Näitä asioita opimme Master Classissa

MC_iirisniinikoskiTutkimuksen merkitys kehitystyössä kirkastui

“Master Classin alussa ajatus siitä, että me voisimme porukalla löytää uusia ratkaisuja hyvinvointiyhteiskunnan ongelmiin tuntui jotenkin absurdilta. Koinkin kevään aikana suuren ahaa-elämyksen: jokainen meistä voi keksiä konkreettiisia ja uudenlaisia ratkaisuja vaikeilta tuntuviin yhteiskunnallisiin ongelmiin!

Toinen oivallukseni liittyy tutkimustiedon ja akateemisen osaamisen käyttöön kehitystyössä. Matkan varrella meitä kehotettiin etsimään kehityskohteistamme tutkimustietoa ja hyödyntämään sitä. Tajusin konkreettisesti, miten tutkimustieto solahtaa osaksi kehitystyötä ja mitä hyötyä siitä on prosessissa.”

Iiris Niinikoski, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtaja ja luokanopettajaopiskelija

 

MC_henrivirtaHyvä ratkaisu on monimutkaisessa maailmassa yksinkertainen

“Olen tavannut Master Classin aikana todella mielenkiintoisia tyyppejä. On ollut hauskaa seurata osallistujana, miten näin ison porukan yhteisideointi toteutetaan lyhyessä ajassa. Olen vaikuttunut tuloksista!

Hyvä ratkaisu on usein hyvin yksinkertainen – vähän niin kuin treffisovellus Tinder, joka on vilahdellut usein esimerkkinä. Valtiotieteilijänä sitä lähtee usein ajattelemaan, että asiat ovat monimutkaisia ja silloin ratkaisut eivät voi olla yksinkertaisia. Näin ei kuitenkaan ole. Uusi mullistava idea voi olla hyvinkin yksinkertainen ja ketterä, eikä sen kehittelyyn ja toteutukseen aina tarvitse valjastaa välttämättä julkista sektoria.”

Henri Virta, taloustieteen ja maailmanpolitiikan opiskelija Helsingin yliopistosta

 

Poikkitieteellisyys avasi uusia näkökulmia MC_villesihto

“Master Classissa on ollut mielenkiintoista työskennellä poikkitieteellisessä ryhmässä. Se on avannut uusia näkökulmia asioihin ja auttanut ymmärtämään toisenlaisista taustoista tulevien ajatuksia. Hyvä idea on simppeli ja siinä eri näkökulmat on saatu sovitettua yhteen.

Olen tykännyt  siitä, että Master Classissa asioita on mietitty hyvin konkreettisella tasolla kädet savessa. Kevään aikana minulle on myös kirkastunut, miten tärkeää on, että projektia vedetään huolellisesti ja asiat suunnitellaan kunnolla.”

Ville Sihto, politiikan tutkimuksen opiskelija

 

MC_jussipakkasvirtaMentorina olen saanut paljon ideoita omaan työhöni

“Master Class on tutkimukseen perustuvaa vaikuttamista parhaimmillaan. Ongelmapohjainen opiskelu hyödyttää yhteiskuntaa aivan toisella tavalla kuin perinteiset keinot. On ollut mahtavaa huomata, miten sitoutuneita alumneja ja kumppaneita, kuten LähiTapiola, yliopistolla on. Voittajatiimi on saanut Helsingin Diakonissalaitokselta valtavasti apua ja tukea ideansa toteuttamiseen.

Oli ilo seurata, miten ideat lähtivät kevään aikana varovaisista yrityksistä lentoon. Lähes kaikilla ryhmillä oli lopuksi käsissään selkeä ja konkreettinen toteutusvalmis ratkaisu, jolla yhteiskunnallisia ongelmia pystytään lähestymään ja perkaamaan. Mentorina olen saanut jokaisesta sessiosta valtavasti uusia ideoita myös omaan tekemiseeni. Master Class on erittäin hieno ja nykyaikainen konsepti yliopistolta ja LähiTapiolalta!”

Jussi Pakkasvirta, valtiotieteellisen tiedekunnan politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen johtaja

Maahanmuuttajien uravalmennus voitti Master Classin

Master Class huipentui pitch-kilpailuun, jossa jokainen tiimi esitteli oman ideansa. Voittajatiimi Skills in Action toteuttaa ideansa kesän aikana.

Kilistelyn sijaan voittajatiimin pöydässä käy suhina. Hyvä yhteiskunta – Master Classin voittajatiimi Skills in Action kaivoi välittömästi kilpailun ratkettua kalenterit esiin ja rupesi heti suunnitteleman projektinsa seuraavia vaiheita. Kiirettä pitää: kesäkuussa he aikovat toteuttaa ideansa Helsingin Diakonissalaitoksella. Ruotsiin suuntautuvaan palkinto-opintomatkan aika koittaa syksyllä.

MC_voittajat2Skills in Action -ryhmään kuuluvat (vas.): Sanna Keskikylä, Anna Eskola, Katja Tavi, Annina Hirvonen, Hanne Dumur-Laanila ja Oona Paasolainen.

Skills in Action -ryhmä kehitti Master Classin aikana uravalmennuskonseptin, jossa sosionomiksi opiskelevat ulkomaalaiset vetävät maahanmuuttajille työllistymiseen tähtääviä kursseja kesäaikaan. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kesätöitä opiskelijoille, ja hyvä startti työllistymiseen vaikeammin työllistyville maahanmuuttajille.
Ryhmä uskoo, että työllistymisessä ja Suomeen sopeutumisessa osaa parhaiten auttaa sellainen henkilö, joka on itsekin käynyt läpi prosessin hiljattain. Tulevat sosionomit suunnittelevat kurssien sisällön itse ja suorittavat samalla opintoihin kuuluvan harjoittelun.
“Uravalmennuskurssien tavoitteena on, että ihmiset oppivat tunnistamaan ja hyödyntämään paremmin omia voimavarojaan”, sanoo ryhmän jäsen, yhteiskuntatieteiden maisteri ja sairaanhoitaja Sanna Keskikylä.

Skills in Action Academy ratkaisee kaksi yhteiskunnallista ongelmaa. Ensinnäkin monilla Suomessa kouluttautuvilla ulkomaalaisilla on vaikeuksia saada koulutustaan vastaavaa työtä. Näin heidän kulttuuritaustansa ja voimavaransa jäävät valjastamatta yhteiseksi hyödyksi. Toisekseen Suomi menee kesällä kiinni, ja moni maahanmuuttaja jää ilman intregroitumista ja työllistymistä edistävää toimintaa.
Ryhmä on jo rekrytoinut kolme toisen vuoden sosionomiopiskelijaa projektiin, ja heidän perehdytyksensä alkaa kesäkuussa. Sen jälkeen alkaa itse kurssi. Parhaillaan ryhmä hakee osallistujia kurssille.

”Olemme oppineet kevään aikana paljon ihan puolihuomaamatta”, sanoo Skills in Action -ryhmän Katja Tavi, joka työskentelee maahanmuuttovirastossa. Kuusihenkinen poppoo kiittelee vuolaasti Master Classissa käytettyjä oppimismenetelmiä. Ohjelman työpajojen fasilitoinnista vastasivat Demos Helsinki ja Avanto.
”Olemme tykänneet kovasti tekemällä oppii -asenteesta. Kun ottaa asioista itse selvää, oppii valtavasti”, sanoo ryhmän jäsen, LähiTapiolassa työskentelevä kauppatieteilijä Oona Paasolainen.
”Poikkitieteellisyys on ollut mahtavaa. Meillä kaikilla on ryhmässä erilaiset osaamisalueet ja ollaan käyty välillä hyvin kiivaitakin keskusteluja ja haastettu toisiamme.”
Samaa mieltä on myös Diakonissalaitoksella vapaaehtoiskoordinaattorina työskentelevä Annina Hirvonen: ”Huippua on ollut se, että ryhmässä on voinut haastaa ja kyseenalaistaa toisia turvallisesti, eikä kukaan ole ottanut nokkiinsa.”

MC_mentoritkatsoo3Mentorit LähiTapiolan varatoimitusjohtaja Mika Makkonen, LähiTapiolan kehitysjohtaja Mirva Martikkala, Helsingin yliopiston sosiaalityön professori Maritta Törrönen, Sitran avustaja asiantuntija Kalle Nieminen, LähiTapiolan yhtiöryhmän johtaja Jari Sundström, Helsingin Diakonissalaitoksen kehitysjohtaja Liisa Björklund, Helsingin yliopiston yhteyspäällikkö Pia Dolivo. Kutsuvieraana tilaisuudessa oli Kuntaliiton tutkija Elina Aaltio.

Toiseksi parhaaksi ideaksi Master Classin mentorit rankkasivat ”työelämän Tinderin” eli Jodeo-ryhmän, joka on kehittänyt nuorten työllistymistä edistävän mobiilisovelluksen. Sen avulla työnhakija ja työnantaja löytävät helpommin toisensa. Pronssia nappasi Palvelut pakettiin -ryhmä, jonka ratkaisussa senioripalveluita niputetaan yhteisruokailun ympärille.
Yksi Master Classin mentoreista, LähiTapiolan yhteiskuntavastuujohtaja Anu Pylkkänen oli tyytyväinen ryhmien esittelemiin ratkaisuihin.
”Ideoissa pyrittiin ihan oikeasti uudenlaisiin ratkaisuihin. Tykkäsin voittajien ideassa siitä, miten sen taustalla on kaunis ajatus siitä, että moni Suomeen tulevista kansainvälisistä opiskelijoista aidosti haluaa rikastuttaa yhteiskuntaamme ja antaa takaisin.”

Helsingin yliopisto ja LähiTapiola järjestivät Hyvä yhteiskunta – Master Classin nyt toista kertaa.
”LähiTapiolan yhteiskuntavastuulupaus on, että osallistumme yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tätä se on konkreettisimmillaan”, Pylkkänen summaa.

Katso tästä kaikkien ryhmien valmiit ratkaisut.

Onnistu tai epäonnistu, mutta opi

35625d5”Mitä jos kokeiltaisiin ensin?” ehdottaa Master Class -osallistuja Kalle Nieminen.

Yhteiskuntamme muuttuu ja monimutkaistuu entistä nopeammalla tahdilla. Tarvitsemme uusia tapoja suunnitella ja kehittää pysyäksemme kiihtyvän muutosvauhdin tahdissa. Kokeilukulttuuri on tapa toimia, kehittää ja suunnitella nopeasti ja pienellä riskillä. Sen tarkoituksena ei ole suinkaan syrjäyttää perinteisiä hankkeita ja strategiapapereita vaan toimia niiden rinnalla.

Kokeilulla tarkoitetaan ajallisesti, paikallisesti ja budjetillisesti rajattua käytännön kokeilua, jossa alkuperäinen idea viedään nopeasti konkreettiselle tasolle. Kokeilukulttuuri mahdollistaa keskeneräistenkin ideoiden toimeenpanemisen. Kokeilujen tarkoituksena on käytännön kautta osoittaa, mikä ideassa on hyvää ja mikä vaatii kehittämistä.

On tärkeää muistaa, että kokeilut antavat luvan epäonnistua. Master Classissa käsiteltävät hyvinvointiin ja hyvinvointivaltion tulevaisuuteen pureutuvat teemat vaativat isoja, koko yhteiskuntaa koskettavia muutoksia. Nämä muutokset ovat kalliita, ja niillä on suuria riskejä. Näitä reformeja on usein vaikea saada liikkeelle poliittisin päätöksin. Kokeiluilla on tarkoitus vastata juuri tähän ongelmaan.

Kokeiluilla mahdollistetaan ideoiden parantaminen nopeasti käytännön tekemisen kautta. Kokeilun avulla voi myös löytää uusia ideasta kiinnostuneita tahoja. Keskusteleminen konkreettisen toiminnan ympärillä on usein mielekkäämpää ja helpompaa kuin toimintaa kuvaavan raportin ympärillä.

Tärkein kokeiluja koskeva valtti on kuitenkin lupa epäonnistua. Kokeiltaessa tulisikin ajatella, että epäonnistuminenkin on tulos. Epäonnistumisen jälkeen on pohdittava, mikä epäonnistui ja miksi, sekä miten ideaa tai toimintamallia tulisi kehittää epäonnistumisesta saatujen oppien pohjalta.

Kokeile siis ideaasi nopeasti ja pienellä budjetilla – onnistu tai epäonnistu, mutta opi!

Kalle Nieminen toimii Sitran avustavana asiantuntijana.

 

Näitä ideoita Master Classissa kehitellään

Master Class on puolivälissä. Viisikymmentä nuorta asiantuntijaa ovat jakautuneet ryhmiin ja keskittyvät nyt jalostamaan konkreettisia ratkaisuja hyvinvointiyhteiskunnan parantamiseksi. Apua saavat ainakin työttömät, maahanmuuttajat, yksinäiset vanhukset ja vaikeiden päätösten edessä olevat nuoret. Pyysimme ryhmiltä maistiaisia kesken kuumimman kehitystyön.

MC_orasmaa

Elämänvalintageneraattori auttaa kiperissä valinnoissa

”Yksinkin pystyy vaikuttamaan yhteiskuntaan, kunhan vain tiedostaa, että kaikilla valinnoilla on vaikutusta. Ryhmämme kehittämä elämänvalintageneraattori on käyttäjäystävällinen verkkosovellus, joka auttaa nuorta ymmärtämään, mitä seurauksia omilla elämänvalinnoilla on hyvinvointiin. Se on kohdistettu nuorille, joiden on aika kiinnostua omasta taloudestaan. Käyttäjä kertoo tavoite-elintasonsa, koulutustoiveensa ja esimerkiksi asuinpaikkansa.

Näiden pohjalta elämänvalintageneraattori visualisoi infografiikat, jotka näyttävät, kohtaavatko tavoitteet ja suunnitelmat.

Kirkkain oivallus yksinäisempään työtapaan tottuneelle on ollut se, että eteenpäin meneminen tällaisessa kehitystyössä sisältää paljon myös palaamista, kiertämistä ja taaksepäin peruuttamista.”

Antto Orasmaa, avustava lakimies, asianajotoimisto Lexia

MC_esittely

Palvelut pakettiin -konsepti piristää seniorien päiviä

”Tärkein oivallus tässä vaiheessa ryhmätyötä on se, että hyvinvointipalvelujen kehittämisessä käyttäjän näkökulma on onnistumisen kannalta aina tärkein. Meidän ryhmämme kehittää ikääntyville ihmisille sosiaalisen ruokailun ympärille rakentuvaa palvelua.

Suomessa on paljon yksinäisiä ikäihmisiä, varsinkin haja-asutusalueilla. Palvelumme tarjoaa heille ruokaa, seuraa, terveyspalveluita ja tekemistä. Kehittämämme malli hyödyntää olemassa olevia resursseja, kuten julkisia tiloja, esimerkiksi kouluja sekä vapaaehtoisuuteen perustuvaa järjestötyötä, kuten vaikka Suomen Punaista Ristiä ja Marttoja.

Tavoite on, että palvelu on myös monistettavissa muille ryhmille. Yksikin ihminen pystyy muuttamaan yhteiskuntaa vaikuttamalla lähellä oleviin ihmisiin, omiin olosuhteisiinsa ja ympäristöön.”

 Heli Litja, avustusvalmistelija, Ray

MC_keskustelua

Uuden nosteen työsetelit vauhdittavat työllistymistä

”Kirkkain oivallukseni Master Classin puolivälissä on se, että päätöksenteko, joka ottaisi huomioon eri instituutiot ja erilaiset ihmisryhmät on suoraan sanottuna helkkarin vaikeaa.

Kun puhumme isoista asioista, tulisi kuitenkin tajuta se, että pienetkin toimintatapojen muutokset voivat johtaa isoihin muutoksiin tai säästöihin. Meidän ideamme on työseteli, jolla tuemme keskivaikean ryhmän työllistymistä.

Työseteleillä työttömän palkkaaminen tehdään työnantajalle joustavammaksi ja kannustavammaksi. Työsetelit annetaan yritykselle porrastetusti. Alkuvaiheessa työttömän työllistäjä saa lappuja käteen paksun nipun. Kun työntekijän osaaminen ja samalla arvo työnantajalle nousee, työsetelit vähenevät.”

Antti Kaihovaara, projektitutkija Kalevi Sorsa -säätiössä

Työelämän Tinder yhdistää työnhakijat ja työnantajat

”Tässä vaiheessa kehitystyötä olen jo oppinut sen, että kannattaisi ensimmäiseksi aina miettiä, mitä valmiita voimavaroja itsellä on jo käytössä. On nimittäin aika raskasta lähteä kehittämään uutta tuotetta täysin tyhjältä pöydältä.

Vaihdoimme Lammin työpajan jälkeen ideaamme. Vaikeasti työllistyvien työnhakukonsultoinnista olemme siirtyneet miettimään palvelua, joka kulkee toistaiseksi työnimellä ”Työelämän Tinder”. Sen tarkoituksena on auttaa nuoria työnhakijoita ja kiireisiä työnantajia löytämään toisensa niin kausi- kuin pidempiaikaisempienkin työsuhteiden merkeissä.

Hyödynnämme suositun treffisovellus Tinderin logiikkaa: visuaalisuutta, helppoa selailtavuutta ja ytimekkäitä tekstejä. Palvelussa olisi salasanan takana työnantajalle suuri joukko hyviä työntekijöitä selkeine profiileineen.”

Joonas Tuhkuri, valtiotieteiden kandidaatti

MC_pipetti

Kesäleirin järjestämisestä vauhtia työllistymiseen

”Suomeen saapuu paljon ulkomaalaisia opiskelijoita suorittamaan korkeakoulututkintoa, mutta opintojen jälkeen he lähtevät pois, koska eivät saa täältä töitä. Myös monilla Suomessa kasvaneilla maahanmuuttajilla on vaikea työllistyä.

Vastavalmistuneiden sosionomien työllistymistä voisi edistää heidän suunnittelema ja järjestämä kesäleiri esimerkiksi pakolaistaustaisille nuorille. Vastavalmistuneet saisivat alan työkokemusta ja samalla he toimisivat innostavana esimerkkinä leiriläisille.

Olen nauttinut kovasti Master Classin poikkitieteellisyydestä. Meidän ryhmästä löytyy valtavasti erilaista osaamista. Olen itse kauppatieteilijä, joten on ollut tosi antoisaa työskennellä ihmisten kanssa, jotka tuntevat laajasti esimerkiksi julkista ja kolmatta sektoria.”

Oona Paasolainen, yhteyspäällikkö, LähiTapiola

MC_hymyä

Yhteisöpalkka luo parempaa arkea kaikille

”Yhteisöpalkan ideana on tasata ihmisten aikatarpeita. Yhteisöpalkalla palkkatyön ulkopuolella oleva henkilö voi työskennellä yhteisöä hyödyttävissä tehtävissä muutamia tunteja viikossa helpottaen työelämässä olevien yhteisön jäsenten kiirettä ja lisäten yhteisön monisukupolvista kanssakäymistä.

Oivalsimme mentorointitapaamisissa, että idean ei tarvitse olla täysin uusi, vaan voimme kehittää jo olemassa olevaa toimintaa eteenpäin. Olemme etsineet ja löytäneetkin jo osin vastaavia kokeiluja, joista otamme seuraavaksi selvää. Muiden hyviä ja huonoja kokemuksia kannattaa hyödyntää omassa kehitystyössä.”

Laura Kontiala, ympäristöekonomian opiskelija ja kaupunginosa-aktiivi

Teksti: Annina Huhtala ja Maria Ruuska

Terveyskeskukseenkin voi saada porttikiellon

MC-luokkaMiten tuottaa kestäviä sosiaali- ja terveyspalveluja yhteiskunnan kaikkein heikoimmille? Master Class -luokka pääsi tutustumaan Helsingin huono-osaisimpien arkeen, kun minibussillinen osallistujia suuntasi Helsingin Diakonissalaitoksen järjestämälle Luokkaretkelle laitakaupungille. Bussi kiersi aamupäivän aikana neljässä kohteessa, joiden toiminnassa Diakonissalaitos on mukana.

Teksti: Enni Sahlman, Kaskas Media

20140429_155531Luokkaretkeläisille jaettiin matkan aluksi Luokkaretki laitakaupungille -oppaat, joista pystyi seuraamaan matkan kulkua ja sai ennakkotietoa vierailukohteista.

”Se, miten ihmisiä kohdellaan varjoissa, kertoo koko yhteiskunnasta,” diakoniajohtaja Jarmo Kökkö muistutti osallistujia.

Luokkaretkeläiset olivat etukäteen huolissaan siitä, millainen ”me” ja ”ne” -asetelma vierailijoiden ja kohteiden asiakkaiden välille saattaisi syntyä. Diakonissalaitoksen kehitysjohtaja Liisa Björklund vakuutti, että palveluiden käyttäjille on tärkeää ja arvokasta se, että myös ulkopuoliset ovat kiinnostuneita heistä, ja että heitä halutaan kuunnella.

Luokkaretken ensimmäinen vierailukohde oli Munkkisaaren päihde- ja mielenterveystyön palvelukeskus, jossa toimii myös korvaushoidon yhteisö. Masterclassilaisissa mielenkiintoa  herätti se, miten palvelukeskukseen oli saatu luotua toimiva hallinnollinen malli, vaikka mukana on eri toimijoita erikoissairaanhoidosta sosiaalipalveluihin. Munkkisaaren toimipisteessä, Helsingin vauraimpiin kuuluvan asuinalueen kupeessa toimii lisäksi hiv-positiivisten narkomaanien klinikka. Keskittymällä haittojen vähentämiseen klinikka on saanut parannettua hiv-positiivisten narkomaanien hoitoa merkittävästi.

Klinikan aktiivisen toiminnan ansiosta Suomessa ei kahteen vuoteen ole tavattu neulan välityksellä tarttunutta uutta hiv-tartuntaa suomalaisten ruiskuhuumekäyttäjien keskuudessa. “Saavutus on kansainvälisesti sensaatiomainen. Ulkomailla ei usein edes uskota Suomessa saavutettuja hyviä tuloksia”, klinikan toimintaa esitellyt Diakonissalaitoksen päihde- ja mielenterveystyön johtaja Pekka Tuomola sanoi.

Toinen päihderiippuvaisille suunnattu vierailukohde oli Itäkeskuksessa sijaitseva matalan kynnyksen erityispäiväkeskus Stoori & Salli. Keskuksesta saa vertaistuen ohella esimerkiksi lääkäripalveluita tai lounasta euron hintaan. Päiväkeskuksen lääkäripalvelut ovat joillekin kävijöistä erittäin tärkeitä, sillä osalla saattaa olla porttikielto omaan terveyskeskukseensa. Stoorissa & Sallissa voi lisäksi vierailla anonyymisti, mikä madaltaa asioinnin kynnystä. Haasteena ohjaaja Taru Ålanderin mukaan on silti esimerkiksi nuorten huumeriippuvaisten naisten tavoittaminen. 20140428_111951-1

Naisia yritetään houkutella mukaan toimintaan järjestämällä esimerkiksi kynsienlakkausta tai muuta kauneudenhoitoa. Miehille on tarjolla parturi joka torstai.

Herttoniemessä sijaitsevassa nuorten palvelukeskus Vamoksessa asiakkaiden tavoittaminen ei puolestaan ole ollut ongelma. Päinvastoin, syrjäytyneitä nuoria olisi ajoittain jonoksi asti. “Yhteiskunnan ei kannata tarjota palveluita nuorille silloin, kun heillä ei ole valmiuksia hyödyntää niitä. Vamos antaa nuorille apua ja valmiuksia arjesta selviytymiseen”, Liisa Björklund valotti.

mc-vamosVille Koikkalainen kertoi luokkaretkeläisille Vamoksen toiminnasta. Esityksen lomassa retkeläisille tarjoiltiin Vamos-nuorten valmistama keittolounas.

Vamos-nuorten kohdalla keskustelua retkeläisissä herätti se, että valtio on kiinnostunut mittaamaan vain sitä, kuinka suuri osa Vamos-aktiiveista pääsee kiinni koulutukseen tai työelämään. Jonkun nuoren elämän voi kuitenkin mullistaa se, että hän on saanut Vamoksen kautta oikean ystävän.

Liikkuvan väestön päiväkeskus Hirundo puolestaan täyttyy päivisin romanikerjäläisistä. Heillä on siellä mahdollisuus levähtää, laittaa ruokaa tai pestä pyykkiä ja tavata sosiaalityön ammattilaisia. Henkilökunnan on monikulttuurisen toimintaympäristön vuoksi puhuttava monia kieliä ja ymmärrettävä kiertolaisten kulttuuria.

Masterclassilaiset huomasivat nopeasti, että Hirundon toimitilat ovat tarpeisiin nähden liian pienet. Kontrasti etenkin Vamoksen tiloihin oli melkoinen. Suuremmat toimitilat ovat hakusessa, mutta etsintä tyssää aina siihen, kun vuokranantaja kuulee, keitä vuokralaisiksi olisi tulossa.

“Kun Hirundo kolme vuotta sitten avattiin, vihapostia tuli tulvimalla. Tänä keväänä naapurustolta ei ole tullut yhtäkään sähköpostia Hirundoa koskien”, Diakonissalaitoksen viestintäjohtaja Mika Mäkinen huomautti. Retken osallistujat jäivät pohtimaan sitä, miten ennakkoluulot vaikuttavat paremman avun tuottamiseen.


Kolme oivallusta Lammilta

lammi7

Lammin työpaja lähenee loppuaan, ja tiimit valmistautuvat parhaillaan pitchaamaan ideansa muille ensimmäistä kertaa. Aamupäivän aikana saatiin monta timanttista väläystä: tässä niistä kolme.

“Saan välillä itseni kiinni siitä, että ajattelen stereotyyppisiä ryhmiä, joita ei ole oikeasti edes olemassa. Että voi noita toisia.” – Annina Hirvonen

“Jos useampi taho tekee jo samantyyppisiä juttuja kuin me, se on merkki siitä, että tätä asiaa kannattaa pohtia.” – Sari-Anna Pulkkinen

“Ongelma on, että syrjäseutujen vanhuspalveluissa tehdään vain yksi asia kerrallaan: yksi ihminen tuo ruoan, yksi käy mittaamassa verenpaineen, yksi käy ehkä pitämässä seuraa.” – Johanna Rahunen

Muista ihminen!

Kuva

lammi_ihminen

Huhtikuisena torstaina Hyvä yhteiskunta Master Classin osallistujat ja mentorit pakkautuivat bussiin ja hurauttivat Helsingin yliopiston biologiselle tutkimusasemalle Lammille. Kaksipäiväisen tehoretriitin aikana porukka muodostaa tiimit, ja ratkaisujen muotoileminen alkaa.

Nelikymppinen Tomi-Jenni asuu pääkaupunkiseudun kehyskunnassa rivitalossa, josta on vielä velkaa maksettavana. Töistä on tärkeää päästä ajoissa kotiin, koska lapset odottavat. Lauantaisin katsotaan televisiosta Putous ja kymppiuutiset. Omat vanhemmat ovat vielä elossa, joten vastuuta pitää kantaa molempiin suuntiin, sekä vanhoista että nuorista. Yhteiskunnallista vaikuttamista ei juuri tule ajateltua: voimat eivät riitä, kun oma ruuhkavuosielämä vie mehut. Vaaleissa kyllä käydään yleensä äänestämässä. Puolue tosin saattaa vaihdella.

“Ajatellaan ehkä vähän niin, että sen takia ne sinne Arkadianmäelle on valittu, että ne päättää”, tiivisti Antto Orasmaa.

Oikeasti Tomi-Jenni asuu Master Classin osallistujien päässä. Hän on linssi, jonka kautta on tarkoitus katsella maailmaa. Ihmislinssejä on muitakin, jokaisella ryhmällä omansa. Heitä voivat olla esimerkiksi Parkinsonin tautia sairastava Pihtiputaan pappa, jonka arki muuttuu mahdottomaksi, kun oman kylän terveyskeskus lakkautetaan, tai 27-vuotias IT-tukihenkilö, joka kyllästyy työelämään ja lähtee opiskelemaan taidealaa alan kehnosta työtilanteesta huolimatta.

Näillä tyypeillä on kaikilla sama synnyinpaikka: Helsingin yliopiston biologinen tutkimusasema Lammilla, jossa Master Classin kaksipäiväinen työpaja käynnistyi perjantaina aamupäivällä. Aluksi osallistujat jaettiin ryhmiin, joista jokainen lähtee ratkaisemaan yhtä haastetta. Ensin haasteiden ympärillä kaarreltiin aiemman tiedon pohjalta, sitten tarkennettiin lähemmäs: jokainen ryhmä loi kohdehenkilön, jonka hyvinvointia haluaa parantaa.

lammi4

Muutamassa ryhmässä vaatimus tuntui kovalta. Miten pelkistää iso haaste vain yhtä ihmisryhmää koskevaksi kysymykseksi? Ei huolta, ihmisiä voi keksiä myöhemmin lisää. Mikä toimii yhdelle, voi olla sovellettavissa toisille, vetäjät tsemppasivat. Seuraavaksi ideoidaan ratkaisuja.

Haasteet ovat selvillä

kysymyslammi

Nyt alkaa puurtaminen! Master Classin osallistujat ovat muotoilleet kuusi hyvinvointiin liittyvää haastetta. Kuusi tiimiä lähtee kukin ratkomaan yhtä näistä kysymyksistä:

1. Miten periferioiden palvelut järjestetään kun palvelut muuttavat kasvukeskuksiin? Kuinka suuret erot palveluissa alueiden välillä ovat hyväksyttäviä?

2. Miten saadaan lyhennettyä työttömyysjaksoja (esimerkiksi luomalla positiivisia siirtymäriittejä työllistymiseen)?

3. Millaista palveluiden tasoa uusia riskejä kohtaavat työttömät tarvitsevat?

4. Miten verkottua niin, ettei ihminen putoa missään vaiheessa turvaverkkojen välistä?

5. Miten julkinen ja kolmas sektori yhteistyössä luovat eri sukupolvien kohtaamisen tilan (joka edistää elämänhallintaa)?

6. Edistäisikö taloudellisen päätöksentekovastuun antaminen ja ns. ”kansalaistilipalvelun” käyttöönotto yksilön vastuunkantoa?

Visaisia kysymyksiä, eikö? Seuraamme ideoiden kehittelyä tiiviisti. Tästä se lähtee!

Osallistuvasta budjetoinnista kannustavaan sosiaaliturvaan

Toisessa Master Class -sessiossa ryhmät pähkäilivät seitsemää yhteiskunnallista haastetta Hyvinvoinnin kova ydin -seminaarin puhujien kanssa. Torstaina haasteisiin ruvetaan rakentamaan konkreettisia ratkaisuja työpajassa Lammilla.

MC_hiilamoNurkkapöydässä Ville Sihto, Antti Kähkönen, Anni Korhonen, Annina Hirvonen ja Heikki Hiilamo puhuivat osattomuudesta. Keitä ovat ne ihmiset, jotka eivät koe osallisuutta yhteiskuntaan ja mistä se johtuu?

“Moni jättää esimerkiksi äänestämättä sen takia, että ei tiedä, millaisiin asioihin sillä voi vaikuttaa ja miksi se on tärkeää. Hyödyt pitäisi pystyä artikuloimaan heille selkokielellä”, Hirvonen selvensi.

Ryhmässä herätti keskustelua muun muassa osallistuva budjetointi, jota on käytetty jo muun muassa Reykjavikissa Islannissa. Sen ideana on, että tavalliset ihmiset pääsevät päättämään, miten julkisia varoja käytetään. Islannissa kuka tahansa on voinut katsoa verkosta mitä julkiset hankinnat maksavat, ja kansalaiset ovat voineet käydä äänestämässä, olisiko heidän mielestään tärkeämpää laittaa esimerkiksi jalkakäytävät vai leikkipuistot kuntoon.

MC_soinivaaraRyhmässä, jossa istui Osmo Soininvaara, lähdettiin pohtimaan hyvinvointiyhteiskunnan rajoja, eli niitä palveluja, joita yhteiskunnan tulisi ainakin tarjota jäsenilleen. Tovin kuluttua keskustelu oli fokusoitunut kysymykseen: mitkä ovat pakollisia palveluita, joita työttömille pitää turvata.

“Työttömät osoittautui meidän kaikkien yhteiseksi kiinnostuksen kohteeksi”, Erika Keppola summasi. Häneen teki vaikutuksen Soininvaaran esittämä ajatus siitä, että toimeentulotuen tason pitäisi olla sellainen, että sillä ei pysy vain hengissä vaan pystyy myös työllistymään. Tuen pitäisi työntää eteenpäin, ei passivoida.

Keppolan kanssa samassa ryhmässä ollut Anna Eskola oli toiseen Master Class -päivään tyytyväinen. Erityisesti häntä inspiroi Sitran Kalle Niemisen esitys kokeilukulttuurista iltapäivän Hyvinvoinnin kova ydin -seminaarissa.
“Pelkäämme tosiaan liikaa riskejä. Meillä pitäisi olla enemmän rohkeutta kokeilla asioita.”
Keppola oli samoilla linjoilla. Hän tykkää Master Classin käytännönläheisestä työskentelytavasta, jossa teoriasta siiirrytään nopeasti konkreettisiin kokeiluihin.

MC_rehtori puhuuSeminaarin jälkeen Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola tapasi masterclassilaisia.

Miten hyvinvointiyhteiskunta toimisi tehokkaammin?

Ensimmäisessä Master Class -tapaamisessa osallistujat miettivät, miten yhteiskunnan toimintaa voisi tehostaa hukkaamatta hyvinvointivaltion ydintä. Nyt kysymykseen vastaavat Master Class -osallistuja Emma Mustala, LähiTapiolan yhtiöryhmän johtaja Jari Sundström ja Hyvinvoinnin kova ydin -seminaarissa puhuva Olli Alanen Diakonissalaitokselta.

MC_hyvinvointiyhteiskuntakuva“Hallintouudistus on hyvä juttu”

”Luin hiljattain Ylen sivuilta, että valtion hallinnossa tullaan tekemään iso uudistus, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa rakenteita. Se kuulosti hyvältä idealta. Mielestäni on kannattavaa miettiä, voisiko asioita tehdä helpommin ja edullisemmin.

Toinen asia, mitä on hyvä tarkastella kriittisesti, on kuntien viiden vuoden irtisanomissuoja liitostilanteissa. Kun kohdalle sattuu useita yhdistymisiä peräkkäin, on syntynyt jopa 15 vuoden ketjutuksia.

Kolmanneksi miettisin vielä yritystukia, voisiko niitä vielä kohdistaa tarkemmin. Kuulin hiljattain työ- ja elinkeinoministeriön selvityksestä, jonka mukaan Suomessa maksettiin tehottomia ja vähän vaikuttavia yritystukia yhteensä jopa 668 miljoonaa euroa. Ensin pitäisi olla vahva idea, jota lähdetään tukemaan, ei niin, että tässä on rahaa ja lähdepä kehittelemään jotain.

Kehysriihen jälkeen tuntui siltä, että kaikilta edunvalvontatahoilta kuului tasaista napinaa, joten ehkä päätökset koskettivat tasapuolisesti melkein kaikkia yhteiskunnan osapuolia.”

Emma Mustala opiskelee toista vuotta valtioteitä Helsingin yliopiston Social- och kommunalhögskolanissa. Hän toimii parhaillaan Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin kansainvälisen jaoston puheenjohtaja.

MC_eläketurvaneliö“Toisen tutkinnon ilmaista suorittamista pitäisi harkita”

”Julkisen sektorin menot ovat Suomessa maailman korkeimmalla tasolla. Olemme oppineet pitämään mitä moninaisempia palveluja itsestäänselvyytenä. Luulen, että esimerkiksi kuntien hallinnosta säästöjä löytyy varmasti. Kuntaliitosten yhteydessä noudatettava viiden vuoden irtisanomissuoja estää tehostamisen, kun päällekkäisyyksiä ei päästä karsimaan. Yksityissektorilla ei olisi tällaiseen varaa.

Koulujen luokkakokoja voisi myös tarkastella vielä uudestaan. Suomessa on yli 30 lapsen koululuokkia vain 0,6 prosenttia. Suurimmassa osassa luokkia on 20–25 oppilasta ja koulunkäyntiavustaja. Mitä pienempi luokka ja enemmän henkilökuntaa, sitä enemmän kustannuksia. Uskon, että laadukasta opetusta pystyttäisiin antamaan, vaikka luokkakoko olisi vähän isompi. Taannoin luokissa oli yli neljäkymmentäkin lasta ja opetus oli hyvää. Lasten ongelmia ei ratkaista luokkakokoa pienentämällä vaan enemmänkin kotikasvatuksella.

EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden ja toisen tutkinnon suorittajien koulutuksen maksuttomuutta olisi hyvä tarkastella kriittisesti. Jos ulkomaalaiset opiskelijat jäisivät maksamaan tänne veroja, olisi ilmainen koulutus ymmärrettävää, mutta nyt päädymme usein vain Suomessa piipahtavien opintojen maksajiksi.

Toisen korkeakoulututkinnon suorittaminen on harvoin välttämätöntä työllistymisessä, joten voimme miettiä, onko kannattavaa, että yhteiskunta mahdollistaa myös sen ilmaiseksi.

Edellä mainittujen asioiden uudelleenpuntaroinnilla ei mielestäni vielä romuteta hyvinvointiyhteiskuntaa. Parikymmentä vuotta sitten pidimme Suomea myös hyvinvointiyhteiskuntana, vaikka palveluja oli huomattavasti nykyistä vähemmän.”

Jari Sundström on LähiTapiolan yhtiöryhmän johtaja.

MC_lapsiportaissaneliö“Rakenteiden sijasta pitäisi puhua enemmän palveluiden sisällöistä”

”Sote-uudistuksesta ja hyvinvointipalveluista keskustellaan oudon rakennehuuman vallassa. Kestävyysvajeesta on tullut mantra, jota hoemme, vaikka harva meistä edes tietää, mitä se oikeasti tarkoittaa. Kun vetoaa siihen, tuntuu saavan viuhuttaa leikkuria kyseenalaistamatta.

Taloustieteilijät Lauri Holappa ja Jussi Ahokas avaavat Raha ja talous -blogissaan kansantajuisesti nykyisen talouspolitiikan taustalla olevia talousteoreettisia olettamia ja vaihtoehtoja sille. Heidän mukaansa nykyinen sopeuttamispolitiikka on johtamassa täysin eri suuntaan kuin mihin sillä pyritään. Suosittelen perehtymään.

Mielestäni voisimme ensin puhua palveluiden sisällöistä, eli siitä, millaiset palvelut toimivat ja sitten vasta miettiä, mitkä rakenteet tukisivat niitä. Poliitikot tuntevat usein huonosti esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmaisten arkea ja siksi palvelurakenteista on helpompi puhua kuin niiden sisällöistä. Kun palvelut ovat asiakaslähtöisiä, eli apua tarvitsevien aidoista tarpeista kumpuavia ja niihin vastaavia, syntyy myös säästöjä.

Asiakaslähtöisyyden puutteen lisäksi toinen iso ongelma on se, että hyväksi havaitut käytännöt ja toimintamallit eivät leviä ja juurru, koska niitä kehittänyt projekti tai hanke loppuu. Sosiaali- ja terveyspuolella tarvittaisiin pidempiaikaisempia panostuksia ja laaja-alaista koordinointia.

Tehoja sosiaali- ja terveyspalveluihin voisi hakea myös kolmannen sektorin ja kuntien nykyistä tiiviimmästä yhteistyöstä. Diakonissalaitoksen nuorten Vamos-palvelukokonaisuuteen on esimerkiksi integroitu kunnan tuottamia terveydenhuollon ja sosiaalityön palveluja.”

Olli Alanen työskentelee nuorten palvelujen koordinaattorina Helsingin Diakonissalaitoksen VAMOS-palvelukokonaisuudessa. Sen palvelut on suunnattu 16–29-vuotiaille helsinkiläisille ja espoolaisille nuorille. Toiminnan päätavoitteena on löytää nuorelle tie koulutukseen tai työelämään.