Author: Pentti J Tienari

Kaksossynnytyksiä on Suomessa noin 1.5 % kaikista synnytyksistä. Kaksoset ovat yleensä syntyessään kevyempiä, he syntyvät varhemmilla raskausviikoilla ja heidän Apgar-pisteensä ovat hieman matalammat kuin yksisikiö synnytyksissä. Kaksosilla esiintyy joitakin ominaisuuksia enemmän kuin muulla väestöllä, yksi niistä on vasenkätisyys, mutta aiheesta on ristiriitaisia tutkimustuloksia.

Suomalaista kaksosrekisteriä hyödyntäen Kauko Heikkilä ja työryhmä tutkivat 8786 kaksosta ja 5892 tavanomaisesta raskaudesta syntynyttä henkilöä. Kirjoittava käsi määritettiin dominantiksi ja siihen korreloitiin kaksosuuden lisäksi syntymäpaino, raskauden kesto ja Apgar-pisteet. Tässä aineistossa vasenkätisyys oli hieman yleisempää kaksoilla (9.7% vs. 8.3%, p=0.004, odds ratio 1.19). Identtiset ja epäidenttiset kaksoset eivät eronneet kätisyyden suhteen toisistaan. Myös Apgar-pisteet assosioituivat vasenkätisyyteen siten, että matalat Apgar pisteet (0-6) lisäsivät vasenkätisyyden todennäköisyyttä merkittävästi (odds ratio 1.42). Kun Apgar-pisteet otettiin huomioon kaksosia ja ei-kaksosia verrattaessa, ero vasenkätisyydessä haihtui näiden ryhmien välillä.

Tämän analyysin perusteella kaksosuus itsessään ei siis lisää vasenkätisyyttä, vaan taustalla on jokin muu metabolinen ilmiö, jota heijastaa Apgar-pisteet eli syntymän jälkeinen kunto.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26285831

Heikkilä K, Vuoksimaa E, Saari-Kemppainen A, Kaprio J, Rose RJ, Haukka J, Pitkäniemi J, Iivanainen M. Higher Prevalence of Left-Handedness in Twins? Not After Controlling Birth Time Confounders. Twin Res Hum Genet. 2015 Aug 19:1-7.

Subaraknoidaalivuoto (SAV), toiselta nimeltään lukinkalvon alainen verenvuoto on Suomessa yleisempi kuin maailmalla keskimäärin ja siihen kuolee noin 1/3 potilaista. Helsingin yliopiston ja HYKS:n Töölön sairaalan neurokirurgi Seppo Pakarinen kuvasi 1960-luvulla ensimmäisen kunnollisen potilassarjan, jossa kuvattiin SAV:n ennuste (Pakarinen S. Incidence, aetiology, and prognosis of primary subarachnoidhaemorrhage. A study based on 589 cases diagnosed in a defined urban population during a defined period. Acta Neurol Scand. 1967;43:Suppl 29:1-28 ). Tämä tutkimus oli pitkään ainoa valikoimaton otos SAV potilaiden varsin lohduttomasta kohtalosta ja sitä siteerattiin aikanaan ahkerasti alan oppikirjoissa.

Perinteikäs ja arvostettu tutkimus SAV:n saralla jatkuu. Justiina Hautakangas, Martin Lehecka ja kumppanit ovat tutkineet aneurysman pohjalta SAV kokeneiden potilaiden kohtaloita pitkällä aikavälillä. Töölön sairaalassa oli hoidettu 4228 SAV-potilasta vuosina 1980-2007. Aineistoksi valikoitui 3078 potilasta (73%), jotka olivat eläneet vähintään vuoden SAV:n jälkeen. Potilaiden keski-ikä oli 49 vuotta SAV:n sattuessa ja potilasvuosia seuranta-aikana kertyi kunnioitettavat 48,918 (keskimäärin 15 vuotta per potilas).

Tässä tutkimuksessa tunnistettiin useita myöhempään kuolleisuuteen liittyviä tekijöitä. Korkea ikä (>60 vuotta), huono preoperatiivinen kliininen tila, valikoituminen konservatiiviseen hoitoon (liittyy usein kliiniseen tilaan), ja huono toipumisaste vuoden kohdalla eivät ole yllättäviä kuolleisuutta lisääviä tekijöitä. Nämä on havaittu myös niissä harvoissa pienemmissä tutkimuksissa, joita tästä aiheesta on julkaistu.

Uutena löydöksenä tuli esiin vuotamattomat aneurysmat, sillä niihin liittyi uusia fataaleja SAV:ia 3%:lla niistä, joilla oli useampia aneurysmia. Kirjoittajat pohtivatkin, että nämä vuotamattomat aneurysmat tulisi hoitaa ennaltaehkäisevästi. Saman aneurysman uusintavuoto lisäsi kuolleisuutta vain 5 ensimmäisen vuoden ajan (4%:lle tuli fataali uusintavuoto tänä aikana).

Toisena uutena löydöksenä tuli esiin lisääntynyt kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin, erityisesti alle 65 vuotiailla verrattuna ikävakioituun muuhun suomalaisväestöön. Sekä sydäntaudit (26% kuolemista) että aivoverisuonitaudit (13% kuolemista, muut kuin SAV) vaikuttivat kuolleisuuteen. Kirjoittajat pohtivat, että kuolleisuus voi liittyä SAV:n aiheuttamaan yleiseen sydämen ja verisuonijärjestelmän kuormituksen lisääntymiseen tai yhteisiin riskitekijöihin (kohonnut verenpaine, tupakointi). Kirjoittajat painottavatkin varhaista puuttumista näihin riskitekijöihin ja niiden hoitoa.

Long-Term Excess Mortality After Aneurysmal Subarachnoid Hemorrhage: Patients With Multiple Aneurysms at Risk. Huhtakangas J, Lehto H, Seppä K, Kivisaari R, Niemelä M, Hernesniemi J, Lehecka M. Stroke. 2015 Jun 4

Suomessa tehdään jopa 3000 tuhopolttoa vuodessa. Motiivina on vain harvoin halu tappaa, yleensä teko liittyy henkiseen pahoinvointiin, parisuhdeongelmiin (kosto) ja itsetuhoisuuteen. Tyypillinen tekijä on humalainen mies, joka sytyttää kohteen kotinsa lähistöllä. Ns. pyromaaneja eli sellaisia, jotka saavat tulipalosta nautintoa, on näistä tekijöistä vain pieni osa.

HUS:n oikeuspsykiatrian yksikössä tutkittiin 10-vuotisjaksolla 1989-98 kaikkiaan 135 miespuolista tuhopolttajaa. Oikeuspsykiatrian professori Nina Lindbergin johtamassa tutkimuksessa heille tehtiin persoonallisuushäiriöiden skriinaus erityisesti psykopatian suhteen (Hare Psychopathy Check List-Revised, PCL-R). Tässä aineistossa keski-ikä oli 32 vuotta (vaihteluväli 16-67). Heistä 4% oli henkisesti kehitysvammaisia (ÄO<70), 22% psykoottisia ja 56%:lla oli jokin persoonallisuushäiriö. Vain yhdellä (0.7%) ei tullut esiin mitään psykiatrista diagnoosia.

Psykopatiaa tutkittiin tarkemmin niiden 129 kohdalla, joilla oli normaali ÄO. Psykopatialla tarkoitetaan vaikeaa epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä, joka ilmenee ihmissuhteissa mm. vastuuttomuutena, empatian puutteena, impulsiivisuutena ja patologisena valehteluna. Yleisen käyttäytymisen tasolla psykopatia saattaa ilmetä taipumuksena pitkästymiseen, parasiittimaisena elämänasenteena ja pitkäjänteisen suunnitelmallisuuden puutteena. Rikollisuutta ilmenee usein jo teini-iässä. Psykopatiaa esiintyy vajaalla prosentilla kansalaisista, hieman enemmän miehillä kuin naisilla. Vankilaväestössä psykopatia on yleistä.

Tämän tutkimuksen aineistossa 15% täytti pohjoismaihin sovelletut höllennetyt psykopatian kriteerit (PCL-R score >25), mutta vain 1.6%:lla oli ”vaikea” psykopatia (PCL-R score >30). Vaikeaa psykopatiaa esiintyi tässä aineistossa vähemmän kuin suomalaisessa vankilaväestössä (12%). Tutkimuksessa etsittiin eroja psykopatian esiintyvyydessä rikosprofiilin mukaan kuten rikoksenuusijoilla ja niillä, joilla on taipumusta monentyyppisiin rikoksiin (monirikollisuus). Noin 30% tutkituista oli rikoksenuusijoita, mutta heillä psykopatian esiintyvyys tai sen aste eivät eronneet merkitsevästi niistä, jotka olivat tehneet vain yhden tuhopolton. Kun pelkkiä tuhopolttoja tehneitä (n=50) verrattiin monirikollisiin (n=79), havaittiin psykopatiassa merkittävä ero. Pelkkiä tuhopolttoja tehneistä vain 2% kun taas monirikollisista 25% täytti psykopatian ja 2.5% vaikean psykopatian kriteerit. Psykopatia ei näytä siis olevan tuhopolttajille ominainen piirre, vaan se liittyy enemmän muihin rikoksiin.

Thomson A, Tiihonen J, Miettunen J, Sailas E, Virkkunen M, Lindberg N. Psychopathic traits among a consecutive sample of Finnish pretrial fire-setting offenders. BMC Psychiatry. 2015 Mar 10;15(1):44.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25886305?dopt=Abstract

Salmonella enterica bakteerin aiheuttama ”lavantauti” tappoi Suomessa paljon ihmisiä ennen antibioottien aikakautta. Termillä ”lavantauti” on muuten varsin proosallinen tausta, sen arvellaan syntyneen siitä, että tauti kaatoi rankan ripulin ja kuumeen vuoksi potilaat vääjäämättä petiin eli ”lavalle” tai ”lavitsalle”. Raju bakteeri siis. Edelleenkin siihen liittyy noin 1% kuolleisuus; maailmanlaajuisesti tapauksia on jopa 27 miljoona vuodessa. Tartunta saadaan tyypillisimmin kanoista, huonosti käsitellyn ruuan muodossa.

Mutta mikä tästä bakteerista on muovannut niin äkäisen pikku pirulaisen? Professori Seppo Meren työryhmä onnistui paljastamaan yhden mekanismin, jolla Salmonella heikentää ihmisen immuunipuolustusta. Bakteerilla on nimittäin pintaproteiini nimeltään PgtE, joka on proteaasi (entsyymi), eli se pystyy pilkkomaan proteiineja. PgtE kuuluu proteiiniperheeseen (omptin), jonka tiedetään pilkkovan komplementtijärjestelmän proteiineja.

Tutkimusryhmä testasi tämän skenaarion valossa olisiko Salmonellan PgtE sellainen entsyymi, jolla ihmisen immuunijärjestelmän käyttämistä ammuksista tehdään suutareita. He osoittivat, että PtgE pilkkoo – ja siten inaktivoi – komplementti komponentteja B ja H. Näistä B toimii komplementtikaskadissa keskeisten C3 ja C3b aktivoinnissa ja juuri nämä aktivoidut komponentit ovat tärkeässä roolissa, kun mikrobeista tehdään hakkelusta. Komponentti H on taas säätelytekijä, joka kiinnittymällä omiin soluihin estää liian aggressiivisen immuunireaktion omia kudoksia kohtaan. Omien kudosten suoja siis heikentyy samalla kun bakteeria tuhoavia ammuksia jää syttymättä. Näin paljastui yksi evoluution myötä syntynyt mekanismi, joka tekee Salmonella entericasta niin rajun, ”lavitsalle” pakottavan taudinaiheuttajan.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25705210?dopt=Abstract

The outer membrane protease PgtE of Salmonella enterica interferes with the alternative complement pathway by cleaving factors B and H. Riva R, Korhonen TK, Meri S. Front Microbiol. 2015 Feb 6;6:63