Kuukausi: elokuu 2019

Viimeisen viikon päivät olivat täynnä jännitystä. Perjantaina, vajaata viikkoa aiemmin kun Tiedebasaari olisi, sain sähkömiehen paikalle. Yritimme yhdessä miettiä tapaa, jolla saisimme vedettyä nätisti lisää sähköä kriittisille paikoille. Pitkän harkinnan ja mittailun jälkeen päädyimme siisteihin alumiinisiin koteloihin, joiden sisällä johdot kulkisivat ja samaan kouruun saisi piilotettua johdot myös näytöille meneville kaapeleille, jotta VR-lasien sisältö näkyisi myös katselijoille.

Jotta myös muut kuin sähköt olisivat valmiina, tarvittiin soppaan vielä AV-asennusporukka katsomaan, mitä tarvikkeita tarvittaisiin asennusta varten, jonka oli määrä tapahtua seuraavan viikon keskiviikkona, eli päivää ennen tapahtumaa. Kaksi televisiota oli tilattu jo aiemmin. Nyt tarvittiin vielä kaksi lisää, kaikille neljälle seinätelineet sekä tarvittavat johdot ja läpiviennit tietokoneelta. Yhdessä mittasimme, että johdot olisivat pituudeltaan hieman yli viisi metriä, lähempänä kuutta. Johtojen mitan kasvaessa kasvaa myös riski signaalihäviölle. Siksi päädyimme tilaamaan HDMI-kaapelit optisina kaapeleina, jotka ovat törkeän kalliita, mutta hyviä. Harmillista kyllä maksoimme kovaa metrihintaa, sillä vaihtoehtoina oli 5m ja 10m kaapelit, jolloin kaikkiin neljään kaapeliin jäi aivan turhan paljon turhaa kaapelia piilotettavaksi, jotta asennus olisi myös nätti. Siinä en ihan täysin onnistunut.

Siinä vaiheessa kun asentajat tulivat, oli työmaalla samaan aikaan sähkömies, huipputyyppi, pitkähermoinen ja taitava sekä juuri sopivan luova keksimään hyviä ratkaisuja sekä AV-puolen asennusporukka, parhaimmillaan muutama mies. Ongelmana oli se, että kun miehet aamulla tulivat, heillä ei ollut televisioita eikä kaapeleita, sillä mitkään näistä eivät olleet saapuneet vajaassa viikossa, vaikka tilaus oli tehty pikatilauksena. Yksi miehistä oli jäänyt odottamaan toimistolle toimitusten toivottua saapumista.

Siinä vaiheessa, kun tavarantoimittaja ilmoitti, ettei heidän tilauskannastaan löydy merkintää tilatuista kaapeleista, alkoi epätoivo hiipiä puseroon  ja usko viime hetken onnistumisesta hiipua. Mutta sitten kuin ihmeen kaupalla kaapelit löytyivät asennusfirman hyllystä, jonne ne olivat kaikessa hiljaisuudessa saapuneet. Ja melkein samaan aikaan puuttuvat televisiot saapuivat myös toimistolle ja siitä suoraan kampukselle. Samassa hötäkässä poistettiin yksi juuri asennettu sähkörasia, sillä se ei mahtutunut sulavalinjaisen television taakse ja sen sijaan tehtiin isompi läpivienti, josta kaikki television kaapelit saatiin vedettyä. Keskiviikkona klo 15 kaikki oli valmista ja kytkemistä vaille. Ensimmäiset VR-aineistot pyöräytettiin TV-ruutuihin ja nostin käytävältä yhden apupöydän mökkiin sisälle. Systeemi oli likipitäen valmis. Enää puuttui teline tietokoneelle, jotta sen ei tarvitsisi olla lattialla.

Siihen saapui vastaus ”vasta” seuraavana päivänä, alle kolme tuntia ennen Tiedebasaarin alkua. Silloin saapui kaunis puusta tehty teline, johon tietokone laitettiin. Tämä oli alunperin ideana: ei viedä tietokonetta eteen, lähelle televisioita, sillä VR-visiirin johto on käyttäjän takaraivossa. Siksi olisi viisainta, että kone olisi käyttäjän sivulla, jolloin johdon pituus ei loppuisi niin helposti kesken ja haittaisi lasien käyttöä.

Kaikki valmista siis! Tiedebasaari polkaistiin käyntiin ja vastakuvattu purkutuomion saanut Hiidenkouru esiteltiin täydellisenä 3D-mallina kaikille halukkaille, joita oli useampi kymmenen. Tila oli varsinainen menestys ja helpotus oli suuri, kun kaikki saatiin toimimaan kreivin aikaan. Asennus ei nimittäin ollut ainoa murhe ennen H-hetkeä, myös tietokoneen päivitykset olivat sotkeneet VR-systeemin toimintaa kesän aikana, mutta niistäkin selvittiin. Todellinen taisteluvoitto kerta kaikkiaan!

 

Nyt kun VR-mökit olivat edistyneet yli odotusten, heräsi toivo siitä, että ne saattaisivat valmistua joka syksyiseen Kumpulan kampuksen Tiedebasaari-tapahtumaan, jossa eri oppiaineet esittelevät toimintaansa uusille opiskelijoille. Tiedebasaarin ajatus on tutustuttaa uudet tulokkaat kampuksen opintotarjontaan, jotta ei syntyisi niin vahvoja siiloja, joiden reunojen yli ei kurkita. Samalla osastoilla ja oppiaineilla on oiva tilaisuus houkutella tulevia opiskelijoita harkitsemaan sivuaineita kampuksen omasta tarjonnasta.

Viime vuonna esittelimme juuri valmistunutta VR-aineistoa Hyytiälän metsäntutkimuslaitoksen maastosta, mutta silloin tarvitsimme siihen erillisen luokan, jossa demota toimintaa. Nyt oli toiveissa, että VR-mökit voitaisiin koeponnistaa ja esitellä kampukselle, jos vain kaikki saataisiin valmiiksi ajoissa 29.8. mennessä.

Loppuvalmistelusta tulikin melkoinen kilpajuoksu. Kun sähkömiehet olivat poistuneet ja urakka valmis, niin huomasin, että yksi ehdottamani isohko muutos oli jäänyt kirjaamatta piirustuksiin, jotka sisustusarkkitehti oli lähettänyt minulle tarkastettavaksi. Mökin rakenteisiin tuli muutoksia, koska ne päätettii rakentaa paikan päällä pajalla tapahtuvat moduulirakentamisen sijaan. Samalla jotkin kohdat suunniteltiin toisin ja niitä tuijottaessani en huomannut, että sivuseinälle lisätyn tietokonetelineen alle kaavailemani pistorasiat sekä verkkopistokkeet puuttuivat valmiista lopputuloksesta. Kaikki sähköt oli vedetty nätisti rakenteiden sisään ja nyt niitä pitäisi vielä säätää. Harmillista, mutta välttämätöntä, sillä pintavetona vedetyty jatkojohdot tuntuivat ajatuksena kauheilta, vaikka sisustusrakkitehdin mielestä ne olisivatkin olleet ihan ok.

Eli kaksi isoa asiaa pitäisi saada valmiiksi, ennen kuin Tiedebasaari-päivä olisi täällä. Sähköjä tarvittaisiin lisää ja näytöt sekä johdotukset pitäisi asentaa. Ei mikään ihan pieni juttu, sillä mitään täydellistä suunnitelmaa niiden konkreettiseen toteuttamiseen ei ollut.

Siispä soitto perään samaan firmaan, joka oli sähköt vetänyt. He olivat tehneet hyvää työtä ja jos tilaaja olisi ollut ajan tasalla, niin kaikki olisi tullut valmiiksi kerralla, mutta tällä kertaa ei käynyt niin.

Lomalla juttelin puhelimessa laitetoimittajan kanssa, jolta tilaamme tiloihin tulevat TV-ruudut. Sovimme, että he toimittavat tavarat ja suorittavat asennuksen, kunhan tilan varustus on edennyt siihen pisteeseen, että se onnistuu.

Minulla ei ollut mitään suuria odotuksia projektin etenemisestä kesän aikana, sillä muutaman kerran kun kampuksella olen kesällä käynyt, niin sitä hiljaisempaa paikkaa saa hakea. Siksi yllätys olikin suuri, kun sain puhelimeeni viestin, että VR-mökkien rakenne oli hyvällä mallilla. Kaikessa hiljaisuudessa oli tapahtunut paljon! Mökki oli saanut tunnistettavan muodon ja niitä oli kuulemma kaksi kappaletta, juuri niin kuin pitikin. Olin ajatellut tulla vasta seuraavalla viikolla töihin ja ruveta selvittämään mökkien rakentamiseen liittyviä seikkoja, mutta nyt en malttanut olla käymättä katsomassa omin silmin rakennustyömaata. Ja hyvältähän se näytti!