Saimme ensimmäiseksi tehtäväksemme miettiä, miten voisimme lähteä tutkimaan lööpissä esitettyä asiaa. Oli selvää, että ennen kuin voisimme ideoida sopivia tutkimusmenetelmiä aiheen tutkimiseksi, se pitäisi avata ja ottaa selvää mitä siinä esitetyt asiat tarkoittavat. Hyvän tutkimuksen lähtökohtiin kuuluu kirjallisuuteen ja aiempiin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin perehtyminen (Ronkainen, Pehkonen, Lindblom-Ylänne & Paavilainen, 2011, s 34).
Ensimmäisiä mieleemme heränneitä kysymyksiä oli, että mitä on lasten toimijuus, mitä sillä tarkoitetaan. Totesimme, että sitä on hankala määrittää. Toimijuus on ristiriitainen ilmiö, niin kirjallisuudessa kuin käytännön kasvatustodellisuudessakin. Toimijuus voidaan ymmärtää esimerkiksi yksilön mahdollisuutena vaikuttaa toimintaan, jossa he ovat osallisena, esimerkiksi oppimistilanteiden sisältöön (Rainio & Hilppö, 2015, s. 89).
Opetushallituksen Varhaiskasvatussuunnitelmassa oppimiskäsitys pohjautuu muun muassa siihen, että lapsi määritellään aktiivisena toimijana. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, s. 20) Tämä herättää kysymyksen siitä, että jos lasta tarkastellaan toimijana, jääkö yksilöllisyys piiloon/vähemmälle huomiolle? Keitä ovat pedagogiikan hukkaamat? Lapset vai kasvattajat?
Lasten toimijuuteen yhdistetään usein osallisuus ja tätä painotetaan varhaiskasvatussuunnitelmassakin. Lapset saavat itse vaikuttaa yhä enemmän oppimissisältöihin ja toteutukseen, (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, s. 24) mutta millaiset mahdollisuudet siihen konkreettiset on. Pohdimme, että kasvattajalla on suuri haaste tuoda pedagogiikka ja oppimistavoitteet lasten ideoiden taakse. Hänen täytyy huomata nekin, jotka eivät osaa tuoda itseään ja ideoitaan esille, ettei toimintaa suunniteltaessa keskitytä vain aktiivisiin, helposti itseään ilmaiseviin lapsiin. Mitä tapahtuu lapsilla, joilla itseohjautuvuuden taitoa ole? Hukataanko yksilö toimijuuden korostamisessa?
Mietimme myös vallan käyttöä. Lasten oikeuksiin kuuluu saada näkyä ja kuulua (Lapsen oikeuksien sopimus, artikla 12). Annetaanko lapselle liikaa valtaa toiminnassa, niin että pedagogiset tavoitteet unohtuvat?
Lopuksi pohdimme, että onko kuitenkaan niin, että lasten toimijuuteen keskittyminen estää kasvattajaa näkemästä kokonaisuutta. Voisiko ajatella niin, että nimenomaan toimijuuteen keskittyminen on lapsen oikeus ja etu, ja jos kasvattaja kokee lapset kykenevinä toimijoina, hän pystyy heidät sitä kautta huomioimaan kokonaisvaltaisesti.
Selvää on, että aihetta pitää tutkia siellä missä tieto on, lapsiryhmässä. Vaihtoehtoina mietimme kasvattajien haastattelua, kysymyslomakkeita tai havainnointia ryhmän toiminnassa. Tutkimusmenetelmän valinnassa on tärkeää ottaa huomioon myös tutkimuksen eettiset periaatteet. Tutkimustapojen valinnoissa on otettava huomioon esimerkiksi tutkimuksen turvallisuus tutkittaville ja pyrittävä olemaan vahingoittamatta ketään tai aiheuttamatta haittaa kenellekään (Ronkainen, Pehkonen, Lindblom-Ylänne & Paavilainen, 2011, s 34-35).
Saamamme tutkimusaihe on haastava, mutta mielenkiintoinen. Odotamme innolla, että voimme perehtyä asiaan syvemmin.
Lähteet:
Opetushallituksen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2016)
Rainio, A. P. & Hilppö, J. (2015) .Toimijuuden dialektiikka leikkimaailmassa – kasvatussuhde ja pedagoginen paradoksi, julkaistu teoksessa Kauppila, P., Silvonen, J. & Vanhalakka-Ruoho, M. (Toim.) Toimijuus, ohjaus ja elämänkulku. Publications of the University of Eastern Finland, Reports and Studies in Education, Humanities and Theology n:o 11. Joensuu: University of Eastern Finland, sivut 89-100.
Ronkainen, S. Pehkonen, L. Lindblom-Ylänne, S. & Paavilainen, E. (2011). Tutkimuksen voimasanat, WSOYpro Oy
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus https://www.lapsenoikeudet.fi/lapsen-oikeuksien-sopimus/sopimus-kokonaisuudessaan/ luettu 12.9.2018