Vierailin kesälomallani lapsuudenmaisemissani Pohjois-Suomessa. Kaunista, ylen kaunista! Hiljaiset hillasuot, totiset tunturit, varjoisat vaarat toivottavan minut taas kerran tervetulleeksi kotomaisemiin. Ja ne sääskiparvet, jotka laulun mukaan jossakin ‘etäällä Pohjanmaalla peittävät auringon’, ottivat minut iloisesti inisten vastaan – tulivat vallan
iholle, mokomat!
Iän karttuessa kotiseutu, oma ja oman suvun historia ovat alkaneet kiinnostaa entistä enemmän: missä pappani, Karjalan poika, vietti lapsuutensa? Ketkä kaikki mummoni kylässä ovatkaan minulle sukua? Vanhat valokuva-albumit nousivat nyt arvoon arvaamattomaan: siellä Johannes-pappa poseerasi Ural-moottoripyöränsä kanssa iloinen virne naamallaan nuori sorja neitokainen takapenkillä kädet tiukasti kuljettajan vyötörön ympärille kiedottuina. Lyyli Augusta, mummonihan se siinä oli sifonkihuivi
kaulallaan valmiina nauttimaan ilta-ajelusta sulhasensa kyyditsemänä. Valokuvat välittivät ihania tunteita ja tunnelmia lähes sadan vuoden takaa. Harmillisesti kukaan ei hoksannut missään vaiheessa tehdä isovanhemmistani hienoa Muistelutikkua, mStick’iä, johon nykytekniikan keinoin olisi voinut tallentaa kuvaa ja ääntä, musiikkia, videotallenteita, aivan mitä tahansa kertomaan heidän elämästään meille jälkipolville. Nyt se on isovanhempieni kohdalla myöhäistä, mutta ehkä tässä vaiheessa olisi hyvä aika ryhtyä valmistelemaan omaa Muistelutikkua nyt, kun muisti vielä jossakin määrin pysyy kuosissaan.

Oman perheen ja suvun historian lisäksi kiinnostukseni myös suomalaisia paikallisjuhlia, puheenparsia ja kansanomaista ajanlaskua kohtaan pulpahtivat framille, kun törmäsin netissä akateemikko Kustaa Vilkunan kirjoittamaan ja Erkki Tantun kuvittamaan teokseen “Vuotuinen ajantieto”. Tämä teos vuodelta 1950 on oikea perinneaineiston aarreaitta! Miksi se on juuri Jaakko, joka heittää kylmän kiven? Tai mikä ihmeen pihti on kyseessä sananparressa “Matti pihdin nostaa, Matti pihdin kaataa”?
“Monet näistä Vilkunan kuvailemista kansanomaisista tavoista, uskomuksista
ja tekosista tuntuvat meistä täysin käsittämättömiltä, jopa joutavilta päähänpistoilta ja
lapsellisuuksilta. Kaiken takana kuitenkin on ihmisen perusolemukseen kuuluva turvallisuudenkaipuu ja sen tavoittelu sekä vaaratilanteiden onnellinen välttäminen. Joltakin suunnattomalta näkymättömältä voimalta ja väeltä on saatava tukea. Se ympäröi ihmistä kaikkialla luonnossa, vuodesta vuoteen herätti kuolleen luonnon ja piti
yllä elämää”, selittää akateemikko Vilkuna.

Tällä viikolla saamme viettää syyspäiväntasausta kukin tavallamme. Syyspäiväntasauksen jälkeen yö tulee Pohjolassa pidemmäksi kuin päivä. Pohjoisnavalla alkaa puolen vuoden pituinen yö ja etelänavalla päivä. Entisaikaan kaupunkien vanhoissa käsityöverstaissa tavattiin kyseisenä päivänä viettää pientä ‘silmänkirkastusjuhlaa’. “Kun työnteko oli lopetettu, sytytettiin hämärän tullen ensimmäisen kerran suven jälkeen verstaaseen valot ja mestari tarjosi samalla kisälleille ja oppipojille silmänkirkastusta eli viinaryypyt ja hyvät kahvit. Usein kävi sitten
niin, että kisällit jatkoivat juhlintaa omilla varoillaan. Seuraavana päivänä sytytettiin taas valot, mutta nyt sitä varten, että työntekoa oli jatkettava lampun valossa.”

Vielä tiedoksenne, että vanhan kansan mukaan jos nyt syyspäiväntasauksena näkyy revontulia, ne ennustavat pakkasia. Jos puolestaan kuulee palokärjen huudon eli
tillauksen, se tietää syyspäiväntasauksesta kevätpäivänseisaukseen hyviä ilmoja. Kesäpuolella se taas ennustaa pohjatuulia, toisin paikoin sadetta.