Category Archives: Viestintää

Tajunnan räjäyttävää vihreyttä

108”Metsässä parasta on tuoksu! Keväällä tajunnan räjäyttävä vihreys. Kesällä kultainen aurinko. Syksyllä sienet. Talvella sininen hetki leiritulen äärellä.”

Kyselyjen perusteella me tavalliset suomalaiset, enemmän tai vähemmän luontoilijat, koemme metsän turvallisena ja lempeänä paikkana;  siellä voi rauhoittua, tyhjentää päänsä ja vain olla:

  • Metsä merkitsee minulle aktiivista rauhaa, ajatonta aikaa ja vahvaa tunnetta siitä, että olen elossa.
  • Metsä on minulle tärkeä, ihana ja antoisa kuten luonto kokonaisuudessaan.
  • Metsä merkitsee minulle turvallista ja tuttua, tosi suomalaista paikkaa.
  • Metsä tarkoittaa puhdasta ilmaa, tuoksuja, rauhaa, lintujen laulua.
  • Metsässä tunnen jonkin ihmeellisen yhteyden luontoäitiin.

Metsä on siis erittäin monelle meistä hyvin tärkeä paikka – olemmehan metsäläiskansaa: suuri osa meistä asuu lähellä metsää, jopa sen keskellä. Useilla on käytössään kesämökki, joka on metsässä tai sen läheisyydessä.

Metsän vaikutusta ihmiseen on tutkittu useissa maissa. Tutkimusten mukaan metsässä samoilu parantaa kuntoa ja psyykkistä terveyttä: ihminen elpyy stressistä, rauhoittuu ja rentoutuu. Verenpaine ja pulssi tasoittuvat ja stressihormonin eritys vähenee. Metsä­retken jälkeen kyky selviytyä keskittymistä vaativista tehtävistä paranee.

Jopa suhteellisen lyhyet metsäannokset vaikuttavat parantavasti. Huomionarvoista on kuitenkin se, että parantava vaikutus heikkenee, jos metsä­retkestä tulee suoritus, joka tehdään kiireellä. Samaa mieltä olivat haastattelemamme henkilöt ja sanovat:

  • Mieluiten menen metsään vapaana, ilman tehtävää.
  • Nautin metsän tuoksuista ja äänistä.
  • On hienoa kuunnella sateen edellä tuulen voimistumista ja puun runkojen huojahtelua.
  • Metsä tarjoaa oloa oman mielen ja mielijohteen mukaan, metsän lempeässä viekoittelussa.

Tutkimukset osoittavat myös, että mitä useammin metsässä käy ja mitä kauemmin siellä viihtyy, sitä paremmin ihminen voi.

Metsäntutkimuslaitos on tehnyt tutkimuksen luonnon virkistyskäytöstä. Hämmästyttävää on herätä huomaamaan, että jopa 4 % väestöstämme ei ilmoittamansa mukaan  ollut ulkoillut lainkaan viimeisen 12 kk:n aikana! Huomattavimmat syyt olivat:

1. Huono terveys tai kunto. 2. Väsymys. 3. Ulkoilualue hankalan matkan päässä. 4. Sopivan seuran puute. 5. Ylipaino. 6. Huono sää, pimeys. 7. Lähellä ei sopivaa ulkoilualuetta. 8. Turvattomuuden tunne.

Haastattelemamme henkilöt  eivät selkeästikään kuuluneet em. ryhmiin: “Voiko olla turvallisempaa paikkaa kuin metsä kaukana ihmisasutuksista! Metsä voi tarjota turvaa toisilta ihmisiltä. Sinnehän suomalainen on aina paennut, turvaan, sodassa ja rauhassa. Eikä vuodenajallakaan ole väliä: metsä antaa aina parastaan, satoi tai paistoi!”

Kokeile ja totea se itse: http://www.luontoon.fi/retkikohteet/Sivut/Default.aspx

”Metsän merkitys minulle” -kysely suoritettiin elo-syyskuussa 2013 Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniassa. Kysely lähetettiin noin 160:lle palmenialaiselle  Helsingin, Hyvinkään, Kotkan, Kouvolan ja Lahden toimipisteisiin. Vastauksia tuli 19 kpl, vastaus% oli 11,6… Kiitos kaikki luontoilijat ja metsäläiset!

Erilainen seminaari

microphone-seminar-hall_~k15540324Alussa oli aihe: työelämän muutos. Siitä kehittyi kevään mittaan idea aihetta käsittelevästä  seminaarista.  Mietimme sen ajankohtaa ja paikkaa. Pohdimme näkökulmaa, puhujia ja otsikoita. Suunnittelun luulisi olleen helppoa, kun aihetta käsitellään päivittäin eri medioissa milloin mistäkin näkökulmasta. Mutta siinäpä sitä oltiinkin. Eri asiantuntijoiden puheenvuoroin kyllästettyjä tilaisuuksia löytyy maksuttomina ja maksullisina ihan riittävästi. Päädyimme miettimään, mikä voisi olla toisenlainen tapa tehdä seminaari.

Työelämän muutoksista puhuttaessa huomio kiinnitetään usein työuran alku- ja loppupäihin. Nuoriin, joiden olisi päästävä työmarkkinoille ja ikääntyviin, jotka haluavat päästä eläkepäivien viettoon sen sijaan, että jatkaisivat työelämässä muutaman vuoden pitempään. Miltä tilanne heistä tuntuu ja mitä he voisivat kertoa toisilleen työstä ja työelämän muutoksesta? Toisaalta miten rakentaa sellaista työyhteisöä, jossa kaikenikäisten on hyvä työskennellä?

Sosiaalisesti kestävä työelämä -seminaarissa kanadalaiset Judie ja Michael Bopp puhuivat aamupäivän kestävän yhteisön rakentamisesta Sujuva dialogi sisälsi tarinoita, kokemuksia ja sopivasti teoreettista viitekehystä. Esityskalvoja oli ehkä neljä. Kolme tuntia meni huomaamatta.

Iltapäivän aikana joukko nuoria esitti tarinateatterin keinoin välähdyksiä työelämän muutoksesta ja omista kokemuksistaan. Työelämän muutoksesta he olivat keränneet tietoa haastattelemalla palvelutalossa asuvia eläkeläisiä. Nuorten ja eläkeläisten kohtaamiset olivat jo sinällään olleet kummallekin osapuolelle avartavia. Keskustelujen tuloksena syntyneet teatterikohtaukset koskettivat niin niitä kommentoineita panelisteja kuin seminaariyleisöäkin.

Ehkä tämä seminaari ei lisännyt tietoamme työelämän muutoksesta, mutta havainnollisti sitä. Saimme myös mielikuvaa siitä mitä muutokset ovat eri sukupolvien elämään vaikuttaneet ja vaikuttavat. Seminaarin jälkeen päässä pyöri miljoonia ajatuksia ja tuntemuksia, jotka ovat jatkossa läsnä, kun seuraan mitä työelämän muutoksesta kirjoitetaan ja puhutaan. Tästä kokemuksesta oppineena voin myös suositella ”erilainen seminaari” –ajattelua muillekin seminaarien organisoijille ja avointa mieltä kaikille ”erilaiseen seminaariin” osallistuville.

(Sosiaalisesti kestävä työelämä –seminaari järjestettiin 30.10.2013  Lappeenrannan teknillisen yliopiston Lahti School of Innovationin ja Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian yhteistyönä)

Marita Parkkonen

Sosiaalista mediaa eri rooleissa ja kanavissa

Helsingin yliopiston Opetusteknologiakeskus ja valtiotieteellisen tiedekunnan opetuksen kehittämispalvelut järjestivät lokakuun lopulla epäkonferenssin eli Konfabulaarin teemalla “netti ja sosiaalinen media korkeakouluissa, nyt ja tulevaisuudessa”.
Yhdessä fabussa käsiteltiin opettajana toimimista sosiaalisen median verkostoissa, mutta siellä heränneet ajatukset saattavat kiinnostaa muitakin kuin opettajia. Sosiaaliseen mediaan pitäisi kaikkien mennä, siellä pitäisi näkyä ja osallistua, sitä kautta jaetaan tietoa ja kuulumisia – tämän kaikki jo tietävät. Käytännön kysymyksiä on silti paljon: mitä kaikkia palveluita sitten tulisi seurata, kuinka paljon niihin pitää käyttää aikaa ja mihin kaikkeen yksi ihminen oikein repeää?

snip

Palvelujen kirjo toki onkin runsas: facebook lienee jo kaikilla käytössä, twitterin käyttö Suomessa kasvaa kohisten , yritysten sisällä sähköpostitulvaa yritetään hillitä yammerin avulla, esityskalvot jaetaan julkisesti slidesharessa, töitä ja kontakteja haetaan LinkedInin kautta,  ja kiinnostuksen kohteita pinnataan Pinterestiin  tai esitellään retrokuvin Instagramissa.  Ja nuoriso ja edelläkävijät ovat jo siirtyneet johonkin muuhun palveluun josta emme vielä tiedä 😉

Miten tässä viidakossa sitten selviää yksityishenkilönä tai organisaationsa edustajana?
Yksi vastaus on se, ettei pyrikään erottelemaan roolejaan, vaan toimii kaikissa kanavissa avoimesti omana itsenään, omalla nimellään (tai samalla tunnetulla nimimerkillä) ja sillä ajatuksella että ns. ”omaa” minää ja ”työminää” ei kuitenkaan voi pitää erillään. Yksi ratkaisu on myös tarkkaan erotella palvelut joissa toimii vain yksityishenkilönä (esim. niin ettei kerro facebook-profiilissaan työnantajaansa ja jakaa päivityksiä vain suljetulle kaveripiirille) tai vain työroolissa (esimerkiksi twiittaa vain työnantajansa nimissä tai nimimerkillä).  Tai sitten voi käyttää yhdessäkin palvelussa eri tilejä eli käyttää oman profiilin lisäksi julkista profiilia (kuten julkkikset ja poliitikot) tai ollessaan ylläpitäjänä jonkun organisaation sivulla.

Oman kokemukseni mukaan (ainakin viestintäalalla toimivilla) nuo roolit kuitenkin tuppaavat sekaantuvan. Lisäksi venkslailu eri tilien ja käyttäjätunnusten kanssa saattaa joskus aiheuttaa tahattomiakin sekaannuksia: tulee jaettua jotain sisäpiirihuumoriksi luokiteltavaa tarinaa organisaation nimissä tai kirjoiteltua yrityksen sisäisistä asioista tarpeettoman yksityiskohtaisesti  tai kärkkäästi yleisölle jolle se ei ollut tarkoitettu. Minä ainakin olen tapahtumatwiitannut  samaanaikaan kahdella eri tilillä, ja hups,  yrityksen nimissä meni yhteiskunnallispoliittinen ironinen heitto, joka olisi toki kuulunut yksityisemmän kommentoinnin piiriin. Ehkä pikaviestimissä kiire saada oma kommentti äkkiä julki menee harkinnan edelle?

Miten sinä käytät sosiaalista mediaa ja minkä käyttömokan haluaisit jakaa?

Ole hyvä – älä istu, istuminen tappaa

ei saa istua kuvaMeillä täällä Lahden Palmeniassa on yli vuosi sitten tiedostettu istumisen vaarat. Pienimuotoista kampanjaa istumista vastaan on käyty jo yli vuosi ja se on tuottanut tuloksia.

Ajatus lähti liikkeelle Liikettä!- hankkeen Terveysviestintä- osahankkeesta ja siinä esiin nousseista ja käsitellyistä aiheista.  Kampanjan seurauksena olemme hankkineet esim. kahvihuoneeseen kolme ”pystistä”, eli korkeaa baaripöytää seisoville kahvin juojille, tiimimme viikkopalavereissa osallistujat saavat seisoa halutessaan niin kauan kuin viitsivät ja kehityskeskusteluja on käyty kävelypalavereina.

Istumaperäisiä vaivoja ovat muun muassa tuki- ja liikuntaelinsairaudet (tules) ja verenkierto- ja sisäelinvaivat. Nyt ovat lääkäritkin alkaneet huomioida suosituksissaan seisomista työaikana. Ratkaisuja on monia, mutta ensimmäiseksi pitää tiedostaa oma istuminen ja sen määrä tunteina päivittäin. Suunnittelijamme Sari Kullaa onkin tilannut meille ”istumakortteja” joiden avulla oma istuminen konkretisoituu ihan uudella tavalla.

Työantaja on tullut erittäin hyvin omalta osaltaan tätä tappavaa ongelmaa vastaan; nyt meitä on kolme onnellista sähköisesti nousevan ja laskevan työpöydän käyttäjää. Lisäksi meidän yhteinen tulostimemme sijaitsee käytävällä, pienen kävelymatkan päässä työpisteestämme.

Jopa paikallinen lehtemme, Etelä-Suomen Sanomat, on tänään nettiversiossaan ottanut kantaa aiheeseen:

” Istuminen ja television katselu voivat johtaa ennenaikaiseen kuolemaan, ilmenee useista viimeaikaisista tutkimuksista.

Tutkimuksia on verrannut amerikkalainen professori Peter Katzmarzyk. Hänen mukaansa ei riitä, että liikuntaa harrastaa vapaa-ajalla suositusten mukaan, jos päivä muuten kuluu istumalla.

Maailman terveysjärjestö onkin sijoittanut passiivisen elämäntavan neljännelle sijalle merkittävimpien ennenaikaisten kuolemien listalla.”

 

Oletko sinä tietoinen istumisen vaaroista? Tässä sinulle muutama toimiva vinkki:

10 vinkkiä ammatti-istujille

  1. Paussi on paikallaan: pidä työssä lyhyitä, noin kahden minuutin kävelytaukoja.
  2. Työskentele vuorotellen istuen ja seisten.
  3. Vähennä tavallisella tuolilla istumista ja istu mahdollisuuksien mukaan satulatuolilla.
  4. Neukkarivaraus puistosta? Pidä kokouksia kävellen ja seisten.
  5. Nouse aina seisomaan ja liiku, kun puhut puhelimessa.
  6. Kahvikuppi ei vaadi pöytää, vaan kahvitauon voi viettää myös seisten.
  7. Ota työmatkasta tehot irti: kävele tai pyöräile.
  8. Käytä portaita – vältä hissiä.
  9. Seiso ja kävele myös junassa tai nouse välillä autosta kävelemään.
  10. Venyttele ja paranna lihaskuntoasi television ääressä.

Linkkejä aiheeseen löytyy runsaasti netistä, käy katsomassa.

Seisomaterveisin, Anja