Organisaatio- ja muita uudistuksia esitellään henkilöstölle usein powerpoint-dioina, jotka pursuavat tekstiä ja käsitteitä. Niistä keskustellaan (jos keskustellaan) pareittain tai pienryhmissä ja kysymyksiäkin saa esittelijälle esittää (yleensä niitä ei ole). Näitä dioja kerrataan sitten erilaisissa, yhteisissä tiimi- ja työryhmätapaamisissa. Uskotaan, että näin henkilöstöä on informoitu ja kuultu. Kaikki myös ymmärtävät miksi muutos tarvitaan, miten se tehdään ja miten jokainen voi omalta osaltaan olla sitä edistämässä.
Entä jos laitamme lattialle tuolin, joka on yhtä kuin tulossa oleva muutos. Voimme koskea sitä, jos haluamme ja määritellä paikkamme suhteessa siihen: kuinka lähellä / kaukana tai edessä / takana olemme. Samalla kun näen oman paikkani, näen myös missä muut ovat. Kun jokainen saa kertoa miksi on juuri siinä missä on, syntyy yhteistä puhetta ja ymmärrystä. Puhetta, joka ei vilise hienoa termejä ja käsitteitä, vaan tunteita ja tarinoita. Niistä syntyy ymmärrystä, joka heijastuu toimintaan oikeasti ja luo pohjaa yhteiselle muutoksen tekemiselle. Joku voisi kutsua sitä sitoutumiseksi.
Aiheesta lisää http://fi.wikipedia.org/wiki/Tarinateatteri
ps. Tuoli voi olla jokin muukin esine.
