Kategoria: Uncategorised

Viimeisen viikon päivät olivat täynnä jännitystä. Perjantaina, vajaata viikkoa aiemmin kun Tiedebasaari olisi, sain sähkömiehen paikalle. Yritimme yhdessä miettiä tapaa, jolla saisimme vedettyä nätisti lisää sähköä kriittisille paikoille. Pitkän harkinnan ja mittailun jälkeen päädyimme siisteihin alumiinisiin koteloihin, joiden sisällä johdot kulkisivat ja samaan kouruun saisi piilotettua johdot myös näytöille meneville kaapeleille, jotta VR-lasien sisältö näkyisi myös katselijoille.

Jotta myös muut kuin sähköt olisivat valmiina, tarvittiin soppaan vielä AV-asennusporukka katsomaan, mitä tarvikkeita tarvittaisiin asennusta varten, jonka oli määrä tapahtua seuraavan viikon keskiviikkona, eli päivää ennen tapahtumaa. Kaksi televisiota oli tilattu jo aiemmin. Nyt tarvittiin vielä kaksi lisää, kaikille neljälle seinätelineet sekä tarvittavat johdot ja läpiviennit tietokoneelta. Yhdessä mittasimme, että johdot olisivat pituudeltaan hieman yli viisi metriä, lähempänä kuutta. Johtojen mitan kasvaessa kasvaa myös riski signaalihäviölle. Siksi päädyimme tilaamaan HDMI-kaapelit optisina kaapeleina, jotka ovat törkeän kalliita, mutta hyviä. Harmillista kyllä maksoimme kovaa metrihintaa, sillä vaihtoehtoina oli 5m ja 10m kaapelit, jolloin kaikkiin neljään kaapeliin jäi aivan turhan paljon turhaa kaapelia piilotettavaksi, jotta asennus olisi myös nätti. Siinä en ihan täysin onnistunut.

Siinä vaiheessa kun asentajat tulivat, oli työmaalla samaan aikaan sähkömies, huipputyyppi, pitkähermoinen ja taitava sekä juuri sopivan luova keksimään hyviä ratkaisuja sekä AV-puolen asennusporukka, parhaimmillaan muutama mies. Ongelmana oli se, että kun miehet aamulla tulivat, heillä ei ollut televisioita eikä kaapeleita, sillä mitkään näistä eivät olleet saapuneet vajaassa viikossa, vaikka tilaus oli tehty pikatilauksena. Yksi miehistä oli jäänyt odottamaan toimistolle toimitusten toivottua saapumista.

Siinä vaiheessa, kun tavarantoimittaja ilmoitti, ettei heidän tilauskannastaan löydy merkintää tilatuista kaapeleista, alkoi epätoivo hiipiä puseroon  ja usko viime hetken onnistumisesta hiipua. Mutta sitten kuin ihmeen kaupalla kaapelit löytyivät asennusfirman hyllystä, jonne ne olivat kaikessa hiljaisuudessa saapuneet. Ja melkein samaan aikaan puuttuvat televisiot saapuivat myös toimistolle ja siitä suoraan kampukselle. Samassa hötäkässä poistettiin yksi juuri asennettu sähkörasia, sillä se ei mahtutunut sulavalinjaisen television taakse ja sen sijaan tehtiin isompi läpivienti, josta kaikki television kaapelit saatiin vedettyä. Keskiviikkona klo 15 kaikki oli valmista ja kytkemistä vaille. Ensimmäiset VR-aineistot pyöräytettiin TV-ruutuihin ja nostin käytävältä yhden apupöydän mökkiin sisälle. Systeemi oli likipitäen valmis. Enää puuttui teline tietokoneelle, jotta sen ei tarvitsisi olla lattialla.

Siihen saapui vastaus ”vasta” seuraavana päivänä, alle kolme tuntia ennen Tiedebasaarin alkua. Silloin saapui kaunis puusta tehty teline, johon tietokone laitettiin. Tämä oli alunperin ideana: ei viedä tietokonetta eteen, lähelle televisioita, sillä VR-visiirin johto on käyttäjän takaraivossa. Siksi olisi viisainta, että kone olisi käyttäjän sivulla, jolloin johdon pituus ei loppuisi niin helposti kesken ja haittaisi lasien käyttöä.

Kaikki valmista siis! Tiedebasaari polkaistiin käyntiin ja vastakuvattu purkutuomion saanut Hiidenkouru esiteltiin täydellisenä 3D-mallina kaikille halukkaille, joita oli useampi kymmenen. Tila oli varsinainen menestys ja helpotus oli suuri, kun kaikki saatiin toimimaan kreivin aikaan. Asennus ei nimittäin ollut ainoa murhe ennen H-hetkeä, myös tietokoneen päivitykset olivat sotkeneet VR-systeemin toimintaa kesän aikana, mutta niistäkin selvittiin. Todellinen taisteluvoitto kerta kaikkiaan!

 

Nyt kun VR-mökit olivat edistyneet yli odotusten, heräsi toivo siitä, että ne saattaisivat valmistua joka syksyiseen Kumpulan kampuksen Tiedebasaari-tapahtumaan, jossa eri oppiaineet esittelevät toimintaansa uusille opiskelijoille. Tiedebasaarin ajatus on tutustuttaa uudet tulokkaat kampuksen opintotarjontaan, jotta ei syntyisi niin vahvoja siiloja, joiden reunojen yli ei kurkita. Samalla osastoilla ja oppiaineilla on oiva tilaisuus houkutella tulevia opiskelijoita harkitsemaan sivuaineita kampuksen omasta tarjonnasta.

Viime vuonna esittelimme juuri valmistunutta VR-aineistoa Hyytiälän metsäntutkimuslaitoksen maastosta, mutta silloin tarvitsimme siihen erillisen luokan, jossa demota toimintaa. Nyt oli toiveissa, että VR-mökit voitaisiin koeponnistaa ja esitellä kampukselle, jos vain kaikki saataisiin valmiiksi ajoissa 29.8. mennessä.

Loppuvalmistelusta tulikin melkoinen kilpajuoksu. Kun sähkömiehet olivat poistuneet ja urakka valmis, niin huomasin, että yksi ehdottamani isohko muutos oli jäänyt kirjaamatta piirustuksiin, jotka sisustusarkkitehti oli lähettänyt minulle tarkastettavaksi. Mökin rakenteisiin tuli muutoksia, koska ne päätettii rakentaa paikan päällä pajalla tapahtuvat moduulirakentamisen sijaan. Samalla jotkin kohdat suunniteltiin toisin ja niitä tuijottaessani en huomannut, että sivuseinälle lisätyn tietokonetelineen alle kaavailemani pistorasiat sekä verkkopistokkeet puuttuivat valmiista lopputuloksesta. Kaikki sähköt oli vedetty nätisti rakenteiden sisään ja nyt niitä pitäisi vielä säätää. Harmillista, mutta välttämätöntä, sillä pintavetona vedetyty jatkojohdot tuntuivat ajatuksena kauheilta, vaikka sisustusrakkitehdin mielestä ne olisivatkin olleet ihan ok.

Eli kaksi isoa asiaa pitäisi saada valmiiksi, ennen kuin Tiedebasaari-päivä olisi täällä. Sähköjä tarvittaisiin lisää ja näytöt sekä johdotukset pitäisi asentaa. Ei mikään ihan pieni juttu, sillä mitään täydellistä suunnitelmaa niiden konkreettiseen toteuttamiseen ei ollut.

Siispä soitto perään samaan firmaan, joka oli sähköt vetänyt. He olivat tehneet hyvää työtä ja jos tilaaja olisi ollut ajan tasalla, niin kaikki olisi tullut valmiiksi kerralla, mutta tällä kertaa ei käynyt niin.

Lomalla juttelin puhelimessa laitetoimittajan kanssa, jolta tilaamme tiloihin tulevat TV-ruudut. Sovimme, että he toimittavat tavarat ja suorittavat asennuksen, kunhan tilan varustus on edennyt siihen pisteeseen, että se onnistuu.

Minulla ei ollut mitään suuria odotuksia projektin etenemisestä kesän aikana, sillä muutaman kerran kun kampuksella olen kesällä käynyt, niin sitä hiljaisempaa paikkaa saa hakea. Siksi yllätys olikin suuri, kun sain puhelimeeni viestin, että VR-mökkien rakenne oli hyvällä mallilla. Kaikessa hiljaisuudessa oli tapahtunut paljon! Mökki oli saanut tunnistettavan muodon ja niitä oli kuulemma kaksi kappaletta, juuri niin kuin pitikin. Olin ajatellut tulla vasta seuraavalla viikolla töihin ja ruveta selvittämään mökkien rakentamiseen liittyviä seikkoja, mutta nyt en malttanut olla käymättä katsomassa omin silmin rakennustyömaata. Ja hyvältähän se näytti!

 

Kevät on ollut myrskyisää aikaa Digiloikan osalta. Maantieteen digiloikan sydämessä ovat VR-mökeiksi ristityt tilat, joissa aineistoja voisi tarkastella sitä toimintaa varta vasten suunnitelluissa tiloissa. Näiden rakentaminen on kuitenkin pahasti vastatuulessa. Alunperin rakentamisessa piti hyödyntää Viikin pajaa, jonka työ on ollut näkyvillä Kumpulan kampuksella sinne rakennettujen kalusteiden muodossa. He ovat myös valmistaneet meille kenttätöissä tarvittavia välineitä, kuten maalattuja levyjä, joita käytetään aineiston kalibroinnissa, kun maan pintaa kuvataan droneilla. Heidän työnsä on ollut aina erinomaisen laadukasta ja hinnaltaan enemmän kuin kohtuullista.

Sitten iskivät säästöt. Kertaalleen luvattu mökkien rakentaminen peruutettiin. Ja sitten luvattiin, että se onnistuisi sittenkin. Ja sitten tuli lopullinen isku: paja ei ehtisi valmistaa meille mökkejä. Mutta onneksi on olemassa muitakin tahoja. Sisustusarkkitehti veteli jotain naruja ja löysi porukan, joka voisi rakentaa tilat paikan päällä, mutta aikataulu oli vielä auki. Ei siis syytä täydelliseen epätoivoon, tämä voi vielä onnistua.

Nyt Digiloikka on päässyt siihen pisteeseen, että ensimmäistä kertaa on koottu laitteistokokoonpano, jonka kaikki osat ovat Digiloikan rahoilla hankittuja ja myös toimiviksi testattuja. Yksi pullonkaula ja hidaste oli Windows10:n versio, joka ei joko ollut tarpeeksi uusi, tai sitten siitä oli tarkoituksella estetty Windowsin Mixed Reality Portalin toiminta. Uusiin tilattuihin, ja vihdoin myös saapumisensa jälkeen valmiiksi asennettuihin koneisiin, oli asennettu Helpparin toimesta huomattavasti perusversiota uudempi Windows. Siinä on mukana Mixed Reality Portal, joka piti vielä erikseen saada aktivoitua, että sen sai myös  toimimaan. Tämä tapahtui peukaloimalla Windowsin päivitysautomatiikkaa rekistereistä (Registry, WSUS), niin että se pysyi hetken pois päältä, jolloin Mixed Reality Portal pääsi asentumaan/päivittymään loppuun ja alkoi toimia kunnolla.

No miten tätä suurta hetkeä juhlittiin? Juhliin pääsivät kymmenkunta maantieteen didaktiikan opiskelijaa, jotka olivat juuri sopivasti lentäneet  edellisellä viikolla droneilla ja keränneet valokuvien avulla dataa maastosta. Kurssilaiset pääsivät tutustumaan kahteen erilaiseen aineistoon virtuaalitodellisuudessa ja toinen niistä oli kerätty juuri samanlaisella menetelmällä kuin mitä kurssilaiset olivat kokeilleet. VR-ympäristössä esitelty aineisto oli kerätty Saanan pohjoispuolen laaksosta, jota luonnonmaantieteen tutkimusryhmä kutsuu nimellä Maisemaikkuna. Sieltä oli tarjolla 80m korkeudelta lennetystä droneaineistosta tuotettu 3D-korkeusmalli, jonka saattoi kokea aidosti immersiivisessä kolmiulotteisessa ympäristössä.

Tämän lisäksi oli tarjolla myös Aleksis Karmen luotsaaman Teatime Research -yrityksen tuottama interaktiivinen video, jossa voi itse kokea ilmastonmuutoksen nostaman merenpinnan vaikutukset Helsingin Senaatintorilla. Videossa katsoja seisoo Tuomiokirkon rappusilla ja seuraa/kokee lähestyvän veden vaikutuksen pääkaupunkiimme.

Tekniikka toimi ja asiakkaat olivat tyytyväisiä. Mitä sitä muuta voi toivoa. Paljon on kulisseissa tehty työtä asian eteen ja nyt, kuin kreivin aikaan viime hetkellä, kaikki saatiin sillä tavalla kuntoon, ettei kurssin opetussisältöjä tarvinnut muuttaa mihinkään suuntaan vain siksi, ettei tekniikka toimi.  Kerrankin niin.  Kumarrus tekniikalle ja kaikille pienille ja isoille rattaille tässä koko ajan paremmin rasvatussa koneistossa, joka tämän onnistumisen takana on.

 

Maantieteen digiloikassa laitteet ovat melko suuressa roolissa, sillä ilman niitä on vaikea toteuttaa loikkaa, jonka sydän on melko tekninen. Siksi tänään olikin hieno päivä, sillä kaksikin teknistä osaa saapui täydentämään hanketta ja niitä päästiin asentamaan ja myös hieman testaamaan. Ihan ongelmitta tämä ei toki tule sujumaan, sillä tästä saatiin jo aiemmin esimakua, kun tutkimuksen arviointiryhmää varten koottiin kaksi VR-settiä, joilla esiteltiin laitoksen 3D-ympäristössä olevaa aineistoa. Silloin opimme sen, että yliopiston käyttämä Windows10 versio on VR-laitteiden suhteen puutteellinen. Käytössämme olevat laitteet tukevat ja hyödyntävät Windowsin omaa Mixed Reality Portalia, josta on tullut toimiva työkalu virtuaaliympräistöjen tutkimiseen, mutta täysin ongelmatonta se ei ole. Yliopiston Win10 versiosta on tarkoituksella poistettu – syytä tiedä en- juuri se osa, jolla voidaan käyttää tuota MRP:tä ja siellä virtuaalilaseja. Windows-ympäristössä voisi tuon MRP:n avulla vaikka käyttää tietokonetta, sillä sieltä löytyy virtuaalinen Desktop Windowsiin. Ja harmillisesti tuo MRP antaa asentaa kaikki laitteet ja tehdä niille tarvittavat alkutoimenpiteet, ja vasta viime metreillä se ilmoittaa, että ylläpitäjäsi on estänyt tämän kyseisen lisäosan käytön koneessasi. Mikään varsinainen lisäosa se ei ole, sillä MRP tuli Win10 koneisiin käyttöön syksyn päivityksessä, joka yliopiston koneillakin on – mutta ei sitä Mixed Reality Portalia toimivana.

Tätä ongelmaa ratkoimme siis jo tutkimuksen arviointitiimiä varten valmistautuessamme, joten samoilla opeilla mennään nytkin. Viimeksi se vaati asennuksia Windows-käyttöjärjestelmään admin-oikeuksin ja yllättävää kyllä, helpdesk oli kovin suotuisa auttamaan edellisellä kerralla kun asian kanssa painimme. Se oli todella miellyttävä yllätys. Säätöä on siis tiedossa tälläkin kertaa. Tosin viimeinen oljenkorsi on vielä katsomatta: kone jäi päivittämään Windowsia, kun lähdin kotiin. Josko sieltä tulisi tarvittavat palikat, niin ei tarvitsisi taas mennä vaikeimman kautta.

Mutta se mitä saimme, oli siis yksi tilatuista tehokkaista tietokoneista sekä kahdet virtuaalilasit, jotka ovat yhdet parhaimmista mitä markkinoilta saa. Suomesta niitä löytyy huonosti, mutta onneksi yhteistyökumpanimme geologian puolelta on tehnyt tätä hommaa jo hyvän tovin ja hankkii suuren osan elannostaankin VR-hommilla. Sitä kautta saimme ostettua Samsung Odyssey Plus-lasit, jotka ovat mainiot ja erinomaisen hyvät ja mukavat käyttää. Lisäksi niiden kanssa ei tarvita majakoita, jotka tunnistavat visiirin sijainnin ja sekin on pelkkää plussaa. Näillä edetään ja yritetään saada kokoonpano valmiiksi ennen ensi viikkoa, jolloin olisi tarkoitus kokeilla VR-aineistoja didaktiikan kurssilla. Silloin olisi mahdollisuus kokeilla miltä tuntuu kun vesi nousee ilmastonmuutoksen seurauksena ja peittää Helsingin. Samalla kun katselija/kokija itse seisoo tapahtumien keskipisteessä.

 

Ensi viikolla Kumpulan kampuksella kiertää raati, joka on täällä arvioimassa tiedekunnan laitoksilla tehtävää tutkimusta. Tätä varten laitoksen kirjavasta tarjonnasta on kerätty edustavaksi katsottu joukko erilaisia tutkimushankkeita ja aiheita esiteltäväksi arvovaltaiselle arviointiraadille. Yhdeksi esiteltäväksi aiheeksi nousi laitoksella tehtävä VR-toiminta, jota tehdään sekä geologian että maantieteen puolella. Meillä maantieteessä se keskittyy maaston ultratarkkaan kartoittamiseen ja realististen ympäristöjen mallintamiseen, geologiassa tutkitaan mm. kallion pintaa sekä fossiileja, kuten luurankoja 3D-VR ympäristössä. Tämä johti siihen, että piti miettiä tilaa, jossa toimintaa esiteltäisiin. Tämä organisointi lankesi minun vastuulleni koko tutkimuksen arvioinnin osalta.

Halusin valita sellaisen tilan, että se olisi logistisesti toimiva eri tyyppisten esitysten pitämiseen. Tila saisi olla sellainen, että siellä voisi helposti esitellä erilaisia aineistoja ilman, että tekniseen säätämiseen menisi turhaa aikaa, ja siirtymät eri esitysten välillä sujuisivat saumattomasti. Lisäksi esitystä varten tarvittiin tekniikkaa, jota ei ollut vielä hankittu, koska ajattelin hankkia sitä vasta lähempänä hetkeä, että meillä olisi aidosti olemassa niitä rakennettuja VR-mökkejä, joihin sijoittaa laitteita. Tämä johti siihen, että tilasin kaksi suurta televisioruutua esitystä varten, jotka onnekseni AV-osaston avulla saatiin toimitettua nopeasti yliopistolle. Lisäksi lainasimme eräässä kokoushuoneessa vuosia seisoneen isojen televisioruutujen liikuteltavan telineen ja rullasimme sen Physicumin luokkaan D105. Tila valikoitui esityshuoneeksi siksi, että se on luokka, jonka pitäisi olla aina auki ja käytettävissä esimerkiksi ryhmätöihin tai itsenäiseen työskentelyyn, eikä sitä voi varsinaisesti varata. Me neuvottelimme aina niin joustavien vahtimestarien kanssa ja saimme tilan käyttöön heidän siunauksellaan pariksi päiväksi kahden viikon aikana. Lisäksi tilassa on pyöreät pöydät perinteisten sijaan, joten se on väljempi ja helpommin muutettavissa moneen suuntaan toimivaksi esitystilaksi.

Tutkimuksenarviointi ja ryhmän vierailu meni mallikkaasti, kiitos useiden kriittisen tärkeiden treenien ja esitysten hiomisen. Lisäksi saimme arvokasta kokemusta laitteiden ja ohjelmien asentamisesta sekä aimo sangollisen kylmää vettä niskaan, kun kaikki…tai oikeastaan mikään ei aluksi toiminut niin kuin olisi pitänyt.  Kaupanpäällisiksi käteen jäi jo ennakoon hankiuttuja laitteita sekä entisen fysiikan pajan avulla viritetty tv-teline, jossa näytöt saavat olla niin kauan, kunnes ne asennetaan VR-mökkeihin, kuka tai mikä taho ne nyt sitten toimittaakaan. Jos hyvin käy, eikä takaiskuja tule, niin toimittaja on taattua laatua tuottava Viikin paja viimeisena työnään. Toivon niin hartaasti, että ne onnistutaan teettämään siellä, niin kuin on luvattu!

 

 

 

Kerrankin hyviä uutisia!  Viikin paja likipitäen viimeisenä työnään ehtiikin tehdä meille kaksi VR-mökkiä piirrustusten mukaan. Se tarkoittaa sitä, että rahaa säästyy suunnittelutyöstä, kun sen teki yliopiston oma sisustusarkkitehti ja laatu ja nopeus on taattua tasoa, kun sen tekee koko yliopiston paras puusepänpaja Viikissä! Haikea joutsenlauluhan se on, mutta sen kokemuksen perusteella mikä minulla on kyseisesn osaston toimista, niin olen enemmän kuin onnellinen, että saamme olla vielä kerran heidän kanssaan yhteistyössä ja nauttia heidän laadukkaasta kädenjäljestään. Ja se myös tarkoittaa sitä, että VR-mökkien voisi odottaa valmistuvan jotakuinkin toukokuussa, joka on paljon aikaisemmin kuin uskalsin toivoakaan. Se tarkoittaisi myös sitä, että kesällä olisi mahdollista kerätä lisää aineistoja VR-mökkiä varten sekä valmistella niitä huolella niin, että ne ovat täydessä käyttövalmiudessa kun syksyllä uudet opiskelijat saapuvat kampukselle! Jes, tämä oli loistava uutinen kaikkien takaiskujen jälkeen!

Kun tilanne alkoi näyttää siltä, että että valmiista vaihtoehdoista ei löydy sopivaa sellaisenaan tai välttämättä muokattunakaan, tapasimme arkkitehdin sekä yliopiston sisustuarkkitehdin kanssa ja aloitimme homman vähän niin kuin puhtaalta pöydältä. Esittelin hankkeemme idean sisustusarkkitehdille sen mukaisesti, kun olimme alun perin puhuneet arkkitehdin kanssa. Hän lupasi piirtää mallin VR-mökistä antamieni suuntaviivojen mukaan ja miettiä sen rakennetta ja toteutusta. Seuraavalla viikolla, juuri niin kuin hän oli luvannutkin, sain sähköpostiin viestin, jossa oli yksinkertainen VR-mökki, joka näytti hyvältä. Ainoa muutos, jota pyysin, liittyi lasipinnan määrään: toivoin, että sitä olisi hieman enemmän, jotta tilassa tapahtuvat asiat näkyisivät ulospäin ja toiminta olisi näin avoimempaa myös tilan ulkopuolella oleville. Tämän piirustuksen perusteella olisi tarkoitus lähteä pyytämään tarjouksia eri firmoilta, joilla on tämän alan kokemusta ja osaamista. Vihdoin tuntuu, siltä että homma nytkähtää liikkeelle!

Sain arkkitehdilta huonoja uutisia. Yliopiston oma paja Viikissä ei pystyisikään tekemään tekemään noita VR-mökkejä, vaikka saisimmekin suunnitelmat heille. Pajan kohtaloksi on tullut lopettaminen, joka on todella sääli. Olemme mm. maalauttaneet siellä alumiinilevyjä, joita on käytetty referenssimateriaalina tieteellisessä tutkimuksessa ja aineiston kalibroinnissa, ja olemme olleet heidän työhänsä ja toimintanopeuteensa äärimmäisen tyytyväisiä. Tieto siitä, että paja lakkautetaan kokonaan on todella huono uutinen. Se tarkoittaa sitä, että moni pieni rakentelua vaativa operaatio muuttuu huomattavasti monimutkaisemmaksi ja hitaammaksi toteuttaa, puhumattakaan rahasta, jota saatetaan tarvita joka välissä vähän enemmän kuin mihin oli varauduttu.

Maantieteen digiloikan osalta tämä muutos tarkoittaa sitä, että VR-mökkien rakentaminen monimutkaistuu ja aikataulut voivat venyä hallitsemattomasti. Se on aina huono asia ja digiloikan edistymisen kannalta tuo mukaan ikäviä epävarmuustekijöitä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tilojen rakentamisesta on luovuttu ja seuraavaksi käännetään katse kohti nk. vetäytymistiloja, joita on usealla toimittajalla valmiina. Niiden ongelmana on usein hinta, sillä tiloihin on suunniteltu huomattavasti järeämpi äänieristys kuin mitä olisi tarpeen, joka nostaa tilan hintaa. Toisaalta muutostyöt valmiiseen tuotteeseen ovat myös kalliita, joten helppoa reittiä ei välttämättä ole. Sain arkkitehdiltä malliesimerkkejä muutamasta melko kelvollisesta tilasta, mutta niiden lopullinen soveltuvuus suhteessa niiden hintaan arveluttaa.