Kategoria: Uncategorised

Vaikka varsinainen Digiloikka ja sitä varten rakennettavat tilat hieman vielä laahaavatkin huonon onnen ja rakennemutosten ristipaineessa, ei silti ole syytä jäädä hankeen makaamaan. Hankkeen WBS on auki, joka tarkoittaa sitä, että on olemassa keino maksaa hankkeeseen liittyviä hankintoja. Nyt kun yliopiston uusi tavarantoimittaja on Dustin ja tietotekniikan toimittaja on Lenovo, on meillä hankintoja tekevillä hieman opettelemista siinä, että mitä kaikkea on tarjolla. Onneksi Verkkokauppa on pysynyt edelleen yhteistyökumppanina, niin yksittäisen hankkijan on edelleen mahdollista etsiä Verkkokaupan sivuilta tuotteita ja lähettää valmis listaa eteenpäin Helppariin tilattavaksi.

Olen siis aloittanut tavaran tilaamisen, sillä varsinkin maailmanlaajuinen prosessoripula saattaa vaikuttaa toimitusaikoihin, ja näytönohjaimet, joista on juuri tullut uusia ja nopeampia versioita, tuntuvat olevan todella haluttua tavaraa ja toimitusajat voivat venyä. Niinpä on syytä varautua tavallista pitempiin odotusaikoihin. Tavoitteena olisi saada aikaiseksi jotain konkreettista huhtikuun alkuun mennessä, jolloin olisi tarkoitus maantieteen didaktiikan kurssilla tarkastella kenttätöissä kerättyjä pistepilviaineistoja VR-ympäristössä.

Tätä varten tilasin hankittavaksi suunnitellun dronen, siihen akkuja sekä muita tarvikkeita, kuten muistikortteja ja iPadin dronen ohjaamiseen ja laukun, jossa dronea voisi näppärästi kuljettaa myös maasto-olosuhteissa. Lisäksi tilasin kolme täysin varusteltua tietokonetta, joiden saapumisaika luvattiin maaliskuun alkupuolelle, ja nyt enää  toivovotaan, että aikataulut pitäisivät edes auttavasti. Jos marginaali on kuukauden verran, niin siinä on jo hieman varaa myöhästyäkin ilman, että siitä vielä välttämättä syntyy ongelmaa.

Tapasin kampuksen arkkitehdin Pirjo Rannan alkuvuodesta. Kerroin hänelle sähköpostitse, että millaisesta ajatuksesta meidän Digiloikassamme on kyse, ja hän soi minulle arvokasta aikaansa muutaman hetken.

Alkuperäinen ajatus oli, että rakentaisimme julkiseen tilaan kaksi VR-tilaa, joiden nimi on tarkentunut matkan varrella muotoon ”VR-mökki”. Ajatus oli siis sijoittaa VR-mökit Physicumin valopihalle, geologian puolelle, sillä se on lähes täysin autio, leveä käytävä, joka on hyvin vähällä käytöllä. Arkkitehdin tapaaminen paljasti sen, josta olin kuullut huhua: tilaan olisi jo olemassa suunnitelma, jolla tuotaisiin käytävälle kalusteita ja eloa. Arkkitehdin mielestä VR-mökki sopisi erinomaiseksi lisäksi tähän suunnitelmaan ja lisäisi tilan vetovoimaa ja sitä kautta myös mahdollisesti nostaisi sen käyttöastetta, joka oli arkkitehdin mielestä ehdottomasti hyvä ja tavoiteltava asia.

Vaikka VR-mökkien onkin tarkoitus palvella ensisijaisesti opetusta, oli ajatuksena myös, että niitä voisi käyttää kuka vaan silloin kun niissä ei ole opetuskäyttöä. Näin me voisimme tarjota sitä kaikille ja samalla promota omaa maantieteen oppiainetta.

Arkkitehti oli myös sitä mieltä, että osaan suunnittelukustannuksista voisi löytyä avustusta Tilakeskukselta. Olin budjettia laatiessani toivonut, että suunnitelmat voitaisiin tehdä talon sisällä, jolloin säästyisi rahaa. Mallina VR-mökkien tyylille ja hengelle toimisivat maantieteen valopihalle suunnitellut ja toteutetut kalusteet, jotka sinne lisättiin kun yliopisto täytti 375 vuotta. Kalusteet osoittautuivat jättimenestykseksi, vaikka sekä minä, että arkkitehti myönsimme, että suhtauduimme aluksi niiden toimivuuteen hyvin epäileväisesti. Arkkitehti kuitenkin varoitti, että kyseinen suunnittelutoimisto, joka kalusteiden muotoilun takanaoli,  olisi kallis, mutta se näkyisi positiivisesti lopputuloksessa.  Vaikka tekniikka ja toiveet ovat hyvin yksinkertaisia, on suunnittelutyö aina kallista, jos sen teettää ulkopuolella ikään kuin tilaustyönä firmalta toiselle firmalle, niin kuin ”rikas” yliopisto asiakkaan asemassa näyttäytyy.

Arkkitehti lupasi lähettää suunnitelman eteenpäin ja sen jälkeen on tarkoitus lähteä haarukoimaan toteutusaikataulua Viikin pajan kanssa.