Tag Archives: työttömyys

Hyvä työihminen vai taitava golffari?

|
Reply

MC_LauriHeimala“Ahkeruus on kantanut kansakuntaamme yli kriisien ja sotien. Onko työmoraalissamme kuitenkin tapahtunut viime aikoina muutos?” Kysyy Master Class -osallistuja Lauri Heimala.

Meille suomalaisille – vauraan Pohjolan lottovoittajille – on useimmille katettu jo ensimmäisen parkaisun jälkeen valmis ateria esimerkillisellä ruokaympyrällä. Julkinen keskustelu on luonut ympärillemme menestystarinan, jonka mukaan elämme pitkään ja seesteisesti. Kuinka on kuitenkin mahdollista, että vapaassa maassa, jossa kaikille nuorille taataan optio sydämen sivistykseen, esiintyy kasvavaa eriarvoisuutta ja syrjäytymistä? Usein päättäjät etsivät ratkaisua hallitusohjelman nuorisotakuusta tai oppivelvollisuuden pidentämisestä. Sanotaan, että perhe on maailman keskus – entä jos vastaus löytyykin sieltä?

Jorma Ollilla kertoo viime vuonna julkaistussa kirjassaan Mahdoton menestys – kasvun paikkana Nokia pohjalaisista juuristaan ja elämäntaipaleen alkuvaiheen arvopohjasta. Ollilla kirjoittaa: ”Ihmisten mittana oli heidän kykynsä tehdä työtä. ”Hyvä työihminen” oli kaunein kohteliaisuus, mitä Pohjanmaalla ihmisestä voitiin sanoa. Työn tekemiseen liittyi toinenkin arvo: omatoimisuus. Ihmisten piti huolehtia itse itsestään ja yrittää elämässään eteenpäin.”

Ahkeruus on kantanut kansakuntaamme yli kriisien ja sotien. Onko työmoraalissamme kuitenkin tapahtunut muutos? Nykyisessä runsaudenyhteiskunnassa moni suomalainen ilmentää itseään mieluummin harrastusten kuin työn kautta. Vanha pohjalainen viisaus on kärsinyt inflaation.

Sixten Korkman pohtii hyvinvointivaltion tulevaisuutta käsittelevässä raportissaan, uhkaako moraalikato hyvinvointivaltion tulevaisuutta. Suuren laman jälkeen työttömyydestä tuli kiinteä osa usean suomalaisen arkea, ja yhteiskunnan tuella eläminen ei enää ollut samanlainen häpeä kuin ennen. Voidaan perustellusti kysyä, onko pohjoismainen hyvinvointimalli tehnyt meistä passiivisia kansalaisia, jotka ovat ulkoistaneet ajattelun julkiselle sektorille? Kohdatessamme vaikeuksia suuntaamme katseemme valtion laitoksiin ja syytämme valtiota, jos henkilökohtaiset tavoitteemme eivät täyty.

Jokainen nuori tarvitsee elämäänsä vakaan pohjan, josta ponnistaa. Emme kuitenkaan voi laskea elämäämme poliitikkojen käsivarsien varaan. Hyvinvointiyhteiskunta 2.0 edellyttää jokaisen kansalaisen aktiivisuutta ja kannustaa meitä pyrkimään eteenpäin.

Lauri Heimala työskentelee myynti- ja tuoteryhmäpäällikkönä Hankkija Oy:ssa.

Haasteet ovat selvillä

|
Reply

kysymyslammi

Nyt alkaa puurtaminen! Master Classin osallistujat ovat muotoilleet kuusi hyvinvointiin liittyvää haastetta. Kuusi tiimiä lähtee kukin ratkomaan yhtä näistä kysymyksistä:

1. Miten periferioiden palvelut järjestetään kun palvelut muuttavat kasvukeskuksiin? Kuinka suuret erot palveluissa alueiden välillä ovat hyväksyttäviä?

2. Miten saadaan lyhennettyä työttömyysjaksoja (esimerkiksi luomalla positiivisia siirtymäriittejä työllistymiseen)?

3. Millaista palveluiden tasoa uusia riskejä kohtaavat työttömät tarvitsevat?

4. Miten verkottua niin, ettei ihminen putoa missään vaiheessa turvaverkkojen välistä?

5. Miten julkinen ja kolmas sektori yhteistyössä luovat eri sukupolvien kohtaamisen tilan (joka edistää elämänhallintaa)?

6. Edistäisikö taloudellisen päätöksentekovastuun antaminen ja ns. ”kansalaistilipalvelun” käyttöönotto yksilön vastuunkantoa?

Visaisia kysymyksiä, eikö? Seuraamme ideoiden kehittelyä tiiviisti. Tästä se lähtee!

Syrjäytynyt nuori – mahdollisuus ei taakka?

|
Reply

MC_SallaikäheimoMitä jos puhuisimmekin mahdollisuuksien nuorista syrjäytyneiden nuorten sijaan?” Pohtii masterclassilainen Salla Ikäheimo.

”Hyvinvointivaltiossa ei ole kysymys vain sosiaalisten riskien välttämisestä vaan myönteisistä elämänmuutoksista”, kertoi Heikki Hiilamo Hyvinvoinnin kova ydin – seminaarissa. Hänen mukaansa jokaista riskiä kohden löytyy myös positiivinen muutos, ja voisimme käyttää uusia hyvinvoinnin käsitteitä, joilla olisi positiivisempi ja kannustavampi kaiku.

Jos työttömyysturvaa kutsuttaisiinkin työnhakuvakuutukseksi, eikö se herättäisi ihan erilaisen mielikuvan siitä, mitä tällä ajalla kuuluu tehdä? Ei olla työtön vaan työnhakija. Työttömyyden riskin voi muuntaa uudeksi mahdollisuudeksi kouluttautua ja etsiä uutta mielekästä työtä.

Mietitäänpä vaikka syrjäytynyttä nuorta. Mitä on syrjäytyminen? Negatiivisen mielikuvan herättävä leimaava termi  heterogeeniselle ryhmälle ihmisiä, joille on kasautunut huono-osaisuutta. Syrjäytynyt nuori on toisesta näkökulmasta henkilö, jonka kaikki potentiaali ei ole käytössä.

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa puhutaan syrjäytyneistä tähän positiviisempaan tapaan, käyttäen termiä ”opportunity youth”. Sillä kuvataan nuoria, joilla olisi mahdollisuuksia sosiaalisesti ja taloudellisesti, mutta ne eivät jostain syystä toteudu. He eivät kerrytä inhimillistä pääomaa koulussa tai työtaitoja töissä, mutta heidät voidaan silti nähdä taloudellisena mahdollisuutena.

Syrjäytyneen nuoren kustannusten sijaan olisi hyvä puhua nuoren arvosta yhteiskunnalle ja ehkäisevien palveluiden kustannukset tulisi nähdä investointeina, joilla on epäilemättä korkeat tuotto-odotukset. Menetetyn mahdollisuuden aiheuttamat kustannukset kantavat sekä nuori itse että yhteiskunta. Ne näkyvät muun muassa terveydentilassa, elämänlaadussa, rikollisuuden kasvuna, maksettuina tulonsiirtoina ja tuotannonmenetyksinä.

Mieti kummassa nuorille suunnatussa ohjelmassa olisi paremmat onnistumisen näkymät:

”Oletko syrjäytynyt nuori? Tee muutos elämässäsi ja tule mukaan toimintaamme!”

”Sinäkö mahdollisuuksien nuori? Tule mukaan toimintaamme ja autamme sinua pääsemään kiinni mahdollisuuksiisi!”

Millä positiivisemmalla ja kannustavammalla termillä sinä haluaisit puhua nuoresta, joka tulisi ohjata polulle, jossa hän pääsee toimimaan potentiaalinsa mukaisesti yhteiskunnan jäsenenä?

Salla Ikäheimo on Master Class -osallistuja ja hän työskentelee tutkimusassistenttina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.

Osallistuvasta budjetoinnista kannustavaan sosiaaliturvaan

|
Reply

Toisessa Master Class -sessiossa ryhmät pähkäilivät seitsemää yhteiskunnallista haastetta Hyvinvoinnin kova ydin -seminaarin puhujien kanssa. Torstaina haasteisiin ruvetaan rakentamaan konkreettisia ratkaisuja työpajassa Lammilla.

MC_hiilamoNurkkapöydässä Ville Sihto, Antti Kähkönen, Anni Korhonen, Annina Hirvonen ja Heikki Hiilamo puhuivat osattomuudesta. Keitä ovat ne ihmiset, jotka eivät koe osallisuutta yhteiskuntaan ja mistä se johtuu?

“Moni jättää esimerkiksi äänestämättä sen takia, että ei tiedä, millaisiin asioihin sillä voi vaikuttaa ja miksi se on tärkeää. Hyödyt pitäisi pystyä artikuloimaan heille selkokielellä”, Hirvonen selvensi.

Ryhmässä herätti keskustelua muun muassa osallistuva budjetointi, jota on käytetty jo muun muassa Reykjavikissa Islannissa. Sen ideana on, että tavalliset ihmiset pääsevät päättämään, miten julkisia varoja käytetään. Islannissa kuka tahansa on voinut katsoa verkosta mitä julkiset hankinnat maksavat, ja kansalaiset ovat voineet käydä äänestämässä, olisiko heidän mielestään tärkeämpää laittaa esimerkiksi jalkakäytävät vai leikkipuistot kuntoon.

MC_soinivaaraRyhmässä, jossa istui Osmo Soininvaara, lähdettiin pohtimaan hyvinvointiyhteiskunnan rajoja, eli niitä palveluja, joita yhteiskunnan tulisi ainakin tarjota jäsenilleen. Tovin kuluttua keskustelu oli fokusoitunut kysymykseen: mitkä ovat pakollisia palveluita, joita työttömille pitää turvata.

“Työttömät osoittautui meidän kaikkien yhteiseksi kiinnostuksen kohteeksi”, Erika Keppola summasi. Häneen teki vaikutuksen Soininvaaran esittämä ajatus siitä, että toimeentulotuen tason pitäisi olla sellainen, että sillä ei pysy vain hengissä vaan pystyy myös työllistymään. Tuen pitäisi työntää eteenpäin, ei passivoida.

Keppolan kanssa samassa ryhmässä ollut Anna Eskola oli toiseen Master Class -päivään tyytyväinen. Erityisesti häntä inspiroi Sitran Kalle Niemisen esitys kokeilukulttuurista iltapäivän Hyvinvoinnin kova ydin -seminaarissa.
“Pelkäämme tosiaan liikaa riskejä. Meillä pitäisi olla enemmän rohkeutta kokeilla asioita.”
Keppola oli samoilla linjoilla. Hän tykkää Master Classin käytännönläheisestä työskentelytavasta, jossa teoriasta siiirrytään nopeasti konkreettisiin kokeiluihin.

MC_rehtori puhuuSeminaarin jälkeen Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola tapasi masterclassilaisia.

Hyvinvointivaltiosta kameleontti ja muita seminaari-ideoita

|
Reply

Yhteiskunnan kova ydin -seminaarin 7. huhtikuuta aloitti Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa sosiliaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo. Puhujien esitykset löytyvät nimiä napauttamalla.

Hiilamoa kommentoi ensin kansanedustaja Osmo Soininvaara, sitten Nuorten palvelujen koordinaattori Olli Alanen Vamos-hankkeesta Helsingin Diakonissalaitokselta ja lopuksi vielä tutkija Elina Aaltio.

Iltapäivän toinen pääpuhuja oli Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula. Häntä kommentoivat Sitran avustaja asiantuntija ja Master Class 2013 -alumni Kalle Nieminen sekä LähiTapiolan johtaja Veli-Matti Qvintus.

Niemisen vinkkaama napakka video kokeilukulttuurista löytyy täältä.

Byrocra-työnvälitys: Apua byrokratiaan ja kannustinloukkujen väistelyyn – osa 1

|
Reply

Kuva: Lassi Liikkanen

Ryhmämme lähti miettimään miten osa-aikatyöntekijöitä voitaisiin auttaa paremmin ja joustavammin. Nykyinen tilanne osa-aikatyöntekijöiden suhteen on hankala: on kannustinloukkuja, byrokratiaa ja osa-aikatyötä on vaikea löytää, vaikka kysyntä osa-aikatyölle lisääntyy jatkuvasti ja vapaa-ajan arvostus on kasvussa.

Pohdimme ryhmässä, että voisimme perustaa tai auttaa perustamaan osa-aikatyönvälitysfirman, joka auttaisi koulutettua työväkeä saamaan osa-aikatyötä. Tällä hetkellä yhä useammat koulutetutkin työntekijät haluavat osa-aikatyötä, mutta jos sitä ei ole helposti saatavilla niin osa heistä saattaa pikku hiljaa syrjäytyä kokonaan työelämästä. Monelle koulutetulle työttömälle voi myös olla helpompaa tarttua ensin osa-aikatyöhön kuin täysipäiväiseen työhön.

Osa-aikatyön edistäminen voisi siis vähentää työttömyyttä ja syrjäytymistä ja lisätä työelämän joustavuutta ja parantaa työssä jaksamista.

Monet yrityksetkin kaipaavat osaavia osa-aikatyöntekijöitä, mutta heille ei välttämättä ole vielä sopivaa kanavaa mitä kautta he voisivat kätevästi löytää osa-aikatyöntekijöitä.

Mietimme, että jos perustaisimme työnvälitysfirman, joka hoitaisi asiakkaan puolesta byrokratian ja kannustinloukkuihin liittyvän “laskelmoinnin”, niin se voisi helpottaa osa-aikatyönhakijoita löytämään ja etsimään sopivaa osa-aikatyötä.

Työnvälitysfirma toimisi niin, että töitä hakeva asiakas ilmoittaisi ensin meille minkälaista työtä hän hakee, minkälainen koulutus hänellä on ja minkä verran hän voisi töitä tehdä. Sitten katsoisimme, että onko meidän tietokannassamme sellainen yritys, joka tarjoaisi juuri hänelle sopivaa työtä.

Ideana olisi siis se, että sekä töitä tarjoavat yritykset että töitä hakevat työntekijät olisivat työnvälitysfirmamme asiakkaita. Jotta palvelu olisi mahdollisimman kätevä ja nykyaikainen niin palvelua varten luotaisiin tietysti myös toimivat internet-sivut. Palvelussamme työpaikkojen ja työntekijöiden pariuttaminen hoituisi melko avoimesti ja sosiaalisesta mediasta tutuilla tavoilla. Käytännössä työnantajien/työpaikkojen ja työntekijöiden välisistä “tykkäyksistä” kerättäisiin suuri määrä dataa (engl. big dataa), jota voidaan hyödyntää pariuttamisen tehostamisessa ja verkkopresenssien kehittämisessä.

Tarkoitus olisi myös, että tämä työnvälitysfirma olisi voittoa tavoittelematon ja yleishyödyllinen yritys/palvelu. Ideoimamme työnvälitysyritys eroaisi muista työnvälitysfirmoista siten, että se olisi asiakasystävällisempi, edullisempi, nykyaikaisempi, joustavampi, keskittyisi vain osa-aikatyön välittämiseen ja hoitaisi sekä yritysten että työnhakijoiden byrokratian heidän puolestaan.

Mitä mieltä olet konseptistamme? Miten mielestäsi saisimme parhaiten asiakkaiksi niin työnantajia kuin työntekijöitä?

Seuraavassa osassa esittelemme projektin etenemistä. Käsittelemme rakenteellisia kannustinloukkuja, käyttäjälähtöistä suunnittelua ja etnografiaa.