Category Archives: Viestintää

Digitaalinen vallankumous haastaa työelämän

robottikuvaHuomioni kiinnittyi parisen viikkoa sitten erityisesti seuraavaan uutiseen: ”Lähes puolet työpaikoista on vaarassa kadota”. Ensireaktioni oli miltei järkyttynyt. Uutisen luettuani mielenrauhani palautui – osittain.

Oxfordin yliopiston tutkimuksen mukaan lähes puolet Yhdysvalloissa olevista työpaikoista voidaan korvata roboteilla ja keinoälyllä 20 vuoden kuluessa. Sama kehityskulku lienee rinnastettavissa mihin tahansa teollistuneeseen maahan. Digitaalisen vallankumouksen vaikutukset saattavat olla yhtä järeitä kuin höyryn ja sähkön käyttöönoton vaikutukset aikanaan.

Automatisointi on jo korvannut paljon työpaikkoja suorittavasta työstä. Digitaalisessa vallankumouksessa tämä kehityssuunta jatkuu. Ensimmäisessä aallossa koneet korvaavat ihmisiä kuljetuksessa, logistiikassa, tuotantotyössä ja hallinnollisissa tukitehtävissä. Pian tämän jälkeen voimakkaan automatisoinnin kohteeksi joutunevat myynti-, palvelu- ja rakennusalan työpaikat.

Keinoälyn kehitys vaikuttaa digitaalisuuden toisen aallon voimakkuuteen, jonka kohteena ennustetaan olevan hallinnon, tieteen, tekniikan ja taiteen työpaikat. Uutta tässä kehityksessä on se, että korkeaa koulutusta vaativatkaan tehtävät eivät ole turvassa automaatiolta. Itse asiassa tämä ei ole aivan uutta. Tekoäly lukee jo juristia näppärämmin yritysten tuhansien sivujen sopimustekstejä. Robotit analysoivat yhä useammin lääketieteellisiä tuloksia lääkäreitä luotettavammin. Yhdysvalloissa uutisrobotti tekee jo urheilu-uutisia, ja Suomessakin on kehitteillä uutisrobotti.

Digitaalisen vallankumouksen myötä moni ammatti katoaa tai sitten kyseisen ammatin sisältö muuttuu oleellisesti. Mutta onneksi uusia ammatteja syntyy koko ajan. Ketterille koulutusorganisaatioille tarjoutuu siis myös uusia mahdollisuuksia. Kuluttajan/kansalaisen näkökulmasta digitaalinen vallankumous merkitsee usein edullisempia ja helpommin saavuttavia palveluja. Hyvä esimerkki tästä on musiikkiteollisuus.

Muutoksen vauhti voi kuitenkin olla niin kova, että korvaavia työpaikkoja ei synny läheskään siinä vauhdissa kuin niitä automaation myötä menetetään. Sitä paitsi siirtyminen toiselle alalle voi olla todella vaikeaa – varastotyöntekijästä ei tule helpolla tietotyöläistä. Toisaalta kaikki perinteiset ammatit eivät ole automatisoitavissa. Esimerkiksi putkimiestä tai -naista tarvitaan tulevaisuudessakin.

Julkisen sektorin toiminta- ja työllistämismahdollisuuksien kannalta konkreettinen vaara on veropohjan rapautuminen. Pitkälle optimoiduissa toimintamalleissa ei paikallista palvelua tarvita, mikä hyödyttää suuria toimijoita. Uuden teknologian maailmanlaajuiset toimijat ovat isänmaattomia ja pyrkivät toimimaan verojärjestelmien ulottumattomissa. Tästä on saatu jo esimakua.

Terveisin Juha Kokkonen

Jos metsään haluat mennä nyt…

suppikset…niin tee se nyt! Taas on se aika vuodesta, jolloin kaikki keski-ikäiset naiset (itseni mukaanlukien) suorastaan ryntäävät metsiin.

Eihän kukaan voi vastustaa syötävän ihania suppilovahveroita, jotka sateen ja lämpimien, syyspäivien ansiosta punkevat esiin sammaleista ja lehtien alta.
Kun sellaisen ryppään löytää, on voittajan olo.

Noh, niitä sitten kerätään ja kerätään. Kunnes pakastin pullottaa ja lasipurkit ovat täynnä kuivattuja metsän antimia.

Mutta ei hätää, aina löytyy jokin uusi resepti, jota voi kokeilla (anoppiin nyt ainakin :). Jotta tulevan viikonlopun sato tulisi hyötykäyttöön, lisään minäkin korteni kekoon ja lahjoitan meidän perheessä kovasti suositun Suppilovahverokeiton ohjeen käyttöönne. Ohjeen olen saanut entiseltä, miespuoliselta työkaveriltani (kiitos Janne!). Tämä on parasta, mitä allekirjoittanut osaa suppilovahveroista tehdä. Kannattaa kokeilla.

Jannen suppilovahverokeitto

– 1 l tuoreita suppiksia
– 1 sipuli
– n. 20 g voita
– 4 rkl vehnäjauhoja
– 1 l lihalientä
– 1 1/2 rkl tomaattipyrettä
– mustapippuria
– 2 – 3 rkl sinihomejuustoa
– soijaa
– sokeria
– n. 2 tl sitruunamehua
– 2 dl kuohukermaa
– persiljaa

Pilko sienet ja sipuli, paista voissa.
Lisää jauhot ja lihaliemi vähitellen sekoittaen.
Keitä 1/2 h.
Mausta tomaattipyreellä, pippurilla, sinihomejuustolla ja soijalla.
Anna hautua 15 min.
Lisää kerma ja sitruunamehu ennen tarjoilua, kiehauta ja ripottele persilja pinnalle juuri ennen tarjoilua.

Mutta kaikki eivät tästä harrastuksesta ja vuodenajasta pidä. 10-vuotias tyttäreni tuossa taannoin tokaisi “voi ei, inhoan syksyä, silloin ei äiti muuta puhukaan kun suppis ja suppis ja sieneen, sieneen…”

Onnellista bisnestä

JennLim_DH_Headshot-300x3002Maailman parhaaksi verkkokaupaksi sanotun Zappoksen johtaja Jenn Lim kävi syyskuussa Suomessa kertomassa onnellisuudesta liiketoiminnassa. Yhdysvaltalaisen Zappoksen liiketoimintamalliksi on otettu onnellisuus ja yritys on noussut miljardiluokan bisnekseksi. Vuonna 2009 se myytiin 1,2 miljardilla dollarilla Amazonille. Onnellisuudella voi siis myös rikastua.

Lim esitti Mainontapäivässä kuusi elementtiä, joihin yritysten pitäisi panostaa.
1. Commitment.
2. Core values.
3. Transparency.
4. Vision.
5. Relationships.
6. The right team.
Istuin yleisön joukossa ja mietin, onko tässä nyt jotain uutta. Enkä halua olla kyyninen keski-ikäinen nainen, joka narisee, että kaikki on jo kuultu.
Aloin vain miettiä, mitä eroa Limin kuudella elementillä ja työyhteisön sujuvan viestinnän välillä on. Eivätkö viestintäihmiset ole puhuneet juuri samoista asioista jo vuosien ajan? Tätä samaa visiota, läpinäkyvyyttä ja ydinarvoja paukutettu viestintäkoulutuksissa ja alan kirjoissa. Mitäs jos mekään emme enää puhuisi viestinnästä, vaan onnellisuudesta? Tehtäisiin onnellisuusstrategia ja sitä tekemässä olisi tiedottajan sijaan onnellistaja? Ja minä alkaisin suunnitella onnellisuuskoulutuksia.
Onko kyse vain siitä, minkä nimen asioille annamme? Työhyvinvointi, työtyytyväisyys, työyhteisöviestintä tai onnellisuus työssä. Tekniikan tohtori Helena Åhman toteaa kirjassaan Mielen johtaminen organisaatiossa, että tunteet vaikuttavat suoraan toimintaamme. Myönteiset tunteet vaikuttavat paljon suoraan tekemiseemme: ilo edistää luovuutta, kiinnostus aikaansaa oppimishalua, toivo edistää halua löytää ideoita paremman tulevaisuuden puolesta ja kiitollisuus edistää halua antaa myönteisyyttä takaisin.
Tiina Rintala-Siira

Oi aikoja!

Millainen oli viestintämaisemasi vuosituhannen vaihteessa? Meillä oli Vanha puhelinlankapuhelin ja tietokone, mutta ei nettiyhteyttä. Töissä oli lankapuhelin, faksi ja nettiyhteys. Siivotessani kesälomalla vuosien aikana kertyneitä ”arkistoja” käteeni osui ICT-alan asiakaslehti vuodelta 1999. Silloin elettiin talouden nousuaikaa edellisen laman jälkeen. Langattomuus ja mobiliteetti nähtiin tulevaisuuden mahdollisuuksina. Kolmannen sukupolven kännyköistä esiteltiin prototyyppejä. Markkinoille oli tullut ohjelmisto ja laite, joka mahdollisti faksin lähettämisen lukukynän ja matkapuhelimen välityksellä. Ruotsin hallitus suunnitteli uuden laajakaistaverkon rakentamista. Tavoitteena oli tarjota kaikille ruotsalaisille mahdollisuus 5 Mbit/s laajakaistaliittymään.

Nyt meillä on iPadit ja älypuhelimet, pilvipalvelut ja yhteisöllinenipad media. Välineet ovat kehittyneet, mutta viestinnän perusolemus lienee säilynyt samanlaisena kuin VTT Elisa Juholin sitä samaisessa lehdessä kuvaa. Artikkelin viesti oli, että sähköinen viestintä ei voi korvata kasvokkain tapahtuvaa viestintää etenkään silloin, kun kyseessä on monimutkaisemmat esim. organisaation muutosta koskevat asiat. Pelkkä tieto ei riitä, koska se tarvitsee rinnalleen henkilökohtaisessa kanssakäymisessä tapahtuvaa tulkintaa, joka vaatii aikaa. Vaikka paljon on reilussa kymmenessä vuodessa tapahtunut niin taloudessa kuin tieto- ja viestintätekniikan kehityksessäkin, inhimillisen vuorovaikutuksen ydin on edelleen sama: ajan antaminen kohtaamiselle ja yhteiselle tulkinnalle.  Juholin pohtii lopuksi ”en tiedä, jalostuuko ihmisrotu joskus sellaiseksi, että me pärjäämme pelkällä sähköisellä viestinnällä”. Niinpä.

Marita Parkkonen