Suvusta upporikas kiinteistöillä ja taiteella

HS – 22.3.2008

Espanjan johtaja Francisco Franco kuvattiin tyttärentyttäriensä Maria del Carmenin (oik.) ja Maria de la On kanssa 1953.

BARCELONA. Spartalaiseen elämäntyyliin tottuneen kenraali Francisco Francon varallisuus alkoi karttua heti sodan jälkeen. Yleneminen vallankaappauksella valtiojohtajaksi moninkertaisti hänen palkkansa. Sodan runtelemassa ja köyhtyneessä Espanjassa se oli yli 120-kertainen tavallisen kansalaisen keskipalkkaan verrattuna. Sotapäällikkö alkoi saada lahjaksi kiinteistöjä mielisteleviltä tai uhkailluilta alamaisilta.

Nykyään on useimpien kiinteistöjen omistajiksi merkitty osakeyhtiöitä, joiden hallitusten puheenjohtajana istuu Francon perheen sihteereitä ja asianajajia. Viime vuosina perhe on rikastunut myymällä kalliisti ylläpidettäviä ja kunnostusta vaativia historiallisia rakennuksia.

Taide- ja antiikkikokoelmien kasvamisesta vastasi puoliso Carmen Polo. Mariano Sánchez Soler kertoo kirjassaan Los Franco S.A. (Francot Oy, Ed. Oberon 2003) Polon olleen perso valtiovierailujen ja audienssien tuliaisille: taideteoksille, seinävaatteille, mitaleille ja kunniamerkeille.

1970–80-lukujen vaihteessa perheen asumuksissa riehui tulipalojen sarja. Osan taideteoksista väitettiin kadonneen tai tuhoutuneen. Francot syyttivät roihuja onnettomuuksiksi, murtovarkauksiksi tai tihutöiksi, mutta julkisuudessa tapahtumia epäiltiin harhautukseksi, jonka turvin arvoesineitä salakuljetettiin muualle.

Diktatuurin päättyessä perheenjäsenet olivat kokeneet myös huiman urakehityksen. Heitä oli nimitetty useisiin julkisiin virkoihin ja 150 suuren espanjalaisyhtiön hallituksiin.

Francon kesäkartanosta kiistellään oikeudessa Espanjassa

Diktaattorin miljonääriperillisten omaisuutta selvitetään

HS – 22.3.2008

Francojen suvun omistuksessa olevasta Pazo de Meirásin kivilinnasta halutaan tehdä suojelukohde.

BARCELONA/SADA. Diktaattori Francisco Francon perillisten omaisuutta koskevaa salamyhkäisyyttä murretaan Espanjassa ensimmäistä kertaa. 1800-luvulla rakennetusta Pazo de Meirás -kivilinnasta halutaan suojelukohde. Rakennus sijaitsee Luoteis-Espanjan Galiciassa ja se oli kapinalliskenraalin kesänviettopaikka. Francon suku vastustaa suojeluhanketta, joka toteutuessaan määräisi Francot avaamaan ovet yleisölle neljänä päivänä kuukaudessa.

Pääsiäisen alla Galician aluehallitus sai erävoiton, kun tuomioistuin päätti, että suvun on päästettävä arkkitehti, arkeologi ja historiantutkija mailleen.

Galicialaissyntyinen Franco sai voittoisasta sisällissodasta tunnustuksena vuonna 1939 kartanon ja kuusi hehtaaria tiluksia, joilla nyt lomailevat hänen tyttärensä ja lapsenlapsensa. Kartano oli poliittisen historian näyttämö, sillä on lisäksi galicialaisille myös kulttuuriarvoa. Se kuului ensin tunnetulle galicialaiskirjailijalle Emilia Pardo Bazánille. Rakennuksessa uskotaan olevan yhä osa hänen kirjakokoelmastaan sekä Francojen tuomia taideaarteita ympäri Espanjaa, perustelee Galician kansallismielisen puolueen BNG:n kunnanvaltuutettu Carlos Babío Sadassa suojelutarvetta. “Haluamme myös, että totuus Pazo de Meirásista tunnetaan”, hän painottaa kartanon edustalla.

Lahjoitus ei aikanaan ollut aivan vapaaehtoinen. Sen suunnitteli ryhmä paikallisia liikemiehiä ja francolaisia poliitikkoja, jotka pyrkivät kenraalin suosioon. A Coruñan kaupungin ympäristössä asukkailta kerättiin varoja kartanon ostamiseksi Francolle. Virkamiehiltä pidätettiin viikon palkka. Edes köyhimmät eivät uskaltaneet kieltäytyä osallistumasta peläten, että heidät leimattaisiin punaisiksi. Galicia oli kääntynyt sodan alussa nopeasti sotilaskapinallisten tueksi ja vasemmistolaisia tasavaltalaisia vainottiin.

Espanjassa tarve menneisyyden selvitystyöhön on tullut julki vasta aivan viime vuosina. Yhä enemmän kuullaan ääniä, jotka vaativat perillisiä luopumaan komeista tiluksistaan. Viime syksynä Espanjan parlamentissa torjuttiin aloite, joka pyysi hallitukselta selvitystä suvun diktatuurin aikana saamista varoista sekä keinoista palauttaa valtiolle julkinen omaisuus, kuten Francon arkistot. “Espanja on ainoa tuntemani entinen diktatuuri, jossa etuoikeutetussa asemassa rikastunut diktaattorin perhe on jatkanut elämäänsä ja liiketoimiaan kaikessa rauhassa”, hämmästelee Francojen omaisuutta tutkinut Mariano Sánchez Soler Alicanten yliopistosta.

Franco-klaani arvioidaan yhdeksi Espanjan vauraimmista. Perhe kahmi kenraalin liki neljä vuosikymmentä kestäneellä valtakaudella omaisuuden, jonka arvoksi lasketaan vähintään 350 miljoonaa euroa kartanoineen ja taideaarteineen. Francon kuoltua 1975 perillisten ei tarvinnut harkita maanpakoa. Päinvastoin espanjalaiset suhtautuivat leskeen ja muuhun sukuun avokätisesti ja kärsivällisyydellä. He saivat uusia etuoikeuksia.

Demokratiaan siirtymisestä tavoiteltiin mahdollisimman väkivallatonta. Francon perheen ympärille kerääntyneitä äärioikeiston liikkeitä ja sotilasjärjestöjä varottiin ärsyttämästä. Francon tytär Carmen Franco sai pitää diplomaattipassin pitkälle 1980-luvulle. Leskelle Carmen Pololle maksettiin kuolemaan saakka 1988 ruhtinaallista eläkettä, joka oli suurempi kuin Espanjan silloisen pääministerin Felipe Gonzálezin palkka. “Surullista on, että vielä 1980-luvulta eteenpäin heidän on annettu tehdä mitä haluavat”, Sánchez Soler tuumaa.

Francojen julkisuuskuva on yhtä kaikki rapissut. Viestimissä suvun rappiota ovat kuvastaneet Francon lapsenlapset: metsästys- ja talousrikoksiin sotkeentunut Francis Franco, tyttöystävänsä pahoinpitelystä pidätetty Jaime Martínez-Bordiú sekä avioerojaan juorulehdissä selostava Carmen Martínez-Bordiú, joka liiteli espanjalaisten Tanssii tähtien kanssa -show’ssa. Hän unelmoi myös esiintyvänsä jonakin päivänä Pedro Almodóvarin elokuvassa.