Rakenteellisia kannustinloukkuja, käyttäjälähtöistä suunnittelua ja etnografiaa – Byrocra osa 2

Lue myös: Osassa 1 esittelimme Byrocra-työnvälityskonseptimme.

Olemme nyt selvittäneet mahdollisten työntekijöidemme asemaa kahdesta näkökulmasta. Rakenteellisten kannustinloukkujen näkökulmasta työntekijämme jakautuvat seuraaviin tukiensa perusteella erilaisiin ryhmiin: kotiäidit ja -isät, työttömät, eläkeläiset sekä työkyvyttömyyseläkeläiset. Haastavimman ryhmän muodostavat työmarkkinatukea, toimeentulotukea ja päälle asumistukea saavat, koska heillä mitkä tahansa tulot leikkaavat tukia. Lisäksi heidän tilanteessa ovat hyvin tapauskohtaisia jasiksi työläitä setviä.

Käyttäjäpersoonat suunnittelun lähtökohtana

Käyttäjälähtöisen suunnittelun näkökulmasta päätimme muodostaa muutamia stereotyyppisiä työntekijäasiakkaita, joiden perusteella palvelukonseptiamme on helpompi suunnitella. Etnografisten haastattelujen perusteella saamme konkretisoitua työntekijäpersoonamme eläviksi esimerkki-ihmisiksi, joilla on omat tarpeet, huolet ja toiveet.

Ensimmäinen informanttimme

“Jussi T” (Haluk) on 50-vuotias maahanmuuttaja, jolla on telealan työkokemusta ja koulutusta. Töitä on vaikea saada eikä työhaastatteluihin kutsuta. “Jussi” haluaisi töitä ja on myös työkykyinen. “2009 viimeksi töissä. Sopimus loppu. Tämän jälkeen pieniä pätkiä. Tylsää jatkaa pitkään aikaa näin.”

Suomalainen työnhakukulttuuri ei palautteen antamista juuri tunne. Läpinäkyvyyttä ole. Työn hakeminen”prosessina: toivon luominen ja pettyminen. Turhauttavaa. Energian löytäminen hankalaa”. Vaikka “Jussi” vaikuttikin puheissa kyllä ihan pirteältä.

Hyvinvointiyhteiskunnan “etuudet on olemassa mutta niiden saaminen on aika hankalaa”. TE-toimiston ja Kelan hakemukset tarkistetaan aina useaan kertaan. “Jokaisessa hakemuksessa samaa asiaa”. “Tarkistetaan ja tarkistetaan”. “Vaikka hyvinvointivaltiosta puhutaan, mutta ei se näin helppoa ole! Aika paljon paperityön takana nämä etuudet.” Pätkätyöt sopisivat tällä hetkellä hyvin. “Pitkäaikaiset työt sopisi kyllä, [mutta] tässä iässä työnantajat ei halua”.

Downshiftaamista “Jussi” pitää hyvänä asiana, kun kerromme mitä se on. “Työnlaadun parantamisen ja oman elämänlaadun parantamisen kannalta ja ehkä yli 30-vuotiaille ihmiselle on todella tärkeä asia, että saa enemmän itselle omaa aikaa. Myös työn ulkopuolella olevalle ihmiselle [tämä antaisi] jonkinlaisen mahdollisuuden osallistua työelämään. Mielestäni työnantajan ja yhteiskunnan puoleltakin hyvä, että kaikki on jonkin verran tyytyväisiä omaan elämäänsä. Kannatan.”

“Jussin” näkemyksistä saamme vahvistusta omille oletuksillemme byrokratiaviidakon hankaluuksista ja työntekijän tarpeista. Lisäksi mielenkiitoiset yksityiskohdat auttavat meitä kehittämään ideoitamme oikeaan suuntaan.

Tästä on hyvä jatkaa. Tarvitsemme informanteiksi vielä kotiäidin ja/tai -isän, työttömän, eläkeläisen, työkyvyttömyyseläkeläisen ja työssä käyvän downshiftaajan.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro ihmeessä, jos sinulla on projektiamme edistäviä huomioita!

Byrocra-työnvälitys: Apua byrokratiaan ja kannustinloukkujen väistelyyn – osa 1

Kuva: Lassi Liikkanen

Ryhmämme lähti miettimään miten osa-aikatyöntekijöitä voitaisiin auttaa paremmin ja joustavammin. Nykyinen tilanne osa-aikatyöntekijöiden suhteen on hankala: on kannustinloukkuja, byrokratiaa ja osa-aikatyötä on vaikea löytää, vaikka kysyntä osa-aikatyölle lisääntyy jatkuvasti ja vapaa-ajan arvostus on kasvussa.

Pohdimme ryhmässä, että voisimme perustaa tai auttaa perustamaan osa-aikatyönvälitysfirman, joka auttaisi koulutettua työväkeä saamaan osa-aikatyötä. Tällä hetkellä yhä useammat koulutetutkin työntekijät haluavat osa-aikatyötä, mutta jos sitä ei ole helposti saatavilla niin osa heistä saattaa pikku hiljaa syrjäytyä kokonaan työelämästä. Monelle koulutetulle työttömälle voi myös olla helpompaa tarttua ensin osa-aikatyöhön kuin täysipäiväiseen työhön.

Osa-aikatyön edistäminen voisi siis vähentää työttömyyttä ja syrjäytymistä ja lisätä työelämän joustavuutta ja parantaa työssä jaksamista.

Monet yrityksetkin kaipaavat osaavia osa-aikatyöntekijöitä, mutta heille ei välttämättä ole vielä sopivaa kanavaa mitä kautta he voisivat kätevästi löytää osa-aikatyöntekijöitä.

Mietimme, että jos perustaisimme työnvälitysfirman, joka hoitaisi asiakkaan puolesta byrokratian ja kannustinloukkuihin liittyvän “laskelmoinnin”, niin se voisi helpottaa osa-aikatyönhakijoita löytämään ja etsimään sopivaa osa-aikatyötä.

Työnvälitysfirma toimisi niin, että töitä hakeva asiakas ilmoittaisi ensin meille minkälaista työtä hän hakee, minkälainen koulutus hänellä on ja minkä verran hän voisi töitä tehdä. Sitten katsoisimme, että onko meidän tietokannassamme sellainen yritys, joka tarjoaisi juuri hänelle sopivaa työtä.

Ideana olisi siis se, että sekä töitä tarjoavat yritykset että töitä hakevat työntekijät olisivat työnvälitysfirmamme asiakkaita. Jotta palvelu olisi mahdollisimman kätevä ja nykyaikainen niin palvelua varten luotaisiin tietysti myös toimivat internet-sivut. Palvelussamme työpaikkojen ja työntekijöiden pariuttaminen hoituisi melko avoimesti ja sosiaalisesta mediasta tutuilla tavoilla. Käytännössä työnantajien/työpaikkojen ja työntekijöiden välisistä “tykkäyksistä” kerättäisiin suuri määrä dataa (engl. big dataa), jota voidaan hyödyntää pariuttamisen tehostamisessa ja verkkopresenssien kehittämisessä.

Tarkoitus olisi myös, että tämä työnvälitysfirma olisi voittoa tavoittelematon ja yleishyödyllinen yritys/palvelu. Ideoimamme työnvälitysyritys eroaisi muista työnvälitysfirmoista siten, että se olisi asiakasystävällisempi, edullisempi, nykyaikaisempi, joustavampi, keskittyisi vain osa-aikatyön välittämiseen ja hoitaisi sekä yritysten että työnhakijoiden byrokratian heidän puolestaan.

Mitä mieltä olet konseptistamme? Miten mielestäsi saisimme parhaiten asiakkaiksi niin työnantajia kuin työntekijöitä?

Seuraavassa osassa esittelemme projektin etenemistä. Käsittelemme rakenteellisia kannustinloukkuja, käyttäjälähtöistä suunnittelua ja etnografiaa.