Aineiston hankinta
Tutkimuksemme käsitteli leikkimaailmapedagogiikkaa ja lasten osallisuutta päiväkoti- ja alkuopetusikäisten lasten ryhmässä, jossa toteutettiin Veljeni Leijonanmieli -teemainen opetuskokeilu (Rainio & Hilppö 2015). Tutkimuksen aineisto on etnografisesti hankittu, osana Anna Rainion väitöstutkimusta (Rainio 2010). Aineistoa kerättiin videoimalla ja havainnoimalla sekä haastattelemalla aikuisia ja lapsia heidän luonnollisessa oppimisympäristössään. Tutkimuksen kohteena oli kolmekymmentä 4-8 -vuotiasta lasta sekä heidän neljä opettajaansa. Artikkelimme käsitteli osatutkimusta, jossa tarkempaan tarkasteluun valikoitui kaksi lasta kerätyn aineiston perusteella. Tutkija Anna Rainio keräsi aineiston yksin vuonna 2004. Hän tutustui ensin puolen vuoden ajan tutkimusympäristöön sekä tutkittaviin, jonka jälkeen hän teki puolen vuoden ajan aktiivista havainnointia videoimalla sekä haastattelemalla. Tutkimus toteutettiin koulun yhteydessä olevassa vahtimestarin vanhassa asunnossa, jota oli kunnostettu opetukseen ja leikkimaailmaan sopivaksi. Leikkimaailmapäiviä oli kahdesti viikossa (Rainio 2018).
Tutkimuksen aineisto muodostui seuraavista (Rainio 2010, s. 47):
- Noin 60 tuntia videokuvausta leikkimaailmatoiminnasta ja siihen liittyviä kenttämuistiinpanoja ja kenttäpäiväkirjaa
- Noin 200 sivua litteroitua tekstiä nauhoitetuista opettajien viikottaisista suunnittelu- ja arviointipalavereista
- Videoituja lasten haastatteluja ja muistiinpanoja lukuisista keskusteluista lasten kanssa
- Kopiot neljän lapsen koulupäiväkirjamerkinnöistä, jotka käsittelivät leikkimaailmapäiviä (jokaisen koululaisen tehtävä oli päivittäin kirjoittaa vihkoonsa päivän tapahtumista)
- Vastaavan opettajan haastattelu, jossa käytettiin pohjana kerättyä havaintomateriaalia.
Tutkimusongelma
Artikkelissa tarkastellaan toimijuuden ristiriitaa esi- ja alkuopetuksen kontekstissa. Miten kasvatuksessa keskeinen kontrollin ja vapauden dialektiikka näkyi ja kohdattiin leikkimaailmapedagogiikassa? Tutkimuksessa keskitytään erityisesti siihen, miten toimijuuden ristiriitaisuus ilmenee oppijoiden aloitteellisuuden ja omakohtaisen osallistumisen tukemisen sekä toiminnan ohjaamisen välisenä jännitteenä.
Arviomme mukaan aineistolla on päästy hyvin käsiksi tutkittavaan ilmiöön ja tutkijat pystyivät vastaamaan tutkimuskysymykseensä. Aineiston kautta tutkimus onnistui jopa laajentamaan toimijuuden käsitettä totutusta. Lasten osallisuus leikissä ei välttämättä ole ilmeistä ja ulospäin suuntautuvaa, vaan myös taustalla, piilossa olevaa mielikuvituksen käyttöä. Tutkimuksessa huomio kohdennettiin kahteen 7-vuotiaaseen tyttöön, jotka hakeutuivat itsenäiseen, muusta ryhmästä erilliseen leikkiin tarinan hevosina, mutta eivät kuitenkaan alistuneet sukupuolittuneisiin rooleihin ”heppatyttöinä” vaan kehittivät itselleen roolit hevossotureina. Leikkimaailma toisaalta loi rajoittavia (sukupuoleen sidottuja) kategorioita, mutta toisaalta tarjosi paikkoja ylittää ristiriita ja kehittää opettaja-oppilassuhdetta luokassa (Rainio & Hilppö 2015).
Aineistonhankinnan instrumenteista
Perehdyimme Rainion (2010) väitöskirjaan ja sen liiteaineistoon, jossa oli mm. litteroitu lasten ja aikuisten haastatteluja. Videoinnilla oli iso rooli tutkimuksen aineistokokonaisuudessa. Tutkijahaastattelussa Rainio (2018) toi esiin myös aineiston kontekstisidonnaisuuden: videoaineisto ei hänen arvionsa mukaan soveltuisi käytettäväksi muissa tutkimuksissa – tutkijan oma tilanteiden ja vuorovaikutuksen havainnointi on keskeistä.
Tutkijahaastattelussa Rainio (2018) korosti, kuinka videointi antoi tutkijalle mahdollisuuden keskittyä lapsiin, joihin muuten ei olisi tullut kiinnittäneeksi huomiota. Videotallenteesta kävi ilmi toisen tytön rooli heppasoturina. Tyttö oli myös haastattelussa tuonut esille asioita roolistaan, jotka muuten olisivat jääneet huomaamatta. Menetelmät toivat siis esille muuten ”näkymätöntä” tietoa lasten toimijuudesta. Monipuoliset aineistonkeruumenetelmät selvästi tukevat toisiaan ja tuovat esiin uusia näkökulmia.
Mietimme ryhmässä paljon tutkijan läsnäolon mahdollista vaikutusta tutkittavien väliseen vuorovaikutukseen. Aineiston keräämisen pitkä kesto ja havainnoinnin pitkäjänteisyys oli olennainen osa tutkimusta (Rainio 2018), ja tässä tapauksessa tutkijan läsnäolo on ollut lapsille varmasti luontevampi osa toimintaa kuin lyhytkestoisen havainnoinnin kohdalla.
Laadullisen tutkimuksen rahoituksesta ja yleistettävyydestä
Rainio (2018) toi myös esille, että nykyisin rahoituksen löytäminen näin pitkälle toteuttamisjaksolle olisi paljon haastavampaa. Pitkäkestoinen tutkimus on kalliimpaa toteuttaa kuin lyhytjänteinen. Pohdimme ryhmässä sitä, kuinka tutkimuksen ja rahoituksen löytäminen etenkin laadulliselle perustutkimukselle on kiven alla aikana, jolloin päätöksiä tehdään usein hyötynäkökulma edellä. Tällä on merkittävä vaikutus myös siihen, kuinka kattavalla aineistolla tutkimuksia voidaan tehdä.
Keskustelimme myös tutkimuksen yleistettävyydestä. Tutkimusaineiston on oltava niin laaja, ettei se kuvasta sattumanvaraisia kokemuksia (Ronkainen, Pehkonen, Lindblom-Ylänne & Paavilainen, 2011, s. 117). Lisäksi analyysin kannalta on tarpeen pitää erillään tutkijan tulkinnat ja kokemukset tutkimustilanteessa tehdyistä suorista havainnoista (Ronkainen ym., 2011, s. 115). Kuinka pitkälle meneviä yleistyksiä voi tehdä kahden lapsen tapaustutkimuksen pohjalta? Tulimme siihen johtopäätökseen, että syväluotaavan laadullisen tapaustutkimuksen kautta päästään kiinni ilmiöihin, jotka muunlaisen aineiston kautta tarkasteltuna jäisivät huomaamatta. Tässä tutkimus on onnistunut hyvin. Yksittäisessäkin on siis jotain yleistä. On harmillista, että vastaavanlaisia tutkimuksia ei Suomessa ole toteutettu enemmän – tällöin eri tilanteissa saatuja tuloksia voisi vertailla keskenään.
Lähteet:
Rainio A. P. (2010). Lionhearts of the playworld. An ethnographic case study of the development of agency in play pedagogy. Helsingin yliopisto.
Rainio, A. P. (2018). Henkilökohtainen tiedonanto. Haastattelu 3.10.2018.
Rainio, A. P. & Hilppö, J. (2015). Toimijuuden dialektiikka leikkimaailmassa – kasvatussuhde ja pedagoginen paradoksi, julkaistu teoksessa Kauppila, P., Silvonen, J. & Vanhalakka-Ruoho, M. (Toim.) Toimijuus, ohjaus ja elämänkulku. Publications of the University of Eastern Finland, Reports and Studies in Education, Humanities and Theology n:o 11. Joensuu: University of Eastern Finland, sivut 89-100.
Ronkainen, S., Pehkonen, L., Lindblom-Ylänne, S. & Paavilainen, E. (2011). Tutkimuksen voimasanat. Helsinki: WSOY.