Maahanmuuttajien uravalmennus voitti Master Classin

Master Class huipentui pitch-kilpailuun, jossa jokainen tiimi esitteli oman ideansa. Voittajatiimi Skills in Action toteuttaa ideansa kesän aikana.

Kilistelyn sijaan voittajatiimin pöydässä käy suhina. Hyvä yhteiskunta – Master Classin voittajatiimi Skills in Action kaivoi välittömästi kilpailun ratkettua kalenterit esiin ja rupesi heti suunnitteleman projektinsa seuraavia vaiheita. Kiirettä pitää: kesäkuussa he aikovat toteuttaa ideansa Helsingin Diakonissalaitoksella. Ruotsiin suuntautuvaan palkinto-opintomatkan aika koittaa syksyllä.

MC_voittajat2Skills in Action -ryhmään kuuluvat (vas.): Sanna Keskikylä, Anna Eskola, Katja Tavi, Annina Hirvonen, Hanne Dumur-Laanila ja Oona Paasolainen.

Skills in Action -ryhmä kehitti Master Classin aikana uravalmennuskonseptin, jossa sosionomiksi opiskelevat ulkomaalaiset vetävät maahanmuuttajille työllistymiseen tähtääviä kursseja kesäaikaan. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kesätöitä opiskelijoille, ja hyvä startti työllistymiseen vaikeammin työllistyville maahanmuuttajille.
Ryhmä uskoo, että työllistymisessä ja Suomeen sopeutumisessa osaa parhaiten auttaa sellainen henkilö, joka on itsekin käynyt läpi prosessin hiljattain. Tulevat sosionomit suunnittelevat kurssien sisällön itse ja suorittavat samalla opintoihin kuuluvan harjoittelun.
“Uravalmennuskurssien tavoitteena on, että ihmiset oppivat tunnistamaan ja hyödyntämään paremmin omia voimavarojaan”, sanoo ryhmän jäsen, yhteiskuntatieteiden maisteri ja sairaanhoitaja Sanna Keskikylä.

Skills in Action Academy ratkaisee kaksi yhteiskunnallista ongelmaa. Ensinnäkin monilla Suomessa kouluttautuvilla ulkomaalaisilla on vaikeuksia saada koulutustaan vastaavaa työtä. Näin heidän kulttuuritaustansa ja voimavaransa jäävät valjastamatta yhteiseksi hyödyksi. Toisekseen Suomi menee kesällä kiinni, ja moni maahanmuuttaja jää ilman intregroitumista ja työllistymistä edistävää toimintaa.
Ryhmä on jo rekrytoinut kolme toisen vuoden sosionomiopiskelijaa projektiin, ja heidän perehdytyksensä alkaa kesäkuussa. Sen jälkeen alkaa itse kurssi. Parhaillaan ryhmä hakee osallistujia kurssille.

”Olemme oppineet kevään aikana paljon ihan puolihuomaamatta”, sanoo Skills in Action -ryhmän Katja Tavi, joka työskentelee maahanmuuttovirastossa. Kuusihenkinen poppoo kiittelee vuolaasti Master Classissa käytettyjä oppimismenetelmiä. Ohjelman työpajojen fasilitoinnista vastasivat Demos Helsinki ja Avanto.
”Olemme tykänneet kovasti tekemällä oppii -asenteesta. Kun ottaa asioista itse selvää, oppii valtavasti”, sanoo ryhmän jäsen, LähiTapiolassa työskentelevä kauppatieteilijä Oona Paasolainen.
”Poikkitieteellisyys on ollut mahtavaa. Meillä kaikilla on ryhmässä erilaiset osaamisalueet ja ollaan käyty välillä hyvin kiivaitakin keskusteluja ja haastettu toisiamme.”
Samaa mieltä on myös Diakonissalaitoksella vapaaehtoiskoordinaattorina työskentelevä Annina Hirvonen: ”Huippua on ollut se, että ryhmässä on voinut haastaa ja kyseenalaistaa toisia turvallisesti, eikä kukaan ole ottanut nokkiinsa.”

MC_mentoritkatsoo3Mentorit LähiTapiolan varatoimitusjohtaja Mika Makkonen, LähiTapiolan kehitysjohtaja Mirva Martikkala, Helsingin yliopiston sosiaalityön professori Maritta Törrönen, Sitran avustaja asiantuntija Kalle Nieminen, LähiTapiolan yhtiöryhmän johtaja Jari Sundström, Helsingin Diakonissalaitoksen kehitysjohtaja Liisa Björklund, Helsingin yliopiston yhteyspäällikkö Pia Dolivo. Kutsuvieraana tilaisuudessa oli Kuntaliiton tutkija Elina Aaltio.

Toiseksi parhaaksi ideaksi Master Classin mentorit rankkasivat ”työelämän Tinderin” eli Jodeo-ryhmän, joka on kehittänyt nuorten työllistymistä edistävän mobiilisovelluksen. Sen avulla työnhakija ja työnantaja löytävät helpommin toisensa. Pronssia nappasi Palvelut pakettiin -ryhmä, jonka ratkaisussa senioripalveluita niputetaan yhteisruokailun ympärille.
Yksi Master Classin mentoreista, LähiTapiolan yhteiskuntavastuujohtaja Anu Pylkkänen oli tyytyväinen ryhmien esittelemiin ratkaisuihin.
”Ideoissa pyrittiin ihan oikeasti uudenlaisiin ratkaisuihin. Tykkäsin voittajien ideassa siitä, miten sen taustalla on kaunis ajatus siitä, että moni Suomeen tulevista kansainvälisistä opiskelijoista aidosti haluaa rikastuttaa yhteiskuntaamme ja antaa takaisin.”

Helsingin yliopisto ja LähiTapiola järjestivät Hyvä yhteiskunta – Master Classin nyt toista kertaa.
”LähiTapiolan yhteiskuntavastuulupaus on, että osallistumme yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tätä se on konkreettisimmillaan”, Pylkkänen summaa.

Katso tästä kaikkien ryhmien valmiit ratkaisut.

Näitä ideoita Master Classissa kehitellään

Master Class on puolivälissä. Viisikymmentä nuorta asiantuntijaa ovat jakautuneet ryhmiin ja keskittyvät nyt jalostamaan konkreettisia ratkaisuja hyvinvointiyhteiskunnan parantamiseksi. Apua saavat ainakin työttömät, maahanmuuttajat, yksinäiset vanhukset ja vaikeiden päätösten edessä olevat nuoret. Pyysimme ryhmiltä maistiaisia kesken kuumimman kehitystyön.

MC_orasmaa

Elämänvalintageneraattori auttaa kiperissä valinnoissa

”Yksinkin pystyy vaikuttamaan yhteiskuntaan, kunhan vain tiedostaa, että kaikilla valinnoilla on vaikutusta. Ryhmämme kehittämä elämänvalintageneraattori on käyttäjäystävällinen verkkosovellus, joka auttaa nuorta ymmärtämään, mitä seurauksia omilla elämänvalinnoilla on hyvinvointiin. Se on kohdistettu nuorille, joiden on aika kiinnostua omasta taloudestaan. Käyttäjä kertoo tavoite-elintasonsa, koulutustoiveensa ja esimerkiksi asuinpaikkansa.

Näiden pohjalta elämänvalintageneraattori visualisoi infografiikat, jotka näyttävät, kohtaavatko tavoitteet ja suunnitelmat.

Kirkkain oivallus yksinäisempään työtapaan tottuneelle on ollut se, että eteenpäin meneminen tällaisessa kehitystyössä sisältää paljon myös palaamista, kiertämistä ja taaksepäin peruuttamista.”

Antto Orasmaa, avustava lakimies, asianajotoimisto Lexia

MC_esittely

Palvelut pakettiin -konsepti piristää seniorien päiviä

”Tärkein oivallus tässä vaiheessa ryhmätyötä on se, että hyvinvointipalvelujen kehittämisessä käyttäjän näkökulma on onnistumisen kannalta aina tärkein. Meidän ryhmämme kehittää ikääntyville ihmisille sosiaalisen ruokailun ympärille rakentuvaa palvelua.

Suomessa on paljon yksinäisiä ikäihmisiä, varsinkin haja-asutusalueilla. Palvelumme tarjoaa heille ruokaa, seuraa, terveyspalveluita ja tekemistä. Kehittämämme malli hyödyntää olemassa olevia resursseja, kuten julkisia tiloja, esimerkiksi kouluja sekä vapaaehtoisuuteen perustuvaa järjestötyötä, kuten vaikka Suomen Punaista Ristiä ja Marttoja.

Tavoite on, että palvelu on myös monistettavissa muille ryhmille. Yksikin ihminen pystyy muuttamaan yhteiskuntaa vaikuttamalla lähellä oleviin ihmisiin, omiin olosuhteisiinsa ja ympäristöön.”

 Heli Litja, avustusvalmistelija, Ray

MC_keskustelua

Uuden nosteen työsetelit vauhdittavat työllistymistä

”Kirkkain oivallukseni Master Classin puolivälissä on se, että päätöksenteko, joka ottaisi huomioon eri instituutiot ja erilaiset ihmisryhmät on suoraan sanottuna helkkarin vaikeaa.

Kun puhumme isoista asioista, tulisi kuitenkin tajuta se, että pienetkin toimintatapojen muutokset voivat johtaa isoihin muutoksiin tai säästöihin. Meidän ideamme on työseteli, jolla tuemme keskivaikean ryhmän työllistymistä.

Työseteleillä työttömän palkkaaminen tehdään työnantajalle joustavammaksi ja kannustavammaksi. Työsetelit annetaan yritykselle porrastetusti. Alkuvaiheessa työttömän työllistäjä saa lappuja käteen paksun nipun. Kun työntekijän osaaminen ja samalla arvo työnantajalle nousee, työsetelit vähenevät.”

Antti Kaihovaara, projektitutkija Kalevi Sorsa -säätiössä

Työelämän Tinder yhdistää työnhakijat ja työnantajat

”Tässä vaiheessa kehitystyötä olen jo oppinut sen, että kannattaisi ensimmäiseksi aina miettiä, mitä valmiita voimavaroja itsellä on jo käytössä. On nimittäin aika raskasta lähteä kehittämään uutta tuotetta täysin tyhjältä pöydältä.

Vaihdoimme Lammin työpajan jälkeen ideaamme. Vaikeasti työllistyvien työnhakukonsultoinnista olemme siirtyneet miettimään palvelua, joka kulkee toistaiseksi työnimellä ”Työelämän Tinder”. Sen tarkoituksena on auttaa nuoria työnhakijoita ja kiireisiä työnantajia löytämään toisensa niin kausi- kuin pidempiaikaisempienkin työsuhteiden merkeissä.

Hyödynnämme suositun treffisovellus Tinderin logiikkaa: visuaalisuutta, helppoa selailtavuutta ja ytimekkäitä tekstejä. Palvelussa olisi salasanan takana työnantajalle suuri joukko hyviä työntekijöitä selkeine profiileineen.”

Joonas Tuhkuri, valtiotieteiden kandidaatti

MC_pipetti

Kesäleirin järjestämisestä vauhtia työllistymiseen

”Suomeen saapuu paljon ulkomaalaisia opiskelijoita suorittamaan korkeakoulututkintoa, mutta opintojen jälkeen he lähtevät pois, koska eivät saa täältä töitä. Myös monilla Suomessa kasvaneilla maahanmuuttajilla on vaikea työllistyä.

Vastavalmistuneiden sosionomien työllistymistä voisi edistää heidän suunnittelema ja järjestämä kesäleiri esimerkiksi pakolaistaustaisille nuorille. Vastavalmistuneet saisivat alan työkokemusta ja samalla he toimisivat innostavana esimerkkinä leiriläisille.

Olen nauttinut kovasti Master Classin poikkitieteellisyydestä. Meidän ryhmästä löytyy valtavasti erilaista osaamista. Olen itse kauppatieteilijä, joten on ollut tosi antoisaa työskennellä ihmisten kanssa, jotka tuntevat laajasti esimerkiksi julkista ja kolmatta sektoria.”

Oona Paasolainen, yhteyspäällikkö, LähiTapiola

MC_hymyä

Yhteisöpalkka luo parempaa arkea kaikille

”Yhteisöpalkan ideana on tasata ihmisten aikatarpeita. Yhteisöpalkalla palkkatyön ulkopuolella oleva henkilö voi työskennellä yhteisöä hyödyttävissä tehtävissä muutamia tunteja viikossa helpottaen työelämässä olevien yhteisön jäsenten kiirettä ja lisäten yhteisön monisukupolvista kanssakäymistä.

Oivalsimme mentorointitapaamisissa, että idean ei tarvitse olla täysin uusi, vaan voimme kehittää jo olemassa olevaa toimintaa eteenpäin. Olemme etsineet ja löytäneetkin jo osin vastaavia kokeiluja, joista otamme seuraavaksi selvää. Muiden hyviä ja huonoja kokemuksia kannattaa hyödyntää omassa kehitystyössä.”

Laura Kontiala, ympäristöekonomian opiskelija ja kaupunginosa-aktiivi

Teksti: Annina Huhtala ja Maria Ruuska

Jokainen koti on monikulttuurinen

”Miksblogikuvai puhuisin monikulttuurisuudesta vain ihmisten yhteydessä? En ole päivääkään tekemisissä vain suomalaisten asioiden, esineiden tai kulttuuripiirteiden kanssa”, pohtii Master Class –osallistuja Katja Tavi.

Lauantain kauppalistani: leipää, mandariineja, kookosmaitoa ja pekonia. Näistä ehkä pekoni on irronnut suomalaisen possun takalistosta. Ruisleivän ruiskin on kuulemma osin ulkomaista, koska Suomessa viljaa ei kasva tarpeeksi kysyntää kohden. Viimeisimmän mekkoni tilasin saksalaisesta nettikaupasta, merkiltään mekko on brittiläinen. Minulla ei valitettavasti ole hajuakaan, missä se on käytännössä valmistettu. Tuskin Iso-Britanniassa. Tällä hetkellä kirjoitan läppärillä, joka on mahdollisesti kasattu eri puolilla Aasiaa. Valmistuttaja on yhdysvaltalainen. Samalla kuuntelen sivukorvalla uutisia Ukrainasta.

Monikulttuurisuuteen viitataan usein puhuttaessa yhteisöstä tai paikasta, jossa toimii monta syntyperältään eri kansalaisuuksia edustavia henkilöitä. Esimerkiksi työpaikkaa voidaan sanoa monikulttuuriseksi, jos siellä työskentelee kantasuomalaisten lisäksi maahanmuuttajia yhdestä tai useammasta maasta.

Aloituskappaleeseeni viitaten väitän, että kotini on monikulttuurinen. Miksi puhuisin monikulttuurisuudesta vain ihmisten yhteydessä, kun fakta on, etten ole päivääkään tekemisissä pelkästään suomalaisten asioiden, esineiden tai kulttuuripiirteiden parissa? Me olemme monikulttuurinen valtio, eikä kukaan näytä olevan halukas monikulttuurisesta materiastaan luopumaan. Ihmisistä kylläkin.

Suomen voi määritellä monelta osin länsimaisten valtioiden joukkoon. Siirryimme 1900-luvulla muutamassa vuosikymmenessä maatalousyhteiskunnasta kaupungistuneeseen teollisuusyhteiskuntaan. Tämä on prosessi, joka esimerkiksi Norjassa kesti yli puolet pidempään.

Nopea oli myös muutos maahanmuuttopolitiikassamme. Länsimaistuneessa Suomessa ennen 90-lukua maahanmuuttoa oli kansainvälisesti verrattuna tuskin nimeksikään, mutta ”ysärin” myötä liikkuvuus alkoi lisääntyä. Viime vuonna Suomessa eli oleskeluluvalla noin 200 000 ulkomaalaista, ja turvapaikanhakijoita oli 3 200. Heistä pakolaisaseman sai 14 prosenttia, mikä on Euroopan keskitasoa. Vielä joitain vuosia sitten nämä prosentit pyörivät muutamissa. Lähivuosien maahanmuutto- ja pakolaistilastoja löytyy Maahanmuuttoviraston sivuilta.

Yhteiskuntana olemme usein pyrkineet pääsemään muiden länsimaiden muutoksiin mukaan vähän jälkijunassa, mutta mukaan lähdettyämme toimimme nopeassa tahdissa. Tästä poikkeuksena maahanmuutto ja kiintiöpakolaisten vastaanoton määrä on edelleen Suomessa vähäistä. Otamme tänä vuonna kiintiöpakolaisia meille ennätykselliset noin 1 200, kun taas Ruotsissa määrä on Suomeen nähden moninkertainen. Tästä huolimatta, tai ehkä jopa tämän takia, maahanmuuttajien ja pakolaisten kasvu väestössä on herättänyt joissain tahoissa voimakasta vastustusta. Kuten usein kaikissa mielipiteitä herättävissä asioissa vastustava ääripääjoukko on pieni mutta sitäkin äänekkäämpi.

Ymmärrän kyllä, että moni maahanmuuton uhkakuva – esimerkiksi tiettyjen kaupunginosien slummiutuminen – on mahdollinen. Mutta onneksi maahanmuuttanut läppärini on saanut turvapaikan.

Katja Tavi työskentelee Maahanmuuttovirastolla henkilöstösuunnitteljana.