Avainsana: Opetuksen järjestely

Julkaistu

Syvärien tutkielman tärkeät virstanpylväät

Syventävien ohjaus on yksi kiehtovimmista opettajan tehtävistä. Mahdollisuus tehdä omaa tutkimustyötä on useimmille ollut ratkaiseva houkutus hakeutua akateemiseen virkaan ja on hyvin palkitsevaa päästä pohtimaan itselle tärkeitä asioita kiinnostuneen opiskelijan kanssa.

Hyväksi ohjaajaksi ei opi kuin ohjaamalla. Kokemus tuo sekä teknistä osaamista että ennakointikykyä. Joskus projektia kyselevällä kandilla on tiedossa toivottu valmistumisaika, toisille se kirkastuu vasta projektin viime metreillä ja silloin tarvitaan osaamista takaperin laskemiseen.  Datan keruu, analyysi ja tutkielman luonnostelu ovat yleensä leppoisia vaiheita, mutta tutkielman viimeistelyvaiheessa tekijälle tulee poikkeuksetta kiire.

Kypsyysnäyte on asia, joka on syytä hoitaa heti tutkielman kirjoituksen päästyä alkuun, sillä kielentarkastukseen kuluva aika vaihtelee melkoisesti. Kandi valitsee itse tenttitilaisuuden ja ohjaaja lähettää otsikon valvovalle opetuskoordinaattorille tai opintoneuvojalle. Paperissa pitää olla otsikon lisäksi ohjaajan yhteystiedot ja sen pitää olla perillä viikkoa ennen tenttitilaisuutta.  Tästä tulee harvoin ongelmia.

Tutkielman kirjoituksen ollessa loppusuoralla on aika sopia toinen tarkastaja. Itse lähetän tutkielman arviointikriteerit jo alustavaa suostumusta kysellessäni, jotta tarkastaja tietää, mihin suostuu. Valmiin tutkielman lähetän tarkastajalle heti sen hyväksyttyäni, sillä ajasta kaikilla on pulaa. Tarkastajan nimeämisestä on olemassa oma pdf, jossa tärkeitä tietoja ovat tarkastajan oppiarvo, puhelinnumero, sähköposti ja työpaikan osoite. Dekaanin tekemän nimityspäätöksen jälkeen tämä prosessi yleensä etenee juohevasti.

Valmistumisen kannalta kriittisin ajankohta on kuitenkin tiedekuntaneuvoston kokouksen dead-line. Jos se on hyvissä ajoin tiedossa, ohjaaja pystyy ajoittamaan etenemisen eri virstanpylväille. Välillä kieltämättä tulee kiire – jollei viime tippaa olisi, moni asia jäisi tekemättä!

Julkaistu

Let’s tango – Utrechtin oppimisseikkailu 2017

Onderwijsparade eli oppimisseikkailu Utrechtin tapaan oli varsin vaikuttava kokemus. Lounaat ja kahvit tarjottiin samassa tilassa, missä yliopiston väitöstilaisuudet järjestetään. Muistan tilaisuuden olleen yksi kuumottavimmista, mitä ikinä on eteeni tullut. Olisi tuskin saanut sanaakaan suustani, jos kaikki nuo muinaiset opettajat olisivat tuijottaneet minua! Kahdessa niistä oli kuvattuna nainen, ja aulaan oli koottu kaikkien naisprofessorien kuvat juhlistamaan ensimmäisen naispuolisen professorin virkaanastujaisia.

Ihmettelin hieman tapahtuman nimeä, mutta asia selvisi pian. Englantilainen professori Sally Brown avasi luentonsa heittämällä viitan päältään ja esittämällä vauhdikkaan tangon asiaankuuluvasti tiukkaan punamustaan hameeseen pukeutuneena. Lounaan jälkeistä apatiaa potenut yleisö heräsi välittömästi ja luento jatkui yhtä mukaansatempaavana. Toivon, että minulla joskus tulee olemaan yhtä paljon rohkeutta heittäytyä esiintymisiini!

Professori Brown puhui kulttuurien kohtaamisesta kansainvälisen koulutuksen haasteena. Esimerkiksi Suomessa olen kaikille opiskelijoille luontevasti Leila, mutta itsekin arastelen ulkomailla kutsua ketään opettajakollegaa etunimellä. Akateeminen keskustelu eli väittely ovat luonnollinen osa meidän kulttuuriamme, mutta monissa maissa on painetta saman mielisyyteen ja joissakin maissa toisinajattelusta saattaa joutua vankilaan. Silmiin katsominen saattaa olla suullisen esityksen arviointikriteeri, mutta joissakin maissa se on sopimatonta käytöstä. Paasto heikentää keskittymiskykyä tenteissä, mutta emme aina tule ajatelleeksi tätä.

Osallistuin myös työpajaan, jossa pohdimme kansainvälisen oppivan yhteisön rakentamista. Tässä kannattaa keskittyä yhdistäviin tekijöihin, mutta antaa tilaa myös kansallisille ominaispiirteille – nehän ovatkin kansainvälisten kohtaamisten kiinnostavin osa. Työpajan jälkeen on entistä helpompi toivottaa kv-opiskelijat englanninkieliselle anen kurssille!

Julkaistu

Utrecht: Bright minds, better future

Osallistuin Helsingin yliopiston Opettajien akatemian vierailulle Utrechtin yliopistoon 15.-17.3.-17 yhdessä kolmen muun Meilahden kampuksen akateemikon kanssa. Vaikka matka oli tarkkaan valmisteltu ja tiukat tavoitteet asetettu itse kullekin, ilmassa oli koulun kevätretken tunnelmaa. Ennen lähtöä olimme saaneet juhlia hyvää sijoitusta Sanghain listalla (56.), ja ryhtiä oikaisi huomattavasti isäntien kuvaus omasta yliopistostaan. Utrecht on Hollannin ykkönen ja Sanghain listalla sijoitus on 65.

Aivan ilmaiseksi hyvä sijoitus ei heillekään ole tullut, vaan yliopisto oli joutunut aktiivisesti uudistamaan toimintaansa 1990-luvulla laatuongelmien takia.Opettajien pedagoginen koulutus Utrechtissa aloitettiin samoin aikoihin kuin meillä, mutta Opettajien akatemiassa he olivat kaksi vuotta meitä edellä (katso kuva alla). Toimintaperiaate on kuitenkin erilainen, heillä akatemiaan pääsevät liittymään kaikkia opetuksen kehittämisestä kiinnostuneet. Esittelyluennon kiinnostavin anti oli opettajien johtamiskoulutus, joka Utrechtissa oli aloitettu jo vuonna 2000. Ilman tuota koulutusta on vaikea saada johtavaa asemaa missään klinikassa. Nyt heillä on jo lähes 200 alumnia ja heillä on varmasti ollut vaikutusta hyvään sijoitukseen Sanghain listalla.

Opettajien johtamiskoulutuksen tärkeyttä korostaa myös tapa, jolla opettajuutta arvioidaan Utrechtissa(http://www.evaluatingteaching.com/Promotioncriteria/). Hyvällä opettajalla on tietenkin oikea asenne ja hyvä ulosanti, seuraavalla tasolla vaaditaan jo hyviä opetustaitoja ja yhteistyökykyä. Kolmannella tasolla opettajalta vaaditaan opetustoiminnan johtamisen kykyjä ja tutkimuksellista otetta. Ylimmällä tasolla olevat opettajat ovat kansallisia ja kansainvälisiä vaikuttajia.

Matkailu todella avartaa, innostaa ja inspiroi!

Julkaistu

Kaverien kanssa ryhmässä vai ryhmän jäsenistä kavereiksi?

Tiedekunnassa on jo pitkään keskusteltu parhaasta tavasta jakaa opiskelijat ryhmiin. Keskustelu tuntuu oudolta vanhasta konkarista, joka koko oman opiskeluaikansa vietti aakkosjärjestyksen perusteella ilmoitetussa ryhmässä. Keskustelun ydin on se, kuka tekee ryhmäjaon ja millä perusteella.

Opiskelijat toivovat pääsevänsä samaan ryhmään omien kavereiden kanssa.  Yhteiset kiinnostuksen kohteet ja positiivinen pohjavire tekevät opiskelusta helpompaa kuin yhteistyö ventovieraiden kanssa. Lika barn leker bäst! Hyvin toimivassa ryhmässä yhdessä tekemisen ja oppimisen ilo loistavat kauas ja sellaisen ryhmän ohjaaminen piristää opettajankin päivän.

Koko kaveriporukan saaminen samaan ryhmään ei ole aivan helppo asia. Ratkaisuksi on ehdotettu, että jokainen saa valita yhden kaverin samaan ryhmään. Hankalaksi tilanne menee, jos valittu kaveri haluaisikin mieluummin olla jonkun muun kanssa. Ryhmän kokoa ei voi loputtomiin venyttää ja osa kuitenkin päätyy samaan ryhmään tuntemattomien kanssa. Ongelmia syntyy myös, jos kaverien kesken tulee epäsopua.  Huonosti toimivassa ryhmässä opettaja vaistoaa jonkin asian olevan vinossa, mutta perussyytä on vaikea tavoittaa.

Pitkän keskustelun jälkeen tiedekunta on päätynyt ratkaisuun, jonka mukaan opiskelijat jaetaan ryhmiin satunnaisesti, ennalta sovittujen pelisääntöjen mukaan. Ryhmien sukupuolijakauma pyritään tasaamaan ja katsotaan, että ryhmissä on eri ikäisiä ja eri opiskelutaustoista tulevia. Muun opetuksen tapaan jako-ohjeet perustuvat olemassa olevaan tutkimustietoon.

Itse en aikoinani päässyt samaan ryhmään kavereitten kanssa, mutta ryhmän jäsenistä tuli kavereita kuten nykyisistä työtovereista. Opiskelu on hyvää harjoitusta työelämää varten!