Category Archives: Viestintää

Tuoli on enemmän kuin tuoli

Organisaatio- ja muita uudistuksia esitellään henkilöstölle usein powerpoint-dioina, jotka pursuavat tekstiä ja käsitteitä. Niistä keskustellaan (jos keskustellaan) pareittain tai pienryhmissä ja kysymyksiäkin saa esittelijälle esittää (yleensä niitä ei ole). Näitä dioja kerrataan sitten erilaisissa, yhteisissä tiimi- ja työryhmätapaamisissa. Uskotaan, että näin henkilöstöä on informoitu ja kuultu. Kaikki myös ymmärtävät miksi muutos tarvitaan, miten  se tehdään ja miten jokainen voi omalta osaltaan olla sitä edistämässä.

Entä jos laitamme lattialle tuolin, joka on yhtä kuin tulossa oleva muutos. Voimme koskea sitä, jos haluamme ja määritellä paikkamme suhteessa siihen: kuinka lähellä / kaukana tai edessä / takana olemme. Samalla kun näen oman paikkani, näen myös missä muut ovat. Kun jokainen saa kertoa miksi on juuri siinä missä on, syntyy yhteistä puhetta ja ymmärrystä. Puhetta, joka ei vilise hienoa termejä ja käsitteitä, vaan tunteita ja tarinoita. Niistä syntyy ymmärrystä, joka heijastuu toimintaan oikeasti ja luo pohjaa yhteiselle muutoksen tekemiselle. Joku voisi kutsua sitä sitoutumiseksi.

Aiheesta lisää http://fi.wikipedia.org/wiki/Tarinateatteri

ps. Tuoli voi olla jokin muukin esine.

 

 

Omakehu haisee – toisen ei?

Kumpi antaa tai saa palautetta?

Istun näyttöruudun edessä ja pähkäilen mitä älykästä, vaikuttavaa ja viihdyttävää kirjoittaisin elämäni ensimmäiseen blogi- kirjoitukseen. Kolme aihetta on jo hylätty: Rakkaat kollegat, Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja Hyvät tavat. Taitaa mennä saarnaamisen puolelle, vaikkei se tarkoitus olekaan.

Ovelle pöllähtää Minna-Maija ja jossain välissä naurun ja jutustelun seassa inisen, ettei tämä ole niin helppoa enkä keksi mitään kirjoitettavaa, vaikka tiedän mitkä aiheet minua kiinnostavat. Minna-Maija kertoo, miten hän oli pyöritellyt oman bloginsa aihetta viikon ja kirjoittanutkin jutun valmiiksi. Kuinka ollakaan hän päätyi kirjoittamaan työpaikkamme pikkujouluista eikä julkaissut valmiina olevaa juttuaan. Elisa hihkaisi siihen, miten hyvä kirjoitus oli ollut ja miten ihanaa oli saada hyvää palautetta tekemästään työstä pikkujoulujen eteen ja huomata, että osallistujat arvostivat kaikkea nähtyä vaivaa. Vieressäni seisoo kaksi ilahtunutta kollegaa: toinen on ilahtunut blogissa saamastaan huomioinnista ja toinen blogin lukijan vilpittömistä kehuista.

Tämähän on helppoa eikä maksa mitään! Milloin sinä olet viimeksi ilahduttanut kollegaasi hyvällä palautteella ja oletko miettinyt, kuinka usein sitä teet? Eiköhän luvata itsellemme uuden ja tulevan vuoden kunniaksi, että annamme hyvää palautetta aina kun siihen on aihetta ja tälläkin tavalla tuemme työyhteisön hyvinvointia ja näytämme arvostustamme toisiamme kohtaan.

Joulupukki ei tuo valokuituyhteyttä – se on usein rakennettava itse

Nopeat ja luotettavat valokuituyhteydet mahdollistavat monipuoliset palvelut, julkisten palvelujen toimintatapojen tehostamisen, aivan uudenlaisen yrittäjyyden ja uudenlaisten palvelujen luomisen ja ne tukevat etätyön tekemistä sekä jo olemassa olevaa yritystoimintaa.

Operaattorit rakentanevat hiljalleen valokuituyhteydet taajaan asutuille kaupunkialueille markkinaehtoisesti. Varsinkin uudehkossa kerrostalossa asuva saattaa jo saada valokuituyhteyden kotiinsa muutaman kympin kuukausimaksulla. Maaseudulla tilanne on tyystin erilainen, koska maaseudun valokuituverkkojen rakentaminen ei ole operaattoreiden mielestä liiketaloudellisesti kannattavaa.

Maaseudun valokuituverkkojen rakentamista on muutaman vuoden ajan edistetty tukirahoituksen avulla. Syrjäisille maaseutualueille suunnattu Valtion Laajakaista 2015 -hankkeen rahoitustuki ei ole juuri kiinnostanut valtakunnallisia operaattoreita. Enemmän se on kiinnostanut osuuskuntamuotoisia toimijoita, paikallisia puhelinyhtiöitä ja kunnallisia yhtiöitä. Laajakaista 2015 -hankkeen rahoitustuen ehtoja on pidetty monimutkaisina ja tuen tasoa alhaisena, koska tuki suuntautuu ensi sijassa runkoverkkojen rakentamiseen ja huomioi heikosti tilaajaliittymien rakentamisen.

Valtion Laajakaista 2015 -hankkeen lisäksi ELY-keskukset tukevat maaseudun valokuituverkkojen rakentamista. ELY-keskusten tukirahoitus on tarkoitettu kyläverkkojen rakentamiseen, eli melko pienimuotoisiin hankkeisiin. Tämä tukimuoto on kuitenkin käyttökelpoinen osuuskunnille, koska tuen ehdot ovat melko joustavia ja tuen taso on kohtuullisen hyvä.

Myös verkkojen suunnitteluun on mahdollista hakea tukirahoitusta erityisesti maaseudun Leader-toimintaryhmiltä. Jonkin verran tukirahoitusta on ollut tarjolla myös erilaisilla kehittämisorganisaatioilla ja projekteilla, kuten Sadan megan maakunta -hankkeella.

Kunnilla on tärkeä ja monipuolinen rooli maaseudun valokuituverkkojen rakentamisessa. Ilman kunnan rahoitusosuutta ei ole ensinnäkään mahdollisuutta osallistua valtion Laajakaista 2015 -hankkeeseen. Toisaalta kuntien perustama tietoverkkoyhtiö tmv. voi toimia teleoperaattoreiden ja osuuskuntien tapaan rahoituksen hakijana Laajakaista 2015 -hankkeessa. ELY-keskusten tukemissa kyläverkkohankkeissa kunta voi toimia osarahoittajana, mikä pienentää asukkaiden rahoitusosuutta ja helpottaa näin investointihankkeiden toteutusta. Kunta voi tukea myös verkon suunnittelua. Osuuskuntien lainojen takaaminen ja pankkina toimiminen ovat erityisen tärkeitä kunnan tehtäviä, koska tukirahoitus on yleensä mahdollista saada vasta jälkikäteen. Kunnan rooli on myös tärkeä valokuituverkon puolestapuhujana ja markkinoijana.

Maaseudun valokuituyhteyksien rakentaminen näyttää jatkossa olevan pitkälti kuntien ja asukkaiden aktiivisuuden varassa. Vaikka joulu on tulossa, pukki ei tuo valokuituyhteyksiä kotiin, vaan ne rakennettava omin voimin, esimerkiksi osuuskuntavetoisesti. Nyt tarjolla olevat tukirahoitusmahdollisuudet kannattaa hyödyntää. Valokuituyhteyksien saaminen toki maksaa maaseudun asukkaille, mutta muutaman vuoden päästä on tuskin tarjolla näinkään hyviä tukirahoitusmahdollisuuksia. Panostaminen hyviin tietoliikenneyhteyksiin nostaa kiinteistöjen arvoa, parantaa kylien elinvoimaa ja hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Juha Kokkonen

Kirjoittaja on Palmenian Lahden yksikön viestintätiimin suunnittelija ja on viime aikoina työskennellyt Sadan megan maakunta -hankkeessa.

Joulurauhaa – mistä sitä saisi?

Oliko taas ihan pakko? kysyin itseltäni kun istuin lasten kanssa keittiön pöydän ääressä ja väsäsimme ”ihan itse tehtyjä” joulukortteja. Asiallahan ei sinänsä ollut kiire, siihen perään pohdiskelin. Meillähän on koko ilta aikaa tehdä kortteja. Kellohan on vasta kahdeksan. Eikä näitä tarvitse postittaa vasta kun huomenna . Mitä siitä, että lapsilla on aamulla kouluunmeno ja itsekin pitäisi raahautua töihin. Pääasia on, että saadaan ”ihan itse tehdyt” kortit matkaan. Jotta kaikki huomaavat, että kyllä sitä on joku taas ollut tosi reipas ja aikaansaapa. Vielä näin ennen joulua.

Ja sama piparikakkutalojen kanssa. Ja joulukrassien. Ja joulumuistamisten. Eikö sitä ihminen sitten ikinä opi? Josko ensi vuonna tyytyisin vähän vähempään?  Istuisin alas ja hengittelisin. Kävisin tapaamassa naapurin vanhaa mummoa, jolle aika on paljon tärkeämpää kuin se piparikakkutalo. Ja menisin perheen kanssa laulamaan joululauluja yhteislaulutilaisuuteen. Aattonakin olisi niin tunnelmallista käydä joulukirkossa.

Josko ensi vuonna sitten? Noh, lupaan ainakin yrittää…

Kirjoittajana Elisa Kaukolahti, koulutus- ja markkinointisihteeri, ikuinen optimisti ajankäytön ja tekemisen suhteen 🙂