Tapaaminen nimikkotutkijan kanssa
Intoa puhkuen sovimme nimikkotutkija-tapaamisen toista oppimistehtävää varten jo hieman liian aikaisin. Keskiviikkona 20.9 tutkimuksemme saavutti seuraavan vaiheen, kun tapasimme Eeva-Leena Onnismaan. Aloitimme kysymällä mikä sai Onnismaan inspiroitumaan aiheesta ”miten varhaiskasvatus muotoutui sosiaalialan koulutuksia suosivaksi?”. Tutkimuksen kentällä aihetta ei oltu tutkittu yhtä väitöskirjaa lukuun ottamatta. Onnismaan, Kallialan ja Tahkokallion tutkimus tehtiin kirjallisuuskatsauksena ja historian taustoittamisella kehitysraporttien ja dokumenttien avulla. Tutkimus kesti kokonaisuudessaan puolitoista vuotta. Onnismaan ja kumppaneiden tutkimus koski varhaiskasvatuksen murrosvaihetta. Oli hauska huomata, että oma tutkimuskysymyksemme voisi tukea Onnismaan mahdollisia jatkotutkimuksia.
Power Point-esitykset
Keskiviikkona 26.9 kokoonnuimme ennen esitysten alkua sopimaan viimeisistä yksityiskohdista Power Point-esityksiä koskien. Kymmenen hengen ryhmästä nousi esiin todellisia esiintyjiä! Koimme että esityksemme oli kattava ja saimme hyvää palautetta. Ryhmien esityksistä oli yllättävää ja virkistävää huomata, miten eri tavoin tutkimusaiheita oltiin lähdetty lähestymään.
Itsearvioinnin kautta katse kohti tulevaa
Omalla ryhmätapaamisellamme teimme tutkimussuunnitelmalle itsearvioinnin. Totesimme että tämän tyyppiselle tutkimukselle on tarvetta. Pohdimme kuitenkin olisiko jokin toinen tutkimustapa ollut innovatiivisempi kuin valitsemamme. Olimme silti sitä mieltä, että tutkimussuunnitelmamme on huolella laadittu ja eri muuttujat on otettu hyvin huomioon. Ryhmämme hyvin toimiva dynamiikka tuli myös puheeksi tapaamisella. Kaikki ovat saaneet kantaa kortensa kekoon. Annoimme kokonaisarvosanaksi optimistisesti 5.
Miten teidän muiden ryhmätyöskentely on sujunut? Entä mitä tunnelmia ja oivalluksia toisten esityksistä jäi mieleen?
Pedagogiikka sivuraiteilla-ryhmä
Olipas inspiroivaa lukea noin positiivista tekstiä! Ihanaa, että olette innostuneita aiheestanne ja erityisesti, että ryhmädynamiikkanne tuntuu toimivan hienosti. Meille annetuissa ohjeissakin (Ryhmätyöskentelystä -liite) mainitaan, että on tärkeää luoda psykologisesti turvallinen ilmapiiri ja välittää keskustelukumppanista ja keskustelunaiheesta. Se on avaintekijä onnistuneen ryhmätyön kannalta, joten siihen kannattaakin panostaa!
Mitä PowerPoint -esitystilaisuuteen ja itsearviointiin tulee niin mekin olimme positiivisesti yllättyneitä siitä, kuinka paljon ne auttoivat, ja kuinka tärkeitä ne olivat. Oli ensiarvoisen tärkeää saada vertailla (positiivisessa mielessä) oman ryhmän työskentelyä ja aikaansaannoksia. Kunhan tämän kaiken osaa ottaa rakentavana palautteena, saavuttaa vielä vaikka mitä. Hyvä me kaikki!
Keskustelimme ryhmässämme myös, kuinka mielenkiintoista oli nähdä toisten ryhmien töitä. Esitykset olivat hyvin valaisevia ja opettavaisia. Niistä huomasi kuinka osa oli ajatellut tehtävää hyvin samalla tavalla ja osa aivan erilaisesta näkökulmasta.
Meillä on vielä nimikkotutkijan tapaaminen edessä. Millaista oli tavata teidän oma tutkija, riittikö siihen varattu aika? Ja kuinka vapaamuotoista keskustelua kävitte?
Meille oli varattu tapaamiseen aikaa 20 minuuttia ja se riitti hyvin! Teimme etukäteen listan kysymyksistä ja kysyimme ne aika tiheään tahtiin. Nimikkotutkija vastasi kysymyksiimme järjestyksessä, kirjasimme vastaukset ylös ja siihen meni juuri se noin 20 minuuttia.
Keskustelimme ryhmässämme myös, kuinka mielenkiintoista oli nähdä toisten ryhmien töitä. Esitykset olivat hyvin valaisevia ja opettavaisia. Ja niistä huomasi kuinka osa oli ajatellut tehtävää hyvin samalla tavalla ja osa aivan erilaisesta näkökulmasta.
Meillä on vielä nimikkotutkijan tapaaminen edessä. Millaista oli tavata tutkija, riittikö siihen varattu aika? Ja kuinka vapaamuotoista keskustelua kävitte?
Meille oli varattu tapaamiseen aikaa 20 minuuttia ja se riitti hyvin! Teimme etukäteen listan kysymyksistä ja kysyimme ne aika tiheään tahtiin. Nimikkotutkija vastasi kysymyksiimme järjestyksessä, kirjasimme vastaukset ylös ja siihen meni juuri se noin 20 minuuttia.
Meidän ryhmässämme puolestaan oli epätietoisuutta, tuleeko Moodlessa esillä olevaan artikkeliin tutustua jo ennen oman tutkimussuunnitelman tekemistä vai vasta sen jälkeen. Lisäksi kuulimme jonkun harmittelevan sitä, että artikkelin ennakkoon lukeminen oli härinnyt omaan ideointiin perustuvan suunnitelman tekemistä. Päädyimme siihen, että lähdemme tekemään suunnitelmamme täysin omiin ideoihin pohjautuen. Koemme sen olleen hyvin opettavainen vaikkakin työläs tapa toimia. Alussa vallinneen epätietoisen kaaoksen jälkeen asiat alkoivat pikkuhiljaa jäsentyä ja oma ajatus kristallisoitua. On ollut jännittävää ajatella ja nähdä, miten eri tavoin ryhmät ovat prosessoineet annetua tehtävää 🙂
Meillä on vielä oman nimikkotutkijamme tapaaminen edessä. Minkä koitte antoisimmaksi asiaksi tutkijatapaamisessanne?
Tässä ryhmätöiden parissa on ollut mielenkiintoista huomata kuinka monella eri tavalla ihmiset voivat käsittää tehtävänannon.
Pelkästään omankin ryhmän sisällä käsitykset ovat alussa olleet hyvinkin erilaisia ja se onkin luonut erinomaiset puitteet harjoitella omaa ulosantia ja taitoja perustella oma näkemys. Puhumattakaan argumentoinnista liittyen tutkivaan työtapaan ja tutkimuksen tekemiseen, johon liittyen oma tietotaitokin on vasta kehittymisasteella. Työmaata on siis yllinkyllin ainakin allekirjoittaneella.
Ryhmätyöskentely on täysin oma lajinsa, jonka tärkeyttä kasvatusalalla ei mielestäni voida koskaan korostaa liikaa, joten ryhmätyöskentelytaitojen harjoittelu onkin tärkeä osa ammattiin kasvamista. Olenkin iloinen, että heti opiskelujemme alussa meille tarjotaan mahdollisuus havainnoida omia taitoja käytännössä ja alkaa rakentaa sen pohjalta vahvaa osaamista, jota tulevaisuudessa tulemme varmasti tarvitsemaan. Vaikka ryhmätyöskentely onkin yksilötyöskentelyä haastavampaa ja vie enemmän aikaa ja vaivaa, on sen harjoittelusta varmasti hyötyä tulevassa ammatissamme.
Miia / Ympäristöönsä vaikuttava lapsi
Tuo on kyllä hyvä tapa lähteä tekemään tutkimusta, näin ns. valmis pohja ei pääse häiritsemään ideointia ja tutkimuksesta tulee varmasti teidän ryhmän näköinen!
Tutkijatapaamisessa antoisinta oli varmastikin se, että ymmärsi miten tärkeästä asiasta tutkimus oli tehty ja kuinka vähän siitä tiedettiin.
Ihanaa kuulla hyvästä ja toimivasta ryhmärynamiikastanne. Ryhmässä toimiminen on tulevaisuuden työelämässäkin yksi tärkeimmistä asioista. Optimistinen kokonaisarvionne osuu varmasti oikeaan!
PowerPoint-esitykset näyttäytyivät minulle lähes poikkeuksetta positiivisina. Huomasin kuitenkin, että tehtävänanto oli ymmärretty hieman eri tavalla ryhmien välillä. Se, että oliko tutkimuksen tai orientoivan tekstin lukemisesta etukäteen hyötyä vai ei, riippuu varmasti ryhmästä.
Odotan innolla tulevien ryhmätöiden lisäksi nimikkotutkijamme tapaamista alkuviikosta. Mielenkiintoista (ja ehkä jopa iloinen yllätys oli), että 20 minuutin tapaaminen voisi olla riittävä. Luulin nimikkotutkijan tapaamisen vievän tunnista kahteen. Lyhyen tapaamisen jälkeen jää kuitenkin hyvin aikaa kokoontua ryhmän kanssa ja paneutua vielä aiheeseen.
Maija / Ympäristöönsä vaikuttava lapsi
Power point-esityksissä oli lisäksi mielestäni mielenkiintoista huomata kuinka paljon jo tutkimusaihe ja kysymyksen asettelu ohjaavat tutkimusmenetelmien valintaa ja tutkimuksen etenemistä. Myös taustatyöhön, kuten käsitteiden avaamiseen ja ylipäänsä aiheen pohtimiseen ja pyörittelyyn vaadittava aika yllätti. Oli myös helpottavaa kuulla, että tutkimuksen alussa tehdyt päätökset eivät välttämättä ole kiveen kirjattuja ja voi olla, että tutkimuskysymystäkin joutuu hiomaan matkan varrella.
Palautteiden annossa nousi mielestäni esiin hyvin se, kuinka mikään tutkimussuunnitelma ei ole aukoton ja ettei niiden ehkä tarvitse ollakaan (ainakaan vielä). Tuntui, että lähdimme palautteen annossa välillä ehkä hieman kärkkäästi nostamaan esille kohtia, jotka voivat vaikuttaa tutkimuksen tuloksen laatuun ja on tietenkin hyvä, että opimme tunnistamaan nämä asiat omassa tutkimuksessa. Mielestäni on kuitenkin tärkeää myös muistaa ettei tämän kaltaisia tutkimuksia pysty tekemään laboratorio-oloissa ja, koska monet asiat vaikuttavat tutkimustilanteisiin niin virheiden mahdollisuus on olemassa ja tutkijan on vain tiedostettava ja otettava ne huomioon tutkimuksessaan.
Itse koin lohduttavaksi ajatuksen siitä, ettei voi ennalta tietää mitä tutkimuksessa tapahtuu. Hyvällä suunnittelulla voi vaikuttaa tutkimuksen laatuun ja niinkuin huomasimme on todella monia asioita joita tulee ottaa huomioon suunnitelmaa tehdessä. Voimme kuitenkin (ja meidän tuleekin) tutkimustuloksen analysoinnissa ja raportoinnissa todeta, että voi olla, että tulokseen vaikuttivat asiat x ja y.
Nousiko teillä ajatuksia tutkimussuunnitelman tekemisestä tai esitysten pitämisistä (ihan hullua muuten miten paljon toisten edessä puhuminen jännitti :))?