Tiedebasaari

Viimeisen viikon päivät olivat täynnä jännitystä. Perjantaina, vajaata viikkoa aiemmin kun Tiedebasaari olisi, sain sähkömiehen paikalle. Yritimme yhdessä miettiä tapaa, jolla saisimme vedettyä nätisti lisää sähköä kriittisille paikoille. Pitkän harkinnan ja mittailun jälkeen päädyimme siisteihin alumiinisiin koteloihin, joiden sisällä johdot kulkisivat ja samaan kouruun saisi piilotettua johdot myös näytöille meneville kaapeleille, jotta VR-lasien sisältö näkyisi myös katselijoille.

Jotta myös muut kuin sähköt olisivat valmiina, tarvittiin soppaan vielä AV-asennusporukka katsomaan, mitä tarvikkeita tarvittaisiin asennusta varten, jonka oli määrä tapahtua seuraavan viikon keskiviikkona, eli päivää ennen tapahtumaa. Kaksi televisiota oli tilattu jo aiemmin. Nyt tarvittiin vielä kaksi lisää, kaikille neljälle seinätelineet sekä tarvittavat johdot ja läpiviennit tietokoneelta. Yhdessä mittasimme, että johdot olisivat pituudeltaan hieman yli viisi metriä, lähempänä kuutta. Johtojen mitan kasvaessa kasvaa myös riski signaalihäviölle. Siksi päädyimme tilaamaan HDMI-kaapelit optisina kaapeleina, jotka ovat törkeän kalliita, mutta hyviä. Harmillista kyllä maksoimme kovaa metrihintaa, sillä vaihtoehtoina oli 5m ja 10m kaapelit, jolloin kaikkiin neljään kaapeliin jäi aivan turhan paljon turhaa kaapelia piilotettavaksi, jotta asennus olisi myös nätti. Siinä en ihan täysin onnistunut.

Siinä vaiheessa kun asentajat tulivat, oli työmaalla samaan aikaan sähkömies, huipputyyppi, pitkähermoinen ja taitava sekä juuri sopivan luova keksimään hyviä ratkaisuja sekä AV-puolen asennusporukka, parhaimmillaan muutama mies. Ongelmana oli se, että kun miehet aamulla tulivat, heillä ei ollut televisioita eikä kaapeleita, sillä mitkään näistä eivät olleet saapuneet vajaassa viikossa, vaikka tilaus oli tehty pikatilauksena. Yksi miehistä oli jäänyt odottamaan toimistolle toimitusten toivottua saapumista.

Siinä vaiheessa, kun tavarantoimittaja ilmoitti, ettei heidän tilauskannastaan löydy merkintää tilatuista kaapeleista, alkoi epätoivo hiipiä puseroon  ja usko viime hetken onnistumisesta hiipua. Mutta sitten kuin ihmeen kaupalla kaapelit löytyivät asennusfirman hyllystä, jonne ne olivat kaikessa hiljaisuudessa saapuneet. Ja melkein samaan aikaan puuttuvat televisiot saapuivat myös toimistolle ja siitä suoraan kampukselle. Samassa hötäkässä poistettiin yksi juuri asennettu sähkörasia, sillä se ei mahtutunut sulavalinjaisen television taakse ja sen sijaan tehtiin isompi läpivienti, josta kaikki television kaapelit saatiin vedettyä. Keskiviikkona klo 15 kaikki oli valmista ja kytkemistä vaille. Ensimmäiset VR-aineistot pyöräytettiin TV-ruutuihin ja nostin käytävältä yhden apupöydän mökkiin sisälle. Systeemi oli likipitäen valmis. Enää puuttui teline tietokoneelle, jotta sen ei tarvitsisi olla lattialla.

Siihen saapui vastaus ”vasta” seuraavana päivänä, alle kolme tuntia ennen Tiedebasaarin alkua. Silloin saapui kaunis puusta tehty teline, johon tietokone laitettiin. Tämä oli alunperin ideana: ei viedä tietokonetta eteen, lähelle televisioita, sillä VR-visiirin johto on käyttäjän takaraivossa. Siksi olisi viisainta, että kone olisi käyttäjän sivulla, jolloin johdon pituus ei loppuisi niin helposti kesken ja haittaisi lasien käyttöä.

Kaikki valmista siis! Tiedebasaari polkaistiin käyntiin ja vastakuvattu purkutuomion saanut Hiidenkouru esiteltiin täydellisenä 3D-mallina kaikille halukkaille, joita oli useampi kymmenen. Tila oli varsinainen menestys ja helpotus oli suuri, kun kaikki saatiin toimimaan kreivin aikaan. Asennus ei nimittäin ollut ainoa murhe ennen H-hetkeä, myös tietokoneen päivitykset olivat sotkeneet VR-systeemin toimintaa kesän aikana, mutta niistäkin selvittiin. Todellinen taisteluvoitto kerta kaikkiaan!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *