Tiede + suuryritykset = pahuuden akseli. Vaiko onko? Kysyy Master Class -osallistuja Antti Kähkönen.
Maailma muuttuu, ja niin muuttuvat myös tuhatvuotisen yliopistoinstituution tehtävät. Haluan nyt avata yhden näkökulman yliopistojen tehtäviin muuttuvassa maailmassa. Tämä lyhyt välähdys on syytä aloittaa yhteiskunnan perustasta eli laista.
What does the law say?
Yliopistolain 2 §:n mukaan yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä [yhdessä ylioppilaskuntien kanssa] kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee edistää elinikäistä oppimista, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Huomatkaamme erityisesti viimeinen virke: siis toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa ja edistää toimintansa yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Muutosta muutoksen vuoksi?
Teknologinen kehitys ja globalisaatio myllertävät rakenteita ja kansainvälisiä suhteita, ja suuret ajattelijat hokevat puheissaan, että muutoksesta on tullut ainoa asia, joka on pysyvää. Tulevaisuudessa ainoastaan tarpeeksi ketterät instituutiot voivat selvitä lisääntyvässä tiedon tulvassa ja tiedon, tekniikan ja sääntelyn muutostahdin nopeutuessa. Ennen samaa lakia sovellettiin jopa satoja vuosia pienin muutoksin, kun taas nykyään niin kansallisen kuin kansainvälisenkin normitulvan myötä sääntely muuttuu jopa muutamien vuosien välein. Sama pätee teknisiin ratkaisuihin. Valtio ja yliopistot edustavat monille pysyvyyttä ja pysähtyneisyyttä, ja vaikka valtioiden aika yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisijana ei olekaan ohi, tulee kiinnostavia ratkaisuja ongelmiin lisääntyvässä määrin toiselta ja kolmannelta sektorilta, eli esimerkiksi voittoa tavoittelevilta yrityksiltä ja kansalaisjärjestöiltä.
Mitä on siis tehtävä?
Tiedeyhteisön – siis laajasti ymmärrettynä yliopistojen, ylioppilaskuntien, tutkijoiden, opettajien, opiskelijoiden ja akateemisesti koulutettujen – on siksi nykyistä tiiviimmin verkostoiduttava yksityisten toimijoiden kanssa. Niin Suomessa kuin globaalisti. Suomessa erityisesti Aalto-yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Hanken ovat näkyvästi tiivistäneet yhteistyötään yritysten kanssa. Helsingin yliopistokin on lähtenyt mukaan ja yhtenä esimerkkinä toiminnasta on LähiTapiolan kanssa jo toista kertaa toteutettava Hyvä Yhteiskunta Master Class -ohjelma, jossa etsitään ratkaisuja hyvinvointiyhteiskunnan kohtaamiin ongelmin.
Tieto muodostuu yhä ketterämmin
Olennainen tieto ei enää asu kirjastoissa, vaan se saattaa muodostua uudella tavalla ketterien toimijoiden välisissä rajapinnoissa. Yliopistojen on mentävä ulos maailmaan ja etsittävä näitä rajapintoja ja tultava osaksi niitä. Monet pelkäävät, ehkä aiheellisesti, kaupallistumista tai tieteen tason ja autonomian kärsimistä, jos yliopistot liiaksi menevät yhteiskunnan ehdoilla. Nämä asiat on pidettävä mielessä, mutta harkitusti toteutettuna yliopistojen ja ympäröivän yhteiskunnan välinen verkottuminen ja yhteen kietoutuminen on nähdäkseni jo nyt menestyksekkään tieteellisen toiminnan elinehto. Jotta voimme toteuttaa yliopistolain 2 §:n viitoittamaa tarkoitusta, on meidän suunnattava yliopistomaailman ulkopuolelle ja haettava ennakkoluulottomasti uusia kumppanuuksia. Silloin tiedeyhteisö voi myös tulevaisuudessa osallistua hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen väkevänä voimana. Rohkeasti maailmalle ja yhteiskuntaan siis, yliopistot!
Antti Kähkönen on sekä oikeustieteen että kauppatieteen ylioppilas, joka työskentelee Hankenin ylioppilaskunnan pääsihteerinä.
