisäksi meitä kiinnostaisi tietää miten mahdollisesti erilaiset kysymyksenasettelut eri taustaoletuksineen kenties ovat vieneet tai voisivat vielä ohjata tutkimuksen toteutustapaa eri suuntiin?
Mieltämme jäi myös vielä askarruttamaan se miten perustelette tutkimuksenne innovatiivisuuden?
Kaikin puolin ajatuksia herättävää tekstiä ja kysymyksillekin jäi tilaa.
T: Jan,Vili / Pedagoginen laatu vaatii pedagogista johtajuutta
Hei Jan & Vili, kiitos kysymyksistä!
Itsearvioinnin ja power-point -esitysten jälkeen tunnelmamme ovat olleet toiveikkaat. Tuntuu, että löydettyämme sudenkuoppamme, meidän on nyt helpompi keskittyä nimenomaan vahvuuksiimme. Yksi vahvuuksistamme on ehdottomasti ryhmämme moninaisuus ja ajatusrikkaus. Tunnumme olevan kaikki olevan melko vahvoja persoonia, ja se on saanut meidät miettimään asioita jokaisen näkökulmasta.
Näkökulmien erilaisuus tuo työhön paljon monipuolisuutta. Toisaalta se on ollut samalla haasteemme, koska aikaa menisi mielenkiintoiseen pohtimiseen enemmän kuin mitä on käytettävissä. Siksi päätimmekin seuraavaksi hyödyntää vahvuuksiamme uudella tavalla: Päätimme jakaa ryhmämme pareihin ja jaoimme jokaiselle omat alueensa, jotka lopulta liitämme yhteen. Näin saamme moninaiset ajatuksemme yhteen tehokkaammalla ajankäytöllä. Koenkin, että ryhmämme moninaisuus on haastanut meitä kehittymään koko ajan paremmiksi ja tehokkaammiksi ryhmätyöskentelijöiksi!
Kuten edellä kuvasin, on ryhmämme jäsenten mielipiderikkaus, luovuus ja kekseliäisyys eli eräänlainen innovatiivisuus on ollut meille sekä haaste että vahvuus. Pyrimme kuitenkin kääntämään eteen tulevien haasteiden voittamisen vahvuudeksemme opettelemalla hyödyntämään innovatiivisuutta oikealla tavalla. Toivottavasti tämä vastasi jollain lailla kysymykseenne innovatiivisuudesta!
Yhtenä vahvuutena voisi mainita myös sen, että jokaisella tuntuu olevan kiinnostusta aihetta kohtaan. Aihe on hyvin käytännönläheinen ja esillä jokapäiväisessä arjessa, joten tämän kaiken pohtimisesta on varmasti hyötyä.