Monivalintatehtävän kirjoittamisessa tiede kohtaa taiteen

Medipedalla ja Opettajien akatemialla oli ilo järjestää kaksi psykometrista työpajaa 22.-23.3.-17, vetäjäksi saimme tohtori Carlos Collaresin Maastrichtin yliopistosta. Carlos on alkuperäiseltä ammatiltaan työterveyslääkäri, joka psykologian opintojen myötä päätyi psykometrian asiantuntijaksi. Oli todella kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkea dataa yksittäisestä monivalintakysymyksestä saa tilastollisesti irti!

Ensimmäisen päivän teoriapainotteinenseminaari pohjusti toista päivää, jonka aikana harjoittelimme väittämien kirjoittamista – ei mikään helppo työ! Carlos esitti kauniisti, miten kysymyksen huono muotoilu vaikeuttaa vastaamista (hämärä muotoilu, kieliopilliset ongelmat, vaihtoehdot eivät ole verrannollisia keskenään, vaihtoehdoissa paljon toistoa). Jos siis vastaajista vain 6 % osaa vastata kysymykseen oikein, se ei siis erottele osaajia ja heikkoja opiskelijoita vaan kyse on kysymyksen huonosta muotoilusta.

Toinen virhetyyppi teki kysymyksen helpoksi opiskelijalle. Tämä olikin tuttua jo professori Kati Hakkaraisen esityksestä viime vuodelta. Yleensä pisin vaihtoehto on oikea ja väärän vastauksen tunnistaa määreistä ei koskaan, aina, yleensä jne. Kiinnostava tuttavuus oli pseudoarvaus, joka on mahdollista myös erotella tilastollisesti. Jos kysymyksessä on neljä vaihtoehtoa, arvaamalla on 25 % mahdollisuus onnistua. Jos tämä luku poikkeaa, kyseessä on pseudoarvaus eli jokin tekninen asia ohjaa vastaajaa arvaamaan.

Teoriaosuus meni ihan sujuvasti kuunnellen, vaikka punastuin ajatellessani omaa äskeistä anen tenttiäni. Kirjoittamisharjoituksessa paljastui, miten vaativaa selkeiden ja keskenään verrannollisten väittämien löytäminen on. Kysymysten laatiminen on todellakin parasta tehdä porukalla. Oma substanssiosaamiseni esti minua huomaamasta, etteivät vastausvaihtoehtoni olleet verrannollisia keskenään jne. Yhteistyöllä sujuu!

Let’s tango – Utrechtin oppimisseikkailu 2017

Onderwijsparade eli oppimisseikkailu Utrechtin tapaan oli varsin vaikuttava kokemus. Lounaat ja kahvit tarjottiin samassa tilassa, missä yliopiston väitöstilaisuudet järjestetään. Muistan tilaisuuden olleen yksi kuumottavimmista, mitä ikinä on eteeni tullut. Olisi tuskin saanut sanaakaan suustani, jos kaikki nuo muinaiset opettajat olisivat tuijottaneet minua! Kahdessa niistä oli kuvattuna nainen, ja aulaan oli koottu kaikkien naisprofessorien kuvat juhlistamaan ensimmäisen naispuolisen professorin virkaanastujaisia.

Ihmettelin hieman tapahtuman nimeä, mutta asia selvisi pian. Englantilainen professori Sally Brown avasi luentonsa heittämällä viitan päältään ja esittämällä vauhdikkaan tangon asiaankuuluvasti tiukkaan punamustaan hameeseen pukeutuneena. Lounaan jälkeistä apatiaa potenut yleisö heräsi välittömästi ja luento jatkui yhtä mukaansatempaavana. Toivon, että minulla joskus tulee olemaan yhtä paljon rohkeutta heittäytyä esiintymisiini!

Professori Brown puhui kulttuurien kohtaamisesta kansainvälisen koulutuksen haasteena. Esimerkiksi Suomessa olen kaikille opiskelijoille luontevasti Leila, mutta itsekin arastelen ulkomailla kutsua ketään opettajakollegaa etunimellä. Akateeminen keskustelu eli väittely ovat luonnollinen osa meidän kulttuuriamme, mutta monissa maissa on painetta saman mielisyyteen ja joissakin maissa toisinajattelusta saattaa joutua vankilaan. Silmiin katsominen saattaa olla suullisen esityksen arviointikriteeri, mutta joissakin maissa se on sopimatonta käytöstä. Paasto heikentää keskittymiskykyä tenteissä, mutta emme aina tule ajatelleeksi tätä.

Osallistuin myös työpajaan, jossa pohdimme kansainvälisen oppivan yhteisön rakentamista. Tässä kannattaa keskittyä yhdistäviin tekijöihin, mutta antaa tilaa myös kansallisille ominaispiirteille – nehän ovatkin kansainvälisten kohtaamisten kiinnostavin osa. Työpajan jälkeen on entistä helpompi toivottaa kv-opiskelijat englanninkieliselle anen kurssille!

Utrecht: Bright minds, better future

Osallistuin Helsingin yliopiston Opettajien akatemian vierailulle Utrechtin yliopistoon 15.-17.3.-17 yhdessä kolmen muun Meilahden kampuksen akateemikon kanssa. Vaikka matka oli tarkkaan valmisteltu ja tiukat tavoitteet asetettu itse kullekin, ilmassa oli koulun kevätretken tunnelmaa. Ennen lähtöä olimme saaneet juhlia hyvää sijoitusta Sanghain listalla (56.), ja ryhtiä oikaisi huomattavasti isäntien kuvaus omasta yliopistostaan. Utrecht on Hollannin ykkönen ja Sanghain listalla sijoitus on 65.

Aivan ilmaiseksi hyvä sijoitus ei heillekään ole tullut, vaan yliopisto oli joutunut aktiivisesti uudistamaan toimintaansa 1990-luvulla laatuongelmien takia.Opettajien pedagoginen koulutus Utrechtissa aloitettiin samoin aikoihin kuin meillä, mutta Opettajien akatemiassa he olivat kaksi vuotta meitä edellä (katso kuva alla). Toimintaperiaate on kuitenkin erilainen, heillä akatemiaan pääsevät liittymään kaikkia opetuksen kehittämisestä kiinnostuneet. Esittelyluennon kiinnostavin anti oli opettajien johtamiskoulutus, joka Utrechtissa oli aloitettu jo vuonna 2000. Ilman tuota koulutusta on vaikea saada johtavaa asemaa missään klinikassa. Nyt heillä on jo lähes 200 alumnia ja heillä on varmasti ollut vaikutusta hyvään sijoitukseen Sanghain listalla.

Opettajien johtamiskoulutuksen tärkeyttä korostaa myös tapa, jolla opettajuutta arvioidaan Utrechtissa(http://www.evaluatingteaching.com/Promotioncriteria/). Hyvällä opettajalla on tietenkin oikea asenne ja hyvä ulosanti, seuraavalla tasolla vaaditaan jo hyviä opetustaitoja ja yhteistyökykyä. Kolmannella tasolla opettajalta vaaditaan opetustoiminnan johtamisen kykyjä ja tutkimuksellista otetta. Ylimmällä tasolla olevat opettajat ovat kansallisia ja kansainvälisiä vaikuttajia.

Matkailu todella avartaa, innostaa ja inspiroi!

Rimakauhua ja rakkautta

Jokaisesta tentistä järjestetään kaksi uusintaa, sillä tenttitilaisuuksien puute ei saa hidastaa etenemistä eikä estää kenenkään valmistumista. Uusinnat ovat myös tarpeen sairastapausten takia, esimerkiksi norovirus on hyvin pätevä syy jäädä kotiin.

Tenteissä on tavallista, etteivät kaikki ilmoittautuneet osallistu ja tämä no show-ilmiö tuntuisi yleistyneen. Uusintatentissä tämä on erityisen harmillista, jos ainoa ilmoittautunut ei saavukaan ja kaikki järjestelyt on tehty turhaan.  Tämä ei ole ongelma vaan se perussyy, mistä toistuvat saapumatta jättäminen johtuu.

Vuosi sitten Arviointityöryhmä esitti, että tenttiin ilmoittautuminen katsotaan osallistumiseksi, jollei pois jääntiin ole esimerkiksi sairastumisen kaltaista pätevää syytä. Tämäkään ei ole yksiselitteinen asia, sillä työpaikaltahan saa omalla ilmoituksella olla poissa kolme päivää. Pitäisikö lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijan jonottaa terveyskeskuksessa lääkärintodistusta tenttipoissaoloa varten? Tenttiin ilmoittautuminen on myös mahdollista peruuttaa, mutta kuinka aikaisin se pitäisi tehdä?

Nykyisin saapumatta jättämistä ei dokumentoida mitenkään, opintoneuvojille ja -koordinaattoreillehan nimet tulevat vähitellen tutuiksi. Keskustelua on käyty siitä, pitäisikö WebOodiin kirjata saapumatta jättäjien kohdalle hylätty tenttisuoritus. Tämä tuntuu aika raskaalta toimenpiteeltä. Tarkemmin ajatellen se ei sitä kuitenkaan ole, sillä hylkäysmerkintä korjaantuu heti hyväksytyn suorituksen jälkeen eikä aiemmista hylkäyksistä jää jälkiä mihinkään.

Eilisessä Arviointityöryhmän kokouksessa päätimme, että tenttiin saapumatta jättämisestä seuraa ilmoittautuneelle hylkäysmerkintä WebOodiin. Tämä siksi, että kolmannen hylkäyksen jälkeen opintojaksovastaava pystyy kutsumaan opiskelijan keskusteluun. Hylkääminen on rakkautta ja mahdollistaa tukitoimiin ryhtymisen opiskelijan auttamiksesi. Failing is caring!