Tapasimme nimikkotutkijamme Anna Rainion 3.10.2018. Tapaaminen oli yksi kurssin kohokohdista ja avasi uusia näkökulmia tutkimusaiheeseemme ja konkretisoi käsitteitä, joita olemme käsitelleet. Yksi keskustelumme kantavista teemoista oli leikkimaailman pedagogiikka, joka on tämän blogikirjoituksemme aiheena. Nimikkotutkimuksessamme lasten toimijuutta tutkitaan leikkimaailmassa. Leikkimaailman teemana oli tarina Veljeni Leijonamieli, joka toteutettiin opetuskokeiluna 4-8-vuotiaiden ryhmässä. Tutkija havainnoi ryhmän toimintaa vuoden ajan etnografisella otteella. Tutkimuksen teoriapohjan muodosti Kantin pedagoginen paradoksi, missä pohditaan kontrollin ja vapauden ristiriitaa: miten kultivoida vapautta pakolla?
Leikkimaailmapedagogiikan taustaa
Leikkimaailmapedagogiikan on kehittänyt 1990-luvulla ruotsalainen pedagogi Gunilla Lindqvist ja Suomessa sitä on soveltanut ja kehittänyt eteenpäin Pentti Hakkarainen tutkimusryhmineen. Hakkarainen ja Bredikyte (2013, s. 4) toteavat tutkimusten osoittavan, että kehittyneet leikin muodot luovat perustan aivojen ja kielen sekä mielikuvituksen ja luovuuden kehitykselle. Heidän mukaansa lasten keskinäistä leikkiä tuetaan, mutta aikuiset eivät siihen puutu. Leikkimaailmapedagogiikassa pääosassa on lasten ja aikuisten tasavertainen toiminta leikkitilanteessa. Leikkimaailmassa aikuiset toimivat lasten kanssa yhteisesti rakennetussa pedagogisen leikin maailmassa, eivätkä tuo siihen vain ulkoapäin virikkeitä (Rainio & Hilppö, 2015, s. 6).
Lähtökohtana leikkimaailmassa on yleensä ristiriitatilanteen tai ratkaisua vaativia ongelmia sisältävä juoni, usein seikkailu tai matka. Juoni tehdään eläväksi muun muassa roolihahmojen ja rekvisiitan avulla. Leikkimaailmassa Lapsen ja aikuisen yhteinen kuvitteellinen matka tai seikkailu luo ongelmia, joiden selvittäminen ja ratkominen vaatii erilaisia taitoja ja tunteiden ymmärrystä, jota roolihahmojen toimintaan samaistuminen herättää ja kehittää. (Rainio & Hilppö, 2015, s. 5–6). Lindqvistin (1998, s. 40) mukaan leikin etuna on sen aitous ja se, että leikki syntyy tässä ja nyt.
Pohdintaa
Nimikkotutkimuksessamme todetaan, että leikkimaailmapedagogiikka edistää lasten osallisuutta ja toimijuutta. Tästä huolimatta leikkimaailmapedagogiikka ei ole laajasti käytössä päiväkotien arjessa. (Rainio, 2018). Haastattelussa Rainio kertoi, että sai positiivista palautetta tutkimuksen jälkeen siihen osallistuvilta opettajilta. He kokivat toiminnan olevan myös heille itselleen antoisaa, mielekästä sekä opettavaa. Lisäksi he kertoivat, että he kykenivät tutustumaan lapsiin syvemmin. Positiivisena he kokivat myös pedagogisen hierarkian murenemisen, jolloin opettaja astuu alas auktoriteetin jalustalta.
Pohdimme ryhmässä, että leikkimaailman toteuttaminen, samassa mittakaavassa kuin mitä tutkimuksessa oli käytetty, on työlästä ja vaatii toteuttajilta koulutusta, organisointia, suunnitteluaikaa, toimintaympäristön muokkausta sekä lisäksi vielä innostusta asiaan. Päiväkodin arjessa voi olla vaikea sitoa resursseja niin kiinteästi suureen ja pitkäkestoiseen toimintaan. Tämä vaatii panostusta koko talolta ja henkilökunnalta. Draamapedagogiikka sinänsä ei ole uusi asia ja päiväkodeissa käytetään paljon draamapedogisia keinoja, esimerkiksi pienryhmissä, missä aikuisetkin osallistuvat rooleissa lasten leikkiin.
Näistä ajatuksista nousikin meille kysymys, mitkä ovat leikkimaailman kriteerit? Millaista toimintaa voi kutsua leikkimaailmapedagogiikaksi? Pienryhmätoimintana leikkimaailma olisi varmasti helppo toteuttaa, jolloin leikkimaailma voisi kulkea jatkuvana teemana pidemmän aikaa muiden toimintojen ohella tai niihin sidottuna. Ajatuksia herätti myös se, kuinka saadaan hiljaisten ääni kuuluviin, sekä se että kuinka voitaisiin tukea lasten irtaantumista sukupuolittuneista rooleista. Näitä samoja teemoja nousi esiin tutkijatapaamisessakin.
Lähteet
Hakkarainen, P. & Bredikyte, M. (2013). Kehittävän leikkipedagogiikan perusteet. Majavesi: Kogni.
Lindqvist G. (1998). Leikin mahdollisuudet. Suomenkielinen käännös I. Arffman. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos.
Rainio, A. P. & Hilppö, J. (2015). Toimijuuden dialektiikka leikkimaailmassa – kasvatussuhde ja pedagoginen paradoksi, julkaistu teoksessa Kauppila, P., Silvonen, J. & Vanhalakka-Ruoho, M. (Toim.) Toimijuus, ohjaus ja elämänkulku. Publications of the University of Eastern Finland, Reposrts and Studies in Education, Humanities and Theology n:o 11. Joensuu: University of Eastern Finland, sivut 89-100.
Rainio, A. P. (2018). Henkilökohtainen tiedonanto. Haastattelu 3.10.2018