Jotain valmista ja testattua – tervetuloa virtuaalinen todellisuus a.k.a VR

Nyt Digiloikka on päässyt siihen pisteeseen, että ensimmäistä kertaa on koottu laitteistokokoonpano, jonka kaikki osat ovat Digiloikan rahoilla hankittuja ja myös toimiviksi testattuja. Yksi pullonkaula ja hidaste oli Windows10:n versio, joka ei joko ollut tarpeeksi uusi, tai sitten siitä oli tarkoituksella estetty Windowsin Mixed Reality Portalin toiminta. Uusiin tilattuihin, ja vihdoin myös saapumisensa jälkeen valmiiksi asennettuihin koneisiin, oli asennettu Helpparin toimesta huomattavasti perusversiota uudempi Windows. Siinä on mukana Mixed Reality Portal, joka piti vielä erikseen saada aktivoitua, että sen sai myös  toimimaan. Tämä tapahtui peukaloimalla Windowsin päivitysautomatiikkaa rekistereistä (Registry, WSUS), niin että se pysyi hetken pois päältä, jolloin Mixed Reality Portal pääsi asentumaan/päivittymään loppuun ja alkoi toimia kunnolla.

No miten tätä suurta hetkeä juhlittiin? Juhliin pääsivät kymmenkunta maantieteen didaktiikan opiskelijaa, jotka olivat juuri sopivasti lentäneet  edellisellä viikolla droneilla ja keränneet valokuvien avulla dataa maastosta. Kurssilaiset pääsivät tutustumaan kahteen erilaiseen aineistoon virtuaalitodellisuudessa ja toinen niistä oli kerätty juuri samanlaisella menetelmällä kuin mitä kurssilaiset olivat kokeilleet. VR-ympäristössä esitelty aineisto oli kerätty Saanan pohjoispuolen laaksosta, jota luonnonmaantieteen tutkimusryhmä kutsuu nimellä Maisemaikkuna. Sieltä oli tarjolla 80m korkeudelta lennetystä droneaineistosta tuotettu 3D-korkeusmalli, jonka saattoi kokea aidosti immersiivisessä kolmiulotteisessa ympäristössä.

Kurssilaiset tarkastelemassa aineistoja virtuaalilaseilla. Kolmiulotteisessa ympäristössä aineiston tarkastelua voisi osuvammin kutsua aineiston kokemiseksi. Kuva Panu Lammi.

Tämän lisäksi oli tarjolla myös Aleksis Karmen luotsaaman Teatime Research -yrityksen tuottama interaktiivinen video, jossa voi itse kokea ilmastonmuutoksen nostaman merenpinnan vaikutukset Helsingin Senaatintorilla. Videossa katsoja seisoo Tuomiokirkon rappusilla ja seuraa/kokee lähestyvän veden vaikutuksen pääkaupunkiimme.

Tekniikka toimi ja asiakkaat olivat tyytyväisiä. Mitä sitä muuta voi toivoa. Paljon on kulisseissa tehty työtä asian eteen ja nyt, kuin kreivin aikaan viime hetkellä, kaikki saatiin sillä tavalla kuntoon, ettei kurssin opetussisältöjä tarvinnut muuttaa mihinkään suuntaan vain siksi, ettei tekniikka toimi.  Kerrankin niin.  Kumarrus tekniikalle ja kaikille pienille ja isoille rattaille tässä koko ajan paremmin rasvatussa koneistossa, joka tämän onnistumisen takana on.

Kuvahaun tulos haulle teatime research logo

 

Taas kaksi askelta eteenpäin – laitteita tuli

Maantieteen digiloikassa laitteet ovat melko suuressa roolissa, sillä ilman niitä on vaikea toteuttaa loikkaa, jonka sydän on melko tekninen. Siksi tänään olikin hieno päivä, sillä kaksikin teknistä osaa saapui täydentämään hanketta ja niitä päästiin asentamaan ja myös hieman testaamaan. Ihan ongelmitta tämä ei toki tule sujumaan, sillä tästä saatiin jo aiemmin esimakua, kun tutkimuksen arviointiryhmää varten koottiin kaksi VR-settiä, joilla esiteltiin laitoksen 3D-ympäristössä olevaa aineistoa. Silloin opimme sen, että yliopiston käyttämä Windows10 versio on VR-laitteiden suhteen puutteellinen. Käytössämme olevat laitteet tukevat ja hyödyntävät Windowsin omaa Mixed Reality Portalia, josta on tullut toimiva työkalu virtuaaliympräistöjen tutkimiseen, mutta täysin ongelmatonta se ei ole. Yliopiston Win10 versiosta on tarkoituksella poistettu – syytä tiedä en- juuri se osa, jolla voidaan käyttää tuota MRP:tä ja siellä virtuaalilaseja. Windows-ympäristössä voisi tuon MRP:n avulla vaikka käyttää tietokonetta, sillä sieltä löytyy virtuaalinen Desktop Windowsiin. Ja harmillisesti tuo MRP antaa asentaa kaikki laitteet ja tehdä niille tarvittavat alkutoimenpiteet, ja vasta viime metreillä se ilmoittaa, että ylläpitäjäsi on estänyt tämän kyseisen lisäosan käytön koneessasi. Mikään varsinainen lisäosa se ei ole, sillä MRP tuli Win10 koneisiin käyttöön syksyn päivityksessä, joka yliopiston koneillakin on – mutta ei sitä Mixed Reality Portalia toimivana.

Tätä ongelmaa ratkoimme siis jo tutkimuksen arviointitiimiä varten valmistautuessamme, joten samoilla opeilla mennään nytkin. Viimeksi se vaati asennuksia Windows-käyttöjärjestelmään admin-oikeuksin ja yllättävää kyllä, helpdesk oli kovin suotuisa auttamaan edellisellä kerralla kun asian kanssa painimme. Se oli todella miellyttävä yllätys. Säätöä on siis tiedossa tälläkin kertaa. Tosin viimeinen oljenkorsi on vielä katsomatta: kone jäi päivittämään Windowsia, kun lähdin kotiin. Josko sieltä tulisi tarvittavat palikat, niin ei tarvitsisi taas mennä vaikeimman kautta.

Mutta se mitä saimme, oli siis yksi tilatuista tehokkaista tietokoneista sekä kahdet virtuaalilasit, jotka ovat yhdet parhaimmista mitä markkinoilta saa. Suomesta niitä löytyy huonosti, mutta onneksi yhteistyökumpanimme geologian puolelta on tehnyt tätä hommaa jo hyvän tovin ja hankkii suuren osan elannostaankin VR-hommilla. Sitä kautta saimme ostettua Samsung Odyssey Plus-lasit, jotka ovat mainiot ja erinomaisen hyvät ja mukavat käyttää. Lisäksi niiden kanssa ei tarvita majakoita, jotka tunnistavat visiirin sijainnin ja sekin on pelkkää plussaa. Näillä edetään ja yritetään saada kokoonpano valmiiksi ennen ensi viikkoa, jolloin olisi tarkoitus kokeilla VR-aineistoja didaktiikan kurssilla. Silloin olisi mahdollisuus kokeilla miltä tuntuu kun vesi nousee ilmastonmuutoksen seurauksena ja peittää Helsingin. Samalla kun katselija/kokija itse seisoo tapahtumien keskipisteessä.

 

Tutkimuksen arviointi digiloikan kirittäjänä

Ensi viikolla Kumpulan kampuksella kiertää raati, joka on täällä arvioimassa tiedekunnan laitoksilla tehtävää tutkimusta. Tätä varten laitoksen kirjavasta tarjonnasta on kerätty edustavaksi katsottu joukko erilaisia tutkimushankkeita ja aiheita esiteltäväksi arvovaltaiselle arviointiraadille. Yhdeksi esiteltäväksi aiheeksi nousi laitoksella tehtävä VR-toiminta, jota tehdään sekä geologian että maantieteen puolella. Meillä maantieteessä se keskittyy maaston ultratarkkaan kartoittamiseen ja realististen ympäristöjen mallintamiseen, geologiassa tutkitaan mm. kallion pintaa sekä fossiileja, kuten luurankoja 3D-VR ympäristössä. Tämä johti siihen, että piti miettiä tilaa, jossa toimintaa esiteltäisiin. Tämä organisointi lankesi minun vastuulleni koko tutkimuksen arvioinnin osalta.

Halusin valita sellaisen tilan, että se olisi logistisesti toimiva eri tyyppisten esitysten pitämiseen. Tila saisi olla sellainen, että siellä voisi helposti esitellä erilaisia aineistoja ilman, että tekniseen säätämiseen menisi turhaa aikaa, ja siirtymät eri esitysten välillä sujuisivat saumattomasti. Lisäksi esitystä varten tarvittiin tekniikkaa, jota ei ollut vielä hankittu, koska ajattelin hankkia sitä vasta lähempänä hetkeä, että meillä olisi aidosti olemassa niitä rakennettuja VR-mökkejä, joihin sijoittaa laitteita. Tämä johti siihen, että tilasin kaksi suurta televisioruutua esitystä varten, jotka onnekseni AV-osaston avulla saatiin toimitettua nopeasti yliopistolle. Lisäksi lainasimme eräässä kokoushuoneessa vuosia seisoneen isojen televisioruutujen liikuteltavan telineen ja rullasimme sen Physicumin luokkaan D105. Tila valikoitui esityshuoneeksi siksi, että se on luokka, jonka pitäisi olla aina auki ja käytettävissä esimerkiksi ryhmätöihin tai itsenäiseen työskentelyyn, eikä sitä voi varsinaisesti varata. Me neuvottelimme aina niin joustavien vahtimestarien kanssa ja saimme tilan käyttöön heidän siunauksellaan pariksi päiväksi kahden viikon aikana. Lisäksi tilassa on pyöreät pöydät perinteisten sijaan, joten se on väljempi ja helpommin muutettavissa moneen suuntaan toimivaksi esitystilaksi.

Tutkimuksenarviointi ja ryhmän vierailu meni mallikkaasti, kiitos useiden kriittisen tärkeiden treenien ja esitysten hiomisen. Lisäksi saimme arvokasta kokemusta laitteiden ja ohjelmien asentamisesta sekä aimo sangollisen kylmää vettä niskaan, kun kaikki…tai oikeastaan mikään ei aluksi toiminut niin kuin olisi pitänyt.  Kaupanpäällisiksi käteen jäi jo ennakoon hankiuttuja laitteita sekä entisen fysiikan pajan avulla viritetty tv-teline, jossa näytöt saavat olla niin kauan, kunnes ne asennetaan VR-mökkeihin, kuka tai mikä taho ne nyt sitten toimittaakaan. Jos hyvin käy, eikä takaiskuja tule, niin toimittaja on taattua laatua tuottava Viikin paja viimeisena työnään. Toivon niin hartaasti, että ne onnistutaan teettämään siellä, niin kuin on luvattu!

 

 

 

Valoa tunnelin päässä

Kerrankin hyviä uutisia!  Viikin paja likipitäen viimeisenä työnään ehtiikin tehdä meille kaksi VR-mökkiä piirrustusten mukaan. Se tarkoittaa sitä, että rahaa säästyy suunnittelutyöstä, kun sen teki yliopiston oma sisustusarkkitehti ja laatu ja nopeus on taattua tasoa, kun sen tekee koko yliopiston paras puusepänpaja Viikissä! Haikea joutsenlauluhan se on, mutta sen kokemuksen perusteella mikä minulla on kyseisesn osaston toimista, niin olen enemmän kuin onnellinen, että saamme olla vielä kerran heidän kanssaan yhteistyössä ja nauttia heidän laadukkaasta kädenjäljestään. Ja se myös tarkoittaa sitä, että VR-mökkien voisi odottaa valmistuvan jotakuinkin toukokuussa, joka on paljon aikaisemmin kuin uskalsin toivoakaan. Se tarkoittaisi myös sitä, että kesällä olisi mahdollista kerätä lisää aineistoja VR-mökkiä varten sekä valmistella niitä huolella niin, että ne ovat täydessä käyttövalmiudessa kun syksyllä uudet opiskelijat saapuvat kampukselle! Jes, tämä oli loistava uutinen kaikkien takaiskujen jälkeen!

Tapaaminen arkkitehdin kanssa, osa 2

Kun tilanne alkoi näyttää siltä, että että valmiista vaihtoehdoista ei löydy sopivaa sellaisenaan tai välttämättä muokattunakaan, tapasimme arkkitehdin sekä yliopiston sisustuarkkitehdin kanssa ja aloitimme homman vähän niin kuin puhtaalta pöydältä. Esittelin hankkeemme idean sisustusarkkitehdille sen mukaisesti, kun olimme alun perin puhuneet arkkitehdin kanssa. Hän lupasi piirtää mallin VR-mökistä antamieni suuntaviivojen mukaan ja miettiä sen rakennetta ja toteutusta. Seuraavalla viikolla, juuri niin kuin hän oli luvannutkin, sain sähköpostiin viestin, jossa oli yksinkertainen VR-mökki, joka näytti hyvältä. Ainoa muutos, jota pyysin, liittyi lasipinnan määrään: toivoin, että sitä olisi hieman enemmän, jotta tilassa tapahtuvat asiat näkyisivät ulospäin ja toiminta olisi näin avoimempaa myös tilan ulkopuolella oleville. Tämän piirustuksen perusteella olisi tarkoitus lähteä pyytämään tarjouksia eri firmoilta, joilla on tämän alan kokemusta ja osaamista. Vihdoin tuntuu, siltä että homma nytkähtää liikkeelle!

Takaiskuja mökkielämään

Sain arkkitehdilta huonoja uutisia. Yliopiston oma paja Viikissä ei pystyisikään tekemään tekemään noita VR-mökkejä, vaikka saisimmekin suunnitelmat heille. Pajan kohtaloksi on tullut lopettaminen, joka on todella sääli. Olemme mm. maalauttaneet siellä alumiinilevyjä, joita on käytetty referenssimateriaalina tieteellisessä tutkimuksessa ja aineiston kalibroinnissa, ja olemme olleet heidän työhänsä ja toimintanopeuteensa äärimmäisen tyytyväisiä. Tieto siitä, että paja lakkautetaan kokonaan on todella huono uutinen. Se tarkoittaa sitä, että moni pieni rakentelua vaativa operaatio muuttuu huomattavasti monimutkaisemmaksi ja hitaammaksi toteuttaa, puhumattakaan rahasta, jota saatetaan tarvita joka välissä vähän enemmän kuin mihin oli varauduttu.

Maantieteen digiloikan osalta tämä muutos tarkoittaa sitä, että VR-mökkien rakentaminen monimutkaistuu ja aikataulut voivat venyä hallitsemattomasti. Se on aina huono asia ja digiloikan edistymisen kannalta tuo mukaan ikäviä epävarmuustekijöitä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tilojen rakentamisesta on luovuttu ja seuraavaksi käännetään katse kohti nk. vetäytymistiloja, joita on usealla toimittajalla valmiina. Niiden ongelmana on usein hinta, sillä tiloihin on suunniteltu huomattavasti järeämpi äänieristys kuin mitä olisi tarpeen, joka nostaa tilan hintaa. Toisaalta muutostyöt valmiiseen tuotteeseen ovat myös kalliita, joten helppoa reittiä ei välttämättä ole. Sain arkkitehdiltä malliesimerkkejä muutamasta melko kelvollisesta tilasta, mutta niiden lopullinen soveltuvuus suhteessa niiden hintaan arveluttaa.

Tarvikkeita, tarvikkeita…supplies, supplies!

Vaikka varsinainen Digiloikka ja sitä varten rakennettavat tilat hieman vielä laahaavatkin huonon onnen ja rakennemutosten ristipaineessa, ei silti ole syytä jäädä hankeen makaamaan. Hankkeen WBS on auki, joka tarkoittaa sitä, että on olemassa keino maksaa hankkeeseen liittyviä hankintoja. Nyt kun yliopiston uusi tavarantoimittaja on Dustin ja tietotekniikan toimittaja on Lenovo, on meillä hankintoja tekevillä hieman opettelemista siinä, että mitä kaikkea on tarjolla. Onneksi Verkkokauppa on pysynyt edelleen yhteistyökumppanina, niin yksittäisen hankkijan on edelleen mahdollista etsiä Verkkokaupan sivuilta tuotteita ja lähettää valmis listaa eteenpäin Helppariin tilattavaksi.

Olen siis aloittanut tavaran tilaamisen, sillä varsinkin maailmanlaajuinen prosessoripula saattaa vaikuttaa toimitusaikoihin, ja näytönohjaimet, joista on juuri tullut uusia ja nopeampia versioita, tuntuvat olevan todella haluttua tavaraa ja toimitusajat voivat venyä. Niinpä on syytä varautua tavallista pitempiin odotusaikoihin. Tavoitteena olisi saada aikaiseksi jotain konkreettista huhtikuun alkuun mennessä, jolloin olisi tarkoitus maantieteen didaktiikan kurssilla tarkastella kenttätöissä kerättyjä pistepilviaineistoja VR-ympäristössä.

Tätä varten tilasin hankittavaksi suunnitellun dronen, siihen akkuja sekä muita tarvikkeita, kuten muistikortteja ja iPadin dronen ohjaamiseen ja laukun, jossa dronea voisi näppärästi kuljettaa myös maasto-olosuhteissa. Lisäksi tilasin kolme täysin varusteltua tietokonetta, joiden saapumisaika luvattiin maaliskuun alkupuolelle, ja nyt enää  toivovotaan, että aikataulut pitäisivät edes auttavasti. Jos marginaali on kuukauden verran, niin siinä on jo hieman varaa myöhästyäkin ilman, että siitä vielä välttämättä syntyy ongelmaa.

Arkkitehdin kuulumisia

Tapasin kampuksen arkkitehdin Pirjo Rannan alkuvuodesta. Kerroin hänelle sähköpostitse, että millaisesta ajatuksesta meidän Digiloikassamme on kyse, ja hän soi minulle arvokasta aikaansa muutaman hetken.

Alkuperäinen ajatus oli, että rakentaisimme julkiseen tilaan kaksi VR-tilaa, joiden nimi on tarkentunut matkan varrella muotoon ”VR-mökki”. Ajatus oli siis sijoittaa VR-mökit Physicumin valopihalle, geologian puolelle, sillä se on lähes täysin autio, leveä käytävä, joka on hyvin vähällä käytöllä. Arkkitehdin tapaaminen paljasti sen, josta olin kuullut huhua: tilaan olisi jo olemassa suunnitelma, jolla tuotaisiin käytävälle kalusteita ja eloa. Arkkitehdin mielestä VR-mökki sopisi erinomaiseksi lisäksi tähän suunnitelmaan ja lisäisi tilan vetovoimaa ja sitä kautta myös mahdollisesti nostaisi sen käyttöastetta, joka oli arkkitehdin mielestä ehdottomasti hyvä ja tavoiteltava asia.

Vaikka VR-mökkien onkin tarkoitus palvella ensisijaisesti opetusta, oli ajatuksena myös, että niitä voisi käyttää kuka vaan silloin kun niissä ei ole opetuskäyttöä. Näin me voisimme tarjota sitä kaikille ja samalla promota omaa maantieteen oppiainetta.

Arkkitehti oli myös sitä mieltä, että osaan suunnittelukustannuksista voisi löytyä avustusta Tilakeskukselta. Olin budjettia laatiessani toivonut, että suunnitelmat voitaisiin tehdä talon sisällä, jolloin säästyisi rahaa. Mallina VR-mökkien tyylille ja hengelle toimisivat maantieteen valopihalle suunnitellut ja toteutetut kalusteet, jotka sinne lisättiin kun yliopisto täytti 375 vuotta. Kalusteet osoittautuivat jättimenestykseksi, vaikka sekä minä, että arkkitehti myönsimme, että suhtauduimme aluksi niiden toimivuuteen hyvin epäileväisesti. Arkkitehti kuitenkin varoitti, että kyseinen suunnittelutoimisto, joka kalusteiden muotoilun takanaoli,  olisi kallis, mutta se näkyisi positiivisesti lopputuloksessa.  Vaikka tekniikka ja toiveet ovat hyvin yksinkertaisia, on suunnittelutyö aina kallista, jos sen teettää ulkopuolella ikään kuin tilaustyönä firmalta toiselle firmalle, niin kuin ”rikas” yliopisto asiakkaan asemassa näyttäytyy.

Arkkitehti lupasi lähettää suunnitelman eteenpäin ja sen jälkeen on tarkoitus lähteä haarukoimaan toteutusaikataulua Viikin pajan kanssa.

 

Maantieteen digiloikka – mitä se tarkoittaa?

Maantieteen oppiaine on liittynyt digiloikaajien alati kasvavaan joukkoon. Digiloikka on, tai ainakin se miten minä sen ymmärrän, yliopiston tapa kannustaa eri tiedekuntia, laitoksia tai osastoja sijoittamaan aikaa, rahaa ja vaivaa, jotta opetukseen liittyvässä digitalisoinnissa otettaisiin kerralla isompia harppauksia eteenpäin. Ja vieläpä niin, että se ei jäisi kiinni ainakaan siitä, että rahaa muutosten tekemiseen ei löydy. Se,  mikä on digiloikan menettelytavassa erityisen reilua, on että digiloikan ei tarvitse kurkotella tähtiä taivaalta. Digiloikka on jokaisen osallistujaryhmän oman lähtötason näköinen. Olisi epäreilua laittaa samalle viivalle tietojenkäsittelytiede ja  vaikkapa historian oppiaine. Äkkiseltään voisi ainakin kuvitella, että TKTL:ltä löytyisi paremmat valmiudet loikkia jättiharppauksia eteenpäin, mutta tätä ei onneksi tavoitella. Myös pienet, lähtötasoon suhteutetut loikat ovat kelvollisia viemään oppimista eteenpäin, kunhan idea vain on hyvä.

No mitä maantiede aikoo tehdä digiloikassaan? No, ensinnäkin tärkein asia on tässä vaiheessa, että saimme rahaa digiloikan toteuttamiseen, vieläpä melko mukavan summan. Tosin se oli puolet pienempi kuin mitä haimme, mutta olimme tyytyväisiä siihenkin, mitä lopulta saimme, sillä vertailussa muihin pärjäsimme todella hyvin. Alunperin maantieteellä oli tarkoitus palkata ihminen vetämään digiloikkaa, mutta nyt näyttää siltä, että omin voimin on mentävä, muuten jää laitteet hankkimatta ja tilat rakentamatta. Mutta, itse Digiloikka maantieteessä.

Maantiede on tieteenala, joka tarkastelee moninaisesti ilmiöitä, jotka löytyvät reaalimaailmasta, ja nuo ilmiöt ovat usein kolmiulotteisia. Maantieteen monialaisuuteen kuuluu luonnonmaantieteen kohteiden tarkastelu ja tunnistaminen, mutta yhtä lailla esimerkiksi kaupunkien rakenteen ja toimivuuden arviointi. Useimmille näiden kohteiden ja muotojen hahmottaminen kolmiulotteisesti onnistuu myös sisätiloissa, mutta on niitäkin oppijoita, joille se tuottaa suuria vaikeuksia. Moni kokee asioiden hahmottamisen vaikeaksi varsinkin kun apuna käytetään perinteisiä lähestymistapoja, kuten ilmavalokuvia ja peruskarttoja. Perinteisiä menetelmiä täydentämään ovat onneksi tuleet hyvät kolmiulotteiset aineistot, kuten rinnevarjosteet ja laadukkaat ilmaiset aineistot sekä niiden tarkasteluun tarkoitetut karttapalvelut, mutta aina voi tavoitella vielä parempaa tapaa oppia. Tähän tarjoaa mahdollisuuden virtuaalitodellisuus, virtual reality eli VR, jota. Virtuaalitodellisuus tarjoaa aidosti kolmiulotteisen ympäristön, jossa kohteita voi havainnoida sopivassa mittakaavassa ja sellaisina, kuin näköaisti sen luonnollissa olosuhteissa hahmottaa. VR on vähän niin kuin takavuosien hittielokuva Matrix. Molemmista voidaan sanoa, että kukaan ei voi kunnolla kertoa sinulle mikä se on, sinun täytyy kokea se itse.

Maantieteen digiloikassa on tarkoitus rakentaa VR-tiloja, joilla voidaan tukea opiskelijoiden oppimista ja tarjota elämyksiä. Tarkoitus on rakentaa kaksi varsinaista erillistä VR-tilaa, jotka sijoitetaan Kumpulan kampukselle Physicum rakennukseen niin, että ne ovat kaikkien käytettävissä. Sijoituspaikaksi kaavaillaan valopihoja, joita on rakennuksessa kaksi, toineen maantieteen puolella, toinen geologian puolella, yksi VR-tila kummallekin valopihalle. Molemmilla oppinaineilla on intressejä tuottaa ja hyödyntää kolmiulotteisia aineistoja omassa opetuksessaan. Yhdessä voimme tehdä parempaa, enemmän ja useammalle.

Lisäksi VR-laitteistoa on tarkoitus viedä myös luokkahuoneisiin, vähintään opettajankoneille, jotta niitä voisi hyödyntää demonstroinnissa. Unelmana olisi saada yhteistyössä alan ammattilaisten kanssa rakennettua sellainen ohjelmisto, että samassa tilassa voisi olla yksi, joka tilaa ja näkymää kontrolloi, sekä useita katsojia seuraamassa opetusta VR:ssä. Se on kuitenkin sen verran haastava tehtävä, että täytyy olla realisti ja todeta, että se ei välttämättä toteudu sellaisena, kuin miten visio asian maalaa. Vaikka ideana se olisi loistava: kolmiulotteisen tilan opetustuokio keinotekoisessa ympäristössä. Jossain vaiheessa se toteutuu, se on varma.

Laitteet ja idea on siis jo olemassa, mutta sitten on vielä sisältö. Innostus VR-tilojen rakentamiseen ja ylipäätään laitteiden kokeiluun lähti siitä, että laitoksellamme yksi tutkija oli hyödyntänyt dronea omassa tutkimustyössään. Tutkija oli käyttänyt dronea kolmiulotteisten mallien tekemiseen ottamalla kuvia tarkoituksen soveltuvalla ohjelmalla niin, että kaikkia kuvatulla alueella olevat kohteet näkyivät useassa, joskus useissa kymmenissä valokuvissa, hieman eri kulmista.Tämä mahdollistaa fotogrammetrisen menetelmän hyödyntämisen, jota kutsutaan nimellä SfM, Structure from Motion. Se mahdollistaa pistepilvien rakentamisen valokuvien pikseleistä. Ja se tarkoittaa kolmiulotteisia pintoja, jotka ovat parhaimmillaan äärimmäisen tarkkoja ja jopa lähes fotorealistisia. Nämä pistepilvet on mahdollista viedä VR:ään, jolloin käyttäjä voi tarkastella kohteita parhaimmillaan, kuin olisi itse paikalla. Näitä aineistoja kerätään osana tutkimusta, mutta myös opiskelijoiden on tarkoitus oppia pistepilvien laatimista ja rakentamista osana kurssia, jolla tuotetaan uusin ja kustannustehokkain menetelmin materiaalia kurssille sekä uusia kohteita 3D-mallien tietopankkiin, jota aletaan rakentaa heti kun homma saadaan kunnolla pyörimään.