Nimikkotutkijan tapaaminen
Tapasimme nimikkotutkijamme Jonna Kankaan viime viikolla. Olimme etukäteen lähettäneet Jonnalle sähköpostilla vinkkiä siitä, mitä kysyisimme. Teimme ennen tapaamista työnjaon: yksi hoitaa haastattelun nauhoittamisen (johon saimme tutkijalta luvan), muutamat kirjoittavat läppärillä muistiinpanoja ja loput esittävät kysymyksiä.
Tapaamisemme sujui mutkattomasti ja rennosti. Ryhmämme jäseniä hieman jännitti, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kaikille tällaisessa tilanteessa. Jonna tuntui olevan rento, todella “jalat maassa” -tyyppi, mutta kuitenkin samalla innoissaan siitä, että saa olla nimikkotutkijana kurssilla. Jonnan tie tutkijaksi oli todella mielenkiintoista kuunneltavaa, sillä hän ei ollut koskaan ajatellut olevansa tutkija. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, mihin pieni huumorilla höystetty vedonlyönti johtaa, vai mitä Jonna?
Jonna vastasi iloksemme kysymyksiimme todella pitkästi, innokkaasti ja toki myös ammattitaitoisesti. Olimme valmistelleet noin parikymmentä kysymystä; tarkoituksena oli muun muassa selvittää tutkimuksen kannalta tärkeät käsitteet. Tämä helpotti meitä seuraavan oppimistehtävän kanssa. Tapaamisemme kesti lähes kaksi tuntia, mutta olisimme helposti voineet jatkaa keskustelua vielä pidempään. Haastattelun jälkeen yksi ryhmämme jäsenistä sanoi, että on nyt niin inspiroituneella tuulella, että haluaa lähteä kotiin lukemaan asiasta lisää.
Pientä jännitystä alkaa olla tutkijatentistä, mutta onneksi nimikkotutkijamme on helposti lähestyttävä ja avoin.
Tämän viikon tehtävä
Heti ensimmäisistä tapaamisista lähtien oli selvää, että ryhmästämme löytyy monenlaista temperamenttia ja ihmistä. Kun jonkun vahvuus oli kirjoittaa loistavia muistiinpanoja yhteisistä keskusteluista, toisen oli ohjata keskustelua eteenpäin. Kolmannelle oli puolestaan luontevaa löytää ratkaisuja, jotka tyydyttivät kaikkia ryhmämme jäseniä. Meillä oli erilaisia tapoja ja vahvuuksia ilmaista ajatuksiamme, mutta yhteinen agenda ja innokkuus oppia uutta yhdistivät koko ryhmää. Mielipide-eroista, pitkistä keskusteluista ja tiiviin yhteistyön kautta olemme löytäneet tasapainon. On selvää että, kaikkien ääni on yhtä tärkeä ja loppujen lopuksi meidän erilaiset ajattelutapamme saattavat juurikin olla vahvuutemme.
Tänään kokeilimme jotain uutta; teimme selkeän työnjaon seuraavaa tehtävää varten. Kukin huolehtii omasta osuudestaan ja näin kaikkien ääni tulee varmasti esiin. Tähän mennessä olemme tehneet töitä lähinnä yhdessä saman pöydän ääressä, jolloin pitkittyneet keskustelut sekä aiheesta poukkoilut ovat välillä turhauttaneet meitä kaikkia. Nyt päätimme siis jakaantua yksin tai kaksin tehtäviä tekemään, ja lopuksi yksi ryhmämme tietotekninen lahjakkuus sitoo tehtävän osat kokonaisuudeksi.
Ryhmä: Ympäristöönsä vaikuttava lapsi
Mukavaa että teillä on ollut antoisa tutkijatapaaminen, se varmasti antaa eväitä loppu kurssia varten ja lisää motivaatiota!
Mielelläni vielä kuulisin, miten tuo ryhmän jakaminen tehtävän teon osalta loppujen lopuksi onnistui, minkälainen teidän tehtävätyöstä loppujen lopuksi tulee. Ryhmät on meillä kuitenkin aika suuria, joten tuo ryhmän jakautuminen on itsellänikin käynyt mielessä.
-Sonja / Myötätunto-ryhmä
Moi Sonja!
Jako onnistui hyvin; useammalla meistä oli mielessä jokin asia, mitä haluaisi tehdä. Osalta porukasta kysyttiin, jos jonkin osa-alueen tekeminen sopisi hänelle. Jaamme ajatuksiamme ja kyselemme toisiltamme rohkeasti Whatsappissa, jos jokin mietityttää tai tarvitsee vertaistukea. Ehdota rohkeasti ryhmällesi omia ajatuksiasi. Lisäksi pitää itse joustava ja sopeutuvainen. Ympäristöönsä (konkreettiseen ja sosiaaliseen) on tärkeää osata vaikuttaa sekä aikuisena että lapsena.
Maija / Ympäristöönsä vaikuttava lapsi
Kuuntelimme tänään esityksenne nimikkotutkimuksenne käsitteistä ja tutkimuksenne teoriasta. Olitte selvästi panostaneet esitykseenne ja se oli yhtenäinen sekä hyvin toteutettu. Pohdimme jälkeenpäin nimikkoartikkeliemme yhteneväisyyksiä ja keskustelimme ryhmässämme pitkään toimijuuden ja osallisuuden eroista.
T: Pedagogiikan hukkaamat
Kiva kuulla, että esityksemme oli kuulijan näkökulmasta yhtenäinen, sillä meistäkin tuntui, että olimme onnistuneet kiteyttämään esitykseemme kattavasti tutkimuksemme tärkeimmät käsitteet ja niiden suhteet teoreettiseen näkökulmaan.
Esityksen yhteydessä käymämme keskustelu vahvisti omaa käsitystäni siitä, kuinka teidän nimikkotutkimuksenne kietoutuu vahvasti yhteen meidän tutkimuksemme kanssa.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissakin (2016) nostetaan esille, että varhaiskasvatuksessa opitut tiedot ja taidot vahvistavat lasten osallisuutta sekä aktiivista toimijuutta yhteiskunnassa.
Olen ymmärtänyt, että leikkimaailman pedagogiikan myötä lapselle tarjoutuu jo päiväkodissa erinomainen mahdollisuus harjoitella osallisuutta ja toimijuutta yhteisössä.
Olitte oman blogikirjoituksenne yhteydessä kuitenkin pohtineet leikkimaailman pedagogiikan käytön edellyttämien resurssien riittävyyttä tai riittämättömyyttä päiväkodissa. Koen, että meidän nimikkotutkimuksemme tarjoaa erinomaisia perusteluja leikkimaailman pedagogiikan käytölle osoittamalla kuinka perinteinen päiväkodeissa omaksuttu toimintakulttuuri ja pelkkä vapaa leikki eivät tue parhaalla mahdollisella tavalla lasten osallisuutta ja täten lasten kokonaisvaltaista oppimista ja kehitystä.
Yhdessä nämä tutkimukset tukevatkin lapsen toimijuuden ja osallisuuden kokemuksen kiistatta tärkeää merkitystä kasvatuksessa.
Koen, että varhaiskasvatuksen opettajan tulisi ottaa lapsen toimijuuden ja osallisuuden kokemus huomioon toimintaa suunnitellessa, jotta tavoitteisiin pääseminen olisi mielekästä ja tehokasta niin lapsen kuin opettajankin näkökulmasta. Luettuani blogikirjoituksianne, ja -kommenttejanne sekä käymämme keskustelun perusteella leikkimaailman pedagogiikka tuntuisi pureutuvan tähän hyvinkin intensiivisellä otteella ja tarjoavan erinomaiset puitteet lapsen osallisuuden ja toimijuuden kokemukselle.
Mielenkiintoista ja palkitsevaa huomata omin silmin kuinka tutkimukset tukevat toisiaan ja rakentavat täten vahvaa perustaa käytännölle. Jos saisin yhden toivomuksen, toivoisin vuorokauteen lisää tunteja, sillä varmasti olisi lisääkin tutkimuksia, joihin paneutuminen tukisi omaa oppimistani ja rakenteilla olevaa ammattitaitoa.
Terveisin: Miia / Ympäristöönsä vaikuttava lapsi
Onpa mielenkiintoista huomata, että teidänkin ryhmällänne on ollut samanlaisia ajatuksia nimikkotutkijan tapaamisen suhteen, mitä mekin olemme ryhmässämme pohtineet! Me vasta valmistaudumme nimikkotutkijamme tapaamiseen ja saimmekin blogitekstistänne vinkkiä, miten jakaa roolit haastatellessa.
Hienoa kuulla, että olette kääntäneet ryhmänne erilaiset persoonat vahvuudeksi. Ryhmätyön onnistumisen kannalta on tärkeää, että jokaiselle on tilaa. Suunnitelmanne jakaa työt kuulostaa toimivalta.
Taija/Josefiina, kotihoitoryhmä
Kuulostaa siltä että teidän yhteistyönne sujuu mutkitta ja tulette hyvin toimeen ryhmänä. On myös todella innostavaa kuulla että yksi ryhmäläisistänne haastattelun jälkeen oli niin inspiroitunut että halusi lähteä kotiin lukemaan lisää aiheesta- tässä kiteytyy oppimisen ilon ydin!
Hyvä idea myös nauhoittaa nimikkotutkijan haastattelu, oliko tästä paljon apua kun kokositte vastauksia yhteen?
Johanna/ Tiede ja teknologia
Tutkijahaastattelujen (meillä takana poikkeuksellisesti kaksi) nauhoittaminen on osoittautunut erittäin hyödylliseksi. Olemme tehneet jälkikäteen nauhoituksista ”timeline”-dokumentin, joka helpottaa jonkin tietyn vastauksen etsimistä haastattelusta. Aihepiirit on eritelty timelineen ja liitetty kunkin aihepiirin yhteyteen suurpiirteinen kohta (minuteissa) haastattelusta, joten jotakin tiettyä vastausta etsiessä pystyy kelaamaan haastattelua kohtaan, jossa aiheesta keskusteltiin. Suosittelen tätä tekniikkaa!
Terv: Miia / Ympärstöönsä vaikuttava lapsi