Muutos on mahdollisuus

Vuosikellossani kesäkuu on omistettu tulevan lukuvuoden suunnittelulle. Tänä kesänä tämä onkin ollut poikkeuksellisen jännittävää, sillä tiedekunnan organisaatiouudistus ehtii niille lukukausille, joilla minulla on opetusta eli L4 ja L6s. Kuutosen koordinaattorina olen valmistellut uudistusta jo pitkään.

L4k uudistuksen kohtaan kurssin vastuuhenkilönä ja se aiheuttaa melkoisesti enemmän päänvaivaa kuin L6s koordinaattorin työ. Oman oppiaineeni volyymi nousi ensin 3,5 op ja laski sitten kolmeen opintopisteeseen. Tämä ei olisi ollut niin paha asia, jollen 0,2 op noususta riemastuneena olisi luvannut ottaa siihen toisen oppiaineen hallinnassa ollutta pientä opetuskokonaisuutta. Nyt jouduin suunnittelemaan koko paletin uusiksi.

Supistaminen pakottaa kiteyttämään oleellisen. Anen ydinaines on tähänkin asti ollut selvä ja oman opetuksen supistaminen auttaa meitä lisäämään ensimmäisten vuosikurssien perustietojen painoarvoa. Olen jo aiemmin huomannut, miten hyvät perustiedot opiskelijoilla on! He tietävät kyllä kaiken, mutta opittujen asioiden käytännön merkitys ei vielä ole hallussa ja sitä me yhdessä pohdimme anen opetusten aikana.

Tiukka paikka tuli eteen, kun tajusin, etteivät opintopisteet anna myöten koko käytännön viikon säilyttämistä. Toisesta näkökulmasta tämä on iloinen asia, sillä nykyisellään oppiminen on ollut paljon opiskelijan omasta aktiviteetista ja ohjaajan ajasta kiinni. Leikkaussali on mutkikas ympäristö eikä noviisi osaa heti katsoa oikeita asioita. Lisäsin simulaatioharjoituksen yhden salipäivän tilalle auttaakseni hahmotusta.

Muutos on mahdollisuus, tuskin olisi näin radikaaleihin uudistuksiin ryhtynyt ilman ulkoista painetta.

Digiloikkaan valmistautuessamme

Tiedekunta on saanut 100 000 € tenttien sähköistämistä varten ja työryhmä valmistelee digiloikkaa suurella innolla. Sähköiset tentit eivät kuitenkaan ole uusi asia tiedekunnassa, vaan monet meistä ovat käyttäneet Moodlen tenttejä jo useiden vuosien ajan.

Anella Moodle-tentti on ollut virallinen lopputentti jo useiden vuosien ajan. Pääsääntöisesti se saanut hyvää palautetta. Palautteessa on ollut tenttiin liittyviä kysymyksiä ja tentin palauttamisen jälkeen näkyviin tulleet oikeat vastaukset on koettu hyödylliseksi oppimisen kannalta eivätkä vastaukset ole vuotaneet. Opettajan näkökulmasta tentin suurin ongelma on ollut siinä, että niin suuri osuus opiskelijoista on saanut hyvät pisteet. Vuosi vuodelta olen muokannut tenttiä saadakseni sen entistä paremmin erottelemaan todelliset osaajat ja palkitsemaan heitä.

Tämän vuoden suurin muutos oli arvosanan antaminen anen kurssista entisen hyväksytty/hylätty-arvostelun sijaan. Tämä kirvoitti paljon palautetta: ”Numero-arvosanan antaminen Moodle-tentistä ei ole toimiva käytäntö, koska samat kysymykset toistuvat, vastaukset lähtevät jakoon somessa ja ne opiskelijat, jotka etsivät kärsivällisimmin vastauksia somesta, saavat  parhaimmat arvosanat – kun taas ne jotka vastaavat itsenäisesti, saavat huonoimmat arvosanat.” ja ”Kysymykset voisivat olla helpompia ja niitä voisi olla enemmän. Tällöin vältyttäisiin  oikeiden vastausten kierrätykseltä, kun koeaika menisi perustehtäviin vastaamiseen eikä vaikeiden kysymysten vastauksien metsästämiseen.” Arvokkaita huomioita!

Tenttiteknisen korjaustarpeen lisäksi palautteen takana lienee myös erikoislääkärikoulutuksen uudistuksen herättämä ahdistus. Valintaperusteita emme vielä tiedä, mutta hyvä menestyminen perusopinnoissa ei ainakaan haittaa. Sitä suuremmalla syyllä arvioinnin pitää olla tulee olla pätevää, luotettavaa, läpinäkyvää ja sen pitää painottua oppiaineen keskeisiin sisältöihin.

 

Kukaan ei ole niin fiksu kuin kandi!

Keski-ikäisenä tätiopettajana ihailen suuresti kandien tietoteknistä osaamista. Periaatteenani on, että kokeneen opettajan pitää pystyä selviämään mistä tahansa ongelmasta ja keksiä lennosta luova ratkaisu – Eeva Pyörälä on tässä esikuvani. Tietoteknisiin ongelmiin tämä periaate ei päde.

Taannoin oli aloittamassa simulaatiota Töölössä ja huomasin, etten saanut simulaatiotilan orjanäyttöjä päälle. Simulaatioharjoitus ei oikein onnistu, jolleivat osallistujat näe monitorinäyttöjä. Olin jo valmis antamaan periksi ja ilmoitin kandeille opetuksen peruuntumisesta. Ei hätää, joukossa oli muutama tekniikkaguru. Useita ratkaisuvaihtoehtoja kokeiltuaan he päätyivät ratkaisuun, jonka mukaan orjanäytöillä näkyi ohjaajan näkymä ja he peittivät liinoilla kaiken muun paitsi osallistujille tärkeät monitorilukemat.

Toisella kerralla menin pitämään luentoa Meilahden luentosaliin 3 ja totesin, ettei luentoni ollutkaan muistitikulla. Paniikki iski, kun luentoa ei löytynyt myöskään omista tiedostoistani. Olin tehnyt sen päivitetyllä Windows-ohjelmalla eikä luentosalin tietokone osannut lukea kuin edellistä päivitystä. Taas olin valmis peruuttamaan luennon, mutta kandit olivat toista mieltä. Eräällä oli kannettava mukanaan ja hän konvertoi diani hetkessä vanhaan versioon. ”No, nyt voit opettaa meitä!”

Viimeisin innovaatio tapahtui valinnaisen kurssin hengityskoneharjoituksessa. Olin sijoittanut toisen koneen simulaatiotilaan ja kandien tehtävänä oli tehdä koneelle skenaarion mukaiset konesäädöt. Simulaationukke lisäsi tehtävän realismia, mutta toinen ryhmä joutui harjoittelemaan keinokeuhkon avulla. Ryhmä ei jäänyt suremaan simulaationuken puutetta, kuten kuvasta näkyy. Intubaatiopään keuhkoista saa suoraan konesäätöjä koskevaa palautetta. Nostan hattua, aivan loistavaa!

Syvärien tutkielman tärkeät virstanpylväät

Syventävien ohjaus on yksi kiehtovimmista opettajan tehtävistä. Mahdollisuus tehdä omaa tutkimustyötä on useimmille ollut ratkaiseva houkutus hakeutua akateemiseen virkaan ja on hyvin palkitsevaa päästä pohtimaan itselle tärkeitä asioita kiinnostuneen opiskelijan kanssa.

Hyväksi ohjaajaksi ei opi kuin ohjaamalla. Kokemus tuo sekä teknistä osaamista että ennakointikykyä. Joskus projektia kyselevällä kandilla on tiedossa toivottu valmistumisaika, toisille se kirkastuu vasta projektin viime metreillä ja silloin tarvitaan osaamista takaperin laskemiseen.  Datan keruu, analyysi ja tutkielman luonnostelu ovat yleensä leppoisia vaiheita, mutta tutkielman viimeistelyvaiheessa tekijälle tulee poikkeuksetta kiire.

Kypsyysnäyte on asia, joka on syytä hoitaa heti tutkielman kirjoituksen päästyä alkuun, sillä kielentarkastukseen kuluva aika vaihtelee melkoisesti. Kandi valitsee itse tenttitilaisuuden ja ohjaaja lähettää otsikon valvovalle opetuskoordinaattorille tai opintoneuvojalle. Paperissa pitää olla otsikon lisäksi ohjaajan yhteystiedot ja sen pitää olla perillä viikkoa ennen tenttitilaisuutta.  Tästä tulee harvoin ongelmia.

Tutkielman kirjoituksen ollessa loppusuoralla on aika sopia toinen tarkastaja. Itse lähetän tutkielman arviointikriteerit jo alustavaa suostumusta kysellessäni, jotta tarkastaja tietää, mihin suostuu. Valmiin tutkielman lähetän tarkastajalle heti sen hyväksyttyäni, sillä ajasta kaikilla on pulaa. Tarkastajan nimeämisestä on olemassa oma pdf, jossa tärkeitä tietoja ovat tarkastajan oppiarvo, puhelinnumero, sähköposti ja työpaikan osoite. Dekaanin tekemän nimityspäätöksen jälkeen tämä prosessi yleensä etenee juohevasti.

Valmistumisen kannalta kriittisin ajankohta on kuitenkin tiedekuntaneuvoston kokouksen dead-line. Jos se on hyvissä ajoin tiedossa, ohjaaja pystyy ajoittamaan etenemisen eri virstanpylväille. Välillä kieltämättä tulee kiire – jollei viime tippaa olisi, moni asia jäisi tekemättä!

Monivalintatehtävän kirjoittamisessa tiede kohtaa taiteen

Medipedalla ja Opettajien akatemialla oli ilo järjestää kaksi psykometrista työpajaa 22.-23.3.-17, vetäjäksi saimme tohtori Carlos Collaresin Maastrichtin yliopistosta. Carlos on alkuperäiseltä ammatiltaan työterveyslääkäri, joka psykologian opintojen myötä päätyi psykometrian asiantuntijaksi. Oli todella kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkea dataa yksittäisestä monivalintakysymyksestä saa tilastollisesti irti!

Ensimmäisen päivän teoriapainotteinenseminaari pohjusti toista päivää, jonka aikana harjoittelimme väittämien kirjoittamista – ei mikään helppo työ! Carlos esitti kauniisti, miten kysymyksen huono muotoilu vaikeuttaa vastaamista (hämärä muotoilu, kieliopilliset ongelmat, vaihtoehdot eivät ole verrannollisia keskenään, vaihtoehdoissa paljon toistoa). Jos siis vastaajista vain 6 % osaa vastata kysymykseen oikein, se ei siis erottele osaajia ja heikkoja opiskelijoita vaan kyse on kysymyksen huonosta muotoilusta.

Toinen virhetyyppi teki kysymyksen helpoksi opiskelijalle. Tämä olikin tuttua jo professori Kati Hakkaraisen esityksestä viime vuodelta. Yleensä pisin vaihtoehto on oikea ja väärän vastauksen tunnistaa määreistä ei koskaan, aina, yleensä jne. Kiinnostava tuttavuus oli pseudoarvaus, joka on mahdollista myös erotella tilastollisesti. Jos kysymyksessä on neljä vaihtoehtoa, arvaamalla on 25 % mahdollisuus onnistua. Jos tämä luku poikkeaa, kyseessä on pseudoarvaus eli jokin tekninen asia ohjaa vastaajaa arvaamaan.

Teoriaosuus meni ihan sujuvasti kuunnellen, vaikka punastuin ajatellessani omaa äskeistä anen tenttiäni. Kirjoittamisharjoituksessa paljastui, miten vaativaa selkeiden ja keskenään verrannollisten väittämien löytäminen on. Kysymysten laatiminen on todellakin parasta tehdä porukalla. Oma substanssiosaamiseni esti minua huomaamasta, etteivät vastausvaihtoehtoni olleet verrannollisia keskenään jne. Yhteistyöllä sujuu!

Let’s tango – Utrechtin oppimisseikkailu 2017

Onderwijsparade eli oppimisseikkailu Utrechtin tapaan oli varsin vaikuttava kokemus. Lounaat ja kahvit tarjottiin samassa tilassa, missä yliopiston väitöstilaisuudet järjestetään. Muistan tilaisuuden olleen yksi kuumottavimmista, mitä ikinä on eteeni tullut. Olisi tuskin saanut sanaakaan suustani, jos kaikki nuo muinaiset opettajat olisivat tuijottaneet minua! Kahdessa niistä oli kuvattuna nainen, ja aulaan oli koottu kaikkien naisprofessorien kuvat juhlistamaan ensimmäisen naispuolisen professorin virkaanastujaisia.

Ihmettelin hieman tapahtuman nimeä, mutta asia selvisi pian. Englantilainen professori Sally Brown avasi luentonsa heittämällä viitan päältään ja esittämällä vauhdikkaan tangon asiaankuuluvasti tiukkaan punamustaan hameeseen pukeutuneena. Lounaan jälkeistä apatiaa potenut yleisö heräsi välittömästi ja luento jatkui yhtä mukaansatempaavana. Toivon, että minulla joskus tulee olemaan yhtä paljon rohkeutta heittäytyä esiintymisiini!

Professori Brown puhui kulttuurien kohtaamisesta kansainvälisen koulutuksen haasteena. Esimerkiksi Suomessa olen kaikille opiskelijoille luontevasti Leila, mutta itsekin arastelen ulkomailla kutsua ketään opettajakollegaa etunimellä. Akateeminen keskustelu eli väittely ovat luonnollinen osa meidän kulttuuriamme, mutta monissa maissa on painetta saman mielisyyteen ja joissakin maissa toisinajattelusta saattaa joutua vankilaan. Silmiin katsominen saattaa olla suullisen esityksen arviointikriteeri, mutta joissakin maissa se on sopimatonta käytöstä. Paasto heikentää keskittymiskykyä tenteissä, mutta emme aina tule ajatelleeksi tätä.

Osallistuin myös työpajaan, jossa pohdimme kansainvälisen oppivan yhteisön rakentamista. Tässä kannattaa keskittyä yhdistäviin tekijöihin, mutta antaa tilaa myös kansallisille ominaispiirteille – nehän ovatkin kansainvälisten kohtaamisten kiinnostavin osa. Työpajan jälkeen on entistä helpompi toivottaa kv-opiskelijat englanninkieliselle anen kurssille!

Utrecht: Bright minds, better future

Osallistuin Helsingin yliopiston Opettajien akatemian vierailulle Utrechtin yliopistoon 15.-17.3.-17 yhdessä kolmen muun Meilahden kampuksen akateemikon kanssa. Vaikka matka oli tarkkaan valmisteltu ja tiukat tavoitteet asetettu itse kullekin, ilmassa oli koulun kevätretken tunnelmaa. Ennen lähtöä olimme saaneet juhlia hyvää sijoitusta Sanghain listalla (56.), ja ryhtiä oikaisi huomattavasti isäntien kuvaus omasta yliopistostaan. Utrecht on Hollannin ykkönen ja Sanghain listalla sijoitus on 65.

Aivan ilmaiseksi hyvä sijoitus ei heillekään ole tullut, vaan yliopisto oli joutunut aktiivisesti uudistamaan toimintaansa 1990-luvulla laatuongelmien takia.Opettajien pedagoginen koulutus Utrechtissa aloitettiin samoin aikoihin kuin meillä, mutta Opettajien akatemiassa he olivat kaksi vuotta meitä edellä (katso kuva alla). Toimintaperiaate on kuitenkin erilainen, heillä akatemiaan pääsevät liittymään kaikkia opetuksen kehittämisestä kiinnostuneet. Esittelyluennon kiinnostavin anti oli opettajien johtamiskoulutus, joka Utrechtissa oli aloitettu jo vuonna 2000. Ilman tuota koulutusta on vaikea saada johtavaa asemaa missään klinikassa. Nyt heillä on jo lähes 200 alumnia ja heillä on varmasti ollut vaikutusta hyvään sijoitukseen Sanghain listalla.

Opettajien johtamiskoulutuksen tärkeyttä korostaa myös tapa, jolla opettajuutta arvioidaan Utrechtissa(http://www.evaluatingteaching.com/Promotioncriteria/). Hyvällä opettajalla on tietenkin oikea asenne ja hyvä ulosanti, seuraavalla tasolla vaaditaan jo hyviä opetustaitoja ja yhteistyökykyä. Kolmannella tasolla opettajalta vaaditaan opetustoiminnan johtamisen kykyjä ja tutkimuksellista otetta. Ylimmällä tasolla olevat opettajat ovat kansallisia ja kansainvälisiä vaikuttajia.

Matkailu todella avartaa, innostaa ja inspiroi!

Rimakauhua ja rakkautta

Jokaisesta tentistä järjestetään kaksi uusintaa, sillä tenttitilaisuuksien puute ei saa hidastaa etenemistä eikä estää kenenkään valmistumista. Uusinnat ovat myös tarpeen sairastapausten takia, esimerkiksi norovirus on hyvin pätevä syy jäädä kotiin.

Tenteissä on tavallista, etteivät kaikki ilmoittautuneet osallistu ja tämä no show-ilmiö tuntuisi yleistyneen. Uusintatentissä tämä on erityisen harmillista, jos ainoa ilmoittautunut ei saavukaan ja kaikki järjestelyt on tehty turhaan.  Tämä ei ole ongelma vaan se perussyy, mistä toistuvat saapumatta jättäminen johtuu.

Vuosi sitten Arviointityöryhmä esitti, että tenttiin ilmoittautuminen katsotaan osallistumiseksi, jollei pois jääntiin ole esimerkiksi sairastumisen kaltaista pätevää syytä. Tämäkään ei ole yksiselitteinen asia, sillä työpaikaltahan saa omalla ilmoituksella olla poissa kolme päivää. Pitäisikö lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijan jonottaa terveyskeskuksessa lääkärintodistusta tenttipoissaoloa varten? Tenttiin ilmoittautuminen on myös mahdollista peruuttaa, mutta kuinka aikaisin se pitäisi tehdä?

Nykyisin saapumatta jättämistä ei dokumentoida mitenkään, opintoneuvojille ja -koordinaattoreillehan nimet tulevat vähitellen tutuiksi. Keskustelua on käyty siitä, pitäisikö WebOodiin kirjata saapumatta jättäjien kohdalle hylätty tenttisuoritus. Tämä tuntuu aika raskaalta toimenpiteeltä. Tarkemmin ajatellen se ei sitä kuitenkaan ole, sillä hylkäysmerkintä korjaantuu heti hyväksytyn suorituksen jälkeen eikä aiemmista hylkäyksistä jää jälkiä mihinkään.

Eilisessä Arviointityöryhmän kokouksessa päätimme, että tenttiin saapumatta jättämisestä seuraa ilmoittautuneelle hylkäysmerkintä WebOodiin. Tämä siksi, että kolmannen hylkäyksen jälkeen opintojaksovastaava pystyy kutsumaan opiskelijan keskusteluun. Hylkääminen on rakkautta ja mahdollistaa tukitoimiin ryhtymisen opiskelijan auttamiksesi. Failing is caring!

Kaverien kanssa ryhmässä vai ryhmän jäsenistä kavereiksi?

Tiedekunnassa on jo pitkään keskusteltu parhaasta tavasta jakaa opiskelijat ryhmiin. Keskustelu tuntuu oudolta vanhasta konkarista, joka koko oman opiskeluaikansa vietti aakkosjärjestyksen perusteella ilmoitetussa ryhmässä. Keskustelun ydin on se, kuka tekee ryhmäjaon ja millä perusteella.

Opiskelijat toivovat pääsevänsä samaan ryhmään omien kavereiden kanssa.  Yhteiset kiinnostuksen kohteet ja positiivinen pohjavire tekevät opiskelusta helpompaa kuin yhteistyö ventovieraiden kanssa. Lika barn leker bäst! Hyvin toimivassa ryhmässä yhdessä tekemisen ja oppimisen ilo loistavat kauas ja sellaisen ryhmän ohjaaminen piristää opettajankin päivän.

Koko kaveriporukan saaminen samaan ryhmään ei ole aivan helppo asia. Ratkaisuksi on ehdotettu, että jokainen saa valita yhden kaverin samaan ryhmään. Hankalaksi tilanne menee, jos valittu kaveri haluaisikin mieluummin olla jonkun muun kanssa. Ryhmän kokoa ei voi loputtomiin venyttää ja osa kuitenkin päätyy samaan ryhmään tuntemattomien kanssa. Ongelmia syntyy myös, jos kaverien kesken tulee epäsopua.  Huonosti toimivassa ryhmässä opettaja vaistoaa jonkin asian olevan vinossa, mutta perussyytä on vaikea tavoittaa.

Pitkän keskustelun jälkeen tiedekunta on päätynyt ratkaisuun, jonka mukaan opiskelijat jaetaan ryhmiin satunnaisesti, ennalta sovittujen pelisääntöjen mukaan. Ryhmien sukupuolijakauma pyritään tasaamaan ja katsotaan, että ryhmissä on eri ikäisiä ja eri opiskelutaustoista tulevia. Muun opetuksen tapaan jako-ohjeet perustuvat olemassa olevaan tutkimustietoon.

Itse en aikoinani päässyt samaan ryhmään kavereitten kanssa, mutta ryhmän jäsenistä tuli kavereita kuten nykyisistä työtovereista. Opiskelu on hyvää harjoitusta työelämää varten!