Arviointi on niin tavallista opettajan perustyötä, että sen merkitystä tulee harvoin ajateltua. Tenttiä laatiessani keskityn keskeisiin osaamistavoitteisiin, kysymyksiä kirjoittaessani huolehdin myös niiden mahdollisimman hyvöstä reliabliteetista ja validiteetista. Elvytystentissä arvioin opiskelojoiden elvytysosaamista, annan vahvistavaa palautetta ja asetan kehittynistavoitteita. Nämä asiat ovat teknisiä ja vaadittuihin osaamisalueisiin keskittyviä, mutta arvioinnissa on kyse muustakin.
Kirjoitan tätä Utrechtissa, missä osallistun kansainväliselle arviointikurssille, mistä kuvat. Lääketieteellinen osaaminen eli kompetenssi on itsestään selvyys, mutta muut kolme eli integrity (totuudellisuus, luotettavuus, hyvä tahto), reliability (vakaus, pysyvyys, tunnollisuus) ja humility (nöyryys, omien rajojen tunnistaminen ja avun pyytäminen) ovat itsestäänselvyyksinä jääneet vähälle huomiolle.
Kliinisessä työssämme teemme jatkuvasti luottamukseen perustuvia arviointeja. Kokematon erikoistuva voi aloittaa tämän perusterveen potilaan rutiinileikkauksen anestesian minun ollessani kahvilla vähän matkan päässä. Tällaista päätöstä tehdessäni en niinkään ajattele lääketieteellistä osaamista vaan juuri niitä kolmea muuta komponenttia.
Kliininen työ perustuu luottamukseen eli siihen, että kaikki noudatamme sovittuja pelisääntöjä. Luottaessani vastuullani olevaan ohjattavaan otan aina sen riskin, ettei kaikki menekään suunnitelmien mukaan. Ongelmia harvoin tulee, jos erikoistuva toimii sovitulla tavalla ja huomaa ajoissa, milloin oma osaaminen ei riitä tilanteen hoitamiseen.
Kirjallisessa tentissä arviointi perustuu myös luottamukseen. Opettaja uskoo, että opiskelija on saavuttanut osaamistavoitteet ja on kykenevä työskentelemään niiden pohjalta. Opiskelija taas on oikeus uskoa, että opettaja on tehnyt oikean arvion hänen osaamisestaan. Arviointi on osa työtämme, mutta rutiiniksi se ei saa muuttua.
